Tulevaisuus näyttää yhtäkkiä selkeältä, eikä siihen tarvittu kuin muutama sähköpostiviesti. Puhun nyt tietenkin ensimmäisesti työpaikastani vastavalmistuneena. Luulin, että puhuisimme helmikuun puolessa välissä Suursuon osastohoitajan kanssa mahdollisesta työpaikasta. Hän nyt kuitenkin lähetti eilen viestiä, että milloin haluan aloittaa ja minä nyt sitten aloitan hommat 20.3. Kysyessäni pestin pituutta hän iloitti, että neljän kuukauden koeajan jälkeen voin jäädä niin pitkäksi aikaa kuin itseäni huvittaa. Eli ensimmäinen työpaikkani on kuin onkin vakkaripaikka. Eipähän ainakaan tarvitse elää elämäänsä puolen vuoden sykleissä ja aina miettiä mistä seuraavan määräaikaisuuden saa. Sitten kun haluaa uusia haasteita, on työnhakukin taas rennompaa, kun ei ole pakko saada paikkaa, vaan voi rauhassa katsella :) Homma ei ole sitä, mitä haluan tehdä seuraavat kymmenen vuotta, mutta sillä on mukava aloittaa työuransa vastavalmistuneen.
Nyt on taas vähemmän stressiä, kun ei työpaikkaa tarvitse pohdiskella!
Tänään aamulla salilla mietin jatkuvasti, että töihin pitäisi tänään vielä lähteä, mutta ei tarvitsekaan! Mullahan on tosiaan pitkä viikonloppu vapaata! Vasta maanantaina sitten :D Ja tänäänhän on tosiaan lauantai eikä vielä edes sunnuntai. Jos tänään saisi tuon toisen kissan pestyä, kun sen häntä on taas niin rasvoittunut. Ja olis se mukavaa saada vähän siivoiltuakin, mutta stressiä en siitä aijo ottaa! Mika lähti tänään töihin, voi sitä...
Mukavaa viikonloppua kaikille! :)
Tietoja minusta
- Nelli
- Olen vastavalmistunut terveydenhoitaja, joka asustelee helsingissä avopuolisonsa ja kahden kissan kanssa. Aloittelen työuraani sairaanhoitajan hommissa akuuttivuodeosastolla ja kauhu lopullisesta aikuistumisesta ja työuraputkesta on herännyt. Teksteissä käsittelen arkeani, ajatuskiemuroitani ja vastavalmistuneen haasteita oma menneisyyteni huomioon ottaen.
lauantai 26. tammikuuta 2013
torstai 24. tammikuuta 2013
Pähkinänkuoressa...
Viime päivien mietteitä pähkinänkuoressa:
- Ei se päivystystyö niin ydinfysiikkaa ollutkaan
Ei siis ainakaan tk-päivystys. Kyllä siitä oppii ja paljon, mutta ei niin hc:tä kuin pelkäsin. Huomaan jopa tietäväni paljon ja kaikenlaista :O Vaikka kyllähän edelleen kyselen ehkä jopa tyhmältäkin kuulostavia kysymyksiä.
- Inka osaa viedä pois tonnin henkistä kuormaa
Tänään oli kahvittelua Inkan kanssa. Vain toinen hoitsu voi ymmärtää täydellisesti toista hoitsua. Aivan täydellistä jakaa harjoitteluun liittyvät tuskan toisen samassa tilanteessa olevan kanssa. Isot kiitokset taas Inkalle. Kyllä me hei ollaan ihan loistavia, pitäisi vaan uskoa enemmän itseensä...
- Olisi kiva jos ohjaajat osaisivat ohjata
Opiskelija ei tarvitse ohjaajaa, joka vain tykkää kertoa mitä kaikkea osaa. Opiskelija ei tarvitse ohjaajaa, joka ei anna palautetta, hyvää eikä huonoa. Opiskelija ei tarvitse ohjaajaa, joka ei ohjaa uusia asioita. Opiskelija ei tarvitse ohjaajaa, joka ei anna tilaa tehdä työ oikein, mutta omalla tavallaan. Opiskelija ei tarvitse ohjaajaa, joka ei kannusta, vaan osoittaa vain huonot puolet opiskelijassa. Opiskelija ei tarvitse ohjaajaa, jota ei voisi opiskelija vähempää kiinnostaa.
Opiskelija kaipaa ohjaajaa, joka on kiinnostunut ohjaamisesta ja opiskelijoista. Opiskelija kaipaa ohjaajaa, joka antaa opiskelijalle työrauhan. Opiskelija kaipaa ohjaajaa, joka vastaa niihin "tyhmiinkin" kysymyksiin ammatillisesti ja asiallisesti. Opiskelija kaipaa ohjaajaa, joka kertoo, kun hommat menevät pahasti metsään, mutta kannustaa ja antaa positiivista palautetta, kun se on aiheellista. Opiskelija kaipaa ohjaajaa, joka antaa opiskleijan tehdä hommia itse, koska itse tekemällä oppii parhaiten. Opiskelija kaipaa ohjaajaa, joka antaa sopivasti vastuuta oikeissa tilanteissa. Opiskelija todella kaipaa ohjausta uusissa asioissa, luennot eivät nimittäin anna riittäviä valmiuksia käytännössä toimimiseen.
- Viimeinen harjoittelu synnyttää yllättävän paljon stressiä...
On se kiva kun hoetaan "ai sä oot kohta valmistumassa?! No sähän voit hoitaa sit kaikki hommat!" ensimmäisestä päivästä lähtine........
- Pikavipit ja niiden mainonta on perseestä
"Elä tänään, maksa huomenna." Voi ei mitä ne opettaa mainoksissa!! Vastuutonta toimintaa sanon minä!
- Kova kaipuu aurinkoon ja lomalle
Ei oikein koulu jaksa enää kiinnostaa näin valmistumisen kynnyksellä. Kun on ollut juuri joulusijaisena, on ihmeen vähän motivaatiota tehdä palkatta töitä harjoittelussa. Joka päivä saa kuunnella ohjaajien sanovan "ompa kiva, kun on opiskelija, niin ei tarvitse itse tehdä mitään." Onneksi matka odottaa tulevaisuudessa ja sen voimilla jaksaa vielä loppuun asti <3
- Olen ihan hukassa, että mitä tehdä aina työpäivän jälkeen
Mulla on yhtäkkiä ylimääräistä aikaa, tälläkin hetkellä on aikaa kirjoittaa tätä. Ei tarvitse sen sijaan vääntää jotain koulutehtävää! Aivan outo tunne! Mulla on aikaa! Kestää hetki, ennen kuin sopetuu tähän uudenlaiseen ajan käyttöön. Ei tarvitsekaan olla töissä/koulussa/harjoittelussa ja loppuilta tehdä tehtäviä/lukea tentteihin. Voi tehdä mitä haluaa :o Jos vaikka saisi vihdoinkin ommeltua silkkitoppini valmiiksi tai neulottua jotain ihan vaan huvikseen vaikka itselleni. Nyt pitkä viikonloppu, jonka olen saanut kerättyä aktiivisesti tunteja tahkomalla. Jos nyt saisi vaikka siivottua jumpan lisäksi? Tilasin juri Novitalta lankoja 8) Pääsee neulomaan! Ja hartiat huutaa hoosiannaa! :D
- Työkriisi tietenkin taas käynnissä
Hakeakko unelmatyöhön, vai tehdä ei niin unelmahommaa ehkä jopa vakipaikalla? Hirveä kriisi tän ekan työpaikan kanssa.... Ja tietyt ihmiset eivät yhtään vähennä paineita... Voiko tulevan työuransa pilata ekalla työpaikalla valmistuneen? Työhakemuksessa ei taida olla hyvä yhdistelmä: Vastavalmistunut, 23v, työkokemus alle 1v, joka suurimmaksi osaksi perustuu harjoitteluihin. Olen huomattavasti surkeampi työhakemusten tekemisessä, kuin työhaastattelussa. Ehkä pitäisi vaan olla iloinen siitä, että on mitä todennäköisimmin ainakin yksi varma paikka.
- Ystävät ovat korvaamattomia
Tarvitseeko tämä enempää?
- Ei se päivystystyö niin ydinfysiikkaa ollutkaan
Ei siis ainakaan tk-päivystys. Kyllä siitä oppii ja paljon, mutta ei niin hc:tä kuin pelkäsin. Huomaan jopa tietäväni paljon ja kaikenlaista :O Vaikka kyllähän edelleen kyselen ehkä jopa tyhmältäkin kuulostavia kysymyksiä.
- Inka osaa viedä pois tonnin henkistä kuormaa
Tänään oli kahvittelua Inkan kanssa. Vain toinen hoitsu voi ymmärtää täydellisesti toista hoitsua. Aivan täydellistä jakaa harjoitteluun liittyvät tuskan toisen samassa tilanteessa olevan kanssa. Isot kiitokset taas Inkalle. Kyllä me hei ollaan ihan loistavia, pitäisi vaan uskoa enemmän itseensä...
- Olisi kiva jos ohjaajat osaisivat ohjata
Opiskelija ei tarvitse ohjaajaa, joka vain tykkää kertoa mitä kaikkea osaa. Opiskelija ei tarvitse ohjaajaa, joka ei anna palautetta, hyvää eikä huonoa. Opiskelija ei tarvitse ohjaajaa, joka ei ohjaa uusia asioita. Opiskelija ei tarvitse ohjaajaa, joka ei anna tilaa tehdä työ oikein, mutta omalla tavallaan. Opiskelija ei tarvitse ohjaajaa, joka ei kannusta, vaan osoittaa vain huonot puolet opiskelijassa. Opiskelija ei tarvitse ohjaajaa, jota ei voisi opiskelija vähempää kiinnostaa.
Opiskelija kaipaa ohjaajaa, joka on kiinnostunut ohjaamisesta ja opiskelijoista. Opiskelija kaipaa ohjaajaa, joka antaa opiskelijalle työrauhan. Opiskelija kaipaa ohjaajaa, joka vastaa niihin "tyhmiinkin" kysymyksiin ammatillisesti ja asiallisesti. Opiskelija kaipaa ohjaajaa, joka kertoo, kun hommat menevät pahasti metsään, mutta kannustaa ja antaa positiivista palautetta, kun se on aiheellista. Opiskelija kaipaa ohjaajaa, joka antaa opiskleijan tehdä hommia itse, koska itse tekemällä oppii parhaiten. Opiskelija kaipaa ohjaajaa, joka antaa sopivasti vastuuta oikeissa tilanteissa. Opiskelija todella kaipaa ohjausta uusissa asioissa, luennot eivät nimittäin anna riittäviä valmiuksia käytännössä toimimiseen.
- Viimeinen harjoittelu synnyttää yllättävän paljon stressiä...
On se kiva kun hoetaan "ai sä oot kohta valmistumassa?! No sähän voit hoitaa sit kaikki hommat!" ensimmäisestä päivästä lähtine........
- Pikavipit ja niiden mainonta on perseestä
"Elä tänään, maksa huomenna." Voi ei mitä ne opettaa mainoksissa!! Vastuutonta toimintaa sanon minä!
- Kova kaipuu aurinkoon ja lomalle
Ei oikein koulu jaksa enää kiinnostaa näin valmistumisen kynnyksellä. Kun on ollut juuri joulusijaisena, on ihmeen vähän motivaatiota tehdä palkatta töitä harjoittelussa. Joka päivä saa kuunnella ohjaajien sanovan "ompa kiva, kun on opiskelija, niin ei tarvitse itse tehdä mitään." Onneksi matka odottaa tulevaisuudessa ja sen voimilla jaksaa vielä loppuun asti <3
- Olen ihan hukassa, että mitä tehdä aina työpäivän jälkeen
Mulla on yhtäkkiä ylimääräistä aikaa, tälläkin hetkellä on aikaa kirjoittaa tätä. Ei tarvitse sen sijaan vääntää jotain koulutehtävää! Aivan outo tunne! Mulla on aikaa! Kestää hetki, ennen kuin sopetuu tähän uudenlaiseen ajan käyttöön. Ei tarvitsekaan olla töissä/koulussa/harjoittelussa ja loppuilta tehdä tehtäviä/lukea tentteihin. Voi tehdä mitä haluaa :o Jos vaikka saisi vihdoinkin ommeltua silkkitoppini valmiiksi tai neulottua jotain ihan vaan huvikseen vaikka itselleni. Nyt pitkä viikonloppu, jonka olen saanut kerättyä aktiivisesti tunteja tahkomalla. Jos nyt saisi vaikka siivottua jumpan lisäksi? Tilasin juri Novitalta lankoja 8) Pääsee neulomaan! Ja hartiat huutaa hoosiannaa! :D
- Työkriisi tietenkin taas käynnissä
Hakeakko unelmatyöhön, vai tehdä ei niin unelmahommaa ehkä jopa vakipaikalla? Hirveä kriisi tän ekan työpaikan kanssa.... Ja tietyt ihmiset eivät yhtään vähennä paineita... Voiko tulevan työuransa pilata ekalla työpaikalla valmistuneen? Työhakemuksessa ei taida olla hyvä yhdistelmä: Vastavalmistunut, 23v, työkokemus alle 1v, joka suurimmaksi osaksi perustuu harjoitteluihin. Olen huomattavasti surkeampi työhakemusten tekemisessä, kuin työhaastattelussa. Ehkä pitäisi vaan olla iloinen siitä, että on mitä todennäköisimmin ainakin yksi varma paikka.
- Ystävät ovat korvaamattomia
Tarvitseeko tämä enempää?
sunnuntai 6. tammikuuta 2013
Hei hei mitä kuuluu
Eipä ole tullut kirjoiteltua pitkään aikaan. Kaikenlaista elämääni on kuulunut, mutta jostain syystä en ole jaksanut mitään kirjoitella. Eli sen vuoksi nyt vähän vanhempaakin juttua.
Joulu oli ja meni. Mulla oli sunnuntaina 23.12 iltavuoro, eli me päästiin lähtemään Pusulaan vasta aattoaamuna. Aattoaamuna olikin sitten aivan karsea lumipyry ja jopa Mikaa pelotti lähteä ajamaan. Köröteltiin motaria pitkin 60 km/h ja onneksi edes jotkut tajusivat käyttää sumuvaloa, koska muuten edessä ajavaa ei näkynyt pöllyävän lumen seasta lainkaan n. 20 m jälkeen. Päästiin kuitenkin hengissä perille joskus yhdentoista jälkeen.
Klo 12 katsottiin perinteisesti joulurauhan julistus ja syötiin riisipuuroa. Ei siskoa näkynyt telkkarissa, vaikka olivat kuulemma tällä kertaa ehtineet ajoissa paikalle. Sitten saunottiin ja kolmen jälkeen lähdettiin viemään haudoille kynttilöitä ja kirkko oli neljältä. Oli sama pappi kuin toissavuonnakin, mutta onneksi oli löytänyt tällä kertaa saarnaansa vähän fiksumpaa sisältöä. Toissavuotinen saarna oli aivan kauhea. Tänä vuonna selosti kuitenkin ihan fiksusti siitä, miten nykyjoulu on liian materiakeskittynyt ja asian ydin tuntuu unohtuvan.
Kirkon jälkeen suunnattiin takaisin mökille ja tehtiin viimehetken valmistelut, kunnes käytiin pöydän ääreen syömään. Tuli taas ahmittua napa täyteen sapuskaa. Jouluruoka on vain niin hyvää. Ehkä se on niin hyvää juurikin sen vuoksi, että sitä saa vain kerran vuodessa. Joulupöytään kuului muun muassa graavilohi, rosolli, maksapasteija, smetanasilli, saaristolaisleipä, karjalanpaisti, kinkku ja monenmonta erilaista laatikkoa.
Sitten availtiin lahjoja. Aaton saldo oli rahaa, lahjakortti ja selätin. Leikin aattoiltana selättimellä sen verran, että aamulla kyljet olivat aika kipeinä :D Pelattiin vielä lautapelejä ennen nukkumaan menemistä.
Joulupäivänä otettiin rennosti. Muun muassa ulkoiltiin ja sain kyhnöttää viltin alla lukemassa kirjaa, juurikin sitä mitä olin kaivannut. Joulupäivään kuului myös lisää jouluruokaa, saunomista ja pelailua.
Tapaninpäivän aamuna valmistauduttiin jo kotimatkalle ja siinä yhdentoista aikaan lähdettiinkin. Yllättävän paljon meidän pieni perhe vie tilaa autossa...ihan hyvä, että oli vanhempien farkku käytössä. kotiin päästyä oli noin puoli tuntia aikaa kantaa kissat ja kamppeet sisään ja vaihtaa vaatteet kunnes pitikin lähteä hakemaan Lottaa ja Thomasta Tikkurilan asemalta. Heidän kanssa suunnattiin sitten kotikotiin tapaninpäivää viettämään. Siellä syötiin kunnolla, avattiin lahjoja ja pelattiin uutta peliä.
Niin se joulu vaan hurahti ja oli taas aika palata töihin. Uv:n aattona mulla oli aamuvuoro ja uv-päivä oli vapaa. Eli uv vietettiin Ellan ja Outin luona Pihliksessä. Ulla oli saanut joululahjaksi Catanin ja se oli yllättävän hauska peli loppujen lopuksi kun tajusin idean :D Sitä täytyy päästä pelaamaan uudestaan. Vuoden vaihtuessa poksautettiin mun Jenniltä saama shamppanja. Se olisi tosin ehkä ansainnut tulla juoduksi jostain muusta kuin muumimukeista, mutta mun mielestä se kuohari, joka avattiin seuraavaksi oli parempaa kuin kyseinen shamppanja. Tuli vietettyä mukava uv ystävien ja rakkaan kanssa (rakkaasta puheen ollen tuli uutena vuotena kolme vuotta saman katon alla täyteen tuon komeamman puoliskon kanssa).
Eilen sai taas hyvästellä Suursuon sairaalan. Saa nähdä kuinka pitkäksi aikaa ;) Kovasti yrittävät lobata mua töihin sinne valmistuttuani. Saa nähdä mitä tulevaisuus tuo tullessaan.
Eilen meillä oli myös taas peli-ilta mun tädin luona. Jorma piti taas huolen, että jokaisen viinilasissa on punkkua ja oli taas hauskaa pelata. Tänään tosin pientä krapulan poikasta ja samaan aikaan tuntuu flunssa iskevän eli olo ei ole mitä parhain. Toivon vain hartaasti, että flunssa menee pian ohi, huomenna nimittäin alkaa taas harjoittelu ja olisi todella kurjaa olla ensimmäisenä päivänä kipeänä. Mutta nyt kutsuu siis Vantaan tk-päivystys.
Joulu oli ja meni. Mulla oli sunnuntaina 23.12 iltavuoro, eli me päästiin lähtemään Pusulaan vasta aattoaamuna. Aattoaamuna olikin sitten aivan karsea lumipyry ja jopa Mikaa pelotti lähteä ajamaan. Köröteltiin motaria pitkin 60 km/h ja onneksi edes jotkut tajusivat käyttää sumuvaloa, koska muuten edessä ajavaa ei näkynyt pöllyävän lumen seasta lainkaan n. 20 m jälkeen. Päästiin kuitenkin hengissä perille joskus yhdentoista jälkeen.
Klo 12 katsottiin perinteisesti joulurauhan julistus ja syötiin riisipuuroa. Ei siskoa näkynyt telkkarissa, vaikka olivat kuulemma tällä kertaa ehtineet ajoissa paikalle. Sitten saunottiin ja kolmen jälkeen lähdettiin viemään haudoille kynttilöitä ja kirkko oli neljältä. Oli sama pappi kuin toissavuonnakin, mutta onneksi oli löytänyt tällä kertaa saarnaansa vähän fiksumpaa sisältöä. Toissavuotinen saarna oli aivan kauhea. Tänä vuonna selosti kuitenkin ihan fiksusti siitä, miten nykyjoulu on liian materiakeskittynyt ja asian ydin tuntuu unohtuvan.
Kirkon jälkeen suunnattiin takaisin mökille ja tehtiin viimehetken valmistelut, kunnes käytiin pöydän ääreen syömään. Tuli taas ahmittua napa täyteen sapuskaa. Jouluruoka on vain niin hyvää. Ehkä se on niin hyvää juurikin sen vuoksi, että sitä saa vain kerran vuodessa. Joulupöytään kuului muun muassa graavilohi, rosolli, maksapasteija, smetanasilli, saaristolaisleipä, karjalanpaisti, kinkku ja monenmonta erilaista laatikkoa.
Sitten availtiin lahjoja. Aaton saldo oli rahaa, lahjakortti ja selätin. Leikin aattoiltana selättimellä sen verran, että aamulla kyljet olivat aika kipeinä :D Pelattiin vielä lautapelejä ennen nukkumaan menemistä.
Joulupäivänä otettiin rennosti. Muun muassa ulkoiltiin ja sain kyhnöttää viltin alla lukemassa kirjaa, juurikin sitä mitä olin kaivannut. Joulupäivään kuului myös lisää jouluruokaa, saunomista ja pelailua.
Tapaninpäivän aamuna valmistauduttiin jo kotimatkalle ja siinä yhdentoista aikaan lähdettiinkin. Yllättävän paljon meidän pieni perhe vie tilaa autossa...ihan hyvä, että oli vanhempien farkku käytössä. kotiin päästyä oli noin puoli tuntia aikaa kantaa kissat ja kamppeet sisään ja vaihtaa vaatteet kunnes pitikin lähteä hakemaan Lottaa ja Thomasta Tikkurilan asemalta. Heidän kanssa suunnattiin sitten kotikotiin tapaninpäivää viettämään. Siellä syötiin kunnolla, avattiin lahjoja ja pelattiin uutta peliä.
Niin se joulu vaan hurahti ja oli taas aika palata töihin. Uv:n aattona mulla oli aamuvuoro ja uv-päivä oli vapaa. Eli uv vietettiin Ellan ja Outin luona Pihliksessä. Ulla oli saanut joululahjaksi Catanin ja se oli yllättävän hauska peli loppujen lopuksi kun tajusin idean :D Sitä täytyy päästä pelaamaan uudestaan. Vuoden vaihtuessa poksautettiin mun Jenniltä saama shamppanja. Se olisi tosin ehkä ansainnut tulla juoduksi jostain muusta kuin muumimukeista, mutta mun mielestä se kuohari, joka avattiin seuraavaksi oli parempaa kuin kyseinen shamppanja. Tuli vietettyä mukava uv ystävien ja rakkaan kanssa (rakkaasta puheen ollen tuli uutena vuotena kolme vuotta saman katon alla täyteen tuon komeamman puoliskon kanssa).
Eilen sai taas hyvästellä Suursuon sairaalan. Saa nähdä kuinka pitkäksi aikaa ;) Kovasti yrittävät lobata mua töihin sinne valmistuttuani. Saa nähdä mitä tulevaisuus tuo tullessaan.
Eilen meillä oli myös taas peli-ilta mun tädin luona. Jorma piti taas huolen, että jokaisen viinilasissa on punkkua ja oli taas hauskaa pelata. Tänään tosin pientä krapulan poikasta ja samaan aikaan tuntuu flunssa iskevän eli olo ei ole mitä parhain. Toivon vain hartaasti, että flunssa menee pian ohi, huomenna nimittäin alkaa taas harjoittelu ja olisi todella kurjaa olla ensimmäisenä päivänä kipeänä. Mutta nyt kutsuu siis Vantaan tk-päivystys.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)