Tämmönen päivä tänään....

Tänään on sit ilmeisesti niitä päiviä, kun:

- Huonosti nukuttu yö takana
- Väsyttää, mutta ei nukuta
- Ei huvita eikä jaksaisikaan tehdä mitään
- Voisin vaan maata sängyllä koko päivän tuijottaen kattoa keskittyen hengittämiseen
- Kaikki tekeminen vaatii ylimääräistä ponnistelua, itsensä pakottamista
- Vatsassa kurnii nälkä, mutta oksettaa ajatuskin syömisestä, eikä tee muutenkaan mieli pistää suuhunsa yhtään mitään
- purskahdan vähän väliä itkuun joko mitättömistä asioista tai sitten ihan muuten vaan

Mutta jos sitä yrittäs saada edes puettua tähän aikaan päivästä ja pakottais ittensä kaupungille. Sain jouluna rahaa ja luulen tietäväni mitä tarvitsen. Tarviin jotain tekemistä mikä veis mun täyden huomion eikä jäis aikaa ajatella ylimääräisiä.

Pitäis lukea tenttiin...mul oli se tiiliskivijärkäle mukana nummi-pusulassa, mutta enhän mä tietenkään edes avannu sitä....

Mun koneen hiiri ei toimi....Mikaki on kausalassa...ehkä se korjaa sen illalla...

Nauru pidentää ikää...vai pidentääkö?

Musta on tullu vuosien varrella tosi hyvä nauraa itselleni. Oon ollu naurunaiheena niin paljon. Mutta mullakin menee joskus yli. Jossain vaiheessa nauru muuttuukin pilkaksi.

Oli taas vaihteeks niin mukava ilta kotikotona, ettei voinu muuta kun purskahtaa itkuun heti kun pääs pois sieltä.

Tuskin ne edes tajuaa mitä tekee. Niille koko homma on vaan yks iso vitsi, mille nauretaan sitten yhessä koko perheen voimin. Mulle se ei vaan ole kauheen nautittavaa kun käydään porukalla läpi mun jok'ikinen huono puoli/ moka/ puute ja vielä kaivellaan ne läpi, jotta ihan kaikelle tulee naurettua. Jossain vaiheessa sitä ei enää itseä naurata ja ryhdynkin pidättelemään kyyneleitä. Sitä siemailee vaan viiniä ja toivoo, ettei kukaan huomaa miten mun silmäkulmiin rupee kertyy nestettä. Huokasen helpotuksesta kun aihe vaihtuu toistaiseks toiseen ja saan hetken aikaa taas koota itseäni kasaan, kunnes musta keksitään taas jotain nourunaihetta. En vaan pysty sanomaan mitään vastaan. mitä muka sanoisin? Ihan tottahan on joka sana. Miten taitavasti mut saadaankin yhden illan aikana tuntemaan itteni täysin vajaaksi, tyhmäksi ja arvottomaksi.

Mihin on jääny se, että korostetaan vain niitä hyviä puolia, koska huonot puoleni tiiän kuitenkin jo itse liiankin hyvin? Vai eikö ne ihan oikeasti ymmärrä miten maan rakoon ne talloo mut? Tarviin hermolomaa ennen kun kestän tota taas...edes jotenkin...nimittäin ei todellakaan ollut eka kerta eikä tule olemaan viimeinen. Ehkä tää sit on olevinaan jonkinsorttista kasvatusta perheen puolesta.

Vihaan kaikenlaisia tietokilpailupelejä. Ne vasta saakin olon tyhmäks ja lynttää maan rakoon. Ja ne jotenkin aina vaan innostaa muita nauramaan mulle vielä enemmän.

Joulu

Menipäs joulu sitten hurjalla vauhdilla ohi, mutta niinhän ne kaikki mukavat asiat menee.

Aatonaattona tosiaan lähettiin sitten aamulla ajamaan kohti nummi-pusulaa. Taitaa olla helsingin lapsilla makeemmat lumilinnat kuin siellä...nimittäin oon enemmän tottunu siihen, että lumimäärä vaan lisääntyy kun lähetään pois helsingistä. Eipä tänävuonna. Torstai kuluikin paikkoja lämmittäessä. Käytiin Mikan kanssa kuusikin hakemassa mettästä. Oikein söpö pieni tuuhea kuusi löydettiin ja koristeltiin myöhemmin illalla. Taloki sai mukavaa jouluilmettä jouluvaloilla ja -liinoilla. Käytiin suksiakin kokeilemassa siinä -25 asteen pakkasessa. Joku oli tehny jo ladutkin valmiiks. Illalla kunnon aitoon saunaan. Sai huomattavasti paremmat löylyt kun kotikotona.

Aattona sitten sitä normaalia. Katottiin joulurauhanjulistus (tais olla niillä vähän kylmä siellä :D) ja syötiin riisipuuroa. Ei ollut manteleita joten sen tilalla oli maapähkinä. Sen löytäjä sai toivomuksen lisäksi myös tiskivuoron.... minä sitten päädyin toivomaan ja tiskaamaan. Käytiin Mikan äidin suvun haudoilla ja joulukirkossa, minkä jälkeen joulusaunan kautta ruokapöytään syömään massut aivan täyteen. Iltamyöhään meni vielä pelaten.

Jouluaamuna nukuttiin myöhään. Joku...(minä)... oli käyny pistämässä joulusukkiin karkkia yöllä (just ennen nukkumaan menoa). Se on semmonen perinne mikä kuuluu mun jouluun. Aamiasen jälkeen minä ja Mika oltiin reippaita ja lähdettiin hiihtämään. En ole tosiaan ollu ikinä mikään himohiihtäjä enkä muista millon olisin viimeks edes hiihtäny...monta vuotta sitten varmaankin. On toi tyyli siis jotenki vielä hakusessa, mutta kyllä sitä eteen päin pääsee :D Sitten pienen päiväköllöttelyn kautta pulkkamäkeen. Meil oli vaan yks stiiga kun en ollu edes tajunnu ottaa omaa pulkkaa mukaan. Todettiin ettei sen päälle oikeen mahu kaks aikuista ihmistä....ja mun ohjaus on aika perseestä. Mut ei se haittaa vaikka vähän lentelisikin :) hauskaa oli. Ja hyvä mäki meillä oli! Päivällisen jälkeen päästiinki saunaan. On muuten tosi virkistävää juosta saunasta lumihankeen kierimään. Vähän niin kuin avantouinti 8)

Tänään sit Mika ajo meijän kotiin sieltä :) Olin ilmeisesti nukahtanu matkan varrella kun havahduin hereille espoossa kun mika teki käkkärikäännöksiä teboilin pihas. No mutta hyvin päästtin ilmeisesti perille lumipyrystä huolimatta :)

Koht pitäs lähteä vielä mun vanhempien luo päivälliselle ja availee paketteja.

Aatonaatonaatto

Tein ittelleni aamulla ToDo-listan. Ihan vaan, että muistaisin kaiken. Alko stressi hiipiä kuvioihin, kun tuntu, että kaikki on aivan kesken vielä. Olin saanu vikat joululahjalapaset neulottua loppuun eilen illalla. Millon opin tekemään asiat ajoissa.

Heti aamusta tajusin taas jälleen kerran, miten tolla kelillä bussitkaan ei ole aikataulussa. Mutta pääsin kuin pääsinkin vikaan terapiatuntiin ennen joulua. Sieltä sitten ostamaan vikat joululahjat ja paketointitarvikkeet. Sain yllättävän kätevästi kulutettua sen 2h kunnes Ebs saapu paikalle. Aivan ihanaa kaffetella (teen kanssa) ja vaan pälpättää pälpättämisen ilosta. Se oli kaivattu rentouttava hetki! Kiitos<3

Iskä oliki siinä kerenny soittaa, että missä mahdan olla ja oonko tulossa ollenkaan. Stressileveli heilahti ylöspäin. En ollu tehny vielä yhtäkään asiaa mun listalla. Mut ruokakaupan kautta kotiin ja lahjoja paketoimaan. Sit kipinkapin Mikan kanssa mun vanhemmille. Terotettiin Mikan kanssa niitten kaikki veitset meijän üüberterottimella. Mika oli hankkinu sen mulle sillon joskus tuparilahjaks...Oli käyttäny mun vanhempien veitsiä joskus ja päätti ettei niin tylsillä veitsillä haluu mun luona leikata...ja on meillä nyt ainaki sit veitset pysyny terävinä. Nyt vanhemmatki voi tehä joulusafkat vähän paremmilla veitsillä :) Jätin samalla niille niitten joululahjat, jotka olin saanu just hetkeä aikasemmin paketoitua.

Kotiin tullessa oli sit valtava pakkausurakka (ja nyt hermoilen, että jotain vielä uupuu). Kuitenki mulla on vieläki liian vähän lämmintä vaatetta mukana tai sit puuttuu jotain tärkeääkin jopa. Mutta eikös se ole ihan normaalia, että jotain aina unohtuu? Sitä kiroillaan sit perillä. Muistinpa muutes, että kukat pitäs vielä kastella... ToDo-listalla luki, että pitäs siivota....mutta taitaa nyt vähän jäädä. Enhän mä ole kuitenkaan joulua kotona viettämässä. Ajattelimpa vaan, ettei täällä olis kuin hurrikaanin jäljiltä, kun kotikotoa tulee joku pupun hyvinvoinnin checkaamaan tossa joulun aikana. Perheeseeni kuuluu muutamakin hurja siisteysfanaatikko...

No mutta ehkä pitäs alkaa painuu pehkuihin, jotta jaksaa huomenna herätä aikasin lähtemään kohti maaseudun rauhaa. Taidan kyllä mennä tekemään vielä sen vikan asian mun listalla, mikä oli yhtäkkiä vaan ilmestyny sinne.... nimittäin "Helli paljon Mikaa" ....Taidan kyllä tietää kuka sen sinne lisäs ;)

Lunta tulvillaan

Harjoittelu oli ja meni. Jopas 7 viikkoa hurahti vauhdilla ohi. Haikeaa oli lähteä viimeistä kertaa, mutta lupasin OH:lle tulla keikkaa tekemään kunhan omat aikataulut sallii.

Perjantaina oli vielä viimoinen koulupäivä. Sen kunniaksi tytöt+niko saapuki meille pikkujouluihin. Mukavaa viettää niiden kanssa aikaa vielä ennen joululomalle siirtymistä ^^

Koko viikonloppu oli sen verran hulinaa, että vasta tänään tuntuu oikeasti joululomalta. Mika lähti ennen kahdeksaa vielä vikaan tenttiin *pitää peukut pystyssä*. Tänää olis tarkoitus tehdä sushia joululoman alun kunniaks ^^ nam sushia<3

Nyt ois pari päivää aikaa ensinnäki tehdä joululahjat loppuun ja vaan olla. Torstaina suunta kohti Nummi-Pusulaa ja siellä vietänki koko joulun ^^

Ja joulu pitäs mennä itseasiassa tenttiin lukiessa. Kevätlukukauden aloittaakin sit massiivinen tentti, joka käsittää sisätaudit, kirurgian ja anestesiologian, preoperatiivisen hoitotyön, intraoperatiivisen hoitotyön, postoperatiivisen hoitotyön, haavahoidon, lastensairaanhoidon, urologian ja sairaalainfektiot... niin miksi nää kaikki pitää tunkee samaan tentiin?

Elämä on rajallista

Enää neljä työpäivää. Ohjaajan puolesta harjottelu hyväksyttiin jo eilen, kun ohjaaja jäi eläkkeelle. Tänää meni eka työpäivä vikasta työviikosta. Eli siis keskiviikkona vika työvuoro jos en onnistu vielä sairastuu :) kyllä jo joululomaa odotan<3 Tosin joululoma menee sit jättitenttiin lukiessa. Mun PITI aloittaa ennen joulua....mutmut....mites pääsikään käymään. Harjoittelun tehtäviäkään en oo saanu vielä loppuun ja ois huippuhyvä jos ne ois ens perjantaihin mennessä tehty.

Vaikka viime päivät ei oo ollu mitenkään niin juoksemista, niin ovat olleet sitäkin raskaampia henkisesti. Nyt tuntuu olevan menossa joku exitusten suma. Töissä sitä vaan tekee ja tekee, mutta kun sairaalan ovesta astuu ulos, alkaa tuntua. Olen mä nyt ennen kuolleen nähnyt, mutta se omaisten lohduttaminen ja niiden suremisen kattominen ehkä onkin raskaampaa. Niille potilaille enemmänki vaan helpotus kun pääsee vihdoinki lepoon eikä tarvii enää kärsiä. Mutta se menetys omaiselle....

Se on kauheeta katsoa, kun ihminen kuihtuu pois. Tekee kuolemaa. Eikä ite voi tehä mitään. Se kuoleman hetki on kauheeta nähä. Joillain se tosin on rauhallinen. Viimenen henkäys vaan. Toisilla se ei ole niin mukavaa. Sitä toivois kaikille helpon ja nopean kuoleman. Vaikka pitäski kuolla liian aikasin, niin kunhan se olis helppoa ja nopeeta....ja kivutonta. Hirveetä on katsoa miten omaisetkin voi vaan pitkittää ja pitkittää sitä kärsimystä loppuun asti. Sillon kun mun aika koittaa, haluan, että mun oikeasti annetaan vaan kuolla. Tietenkin mahdollisimman kivuttomasti, mutta myös niin äkkiä kuin mahdollista. En halua, että sitä yritetään vaan pitkittää ja pitkittää. Haluan, että mun saattohoito on ihan oikeasti vain saattohoitoa. Mun elämää voidaan yrittää pidentää vuosilla, mutta jos päivistä on kyse, antakaa mun vaan mennä. Ainakin mahdollisimman vähän tuskaa. Vaikka ajattelen näin, se on silti kauheeta katsoa kuolevaa potilasta, kun ei vaan voi tehdä mitään.... ja vielä omainen siinä vieressä itkee ja joutuu (tai haluaa...) näkemään sen kaiken.

Onneks on keksitty semmonen kuin DNR-päätös ja hoitotahto.

Tuskin pystyisin olemaan töissä terhokodissa, kun tääkin tuntuu jo pahalta.

PS. Tuli muuten tosi mielenkiintoinen ja kiva vauvadokumenttisysteemi illalla :) vauvat<3

Itsenäisyyspäivä

Linnanjuhlat oli ja meni. Äiti ja isi oikein esiteltiin kunnolla kättelyvaiheessa ^^ mutta kamera ei kyllä niissä kauheen kauaa viipynyt :/ 5 kertaa bongattiin ne mikan kanssa väenpaljoudesta. Olivat kuulemma viihtyneet ja iskä oli suostunu tanssimaan useammanki kerran ;P Ja äiti oli kaunis! <3 Ja se helpottaa mukavasti bongausta kun isä on 192cm ja täysin hopeanharmaalla tukalla varustettu.

Olin itsenäisyyspäivän aamuvuoron töissä. Hirveesti ihmiset tuntuu ihmettelevän, että miten me JOUSUTAAN itsenäisyyspäivänä töihin. Ihan itte olin valinnu se aamuvuoron töitä, jotta illan voisin sit rauhassa seurata linnanjuhlia. Meidän vuositaso oli kyllä onnistunu neuvottelemaan meillä pyhäpäivän vapaaksi (edellisillä ei ole sellaisia etuuksia ollut), mutta sen vapaan saa viettää millon haluaa. Mä vietin sen sunnuntaina ja sain siten kolmen päivän viikonlopun :)

Mutta en sit ollu sen pitemmälle ajatellutkaan.... Pyhänä on tosiaan sunnuntaiaikataulut ja sillon seittemäks töihin pääseminen on vähän hankalampaa. Ja vielä hankalampaa siitä teki se, että lunta oli tullu yön aikana n. 10cm ja koko ajan tuli täydellä teholla lisää. Olin ilmeisesti ensimmäinen liikkeellä sillon kuudelta aamulla, kun uusi hanki oli täysin koskematon eikä aurakoneista tietoakaan missään. Yllättävän raskasta tarpoa edes toi n. 100m bussipysäkille. Sunnuntaiaikatauluista johtuen piti vielä kävellä hakaniemestä alppikadulle. Oli sen kilsan matkan varrella n. 20m:n matka aurattu. Mutta tuntupa hyvältä kun vihdoinki pääs töihin asti, ihan lumiukon näköisenä tosin.

Aamuvuoro oli ihanan lepposa. En muista millon olisi viimeks jääny aikaa tehä jotain ylimäärästäkin. Kaikki vaan suju niin sulavasti ja ei tullu mitään ylimäärästä sählinkiä.

Tulkoot tästäkin illasta yhtä rauhallinen ja määrätkööt lääkärit runsaasti labroja huomenna aamuksi, jotta minä pääsisin ottamaan.

Huomenna onkin sit myös mun arviointi. Jänskättää jo. Täytyy pitää se jo nyt, kun mun ohjaaja jää eläkkeelle. Loput harjottelusta pyörin sit vaan jonkun mukana...

Uni tekee ihmeitä

Tänää onki sit paljon valoisampi fiilis taas.

Ensinnäkin rakastan tota lumisadetta<3<3 Ihanaa lunta jeejee! Mut katsotaas miten huomenna onnistuu autoilu mikäli sää pysyy samanlaisena. Mika: "Mut sähän ajat sitten varovasti oli huono keli tai ei onko selvä?" juujuu rakas<9 Mut en oo tosiaan kauheesti viime aikoina autoillu....

Terveyskeskukseenki sai tänää yllättävän helposti ajan ja nyt ois sit antibioottikuuri sekä relaksanttia+kipulääkettä niskalihaksiin. Se oli jopa miellyttävä käynti.

Terveyskeskuksesta lähin sit suoraan mikan kanssa pankkiin keskustelemaan meijän vakuutusasioista. Nyt on sit koti ja meidän kahden hengen perhe kunnolla vakuutettu. Voi sen rellestämisen alottaa ;) Ja tuli selvästi halvemmaks kuin edellinen. Jee!

Jouluvalot voisi yrittää väsää paikoilleen tänää<3 ja kotikotona olis tarkotus käydä. Tykkään vapaapäivistä! varsinkin kun tiedossa on kolmen päivän viikonloppu ^^

VammaNelli

Miten musta tuntuu, että musta löytyy aina jotain vaivaa. Tuntuu kuin olisin jatkuvasti soittelemassa terveyskeskukseen. Vihaan sinne soittelua.... Ja varmaa neki alkaa olla pikku hiljaa: "eikä....taas toi..." kun soittelen sinne taas jonkun vaivan takia.

Ei se sillon haittaa, jos kyseessä on tyyliin joku VTI. Sillon tarvii vaan soittaa ja luetella oireet ja kipasta sit noutamassa resepti. Mut vihaan sitä, jos ihan oikeesti tarvis lääkäriajan. Ensinnäki pitää olla heti soittelemassa kaheksalta, jotta ajat ei ehtis menemään. Ja sillonkin siinä soittelussa menee viel KAUAN, että pääsee edes jonoon ja sit siinä jonossa oottelee sen vartin vielä. Eli ei onnistu työ- tai kouluaamuna. Ja kesätöis sitä vasta vihasinkin, koska esimies rupes aina kiukuttelee jos mulle ei annettu LÄÄKÄRIaikaa vaan mut pistettiin sairaanhoitajan vastaanotolle. Mut minkäs mä sille voin jos en pääse muualle?! Ite ei säästösyistä kustantanu mulle työterveyshuoltoa! Enkä todellakaan rupee maksaa yksityiselle, että saisin sairaslomatodistuksen...

Nyt on sit varpaassa haava kunnolla tulehtunu ja pohdin annanko mun oman vastustuskyvyn vielä yrittää vai soitanko terveyskeskukseen. On vaan niin helvetin kipee....mut en ole kyllä koskaan syöny antibioottia minkään haavan tulehdukseen....mutta mielessä kummittelee kauhutarinat luuhun asti ehtineistä tulehduksista ja amputaatioista :S Ehkä sitä vois samalla valittaa TAAS mun helvetin jumissa olevasta niskasta ja sitä myötä kroonisesta päänsärystä mihin tulehduskipulääke ei auta....ja vihaan muutenki syödä tulehduskipulääkkeitä. On kauheet antipatiat niitä kohtaan. Enkä haluu kuulla kenenkään sanovan "sun pitää jumpata!"...sitä on nimittäin tehty jo aika tosi kauan ja fysioterapeutillakin on käyty. Alkaa vaan tuntua, että tuun tän vaivan kans elämään koko loppuikäni.

Musta vaan tuntuu, että jos terveyskeskuksessa valittaa jotain sellasta vaivaa, mihin antibiootteja ei voi määrätä, tulee vastaukseksi yleensä joko "seurataan tilannetta" tai vaivan vähättelyä. Siks oikeestaan siellä käynti tuntuu vaan täysin turhalta jos ei ole kyseessä antibiootit. Tuntuu, että käytän vaan turhaan niitten aikaa.

Mutta oikeasti tuntuu vaan, että oon niin raihnanen. JO NYT! Ja sit tulee viel paskempi fiilis asiasta, kun kuulee niin usein just tota "Voivoi jos sä oot jo nyt tossa kunnossa niin mieti missä kunnossa oot vanhempana!" ...........joo oon kyllä itekki ajatellu sitä.

Ehkä mä oon vaan vainoharhanen....tai sit tieto lisää tuskaa ja vainoharhaisuutta. Mutta vihaan päänsärkyä.

Ehkä sitä pitäs vaan mennä rentoutumaan piikkimaton päälle ja sit nukkumaan. Pe, la ja su vapaa<3<3