Hullu Suomi

Homoväittely alkaa mennä jo aivan hullukuriseksi. Mikä saa jonkun joukon vihaamaan toista joukkoa niin paljon, etteivät halua näille samoja perusoikeuksia kuin itselleen? Erotetaan tästä asiasta siis täysin uskonto. Miksi muutenkaan uskonnon täytyy ulottua lakeihin asti jos kerran on olemassa uskonnonvapaus? Eikö homoavioliittojen kohdalla voisi toimia edes samalla tavalla kuin uskontoon kuulumattomien kohdalla?

Mutta syy miksi tästä nyt kirjoitan on, että en jaksaisi kuunnella enää Päivä Räsäsen samaa mantraa: Avioliitto on aina ollut naisen ja miehen välinen asia ja lapsella on oikeus isään ja äitiin.

A) Vaikka kuinka avioliitto on tähän asti ollut miehen ja naisen välinen asia, ei sen silti jatkossa tarvitse sitä olla. Monen muunkin asian kohdalla on ymmärretty ajatella hieman avarakatseisemmin. Ihan vaan esimerkkinä se, että ennen ajateltiin vain miesten olevan tarpeeksi kykeneviä äänestämään. Nykyään koko ajatus tuntuu absurdilta. Onneksi ihminen on kykenevä oppimaan ja viisastumaan.

B) Mikäli lapselle täytyy taata oikeus sekä äitiin että isään, pitäisi lailla kieltää myös yksinhuoltajat ja parisuhteen ulkopuoliset adoptiot. Eikö lapsella olisi oikeus EDES äitiin tai isään? Kuitenkin niin moni lapsi elää sijaisperheessä tai lastenkodissa. Ja toivottavasti kukaan ei nyt ajattele: "mutta lasta kiusattaisiin koulussa!!" Lapset kiusaa toisiaan ihan mistä syystä tahansa. Minua haukuttiin hirveäksi kovikseksi vaikka olin yksi luokan hiljaisimmista.

Tämä meni jo aivan yli!! Eihän KUKAAN mene kertomaan työnantajalleen kenen kanssa harrastaa seksiä!

Avioliiton muuttuminen jenkeissä

Lentoturmaa ja muuta päivääni kuuluvaa

Suuronnettomuusinfo sai mut oikein odottamaan suuronnettomuusharjoitusta. Ilmoitin halukkuuteni olla keltainen potilas. Toisin sanoen olisin vakavasti loukkaantunut, mutta pystyn odottamaan jonkin verran hoitoa. Tosin tiedostan, että lokakuun iltana voi olla hyvinkin kylmä maatessa jossain keskellä metsää. Mutta saapahan olla vähän pitempään pelissä mukana :D Punaiset kiidätetään heti pois ja vihreät taas kävelee itse. Minähän haluan että lihaksikas pelastusmiehistö kantaa mut pois :D Hysteerisen omaisen näytteleminen kuulostaa myös liian hankalalta. Mutta saa nähdä mihin tehtävään ohjataan sitten todellisuudessa. Tänään luennoitiin vasta suuronnettomuuksista ja pelastustoiminnasta yleensä sekä kerrottiin jotain SAR-harjoituksista. Täytyy etsiä iso pinkka tuhottavaksi kelpaavia vaatteita, semmoisia jotka voi polttaa täyteen reikiä tai niiden läpi voi työntää luuta esittävän esineen. Täytyy myös muistaa ottaa mukaan ne huonommat silmälasit joiden kanssa kuitenkin ehkä näen vielä jotain.

Siitä tuleekin sitten vähän pidempi koulupäivä, klo 8.15-23.00. Onneksi peruttiin se seuraavan aamun työpajaosallistuminen!

Oli todellista taistoa, että sain pidettyä itseni hereillä hyvinvointiyrittäjyyden luennolla (tosin osan siitä taistosta taisin hävitä....). Miten voi olla mahdollista, että yksi opettaja kykenee herättämään niin mielettömät antipatiat mussa yrittäjyyttä kohtaan? En ole kyllä ikinä ajatellut olevani sopiva yrittäjäksi, olen liian nössö ja turvallisen tien kulkija. Mutta nyt vihaan jopa ajatusta mistään yrittäjyyteen liittyvästä! Eikö se luennoitsija voisi joskus vaan vähän relata. Eikö me saataisi ottaa koko hommaa edes vähän huumorilla? En voi tehdä liiketoimintasuunnitelmaa (ainakaan järkevää) jonka perusteella voisin perustaa välittömästi yrityksen! Ihan vaan yksinkertaisesti sen takia, etten voi perustaa yritystä tällä hetkellä. Voin kyllä tehdä liiketoimintasuunnitelman, jonka perusteella voisin perustaa yrityksen (muutaman) kymmenen vuoden päästä, mutta silloin on pakko repäistä joitain lukuja hatusta. Enkä todellakaan aijo soitella ympäriinsä kyselemässä: "Lähtisittekö te sponsoroimaan meidän yritystä? En ole siis perustamassa yritystä, mutta hypoteettisesti." Joo ei. Ja joku voisi myös opettaa sille miten annetaan positiivista palautetta. Ilmeisesti hän on unohtanut miten se tapahtuu kun kerran ei anna mitään muuta kuin negatiivista palautetta.

Mutta koulun jälkeen taas piristyin. Oli taas salitreeni! Saas nähdä miten pystyn huomenna vesijuoksemaan. Viime viikon salitreenin jälkeisenä päivänä en kyennyt nostamaan käsiäni hartiatasoa ylemmäs ja kaikkeen liikkeeseen liittyi jonkinasteista kipua. Ehkä vesijuoksu on hyvää palauttavaa liikuntaa?

Tänään olisi pitänyt saada taas kirjoitettua ohjausseminaarityötä eteen päin, mutta olen ollut aivan liian epäaikaansaava. Mutta jos huomenna saisi jotain aikaiseksi ja heräisin (myös henkisesti enkä vain fyysisesti) mukavan ajoissa.

Farkkukriisi!

Kohtasin tänään taas todella ärsyttävän ongelman Jumbossa pikaisesti kierrellessäni. Tarvitsen uudet farkut, mutta miten niiden ostaminen voi olla näin turhauttavaa/ärsyttävää?

Siskoni kanssa jonkin aikaa sitten keskustelimme yhdestä farkkuongelmasta, nimittäin niiden venymisestä. Kun ostan farkut, ne ovat täydelliset. Hetken käytön jälkeen kangas on jo sen verran kulahtanut, että farkut tuntuvat roikkuvan päällä. Sisko harrastaa aivan hitusen liian pienten farkkujen ostamista, jolloin alussa housuja saa väkivallalla kiskoa päälle sängyllä maaten, mutta hetken päästä ovatkin täydelliset. Tänään päätin pyrkiä noudattamaan siskoni taktiikkaa.

Aivan liian tuttua!! Tosin noin käy vaikka reisistä
housut olisivatkin hyvin istuvat! Sillä on ihan oikeasti syynsä
miksi olen tykästynyt farkkuleggingseihin.

Löysin Onlysta sopivasti hintabudjettiini sopivia ja mukavan näköisiä farkkuja. Päätin kahmia mukavan kokoisen pinon erimallisia ja erikokoisia farkkuja, jotta olisi paremmat mahikset löytää edes yhdet sopivat. Päätin aloittaa turvallisesta vaihtoehdosta, eli täysin tavallisesta parista hieman isommassa koossa. Sain farkut jalkaani mukavan vähällä vaivalla. Reisistä ja takapuolesta farkut olivat täydelliset, eivät kiristäneet liikaa eivätkä olleet (vielä) kuitenkaan löysät. Vyötäröllä taas tuntui olevan reilusti liikaa kangasta. Ne yksilöt tarvitsisivat siis vyön seurakseen (aivan kuten suurin osa kaikista muistakin housuistani).

Seuraavaa mallia kiskoessani päälleni olisin voinut päätellä jotain muutaman senttimetrin pituisesta vetoketjusta. Kuka saa takapuolensa mahtumaan noihin?! Jos sen takapuolen saa niihin housuihin ängettyä, niin ei ainakaan kuulu selvästi missään nimessä kumarrella mihinkään suuntaan tai muuten saa paljastaa aivan liikaa takana olevalle. Ja muutenkin mikäli yritin tunkea vähänkin pienempiä housuja päälleni kuin normaalisti, joko ne tyssäsivät kiitettävästi reisiini tai housujen vyötärö loppui täydellisen sopivasti juuri rakkauden kahvojeni (=jenkka kahvat) alle, jolloin ne korostuivat ikävästi.

katso sivun viimeinen kohta Tästä

Toisin sanoen, tuo sovitusreissu ei ollut oikein onnistunut.

Ehkä täytyy vain hyväksyä, että joudun tyytymään keskinkertaisesti sopiviin housuihin taas jälleen kerran.... Mistä löytää farkut, kun omistaa selvän vyötärön, mutta vastapainoksi myös aika leveän takamuksen? Noh, täytyy vaan jatkaa etsintöjä!

Sain tänään ahaa-elämyksen!

Tämä sai kädet ihottumalle
koko kesän ajaksi

Tarina alkoi kesälomastani. Vietin viikon lähes ainoastaan maaseudun rauhassa vieraiden katseiden ulottumattomissa. Annoin siis ihoni henkäistä helpotuksesta enkä tunkenut naamaani mitään ylimääräistä (=meikkejä). Iho tykkäsi todella paljon.



Matka jatkui kuitenkin Barcelonaan ja halusin hieman kaunistautua. Tilanne päättyi kuitenkin vuotaviin ja kirveleviin silmiini joiden kautta näkeminen oli ajoittain hyvinkin vaikeaa. Pelästyin tapahtunutta (yhdistin meikit välittömästi tilanteeseen) ja kuljin loppuloman puhtaana luonnollisena itsenäni.

Saavuttuamme takaisin Suomeen en voinutkaan enää piiloutua aurinkolasien taakse ja ihmisten ilmoille Järvenpäähän oli pakko lähteä. Iltapäivään mennessä silmäni vuotivat, punoittivat ja kutisivat sekä toinen jopa turposi (en tiedä miksi vain toinen! ...siihen samaan kehittyi myös erittäin ärhäkkä silmätulehdus).



Tulin siihen tulokseen, että nyt on pakko kyllä asialle tehdä jotain. Äitini on useat kerrat epäillyt minulla olevan hajusteallergia ja sitä hän nytkin ehdotti välittömästi. Ehkä se olisikin ensimmäinen asia mitä kokeilla. Meikkien ihmettely tuntui kuitenkin monimutkaiselta. Liikaa kaikenlaisia erilaisia ja mistä tietää, että kyseinen tuote on aivan varmasti hajusteeton? Entä allergiatuotteet? Kävin Sokoksella pyörähtämässä, mutta pää meni sekaisin kaikista pienistä purkeista (ja ei, en tietenkään voinut häiritä myyjää ja kysyä neuvoa).

Mainitsen tässä välissä, että en ole suinkaan kulkenut monen monta viikkoa nyt täysin meikittömänä. Oma itsekriittinen minäni ei kestänyt moista ajatusta (etenkään huonoina päivinä). Olen tehnyt omia kokeilujani jo omistamillani meikeillä. Tähän mennessä yleensä silmät ovat vähintään kutisseen iltapäivään mennessä. Välillä on täytynyt antaa ihon ja silmiä rauhoittua ennen seuraavaa kokeilua.

Olen vakuuttunut siitä, että tämä
meikkivoide on kaiken pahan alku

Tänään kuitenkin VIHDOINKIN ehdin/jaksoin/tajusin googlettaa hajusteettomia meikkejä ja törmäsin idioottivarmaan asiaan! Kun kerran nykyään on pakollista ilmoittaa jokaisessa tuotteessa sen sisältämät aineet, niin miksi ihmeessä en ymmärtänyt hetken lueskella meikkieni tuoteselosteita? Pienen tutkiskelun jälkeen kävi ilmi, että noin puolet (käytössä olevista) meikeistäni sisältävät hajusteita. Sain kuitenkin koottua itselleni ne tärkeimmät (meikkivoide, puuteri, kulmakynä ja ripsiväri) hajusteettomina. Jos niitä kokeilisi nyt pidemmän aikaa. Olisin iloinen jos silmät eivät punoittaisi/kutisisi koko päivän aikana. Jos tuo kokoelma ei auta kuitenkaan, ehkä vasta sitten satsaan hintaviin allergiatuotteisiin. (Tälläkin hetkellä silmät kutiavat tämän päivän meikkikokeiluista)

Yllättäen tämä puuteri ei sisällä hajusteita,
tosin mineraalipuuterit ovat muutenkin
paremmin siedettyjä

Muu ihonikaan ei ole tällä hetkellä parhaimmillaan. (Tälläkin hetkellä raavin ranteessani olevaa uutta kutisevaa punaista länttiä.) Tilasin Orionilta stydimpää perusrasvaa ja vaihdoimme Mikan kanssa hajusteettomaan pyykinpesujauheeseen ja huuhteluaineeseen. Jospa iho tykkäisi?

Kapinoivan ihon kanssa ei ole mukavaa elää. Se on jatkuvaa rasvojen kanssa läträämistä ja tuskin on päivää kun en jotain kohtaa raapisi. Yritän kuitenkin ajatella positiivisesti, tilanne voisi olla vielä huomattavasti pahempi!

Eipä mun elämässä mitään niin ihmeellistä tapahdu

Koulustressi hiipii jo uniinkin. Tämän lukuvuoden aika tulen suorittamaan 67op (luottaen ystäväni ja omiini laskuihini). Olisi tullut 70op, mutta päätin suosiolla jättää valinnaisen lastensuojelun myöhemmälle. Otin tosin tilalle suuronnettomuus harjoituksen 2op, mutta siitä tulee aivan liian helpot 2op. Täytyy käydä vain muutamassa infotilaisuudessa ja sitten viettää ilta näytellen omaista tai loukkaantunutta pelastuslaitoksen kanssa yhteistyössä tehtävässä suuronnettomuusharjoituksessa. Mutta asiaan siis! Näin painajaista (tällä tavalla kerrottuna tuntuu enemmänkin naurettavalta, mutta olotila unessa ei ollut millään tavalla levollinen), että Olin jostain saanut itselleni vielä aivan liikaa kursseja lisää. Panikoin, että mistä saan vuorokauteeni lisää aikaa, kun nytkin tuntuu olevan ihan liikaa tekemistä. Olin unessa aivan ylistressaantunut ja vaan itkin ja huusin miten en jaksa. Kyllä, juuri sen kurssimäärän takia :D Hyvin mielenkiintoista, tiedän.

Onneksi koulussa on ystäviä joiden kanssa purkaa ärsyyntymystä kaikkea kohtaan ja semmoisia kuin Outi, joka tulee piristämään päivää :) Ja onneksi on tietenkin tuommoinen kuin Mika, joka jaksaa kuunnella mun valitusta. Yritän tsempata itseäni, että tämä vuosi täytyy vain raataa läpi ja sitten olen jo melkein valmistunut! Tai no ainoa huoli on kuitenkin enää saada viimeiset kurssit suoritettua ja valinnaisia tarpeeksi. Opinnäytetyön pitäisi olla silloin jo oikein valmis!

Pitäisi vaan vielä päästä tekemään itse opparia. Suunnitelmankin tekeminen on yllättävän vaikeaa.... Mutta hyvin suunniteltu on jo puoliksi tehty :) Joulukuussa onkin sitten suunnitelmaseminaari, eli viimeistään silloin saa sen vaiheen pois alta :) Tosin olisi todella mukavaa saada suunnitelma jo täysin valmiiksi ennen harjoittelua (6 viikkoa aikaa), kun harjoittelu on taas huomattavasti uuvuttavampaa ja stressaavampaa kuin koulunkäynti (vaikka kuinka mun koulunkäynti onkin ollut nyt sitä, että vietän koululla 8-16 tai 12-20 ja kun en ole koulussa väännän opparia tai muita tehtäviä)

Mutta tähän koulustressin (josta mun ei pitänyt enää jauhata!) perään vähän kuvia noista kahdesta söpöliinistä <3

Robin uinuu Mikan sylissä

Se tykkää nukkua sylissä :D Kömpi tällä kertaa mun syliin kun katsoin telkkaria

Se on niin pentu vielä <3

Molemmat pojat tykkäs lohesta, mutta Batmaniä kiinnosti myös valmis sushi :D

Batmanin iso haukotus

Se on niin pieni tuitui<3 Turkkikin vielä tuommoista pentuhahtuvaa

Toi pallo on kovassa suosiossa.

Batman <3

On sillä pienet ja terävät hampaat :D Ei tunnu ihan mielettömän ihanalta kun pojat päättää metsästää varpaita

Batman ehti täyttää viime viikolla puoli vuotta, Robin taas oli 13 viikkoa kun tuli meille. Punnittiin niitä viikonloppuna ja molemmista taitaa tulla erittäin isoja kisuja. Ei tosin mikään ihme kun miettii miten paljon ne syö :D Batman oli noin 3,2kg kun tuli meille ja nyt muutama viikko myöhemmin oli 3,6kg. Robin taas oli 1,8kg ja nyt oli 2,1kg. Isot pojat <3

Mutta kohta täytyy jo lähteä kouluun. Iltapäivä tehohoidon parissa ja ilta anestesiologiaa...Lastenklinikalla... Huvittava kansainvaellus kun me kaikki 80 opiskelijaa lähdetään tikkurilasta lastenklinikalle.

Ystäväni osasi kiteyttää todella hyvin myös omat ajatukseni tämän päivän iltaluennosta:

"Opin tänään, että kaikki tiet vievät Roomaan. Joissain tilanteissa jotkut tiet ovat vaan vähän mutkikkaampia kuin toiset... Esimerkiksi joskus s-ketamiinilla tai etomidaatilla viitoitetut tiet ovat suorempia kuin propofolilla tai tiopentaalilla viitoitetut tiet."

Joo ja jotkuthan tykkää tyttärestä ja toiset äidistä :D 

Opin tänään myös ettei meidän ravitsemuksen opettajalla ole mitään hajua missä sijaitsee mahansuu ja missä mahanportti....

Joku fiksu otsikko

Vähän kuulumia taas... Eipä mitään kummoisia, sama stressi jatkuu. Mutta en siitä halua enää paasata!

Mikan kanssa tuli torstaina 2,5 vuotta täyteen <9 Sen kunniaksi tehtiin kotona sushia :) Meidän pojatkin oli oikein innoissaan lohesta! Batman olisi ollut myös oikein kiinnostunut sushista ;)

Perjantaina taas lisää rentoutumista ja mentiin Mikan kanssa illalla leffaan. Tosin tunsin itseni aivan liian vanhaksi, kun vieressä pälättävät teinit ärsyttivät aivan liikaa! Mikä siinä on niin vaikeaa ymmärtää, että leffateatterissa kuuluu pitää se pieni turpansa kiinni kun muut yrittävät katsoa leffaa! En kai mä ole ollut noin rasittava?! Pahoin pelkään, että olen.... Tosin en ole ikinä pälättänyt leffassa!! Olen aina vihannut semmoista...

Tänään taas siskon kanssa tehtiin reisitreeniä Sipoon korvessa ja sieniä löytyi runsaasti :) Omaan koriin tarttui orakkaita, suppilovahveroita ja muutama tatti. Yllättäen löydettiin myös hyvät mustikkamättäät joista tuli poimittua vielä lisää pakkaseen täytettä :)

Torstaina olin hermoromahduksen partaalla ensimmäisen tehohoidon luennon jälkeen. Onneksi oli Mika joka lohdutti ja keksi ratkaisun mun tenttimateriaaliongelmaan. Kävi nimittäin ilmi, että tenttikirja löytyy sähköisenä versiona terveysportista. Mikalta taas löytyy espoosta ikivanha laserprintteri, jolla voi tulostaa yllinkyllin pelkäämättä musteen loppumista. Tänään siis suunnattiin Espooseen ja mä vietin lähes 3h printtaillen pariasataa sivua luentomateriaalia. Noh, nyt on ainakin tenttimatskut!

Ja on noi pojat kyllä ihania <3 tykkään kun on aina vastaanotto komitea kun saapuu kotiin. Ja kun lähtee saatetaan ovelle...tai saatettaisiin ulos asti jos ei yritystä estettäisi. Noi on muutenkin vaan niin ihania <3

Batman and Robin

Jotenkin mä olen hereillä jo nyt (jo tunti sitten nousin itseasiassa) lauantaiaamuna. Herääminen johtuu joko siitä, että olen herännyt koko viikon ajan puoli 7 eikä unirytmiä tuosta vaan käännetä. Tai sitten siitä, että heräsin kun tuo meidän uusi perheenjäsen rupesi kehräämään kainalossa eikä nukuttanut enää tarpeeksi jotta nukahtaisin uudelleen.

Mutta on tuo pieni karvapallo ihana <3 Sopeutui todella nopeasti uuteen kotiinsa. Kuulemma jonkun aikaa kulki matalana pitkin asuntoa tutkimassa kaikki nurkat, mutta sitten olikin jo sopeutunut. Kun itse saavuin koulusta, tuli tuo söpöliini jo ovelle vastaan <3 Pizzalähetin tullessa päätti Robin yrittää laajentaa reviiriään jo rappukäytävän puolelle. Se on niin utelias pieni! Pupun kohdatessaan Robinia pelotti itseasiassa liian vähän :D Ei saakaan pupu olla niin rauhassa kuin muiden kissojen kanssa.

Eilen sai kyllä tehdä aika paljon hommia pitääkseen tuon kissan irti meidän pizzoista. Tänään aamulla olin varomaton ja Robin ennätti maistaa mun muroja. Kun kulho oli tyhjä, oli hänen pakko vielä käydä nuolemassa maidot pohjalta. Hassu kissa. Kyllä se siis ruokaa saa kunnolla, mutta taitaa pienellä olla aika mielenkiintoinen ruokahalu. Pupun heinät on ilmeisesti myös aika suosittuja.

Mutta tänään käydään hakemassa myös Batman tänne vanhemmilta. Saas nähdä mitä pojat tykkää toisistaan.

Terveyskeskukseen soittaminen osaa olla erittäin ärsyttävää. Etenkin kun mulle soitetaan vaan nauha: " Palvelumme aukeaa 8.00. Olkaa hyvä ja soittakaa myöhemmin uudestaan" ja tekee mieli vaan huutaa puhelimelle takaisin "MÄ TIEDÄN! KELLO ON 8.05!" Mutta vihdoinkin sain kuin sainkin lääkäriajan ja vieläpä juuri ja juuri riittävän aikaisin, jotta ehdin koululle oikeaan aikaan. :)

Eilen sain hoidettua yhden stressaavan asian pois alta, nimittäin mummille soittamisen. Sain kuitenkin jonkinasteisen hermoromahduksen puhelun jälkeen.

Tänään meille muuttaa uusi perheenjäsen ruotsista <3 Sunnuntaina Batman taas muuttaa meille pysyvästi. Kuvia uusista tulokkaista sitten myöhemmin :)

Stressi sen kun vaan lisääntyy!

Syksy alkaa tuntua aina vaan mahdottomammalta! Ylisuorittajaminä ei nyt millään osaa hellittää vaikka hellittäminen olisi paras mahdollinen vaihtoehto. Miten se onkaan niin vaikeaa tehdä jotain tahallaan huonosti? Mun on vaikea ottaa tämmöisten asioiden kanssa rennosti.

Yli puolet failas tehohoidon tentin keväällä ja opettajat valittaa kun oppilaat ei lue siihen kokeeseen. Noh... nyt on kerrottu tenttikirja. Kyseistä kirjaa ei löydy yhtäkään kappaletta koko Laurean kirjastistoista ja vain 2 (!!) löytyy pääkaupunkiseudun kirjastoista. Hemmetin hyvä lähtee 70 ihmistä lukemaan sitten siihen tenttiin.... Ehkä yliopiston kirjastosta voisi löytyä? En tiedä kun en katsonut, pääsin itse kaupungin kirjastossa varaussijalle 2. Mutta toivottavasti on edes hyvät luentomateriaalit...

Ja tänään mun stressin määrä kasvoi myös muutamalla kymmenellä sivulla. Täytyy perustaa yritys. Pääteltiin yhdessä, että jos hyvä yrityssuunnitelma on 20-30 sivua, niin keskiverto olisi semmoiset 10 sivua. En näe itsessäni muutenkaan minkäänlaista yrittäjäpotentiaalia....

Ja voi että kun meidän koulu niin rakastaa seminaareja!

Tän syksyn varmasti mukavin ja vähiten stressaava kurssi on ilmeisesti ravitsemus. Luennoitsijakin vaikutti oikein mukavalta. Musta tuntuu, että ravitsemustieteilijät/ravitsemusterapeutit on niitä, jotka on vähiten tiukkoja/yliampuvia syömisen suhteen. Niin paljon kaikkialta ja kaikilta pursuaa sitä pitäisi syödä sitä tätä tota ja liikkua nyt vähintään niin paljon ja tuolla tavalla. Se ainainen terveellisyyden ylitavoittelu. Mutta kun puhuu jonkun todellisen ammattilaisen kanssa, sitä tuntee itsensä yhtäkkiä normaaliksi ja huomaakin omaavansa ihan terveelliset elämäntavat. Ei nyt tietenkään täydelliset, mutta riittävän hyvät. Sitä huomaa itse lipsuvansa välillä aivan väärällä puolelle kaiken hössötyksen keskellä, mutta onneksi välillä joku palauttaa takaisin. Tosin olen edelleen sitä mieltä, ettei kukaan voi syödä todella niin paljon kuin mitä mun ravitsemusterapeutti silloin joskus olisi halunnut mun syövän.

Tosin kasviksia mun pitäisi kyllä syödä paljon enemmän....

Mutta juu....Pitää taas yrittää lopettaa tää aivan turha ylistressaaminen (joka vaan pikemminkin lamauttaa) ja tehdä asialle jotain.

8 viikkoa ja on taas aivan uudet stressilähteet harjoittelussa. Alan jo hienosti etukäteen kyseenalaistamaan kykyjäni lasten mielenterveystyössä.

Alan myös tulla hulluksi ihoni kanssa! Ei ole ollut näin huonossa kunnossa todella pitkään aikaan. Tuntuu, että mitä tahansa teenkin saan vaan lisää ja lisää ihottumaa. Alan pikkuhiljaa uskomaan niitä, jotka sanovat kehon reagoivan stressiin kaikenlaisilla ongelmilla. Ja tietenkin sain nyt silmätulehduksenkin! Eli huomenna aamulla ei tehdäkään opparia, vaan mä yritän päästä lääkäriin. Toivottavasti saisi ajan mahdollisimman aamulle kun ip luennot ahh niin ihanasta yrittäjyydestä -.-

Stressiä lisää vielä se stressi, että olen nyt aivan omillani. Vieläkin mun päässä pyörii koko terapiahistoriani, etenkin viimeinen tunti. Maanantaina käynti uudella psykiatrilla.... Entä jos ei taaskaan kemiat oikein mene yhteen?

Pahoittelen tätä angstauksen määrää.