Vuosi 2011

Heti ensimmäisenä kuva viime uudesta vuodesta. Eeva päätti hypätä kuvaan juuri sen ottohetkellä :D

Vuoden 2011 viimeinen päivä, eli tietenkin hyvä hetki täyttää kysely kuluneesta vuodesta. Hieno vuosi takana, kiitos kaikille ihanille ystävilleni ja perheelleni tästä vuodesta <3 Kysely höystettynä viime vuoteen liittyvillä kuvilla.

Täytä tietoja mitä teit vuonna 2011:

Tunnetko aikuistuneesi? - En tiedä milloin aikuistuminen on tapahtunut, mutta on tullut niitä ahaa-elämyksiä, että ohhoh kun sitä onkin jo aikuinen.
Oliko sellainen vuosi kuin toivoit? - Juu-u

Aino synnytti kuusi ihanaa pentua joista yksi makoilee tälläkin hetkellä meidän lattialla

Iso haukotus <3

Monni, Aino, Sinikka ja Batman olivat meillä vierailulla

1. Oletko saanut uuden ystävän tämän vuoden aikana? - Ainakin olen lähentynyt nykyisteni kanssa :)
2. Oletko tehnyt jotain tänä vuonna, mitä et ole ennen tehnyt? - Olen mm. ensimmäistä kertaa elämässäni lopettanut neljä vuotta kestäneen psykoterapian ja ylittänyt odotukseni huimasti. Koulun puolesta on myös tullut kaikenlaista uutta koettua.
3. Oletko ollut ihastunut tämän vuoden aikana? - Eikun rakastunut
4. Kerro pari parasta muistoasi tältä vuodelta? - Ne kaikki ihanat illat ihanien ystävieni kanssa <3

Aikaisin aamulla ennen työpajatuntia nukutti. Löysin itselleni tuommoisen petikaverin

Kesäloma alkoi. Sen kunniaksi piknik suomenlinnassa

KOULU/OPISKELU
1. Oletko opiskellut hyvin viimeisen vuoden aikana? - Yrittänyt parhaani
2. Paras ja huonoin numerosi? - Paras 5 ja huonoin 3
3. Onko sinulla koulussa kavereita? - On <3
4. Onko koulussa tapahtunut jotakin hirveätä? - Ei nyt hirveätä, mutta hermoja raastava syksy takana. Mutta noiden ihanien ystävien läsnäolo on huomattavasti auttanut jaksamista <3
5. Kiinnostaako koulu? - Ei tätä alaa kannata opiskella jos se ei kiinnosta.

Vappua ihanan teekkarimieheni kanssa. Teekkarit eivät saa laittaa lakkiaan päähän kuin vasta keskiyöllä, joten siksi miehellä ei lakkia päässä.

Hiusten raidoitusta ja vanukasta

Aloitettiin keittiöremppa. Nyt on vihdoinkin melkein kaikki kaapinovet paikallaan.

IHMISET

1. Kenen kanssa vietit aikaa eniten? - Mikan :D Se unikeko vielä nukkuu
2. Keiden kanssa vuoden parhaat muistot? - Ulla, Ella ja Outi <3 & Inka ja Johanna <3
3. Tapasitko uusia? - Kyllä sitä pakostikin tapaa uusia ihmisiä
4. Riitelitkö usein? - En harrasta
5. Rakastuitko? - Joka päivä aina vaan uudelleen
6. Petyitkö ihmisiin? - Jonkinasteiset pettymykset kuuluu elämään
7. Olisitko halunnut viettää enemmän aikaa jonkun kanssa? - Niiden ystävien joille aikaa ei ole hirveästi riittänyt

Purjehdusreissu perinnekaljaasilla inga-lill

On vähän raskaampaa kiskoa tuommoisen paatin köysiä

Viiniä ja ihanaa meri-ilmaa, vaikka ei pääkaupunkiseudun edustaa kauemmas menty

ITSE

1. Mitkä asiat vuodessa olivat/on tärkeitä ? - Mika <3 ja meidän ihanat kisut. Ja ystävät
2. Oletko muuttunut jotenkin, miten ? - Jonkin verran varmaan. Paremmin varmaan muut huomaavat.
3. Haluaisitko muuttaa jotain? - Ainahan sitä olisi jotenkin varaa vielä parannella itseään
4. Oletko oppinut uutta? - Paljonkin. Tärkeätäkin.
5. Kaduitko jotain vuonna 2011? - Kai joitain asioita olisi voinut jättää tekemättä, mutta en sisäänsä mitään ainakaan hirveän pitkään katunut.
6. Olisitko jättänyt jotain tekemättä? - Olisi joo voinut.
7. Olisitko tahtonut tehdä jotain mitä et tehnyt? - Mahdollisesti
8. Tahtoisitko elää jonkun päivän uudestaan? - Nääh... Nenä kohti tulevaa. Niitä ihania hetkiä on varmasti vielä paljon edessäkin.
9. Olisitko tahtonut jättää jonkun päivän elämättä? - Nääh... Inhottavatkin kokemukset on ollu varmasti omalla tavallaan tärkeitä... 

Ikivanha moottoripolkupyörä ja piti tietenkin päästä kokeilemaan

Juhannusta Nummi-Pusulassa. Kokkoa juuri sytytetään ja musiikki tietenkin vanhasta radiosta

Kärtsättiin kokossa vaahtokarkkeja. Ja tuli muuten hyviä <3

Pitäisikö lähteä aarretta etsimään?

MUISTOJA

1. Matkustelitko? - Juup. Ruotsissa oltiin risteilyllä ja pitkä viikonloppu Barcelonassa tuon ihanan miehen kanssa <3 Barcelona oli aivan ihana <3
2. Ulkomailla vai kotimaassa? - Ulkomailla. Ja kotimaassa mökillä tuli paljon ravattua :D
3. Kävitkö festareilla? - En. Jos seuraavana vuonna pääsisi?

4. Jokin surullinen asia? - Niitä hermoromahduksia nyt tulee vähän väliä
5. Laivalla ? - Oltiin Mikan sukuristeilyllä
6. Miiteissä? - Miten määritellään miitti?
7. Rannalla? - Juup
8. Parhaat muistot? - Kaikki mihin liittyy jollain tavalla ihana mieheni tai ihanat ystäväni :)

Metsätöissä

OLITKO:
Sairaalassa, miksi, kuinka kauan? - Työn puolesta erittäin monta kertaa :D
Ambulanssissa, miksi? - En onneksi
Poliisiautossa, miksi? - Noup
Laivalla - juu-u. Edelleen.
Hautajaisissa – Ei onneksi ollut syytä
Häissä – En valitettavasti :(
Mökillä – Juup <3
Ulkomailla – Jep.

RANDOM:
[x] olin baarissa
[ ] itkin ilosta
[x] itkin surusta
[x] olin onnellinen
[/] masentunut
[x] sain mitä olin kauan halunnut
[ ] tein jotain mikä kaduttaa
[ ] sekoilin

Halloween!!

Tuskin oli vaikea arvata keneksi pukeutuisin ;)

MILLOIN VIIMEKSI?:
Ilahdutit jotakuta? - Ainakin tuo kissa tuossa juuri hurisee minkä kerkiää, tykkää rapsutuksesta :D
Laittauduit hienosti? - Tänään aijon. Viimeksi toissapäivänä jonkinasteisesti
Käytit peruukkia? - Muutama vuosi sitten vappuna
Joit mehua? - juuri parhaillaan. Oon aivan hulluna tuohon karpalorypälemehuun
Söit kakkua? - Jouluna. Mikan äiti teki meille taas maustekakun.
Kuuntelit musiikkia? - Eilen illalla
Nukuit? - Heräsin noin puoli 10 kun kissat päätti ettei enää saa nukkua
Söit? - tässä parhaillaan syön aamupalaa. Tällä kertaa muistin laittaa kaurahiutaleiden sekaan myös vettä ennen mikroon laittamista.
Nauroit? - Eilen illalla varmaankin
Itkit? - Siitä taitaa itseasiassa olla jo vähän aikaa
Hyräilit? - Eilen? En muista
Lauloit? - Eilen kun joku biisi jäi junnaamaan päähän
Hymyilit? - Tänään. Ei noille kissoilla voi olla hymyilemättä
Otit valokuvan itsestäsi? - Joskus joulukuun alkupuolella?
Sanoit omasta mielestäsi oudon sanan? - Ainahan minä ;) mä nyt aina puhun vähän miten sattuu ja mika huomauttelee kun ei ole edes oikea sana se mitä sanon
Sanoit moi? - Eilen varmaan?
Puhuit jotain muuta kieltä, kuin suomea? - Eilen taisin lukea jotain enkuks ääneen
Näit unta? - Toissayönä näin ainakin jotain todella omituista. Ei ole vaan enää selvää mielikuvaa siitä mitä se omituinen oli
Oliko uni hyvä vai paha? - omituinen :D
Olit onnellinen? - Nyt <3
Mitä haluat joululahjaksi? - Joulu meni jo.
Missä ja miten vietät joulut? - Vietin vanhemmillani
Mitä aiot tehdä uutena vuotena? - Rajikseen ystävien kanssa

 

Itse katson telkkaria ja Robin uinuu kainalossa. Se tykkää edelleen kömpiä syliin nukkumaan

Tämän vuoden joulukorttikuva noista meidän kahdesta söpöliinistä.

1. Oletko tyytyväinen tähän vuoteen? - loppuvuoteen sillee
2. Oliko paras kesä?- Parempi kuin edellinen
3. ... Jos ei miksi? -
4. Millainen tulee ensi vuodesta? - Toivottavasti ihana :D

Eli semmoinen vuosi takana. Vuoden vaihde vietetään siis hyvien ystävien seurassa melkein samaan tyyliin kuin edellinenkin. Vuoden vaihtuessa tulee myös kuluneeksi kaksi vuotta siitä kun Mikan kanssa kasasimme kamppeet saman katon alle <9

Hyvää Joulua kaikille!

Siitä on taas vierähtänyt vähän pidempi tovi kun olen viimeksi kirjoitellut. Eli yritän muistella asioita hyvinkin takautuvasti. Ja kaikki kuvat ovat tietenkin taas Mikan koneella, eli pahoittelen jos tästä tulee vain pitkä romaani. Yritän jossain vaiheessa metsästää Mikan koneen kansioiden uumenista jotain jouluisempia kuvia. Nyt kuitenkin täytän merkinnän vanhemmista kanylointikuvista, jotka sain vihdoinkin koneelle.

Eli siis. Puolitoista viikkoa sitten perjantaina piti olla pois töistä koululla reflektoimassa harjoittelua. Nää on näitä pakollisia, mutta jotenkin tuntuvat aina yhtä turhilta. Onhan se tärkeää käydä läpi kokemuksia, varsinkin jos on kohdannut jotain negatiivisempaa. Itse ainakin käyn kuitenkin huomattavasti mieluummin omia kokemuksiani läpi niiden lähimpien ystävien kanssa, enkä kokonaisen luokan kanssa. Joten yleensä reflektoinnit jäävät aika turhanpäiväisiksi keskusteluiksi.

Sopivaa suonta metsästämässä. Potilaat makaa rivissä.

Johanna piikittämässä. Ei se todellisuudessa sattunut, mutta kyllä sitä jännitti

Oltiin kuitenkin sovittu ystävien kesken, että lähtisimme reflektion jälkeen yhdessä syömään johonkin ja juhlistamaan Joululoman alkua (tai ei niin Joululoma alkua). Löysimme tiemme Chicosiin. Tuntui hassulta tilata klo 12 aikaan mansikka margariitta, mutta ainkain oli hauskaa ihanien ihmisten kanssa vielä ennen Joululomaa kun kaikki hajaantuvat eri puolille Suomea. Syötiin itsemme ähkyyn ja istuttiin jutellen kolmatta tuntia.

Chicosissa

Itse kuitenkin tosiaan jatkoin vielä harjoittelua viikon pidempään. Tämä ratkaisu oli siis ihan oma valintani, jotta minulla oli mahdollista lähteä ylipäätään vielä Porvooseen suorittamaan lapsivuodeharjoittelua. Perjantaina kuitenkin pahasti kadutti. Olin aivan liian uupunut koko syksystä ettei oppimisestakaan tahtonut tulla yhtään mitään. Kaiken päälle vielä ohjaajasotku harjoittelupaikassa. Ette voi uskoa kuinka rasittavaa ja raskasta on viettää melkeimpä joka vuoro eri ihmisen ohjauksessa. Joka vuoron saa aloittaa sillä, että selostaa tavoitteensa harjoittelulle ja mitä on tähän mennessä tehnyt eli mitä pitäisi vielä tehdä. Jokaisen ohjaustyyli on myös erilainen ja aina tulee niitä "Ethän sä nyt voi noin tehdä!!" "noh.... se joka ohjasi minua eilen käski tehdä juuri näin..." Sitä menee itse aivan sekaisin, että mitä nyt todellisuudessa pitäisi tehdä. Tuolla ei vieläpä ollut opiskelijamyönteisyys huipussaan. On todella mukavaa opiskelijana kuunnella, kun vieressä puhutaan miten opiskelijat on rasittavia eikä niitä jaksa ja voi kun niitä ei keväällä tulisi ja kun se toinen opiskelija vasta onkin täysi paska, miten siitä voi ikinä tulla valmista... Erityisesti maanantai oli aivan hirveä päivä. Ei vaan mitenkään synkannut ihmisen kanssa, joka selvästi haluaisi tehdä mitä vaan muuta kuin ohjata minua. Vieläpä kun tällöin ohjausta ei oikein saanut ja sitten saa haukut niskaansa kun ei osaa. No en tietenkään osaa jos ei ohjata!! Erittäin kannustaavaa toimintaa...

Harjoituskäsi

Kivunsietoni on sen verran hyvä, että sain reijät molempiin käsiin.

Tämän kuvan pitäisi olla ennen edellistä. Mutta Pauliina tökkimässä tällä kertaa

Onneksi loppuviikosta tilanne muuttui valoisammaksi ja sain jopa ohjausta. Sitä huomasi jopa kehittyneensä, kun kotihoito-ohjeiden antaminen tuntui aluksi mahdottomalta (piti opetella ulkoa 50 sivua tekstiä täysin ennestään vieraista asioista), mutta lopulta homma olikin hanskassa ja annoin kotihoito-ohjeita myös täysin itsenäisesti. On huomattavasti mukavampaa olla asiakkaiden kanssa vuorovaikutuksessa ihan keskenään eikä niin, että joku arvioi siinä vieressä jokaista äännähdystäsi. Itsetuntoa nosti myös hurjasti viimeinen päiväni, kun hoidon täysin itsenäisesti vauva-äiti.parin kotiin ja tein kaikki kotiinlähtökirjaukset ja otion kontrollit ymym. Kerrankin tuli semmoinen olo, että ehkä pystyisinkin tähähän :D Ja vastasyntyneet olivat yksinkertaisesti ihania <3 Tosin sitä sai kuulla myös aivan liikaa kauhutarinoita, joten kehitin itselleni ehkä pienimuotoisen synnytyspelon :D

Mutta viimeinen viikko ennen Joulua oli muutenkin aika haipakkaa. Täyden työviikon ohella oli jos minkälaista menoa (sitä mukavaakin <3) viimehetken jouluvalmisteluineen. Onneksi minulla on tuo ihana mies, joka ymmärtää stressaamistani ja on suureksi avuksi. Saatiin jopa kaikki tehtyä!

Tänä vuonna vietettiin siis oman perheeni perinteistä Joulua. Aattoaamuna käytiin vanhempieni luona (noin 500m matkaa kotoa) kuuntelemassa joulurauhan julistus ja syömässä riisipuuroa. Manteli osui tällä kertaa itselleni. Siihen onkin sitten liiankin monta selitystä, että mitä mantelin saamisesta seuraa. Oma äiti on siinä uskossa, että manteli tietää vauvaonnea :P

Joulupuurolta matkattin takaisin kotiin ja Mikan äiti saapui meille. Neljän paikkeilla matkattiin taas vanhemmilleni. Siellä glögiä, aivan liikaa herkullista ruokaa ja lahjojen avaamista. Yhdentoista aikoihin palattiin kotiin ja valvottiin viellä kahteen asti jutellen viinilasillisten äärellä.

Stressasin aikalailla Joulua etukäteen. Olihan tämä ensimmäinen kerta, kun Mikan äiti tapaa kunnolla oman perheeni ihan isoäitiä ja siskoja+avokkia myöten. Onhan vanhemmat esitelty toisilleen jo jonkin aikaa sitten, mutta nyt vietettiin enemmän kuin puoli tuntia samassa tilassa. Ihan hyvin Joulu kuitenkin meni eikä yksikään kauhuskenaarioistani tapahtunut. Olen tainnut olla myös yllättävän kiltti tänä vuonna, sillä lahjoja tuli melkoisesti. Kiitos kaikille ihanista lahjoista! Nyt jää vaan mietittäväksi, että minkälaisen joululahjan haluan itselleni hankkia rahalahjoilla. Olisiko edessä vihdoinkin puhelimen vaihto? Täytyy yrittää konsultoida tuota miestä, että mikä nyt oikeasti olisi itselleni hyvä puhelinvaihtoehto.

Joulupäivä vietettiin ihan kotosalla. Mikan äiti lähti puoliltapäivin seuraavaan kyläkohteeseen. Lotta (sisko) oli ilmaissut tarpeensa päästä edes hetkeksi pois vanhempien luota joulun aikana ja kutsuin hänet sitten meille pelaamaan singstaria (Mikalta sain uusimman laulukokoelman<3). Äitikin vielä lyöttäytyi matkaan ja laulettiin sitten kaikki kolme äänemme käheäksi. Illalla käytiin vielä Mikan kanssa kävelyllä ettei koko päivää tulisi vietettyä sisätiloissa. Sitten lysähdettiin sohvalle katsomaan telkusta tullut leffa. Robin selvästi myös kannatti tätä ideaa, sillä hän kömpi syliini ja nukahti siihen elokuvan ajaksi (itseasiassa Robin kehrää tälläkin hetkellä tuossa sylissä. Se on semmoinen sylikisu <3)

Tänään Mika lähti jo aikaisemmin aamulla Lahteen sukuloimaan. Itse olen menossa vanhemmille tapaninpäivän lounaalle jonne on tällä kertaa tulossa isän puolen sukua.

Tällainen Joulu meillä. Hyvää Joulunjatkoa vielä kaikille!

Lumi tule jo!

Tänään oli tarkoitus nähdä sektio, mutta vauva oli päättänyt yllättää kääntymällä viime hetkellä rt:aan. Noh, viikon päästä toivottavasti uusi yritys. Sektion sijaan olin sitten katsomassa alatiesynnytyksen. Kyllä se joo ihan sitä oli mitä olin kuvitellutkin. mutta siinä se työpäivä aikalailla meni. Töiden jälkeen menin suoraan  koululle tekemään opparia. Ja taas huomenna viideltä herätys. Missä se loma viipyy?!?! Vielä puolitoista viikkoa! Stressaan vaan ihan liikaa mun ohjaustehtävää... Täytyy saada se nopeasti hoidettua pois alta, niin voin lopettaa stressaamisen ja keskittyä raportin kirjoittamiseen.

Töissä olisi ollut jouluruokaa. Harmi kun otin eväät mukaan :P Mutta Joulu lähenee <3 Harmi vaan, että ulkona on edelleen yhtä harmaan ja pimeän näköistä. Missä lumi? Ehdin jo tottua noihin hyvinkin runsaslumisiin talviin. Kaikki joululahjatkin alkaa olla jo paketissa. Yksi asia pitää vielä ommella ja Mika täytyy saada jonnekin pois, että voin sen paketin paketoida. Vietetään Joulu mun vanhempien luona. Sinne tulee myös Mikan äiti, mun siskot (toinen miehensä kanssa) ja mun äidinäiti. Eli huomattavasti runsasväkisempi Joulu tiedossa kuin edellinen. Olen jo jonkin aikaa himonnut jouluruokia. Rakastan jouluruokia. Niitä pitäisi saada huomattavasti useammin kuin kerran vuodessa. Tosin sitten niitä ei välttämättä rakastaisi niin paljon.... Siispä täytyy muutaman päivän aikana ahtaa itseensä koko vuoden edestä ;)

Voi kun ulkona olisi tuon näköistä!

Batman ja Robin olivat näyttelyssä viime viikonloppuna. Robin ensimmäistä kertaa ja sen kyllä huomasi. Raukka oli aika ujo piimä. Näyttelyhäkki ei myöskään ollut mieluisa paikka, vaan paras paikka olisi ollut mun sylissä koko näyttelyn ajan. Kun lähdettiin näyttelypöytää kohti, Robin sai pienimuotoisia sätkyjä jos toinen kissa katsoi liian tarkkaan tai maukaisi kohti. Tuomarin pöydällä hän oli oikein kiltisti, paitsi kun tuomarin täytyi tarkistaa jalkovälin tilanne. Se ei ollut yhtään mukavaa ja Robin teki asian kyllä selväksi. Paljon kehuja kuitenkin sai muun muassa upeasta turkin laadusta, lihaksikkaasta vartalosta ja pitkästä tuuheasta hännästä. Batman oli taas vähän kokeneempi konkari. Hän pääse kilpailemaan tuomarin parhaudesta, mutta ei kuitenkaan tullut valituksi tällä kertaa. Molemmat saivat EX1:sen.


Mutta nyt vielä viimeiset ponnistelut tämän syksyn hommia! Olen niin onnellinen kun tämä on ohi! Kouluhommia on tehty koko syksy yli 40h viikossa ilman minkäänlaisia hengähdystaukoja (joita myös lomiksi kutsutaan), joten nyt joululoma tuntuu vain niin ihanalta <3 ...vaikka silloinkin pitää joitain kouluhommia vielä hoitaa. Ihmettelen, että kaikki tentit meni tänä syksynä läpi ja vieläpä ihmeen hyvin arvosanoin. Mutta seuraavaksi luvassa vihdoinkin terkkariopinnot :)

No jopas oli mielenkiintoinen kotimatka tänään Porvoosta! Lunta piisasi sitten oikein kunnolla. Tyydyin kiltisti köröttelemään muutaman rekan takana 80-90km/h, kun satasen vauhdissa auto heittelehti aivan liian holtittomasti. Näkyvyys ei myöskään ollut mitenkään loistava.... Noh, tulipahan harjoiteltua kunnon talviolosuhteissa ajelua taas pitkästä aikaa. Huvikseni en lähtisi tuommoiseen myräkkään kyllä ajamaan. En kyllä ymmärrä miten jotkut hullut ajavat tuossakin säässä selvää ylinopeutta!

Kyllä sitä muttenkin kulkisi työmatkat huomattavasti mieluummin bussilla kuin itse ajaen. Aamulla on aina kuitenkin vielä aivan tööt ja väsynyt. Tänäänkin aamulla sain todella taistella, että silmät pysyivät kunnolla auki ajaessa. Paljon mukavampaa olisi istui lämpimässä bussissa ja torkkua koko matka. Tosin jos Porvooseen menisi bussilla, olisi herätys liian tuskainen. Eikö joku haluaisi toimia yksityiskuskinani?

Harjoittelu Porvoossa on alkanut ihan hyvin. Olen tämän viikon ollut äippäpolin puolella ja samoin seuraavan viikon ma ja ti. Vielä jotenkin irrallinen fiilis tästä touhusta. Toivottavasti kaikki selkiytyy vielä jossain vaiheessa. Tosin enää kaksi viikkoa aikaa selkiintyä. Oma ohjaajani vaikuttaa todella mukavalta, mutta olen hänen kanssaa näillä näkymin vain kolme vuoroa koko jakson aikana. Hän aloittaa nimittäin seuraavalla viikolla valvomisen ja sitten on pitkät vapaat. Nyt tuntuu siltä, että pompin vain ympäri ämpäri jonkun hihassa kiinni ja se ohjaus jää todella irralliseksi, kun olen jokaisen vuoron eri ihmisen kanssa. Sääli sinäänsä.

Olenko mä jotain vielä oppinut? No empä tiedä hirveästi. KTG alkaa olla kyllä jokseenkin hallinnassa. Ja kai sitä on päästy selville siitä mitä äippäpolilla yleensä tapahtuu.

Odotan vaan niin paljon joululomaa! vielä 2 viikkoa! Niin kaamea syksy takana, että kyllä loma on ansaittu! Ainoa vaan, että tiedän jo nyt, että välipäivinä täytyy vielä ahkeroida harjoittelun tehtäviä loppuun.... Hemmetin ohjausraportti.

Päivä 1: kuva lävistyksestä jonka voisit ottaa
Päivä 2: kuva jostain kesäisestä
Päivä 3: kuva jostain söpöstä
Päivä 4: kuva unelma miehestä/naisesta
Päivä 5: kuva jostain mitä olet tehnyt tänään
Päivä 6: kuva paikasta jonne haluaisit mennä
Päivä 7: kuva jostain mistä pidät
Päivä 8: kuva jostain minkä haluaisit

Päivä 9: kuva lempinäyttelijästäsi
Päivä 10: kuva keneltä haluaisit näyttä
Päivä 11: kuva miten haluaisit viettää useimmat päiväsi

Päivä 12: kuva jostain mitä söit viimeksi

Päivä 13: kuva jostain mitä joit viimeksi

Päivä 14: kuva parhaasta katsoneistasi elokuvista

Kill Bill:it on vaan niin parhaita. Ei siitä pääse yli eikä ympäri. Käytiin silloin joskus kattomassa siskon kanssa kill bill 2 leffateatterissa ja tietenkin oli pakko nähdä myös se ykkönen. Harvinaisen hyvin tehty tuommoseks elokuvaks.

Päivä 15: kuva lempipaikastasi
Päivä 16: Kuva joka kuvaa mielialaasi nyt
Päivä 17: kuva lempijuomastasi
Päivä 18: kuva jostain mitä teit eilen
Päivä 19: kuva mieleisistäsi vaatteista
Päivä 20: kuva jostain mistä pidät
Päivä 21: Kuva jostain herkullisesta
Päivä 22: kuva jostain sinun jokapäiväisestä rutiinista
Päivä 23: kuva jostain mitä haluaist tehdä ennen kuolemaasi
Päivä 24: kuva jostain jota odotat nyt
Päivä 25: kuva jostain mitä teet tunnin päästä
Päivä 26: kuva puhelimestasi
Päivä 27: kuva jostain mitä ikävöit
Päivä 28: kuva jostain mitä haluaisit oppia
Päivä 29: kuva minne haluaisit mennä
Päivä 30: kuva jostain tunnetusta henkilöstä jonka haluaisit nähdä

Kohti uusia seikkailuja

Viisi viikkoa vierähti todella nopeasti. Nyt on saatu jonkinlainen pintaraapaisu lastenpsykiatriasta. Ennen tätä harjoittelua olin kyllä kiinnostunut psykiatriasta, mutta en nähnyt itseäni työskentelemässä alalla. Menneet viikot ovat kuitenkin kääntäneet pään aika tehokkaasti. Ilmeisesti soveltuisinkin hyvin psykiatriselle puolelle työtapojeni ja persoonani puolesta. Nyt varmistui myös viimeistään se, että lasten kanssa työskentely onnistuu myös paremmin kuin hyvin. Toisin sanoen kaikin puolin onnistunut jakso takana. :) Osastonhoitaja pyysi myös jättämään yhteystiedot, että jos keikkalaista tarvittaisiin. Noh, saa nähdä kuinka paljon ehtii, mutta mikäpäs siinä.

Maanantaina nokka kohti uusia tuulia taas, Porvoossa tällä kertaa. Saa nähdä miten tuo ruotsi luonnistuu, mutta eikös se nyt ole pääasia, että yrittää? Mutta lapset vaihtuu vastasyntyneisiin ja psykiatria vaihtuu erilaiseen hoitotyöhön.

Kolmen viikon päästä alkaa (toivottavasti) joululoma!

Viikko sitten lauantaina olikin pikkujoulut :) Niistä vähän todistusaineistoa:

Ellan hymy on vaan niin ihana!

Noi kaksi on niin söpöjä

Vihdoinkin sain jollekin toisellekin tonttulakin päähän!

jokaiselle nimikkopipari

Kissat sai taas illan aikana jatkuvaa rapsutusta

eikä unohdeta singstaria!

elonmerkkejä

Kirjoittaminen on jäänyt nyt aikalailla vähemmälle, kun harjoittelu tuntuu hautaavan alleen kaiken muun elämäni sisällön. Pian lähtee jo viimeinen viikko käyntiin. Tai no viimeinen viikko tuolla, sitten Porvoon vuoro.

Olen itseasiassa todella tykännyt olla tuolla. Sitä alkaa pääsemään jyvälle enemmän ja enemmän. Etenkin nyt kun on omapotilas, niin olen tehnyt aika paljon itsenäistäkin työtä. Olen niin iloinen, että ohjaajani todella antaa sitä työskentelytilaa ja oikein luo niitä mahdollisuuksia, että pääsee itse ja omilla aivoilla tekemään. En jaksaisi enää tässä vaiheessa vain seurata vierestä.

Väsymys vaan painaa päälle ja omaksi ihmetyksekseni olen huomannut tuon pimeyden ahdistavan jopa minuakin! Aamuvuorossa ollessa en näe aurinkoa koko päivän aikana. Ei ikinä muista töissä edes kuikuilla ikkunasta ulos. noh, ehkä kohta päivät alkavat taas pitenemään. Väsymys on myös edelleen ilmeistä. Tuntuu, etteivät ajatukset tahdo millään pysyä kasassa ja muisti tipauttelee "ei niin tärkeät" asiat pois... ilmeisesti ihan vaan huvikseen. Kirjaamisesta ei tahdo tulla mitään, kun ajatukset sinkoilevat ja päivän tapahtuvat tahtovat unohtua. Onneksi olen kuitenkin tehnyt tarpeeksi monta 10h päivää, jotta sain urakoitua itselleni perjantain vapaaksi. Perjantai on siis pyhitetty lääkehoidon tehtävän raapustamiselle. Voi kun sen saisi kirjoitettua silloin valmiiksi! Täytyy kirjoittaa selvitys osastollamme lapsilla käytettävistä psykiatrisista lääkkeistä kaikkine yksityiskohtineen ja mitä erityispiirteitä lasten lääkehoitoon kuuluu. Onneksi Terveysportti on ystäväni! Tosin tuo on suht helppo homma. Enemmän kauhistuttaa Porvoossa tehtävä ohjaustilanne josta täytyy kirjoittaa kymmensivuinen raportti :S Miten saan kymmenen sivua aikaiseksi kotiutumisohjeistuksesta?

Eli tosiaan, ei elämääni hirveästi harjoittelua kummempaa kuulu. Tosin lauantaina pikkujoulut! Ja enää reilu neljä viikkoa joululomaan!

Päivä 1: kuva lävistyksestä jonka voisit ottaa
Päivä 2: kuva jostain kesäisestä
Päivä 3: kuva jostain söpöstä
Päivä 4: kuva unelma miehestä/naisesta
Päivä 5: kuva jostain mitä olet tehnyt tänään
Päivä 6: kuva paikasta jonne haluaisit mennä
Päivä 7: kuva jostain mistä pidät
Päivä 8: kuva jostain minkä haluaisit

Päivä 9: kuva lempinäyttelijästäsi

Päivä 10: kuva keneltä haluaisit näyttä

Päivä 11: kuva miten haluaisit viettää useimmat päiväsi

Uni on nyt hyvin tiiviisti mielessä. Viime aikoina herätessä herätessä on jo välittömästi odottanut iltaa, jotta pääsisi vain takaisin nukkumaan. Haluaisin edes yhden aamun kun ei tarvitsisi herätä herätyskellon ääneen! Tai yhden päivän, kun ei tarvitsisi tehdä yhtään mitään! Odotan niin paljon joululomaa...

Päivä 12: kuva jostain mitä söit viimeksi

Sorruin muutamaan tällaiseen. Nam!

Päivä 13: kuva jostain mitä joit viimeksi

Olisi kaapissa myös kivennäisvettä, mutta jostain syystä vesi maistuu aina. Varsinkin, kun meidän hanasta saa aivan ihanan jääkylmää vettä!

Päivä 14: kuva parhaasta katsoneistasi elokuvista
Päivä 15: kuva lempipaikastasi
Päivä 16: Kuva joka kuvaa mielialaasi nyt
Päivä 17: kuva lempijuomastasi
Päivä 18: kuva jostain mitä teit eilen
Päivä 19: kuva mieleisistäsi vaatteista
Päivä 20: kuva jostain mistä pidät
Päivä 21: Kuva jostain herkullisesta
Päivä 22: kuva jostain sinun jokapäiväisestä rutiinista
Päivä 23: kuva jostain mitä haluaist tehdä ennen kuolemaasi
Päivä 24: kuva jostain jota odotat nyt
Päivä 25: kuva jostain mitä teet tunnin päästä
Päivä 26: kuva puhelimestasi
Päivä 27: kuva jostain mitä ikävöit
Päivä 28: kuva jostain mitä haluaisit oppia
Päivä 29: kuva minne haluaisit mennä
Päivä 30: kuva jostain tunnetusta henkilöstä jonka haluaisit nähdä

Olen edelleen elossa!

 Aamun bussimatka on loistava väsymyksen mittari. Matka kestää kuitenkin semmoiset 40min, eli sen aikana ehtii aika kivasti torkahtaa. Yleensä viimeistään matkan puolessa välissä en kykene enää lukemaan metroa ja pitämään silmiäni auki, joten annan niiden painua suosiolla kiinni. Bussin ikkunaan ei yleensä viitsi nojata, kun usein bussin tärinä häiritsee, joten yritän pitää pääni pystyssä ja torkkua samaan aikaan. Yleensä tämä toimii hyvin kunnes bussi joko jarruttaa tai kiihdyttää vähänkin nopeammin, jolloin pääni retkahtaa eteen tai taakse ja itse säpsähdän hereille. Voin vain kuvitella kuinka tyhmältä näytän kun tämä toistuu sen vähintään kymmenen kertaa matkan aikana. Eilen pysyin kuitenkin koko matkan hereillä!! Teki hyvää nukkua pitkästä aikaa melkein 8h :)

Harjoittelussa 2 viikkoa takana. Ennen kuin huomaankaan, olen jo matkalla kohti Porvoota. Tuossa hommassa täytyy olla kyllä mielettömän pitkäpinnainen. Olen aina ajatellut, että lapsi saa tehdä kyllä todella paljon töitä, jotta multa palaisi käämit. Tuolla olen tajunnut, että omakin vesiastia voi valua yli jollain alkeellisella tasolla. Ei he ole saaneet mua raivostumaan, mutta kyllä sitä on savua noussut korvista. Tämä vasta onkin hermokoulutusta. Mutta on myös niitä todella mukavia hetkiä :) Ja on myös todella opettavaista, vaikka joskus tuntuukin siltä, etten mä tee mitään muuta kuin leiki tai pelaa jotain.

Tuo meidän Robin on ihan pölhö. Sillä on selvästi joku erokriisi edelleen emostaan, koska välillä se käy imeskelemässä Batmanin maha-/kaulakarvoja aivan kuin nisää imisi. Aina kun olen näkemässä, niin yritän kiskoa sitä irti batmanistä (Batmaniä ei siis tämä karvojen lutkutus haittaa lainkaan), mutta se onkin melkoinen työ, että saa pidettyä Robinin poissa. Tälläkin hetkellä Batmanin rintakarvat on litimärät. Milloin lie Robin ollut taas imeskelemässä. Robinilta vaihtuu myös hampaat. Huomattiin tuossa yksi päivä kun sillä oli tassu veressä. Pelästyttiin aika pahasti ja kestikin aika pitkään kun tajuttiin, että se veri tuli sen suusta niistä koloista joissa joskus oli hampaat. Kissoilla siis ihan normaalisti vaihtuu hampaat pentuiässä, mutta yleensä sitä ei kuulemma huomaa lainkaan. Voi Robin raasua.

Mutta ahh ihanaa viikonloppu! Välillä (kröhöm aika usein) on vaan niin ylirasittunut olo. Tää syksy painaa vaan jo pahasti päälle eikä enää jaksaisi. Luulin jo, että ensi kevään harjoittelustressi olisi kokonaan jo ohi varattuani harjoittelupaikat jobstepistä jo nyt kun sattuivat olemaan etuajassa varattavissa. Mutta Peijas yllättäen päätti, että ei haluakaan ottaa opiskelijaa viikoilla 10-17 eli juuri koko harjoitteluaikani aikana. Eli varasin kyllä paikan ja se vielä vahvistettiinkin, mutta nyt sitten ei olekaan paikkaa harjoittelujakson toiselle puoliskolle :/ Kiitos tästä! Stressi siis jatkuu ja toivon niin kovasti, että Mika (itse olen töissä kun paikat avautuvat) saa varattua edes jonkun haluamistani paikoista! Mutta nyt haluaisin vain äkkiä joululomalle (ärsyttää tällä hetkellä niin paljon, että olen vielä viikon pidempään harjoittelussa -.-). Oon ihan hirmu hajamielinenkin nykyään! Olisiko väsymyksen ja stressin syytä? Maanantaisin aloitan viikonlopun ajattelemisen ja aina aamuisin kun herätyskello soi, odotan jo iltaa, jotta pääsen takaisin nukkumaan. Mutta viikonloppu <3 Tämä viikonloppu on tosin hyvin urheilullinen, nimittäin vietän päivät liikuntakurssilla ihanan Ullan kanssa :)

Päivä 1: kuva lävistyksestä jonka voisit ottaa
Päivä 2: kuva jostain kesäisestä
Päivä 3: kuva jostain söpöstä
Päivä 4: kuva unelma miehestä/naisesta
Päivä 5: kuva jostain mitä olet tehnyt tänään

Päivä 6: kuva paikasta jonne haluaisit mennä
Päivä 7: kuva jostain mistä pidät
Päivä 8: kuva jostain minkä haluaisit

Haluaisin saumurin. Haluaisin tehdä vaatteita myös trikoosta, mutta ainakin mun ompelukoneen joustokuviosysteemien mahdollisuudet on hyvin surkeat. Joskus oon tehnny paidan trikoosta ompelukoneella ja oli hyvin rasittavaa väsätä niiden kuvioiden kanssa. Saumurilla voi myös ommella muitakin vaatteita (ehkä) helpommin. Tosin sitä, että joudun joskus pujottelemaan niitä lankoja. Äidin saumuri on ollut rikki jo hyvin pitkään ja toivoisin, että se joskus korjaantuisi... Mun ompelukone on nyt kyllä ruvennut pitämään omituisia ääniä.... Toivottavasti se ei pamahda tässä joku päivä.


Päivä 9: kuva lempinäyttelijästäsi

Uma Thurman

En ikinä osaa vastata näihin kysymyksiin lempinäyttelijästä, lempikirjasta, lempiartistista. Ei mulla ole sellaisia! Mutta Kill Bill -leffat on aivan parhaita ja Uma Thurman on niissä huippu joten mainitsempa hänet.

Päivä 10: kuva keneltä haluaisit näyttää

Eva Longoria

Hän on vaan niin kaunis!! Toisaalta taas täysin vastakohta kuin miltä itse näytän :D Eli uskon unelmiini...

Päivä 11: kuva miten haluaisit viettää useimmat päiväsi
Päivä 12: kuva jostain mitä söit viimeksi
Päivä 13: kuva jostain mitä joit viimeksi
Päivä 14: kuva parhaasta katsoneistasi elokuvista
Päivä 15: kuva lempipaikastasi
Päivä 16: Kuva joka kuvaa mielialaasi nyt
Päivä 17: kuva lempijuomastasi
Päivä 18: kuva jostain mitä teit eilen
Päivä 19: kuva mieleisistäsi vaatteista
Päivä 20: kuva jostain mistä pidät
Päivä 21: Kuva jostain herkullisesta
Päivä 22: kuva jostain sinun jokapäiväisestä rutiinista
Päivä 23: kuva jostain mitä haluaist tehdä ennen kuolemaasi
Päivä 24: kuva jostain jota odotat nyt
Päivä 25: kuva jostain mitä teet tunnin päästä
Päivä 26: kuva puhelimestasi
Päivä 27: kuva jostain mitä ikävöit
Päivä 28: kuva jostain mitä haluaisit oppia
Päivä 29: kuva minne haluaisit mennä
Päivä 30: kuva jostain tunnetusta henkilöstä jonka haluaisit nähdä

Häiriintynyt maailma

Ongelmat harjoittelussa karisi tiehensä, kun pääsin hommiin oikean ohjaajani kanssa. Se on ihan huippu! Enää ei ole tyhmä fiilis, kun saan ihan oikeasti ohjausta ja asioita käydään läpi. Kyllä mä hei jotain osaan sittenkin! Osaan ainakin leikkiä leegoilla, pelata leikkisählyä, askarrella, pelata lauta- ja korttipelejä sekä lukea iltasatuja. Mukavaa kun saa oikeasti viettää aikaa niiden lasten kanssa ja jopa kannustetaan itsenäisestikin siihen eikä säädellä tarkasti mitä saa tehdä ja hirveetä ei kai vaan sano jotain mikä turmelee lapsen loppu iäkseen. Mukavan rentoa vaikkei se sitä todellakaan ole läheskään koko aikaa. Etenkin nyt ollut niin mieletön hulina, että ei ole mitenkään henkisesti helppoa. Mutta ainakin ovat hoidon piirissä. Entä ne kaikki jotka eivät ole?

Sitä on myös tajunnut yhtä jos toistakin omasta menneisyydestään ja nykytilastaan. Omien asioiden pohtiminen ei kyllä mitenkään hirveästi auta henkistä jaksamista. Mutta toisaalta se myös selkeyttää pääkopan hurrikaania kun saa niitä ahaa-elämyksiä itsestään kuin myös toisista. Asioiden ymmärtäminen helpottaa suuresti niiden sietämistä.

Mutta vihdoinkin viikonloppu! Väsymys on valtava ja aivan liikaa univelkaa. Kirjastossakaan en ole vielä ehtinyt käymään vaikka olisi pitänyt, jotta voin opparia jatkaa :/ Ainakin nyt on saatu joitain arvosanoja syksyn monista tenteistä. Vielä ei ole yksikään tentti joutunut uusintaan omaksi suureksi yllätyksekseni. Vielä enemmän olen itseasiassa yllättynyt tenttien hyvistä arvosanoista. Epäilen etenkin anestesiologian tentin arvioijan arviointikykyä... Mutta ehkä on pakko uskoa, että osasin... Vielä kun en vaan olisi tappanut ketään tehohoidon tentissä!! Ja perioperatiivisen tentin kaikista tehtävistä olisi vähintään puolet oikein!

Opettajat ovat kuitenkin päättäneet saada meidän kaikki burn outtiin ja teetättävät aina vaan lisää tehtäviä. Yritin tuossa juuri opiskella cv-katetrin laittoa (ja unohtaa se todella ällö video mikä näytettiin), mutta Mika vaikeutti mun keskittymistä erittäin häiritsevillä videoilla:

Jos ei ole nähnyt tai ei muista alkuperäisiä versioita, niin voi itse käydä katsomassa You Tubesta. Mutta kaikki versiot näistä videoista on aivan kauheita! Seksi myy? Ei mikään ihme, että lapset on häiriintyneitä kun tämmöisiä on meille näytetty!

Hermoromahduksen alkua

Harjoittelun alku on tavalliseen tapaan taas ajanut maan rakoon. Sitä tuntee itsensä taas niin hölmöksi. Ei tiedä missä saa seistä, mihin saa istua, minne saa katsoa, pitääkö seurata ohjaajan mukana vai meneekö se kenties vaan vessaan, kuuluuko mun mennä tilanteeseen mukaan tai edes seistä vieressä vai pitääkö kenties mennä nurkan taakse piiloon, mitä sitä oikein saa tehdä? Mitä pitää tehdä? Tänään olin kuuntelemassa hoitoneuvottelua. Mietin siinä sitten yksikseni, että kuuluuko mun istua kaikkien muiden kanssa pyöreän pöydän ympärillä (kun olen vaan kuuntelemassa) vai istunko siinä vähän sivussa. Puhuivat että joku vielä tulisi, joten päätin jättää pöydän ympärille tilaa ja istuin siinä sivussa. Kukaan muu ei tullut ja tunsin itseni harvinaisen tyhmäksi siinä sivussa istuen.... Mä en edes tiedä mihin mun pitää istua! Olen taas niin pihalla kuin lumiukko! Se on ahdistava fiilis kun ei oikein tiedä mitä multa odotetaan ja kaikki saa musta varmaan vajaan kuvan kun en tiedä edes missä vaiheessa mun kuuluu suuni avata. Ei sitä tiedä missä vaiheessa saa niitä kysymyksiä laukoa.

Jotenkin somaattisella puolella se mukaan sovittautuminen on helpompaa. On jotain ihan oikeasti konkreettista ja selkeää mitä aina tehdään. On se joku kaava minkä mukaan toimitaan. Nyt vaan...on. Se tekeminen on niin erilaista. Se on niin erilaista mun aikaisempiinkin kokemuksiin verrattuna. On ollut vieläpä niin mieletön härdelli koko kaksi päivää, että oon menny vielä enemmän sekaisin. Ei yhtään tiedä mihin mä oikein saan tulla mukaan. Hämäävää.

Oon aina vihannut omien tavoitteiden laatimista. Se on aina tuntunut vaikealta...mutta ei ikinä näin vaikealta. Ei mitään hajua mitä mun on mahdollista saada tehtyä. Ja sitten vielä nuo koulun tavoitteen on niin plööh -.-

Mutta toivottavasti tää on taas tämmöistä alkuahdistusta. Aina siinä on mennyt se jonkin aikaa kunnes on saanut hommasta kiinni. Ja ehkä mun ohjaajat osaa selventää mulle mahdollisuuksiani...kunhan niitä taas näkee. Tai jos ylipäätään joku todella ohjaisi.

Tää nyt kuulostaa tämmöiseltä ärsyttävältä valitukselta, mutta ehkä sitten ymmärtää jos joutuu tai on ollut samanlaisessa tilanteessa. Ahdistavaa....vaikka kuinka tiedän sisimmissäni, että tää on taas vaan tämmöinen alkushokki.

Täytyy yrittää saada Mikaa mun kanssa ulos jos se saisi ajatukset ja mielen muutenkin rauhoittumaan.

Mutta yritän juu unohtaa tuon kaiken edellisen ja laatia edes jonkinlaiset alustavat tavoitteet, joista voi sitten puhua ohjaajien kanssa. Pääkoppa vaan sekaisin, mikä vaikeuttaa ajattelua. Huomenna on iltavuoro, josta saavun kotiin siinä klo 23 ja 5.30 pitää herätä ylihuomenna aamuvuoroon. Ennustan väsymystä.

Nyt jotain iloisempaa! Tässä muutama kuva Halloween-juhlista

Ella <3 Ella sai vähän myöhemmin runsaasti tekoverta päällensä

Hoitsu ja vämpyyri. Oli selvästi joo joku mielikuvituslama kun tuon asun keksin.

Toinen vämpyyri. Kyllä se sydän löi.