Päivä 8: Se hetki
Se kun näin Mikan ensimmäisen kerran.
Se kun saapuu kotiin pitkän ja rankan päivän jälkeen ja kotona odottaa siivottu koti tai valmis lämmin ruoka tai vaikkapa molemmat tai ihan vaan se tietty joka saa ihmeellisesti mielen kääntymään positiiviseen suuntaan.
Se hetki kun saa painaa päänsä tyynyyn ja on jopa toiveita oikeasti nukahtamisesta.
Se hetki kun sylissä on ihana pieni karvapallo kissanpentu jonka mahaa rapsuttaa ja joka pikkuhiljaa nukahtaa siihen.
Se hetki kun tajuaa oivaltaneensa jotain, mikä on vaivannut mieltä.
Se hetki kun on saanut jonkun ison kouluhomman (tai minkä vaan pakollisen homman) valmiiksi ja voi vihdoin laskea sen painamasta hartioilta.
Se hetki kun huomaa selvinneensä jostain ei niin mukavasta.
Se hetki kun sai kirjeen päässeensä sisään juuri siihen opiskelupaikkaan mihin halusikin
Se hetki kun katsoo peilistä itseään ja toteaa, että tänään näytänkin ihan hyvältä. (kuukautiskierto vaikuttaa tähän hurjasti)
Se hetki kun on paska fiilis ja saa itkeä sen pois ja sitten ei olekaan enää niin paska fiilis.
Se hetki kun nauraa kippurassa, eikä jostain syystä pystykään lopettamaan.
Se kun saa aamulla herätä johonkin muuhun kuin herätyskelloon omia aikojaan
Vihdoin saapui viikonloppu!! Tai no toisaalta viikko meni tosi nopeesti. Tuntuu kuin tän viikon olis vaan juossu paikasta toiseen. Maanantai tosin oli vielä vapaapäivä (tuntuupa ihanalta kun sai viettää pyhät pyhinä ^^ päivätyö houkuttelee ihmeellisesti myös tulevaisuudessa...vaikkei se kaksivuorotyökään yhtään paha ole...). Pohjafiilis on kuitenkin se, että kotona on suunnilleen käyty nukkumassa/yrittämässä unta ja sit taas lähetty ravaa muualla. Oonhan mä oikeesti kotonakin ollut, mutta se aika tuntuu niin mitättömältä. Mutta tänään oli töiden jälkeen vielä huippu meno <3 sai taas paasata jokainen omasta työharjoittelustaan ja päivitellä niitä iloja ja suruja. Samalla vielä ahtaa suuhunsa nannaa sapuskaa <3 Melkeen löysin perille ;) onneksi Inkuli neuvoi oikeaan osoitteeseen...
Ei nyt oikein minkäänlaista vappumieltä. Ehkä se on vaan se, kun nyt voi vihdoinkin antaa itsensä väsyä ja sitten sitä toden teolla on väsynyt. Koko viikon on nukkunut sen max 6h per yö, niin kyllä se alkaa tuntua tässä vaiheessa. Tällä hetkellä päällimmäisenä mielessä uni. Haluaisi vaan nollata. Mulla nollaamista ei ole kaupungilla riehuminen kännipäissään...se tekee itseasiassa vaan entistä väsyneemmäksi.
Puhuttiin muuten töissä tänään, miten vähien yöunien (kohtuuden rajoissa kuitenkin) on usein itseasiassa ainakin aamusta paljon virkeämpi, kuin kunnon yöunien jälkeen. Se väsymys tosin iskee yleensä sitten siinä lounaan jälkeen...
Mutta ehkä kuitenkin huomenna mantan lakitusta katsomaan? Tosin en ole edes ommellut uusimpia merkkejä haalariini :( mutta olisi sitä silti kiva taas pitkästä aikaa ulkoiluttaa kuin myös valkolakkiani. Ehkä huomenna ehtii vielä merkkejä ommella?
Tietoja minusta
- Nelli
- Olen vastavalmistunut terveydenhoitaja, joka asustelee helsingissä avopuolisonsa ja kahden kissan kanssa. Aloittelen työuraani sairaanhoitajan hommissa akuuttivuodeosastolla ja kauhu lopullisesta aikuistumisesta ja työuraputkesta on herännyt. Teksteissä käsittelen arkeani, ajatuskiemuroitani ja vastavalmistuneen haasteita oma menneisyyteni huomioon ottaen.
perjantai 29. huhtikuuta 2011
torstai 28. huhtikuuta 2011
Päivä 7: Paras ystäväni
Noooh...en mä osaa päättää parasta ystävää (ja miksi pitäis?), joten tässä tällä hetkellä läheisimmät ystäväni:
Noi tytöt on vaan ihania <3 Onneksi huomenna pääsee parsaterapioimaan taas :) mutta Laureassa siis tavattu ja ollaan kaikki tämmösiä tulevia terkkareita ja toivottavasti koulu- tai neuvolatätejä :) Inkuli ja Johanna <3
Oli pakko laittaa myös tuo Mikon hieno lanneliike :D Mutta noita ihmisiä näkee harmillisesti aivan liian harvoin :( Jos Sandran kanssa sais taas jonkun liikuntatunnin aloitettua syksyllä niin sitten ainakin kerran viikossa näkisi :) Sandra, Mikko, Nipa (+myöhemmin mukaan tullut toinen puolisko Enni) ja Patti on lapsuudenystäviä :) Nipan kanssa oltiin kuin paita ja peppu sillon 3v->. Muistan vieläkin kun Sandran kanssa sillon joskus pohdittiin, että minkäköhän laista se sit on kun me ollaan lukiossa (oltiin sillon ala-asteella), kun sillonhan on jo tosi vanha ja vastuullinen ;)
Ainoa uudempi kuva on tuo ensimmäinen :D muut löytyi tietokoneen kätköistä. Aika teinejä me on oltu <3 Mutta tosiaan lukiosta lähtöiset ystäväni :)
On se harmillinen tuo rajallinen aika, kun tuntuu, että varsinkin ystäville (kaikille) sitä riittää ihan liian vähän. Ikävä niitä aikoja kun porukalla vaan pyörittiin pihapiirissä aina pelaamassa kirkkistä, penkkipersistä tai kymmenen tikkua laudalla. Sillon sitä aikaa oli paljon enemmän....Nyt on semmoset asiat kuin esim. TYÖ :P
Mutta juu tänään on tosiaan saanu juosta ympärinsä. Päivä on tosin tuntunu menneen aika hujauksella. Töissä oli sen verran puutosta työvoimasta, että mä tein itsenäisiä käyntejä. Sinäänsä ihan kiva päästä harjoittelemaan myös tulevaa kesätyöpaikkaa varten, mutta ei tää päivä ole paljon mitenkään sairaanhoitoon liittynyt, paitsi HUSLABin nettiohjekirjan selailu. Lähetin mä nyt myös sähköpostia mun harjottelua ohjaavalle opettajalle. Kiinnostaakohan sitä yhtään tulla käymään ensi viikolla (vika viikko tuolla). Toivottavasti ei kyllä tulis....Ihan turhan tuntuisia tuommoset. Ihan tarpeeks hyvin pärjään ilman opettajankin paasausta ja saan ehkä paljon paremminkin käytyä arviointini läpi ilman sen tyhjänpäiväistä pälpätystä. Saa sitten vaan lukea sen paperilta jos kiinnostaa ja laittaa mulle sen H:n :P
Mutta enää huominen ja taas viikonloppu<3 Ei kyllä varmaan mikään rentouttavimmasta päästä tule olemaan :D Mutta huomenna parsailua <3 Toivottavasti löydän perille J-päähän auton kanssa seikkaillen :D
Ainoa uudempi kuva on tuo ensimmäinen :D muut löytyi tietokoneen kätköistä. Aika teinejä me on oltu <3 Mutta tosiaan lukiosta lähtöiset ystäväni :)
On se harmillinen tuo rajallinen aika, kun tuntuu, että varsinkin ystäville (kaikille) sitä riittää ihan liian vähän. Ikävä niitä aikoja kun porukalla vaan pyörittiin pihapiirissä aina pelaamassa kirkkistä, penkkipersistä tai kymmenen tikkua laudalla. Sillon sitä aikaa oli paljon enemmän....Nyt on semmoset asiat kuin esim. TYÖ :P
Mutta juu tänään on tosiaan saanu juosta ympärinsä. Päivä on tosin tuntunu menneen aika hujauksella. Töissä oli sen verran puutosta työvoimasta, että mä tein itsenäisiä käyntejä. Sinäänsä ihan kiva päästä harjoittelemaan myös tulevaa kesätyöpaikkaa varten, mutta ei tää päivä ole paljon mitenkään sairaanhoitoon liittynyt, paitsi HUSLABin nettiohjekirjan selailu. Lähetin mä nyt myös sähköpostia mun harjottelua ohjaavalle opettajalle. Kiinnostaakohan sitä yhtään tulla käymään ensi viikolla (vika viikko tuolla). Toivottavasti ei kyllä tulis....Ihan turhan tuntuisia tuommoset. Ihan tarpeeks hyvin pärjään ilman opettajankin paasausta ja saan ehkä paljon paremminkin käytyä arviointini läpi ilman sen tyhjänpäiväistä pälpätystä. Saa sitten vaan lukea sen paperilta jos kiinnostaa ja laittaa mulle sen H:n :P
Mutta enää huominen ja taas viikonloppu<3 Ei kyllä varmaan mikään rentouttavimmasta päästä tule olemaan :D Mutta huomenna parsailua <3 Toivottavasti löydän perille J-päähän auton kanssa seikkaillen :D
keskiviikko 27. huhtikuuta 2011
Ei kukaan ole seppä syntyessään (paitsi Inka)
Ehkä sitä ei pitäisi aliarvioida itseään niin pahasti... Mä ajattelin, että viime viikko meni aivan päin helvettiä ja saas nähä millanen arviointi sieltä tulee. Olin vähän ihmeissäni, kun tänään yritettiin houkutella kesäks töihin ylihoitajan toimesta, vaikka tietävät, että oon lupautunut muualle (ja ei tuo matka tosiaan houkuta...). Emmä osaa edes mitään kehuja ottaa vastaan! Sitä menee vaan ihan noloks... Ja herää TAAS kysymys, että millasia ne muut on sitten ollut? Mä kuitenkin nukuin pommiin tokana päivänä ja emämunasin (vaikka kuinka kaikki hokee miten sattuuhan sitä...) kolmantena. Vähän väliä oon pyytelemässä jostain anteeksi kun en oikein tajunnut. Mut joo oonhan mä tosiaan vasta opiskelemassa. Sitä on vielä oikeus olla osaamatta tai tietämättä. Sitä pitäisi olla armollisempi itselleen ja antaa lupa olla välillä vähän tietämätön ja ehkä vähän mokatakin.Voisko sitä joskus oppia ottamaan vastaan kehuja, eikä esim. vaan nolostua?
Mut on mulla kyllä tosi kiva ohjaaja :)
Huomenna sitä saa taas juoksennella vielä iltaluennolle töiden jälkeen. Penteleen valinnaiset...
Mut on mulla kyllä tosi kiva ohjaaja :)
Huomenna sitä saa taas juoksennella vielä iltaluennolle töiden jälkeen. Penteleen valinnaiset...
tiistai 26. huhtikuuta 2011
Päivä 6: Minun päiväni
Yritän tässä vielä väsästä tän postauksen nopeasti. Nukkumassa pitäisi jo olla, mutta ei kyllä uniolo ole muutenkaan. Kerron eilisestä (sunnuntaista), koska siitä napsin kuvia juuri tätä postausta varten, sekä tää päivä olisi muutenkin ollut ihan liian tylsä.
Tänään: Säpsähdin herätyskellon pirinään 6:00 -> kahvia -> ajelua töihin -> Ajelua asiakkaiden väliä, verinäytteitä, lääkkeiden jakamista, lääkelistojen kanssa pläräämistä, paprujen kopiointia, puhelinsoittoja, käypä hoito -suositusten selaamista ja terveyskirjastosta tiedon etsimistä -> ajelua kotiin kaupan kautta -> nopea ruoka -> äkkiä äkkiä kaupunkiin terapiaan -> kotiin -> ruokaa -> yksi jakso Housea -> pitäisi olla jo nukkumassa.
Mutta eilisestä:
Ihan aamusta ei ole kuvia, mutta mulla oli herätyskello soimassa ysin maissa, jotta olisi edes vähän paremmat mahikset saada unta illalla aikaisin (turha toivo). Mika jäi vielä uinumaan. Datasin johonkin puoli 11 asti, kunnes menin etsimään Monnia mun yöpaitojen seasta. Mika heräili siinä ja Monni innostu kiehnäämään ja kehräämään siinä mun ja Mikan rapsutettavana vaikka kuinka pitkään, kunnes päätti, että riitti ja Mika vaihtoi ovelasti oman päänsä Monnin tilalle. Aamupala syötiin partsilla ihanassa säässä ja mä väsäsin hienon kuuloisia harjoittelun tavoitteita. Aamupalan jälkeen ja parvekkeen kunnon innoittamana alkoi ikkunoiden pesu ja partsin kesäkuntoon saattaminen
Mika pesi sen päivän aikana 56 ikkunapintaa (kolminkertaiset lasit ikkunoissa ja partsikin on lasitettu), mutta vielä pitäisi kesän aikana pestä kämpän toisen puolen ikkunat.
En tajunnut ottaa partsista ennen-kuvaa, mutta oli aika tosi hirveässä kunnossa. Tossa ylimmässä kuvassa oon tyhjentäny kaikki kamat pois, kuurannu lattian, tampannu matot ja järjestelly jo jonkin verran. Vein myös huonekasvit happi ja aurinko -hoitoon.
Monni seurasi tilanteen kehittymistä mukavasta ja turvallisesta paikasta. Mun flanelipyjaman päällä on selvästi mukava koisia. Niin ja Monni on siis meillä karanteenissa, kun äiti haluaa varmistaa ettei se vie viikonlopun kissanäyttelystä pöpöjä Ainon rokottamattomille pennuille.
Ja tietenkin keksin kaikki mahdolliset tekosyyt, että on aivan pakko käydä katsomassa noita ihania pieniä karvapalloja <3 Piti mun myös kyllä verokortti käydä isälle viemässä :D Mutta on ne söpöjä<3 Arvaisin, että ylimmässä kuvassa on Sinikka, Aamu ja Hopsu syömässä. Keskimmäisessä Kuopus poseeraa (se on niin linssilude<3). Illalla sain vielä ton lepakkotuolin pestynä ulos :) eli partsista tuli valmis.
Nyt äkkiä yrittämään unta. Jos edes 6h sais unta?
Tänään: Säpsähdin herätyskellon pirinään 6:00 -> kahvia -> ajelua töihin -> Ajelua asiakkaiden väliä, verinäytteitä, lääkkeiden jakamista, lääkelistojen kanssa pläräämistä, paprujen kopiointia, puhelinsoittoja, käypä hoito -suositusten selaamista ja terveyskirjastosta tiedon etsimistä -> ajelua kotiin kaupan kautta -> nopea ruoka -> äkkiä äkkiä kaupunkiin terapiaan -> kotiin -> ruokaa -> yksi jakso Housea -> pitäisi olla jo nukkumassa.
Mutta eilisestä:
Ihan aamusta ei ole kuvia, mutta mulla oli herätyskello soimassa ysin maissa, jotta olisi edes vähän paremmat mahikset saada unta illalla aikaisin (turha toivo). Mika jäi vielä uinumaan. Datasin johonkin puoli 11 asti, kunnes menin etsimään Monnia mun yöpaitojen seasta. Mika heräili siinä ja Monni innostu kiehnäämään ja kehräämään siinä mun ja Mikan rapsutettavana vaikka kuinka pitkään, kunnes päätti, että riitti ja Mika vaihtoi ovelasti oman päänsä Monnin tilalle. Aamupala syötiin partsilla ihanassa säässä ja mä väsäsin hienon kuuloisia harjoittelun tavoitteita. Aamupalan jälkeen ja parvekkeen kunnon innoittamana alkoi ikkunoiden pesu ja partsin kesäkuntoon saattaminen
Nyt äkkiä yrittämään unta. Jos edes 6h sais unta?
sunnuntai 24. huhtikuuta 2011
Päivä 5: Mitä on rakkaus?
Rakkaus on semmoinen hassu tunne mitä en osaa sanoin selittää. Se on sitä kun rakastaa toista juuri sinä omana itsenään oli sitten hyvä tai huono päivä. Silloin on hyvä olla juuri siinä sen ihmisen kanssa. Se on antamista ja ottamista...ja muita klisheitä. Mutta se on tota yllä olevaa.
Pusulassa oli taas niin ihanaa ja harmi kun piti lähteä jo eilen. Tosin onnistuin tietenkin hommaamaan siinä lauantain aikana jo punaisen dekolteen. Happihoito teki hyvää. Nyt pitäis palata niiden kouluhommien pariin :/
keskiviikko 20. huhtikuuta 2011
Ei ihan paras fiilis
Musta tuntuu ettei tää viikko ole vaan lainkaan mennyt putkeen tähän mennessä. Tää päivä vielä niin huipensi sen. Asia toisensa jälkeen vaan tuntuu menevän pieleen. Ja kun niitä kertyy oikein urakalla, tuntuu unohtavan kaikki ne asiat missä on onnistunut. Tosin tänään niin emämunasin. Miten ihminen voi olla niin tyhmä?!?! Toivon tosissani, ettei tällä päivällä nyt ollut mun koko loppuelämääni vaikuttavia seurauksia....mutta ERITTÄIN epätodennäköstä. Mutta vituttaa silti vaan niin saatanasti ja nyt mulla on täysi oikeus käyttää moista kieltä! Mikan olkapäätä vasten pillittäminen tosin helpottaa oloa aina niin ihmeellisesti. Joku maaginen voima sillä on. Nyt vaan toivon että nää kolme viikkoa menis nopeasti, jotta saisin puhtaan alun Töölössä. Vaikka ei kukaan muu kuin minä itse ole mua soimannu...
Sentään jotain positiivista! Sain vihdoinkin kiinni isännöitsijähyypiön ja sain vaihdettua maksamani parkkiruudun sellaiseen mikä ei ole täynnä lunta ja jäätä ja siihen oikeesti pääsee. Jee! Ja toinen positiivinen asia! Huomenna pääsen maaseudun rauhaan happihoitoon ja vaan olemaan. Jos sais mun kehon ja mielen edes hetkeks rentoutumaan ja pois tästä ylivirittyneestä tilasta.
Takaraivossa vaan kummittelee se mielenterveystyökirja. Se on hassua miten yhdestä 5 sivun esseestä sai 1 op, mutta sitten kurssista, joka sisälsi yhteensä 15h luentoja ja vielä ton arviolta 12 sivun työkirjan aivan omine monen sadan sivun lähteineen on myös 1 op. pitäskö oikeesti antaa itselleen vaan lupa tehdä se huonosti?
Sentään jotain positiivista! Sain vihdoinkin kiinni isännöitsijähyypiön ja sain vaihdettua maksamani parkkiruudun sellaiseen mikä ei ole täynnä lunta ja jäätä ja siihen oikeesti pääsee. Jee! Ja toinen positiivinen asia! Huomenna pääsen maaseudun rauhaan happihoitoon ja vaan olemaan. Jos sais mun kehon ja mielen edes hetkeks rentoutumaan ja pois tästä ylivirittyneestä tilasta.
Takaraivossa vaan kummittelee se mielenterveystyökirja. Se on hassua miten yhdestä 5 sivun esseestä sai 1 op, mutta sitten kurssista, joka sisälsi yhteensä 15h luentoja ja vielä ton arviolta 12 sivun työkirjan aivan omine monen sadan sivun lähteineen on myös 1 op. pitäskö oikeesti antaa itselleen vaan lupa tehdä se huonosti?
tiistai 19. huhtikuuta 2011
Kiire kiire
Joo niin työharjoittelu alkoi maanantaina. Mä en nyt oikeen tiedä mitä ajatella. Sinäänsä kotisairaanhoito on oikeen jees, MUTTA se sairaanhoitajan homma tuntuu olevan ehkä vähäsen yksipuolista. Esim. sairaanhoitajat ei osallistu muuta kuin tilanteen välttämättä sitä vaatiessa perushoitoon. Enimmäkseen sitä vaan toimitaan labratäteinä ja soitellaan puhelimella paljon ympärinsä. Eka viikko on muutenkin aina semmosta ihan tyhmänä palloilua ja nyt varsinkin aina iltapäivisin ei oikeen ole mitään hajua mitä mä tekisin, kun mun ohjaaja alkaa esim ajoreittejä väsäämään. Muutenki niin hukassafiilis....mutta tiedän, se on ihan normaalia ekan viikon ja jopa toisenkin. Mutta ainakin mun ohjaaja vaikuttaa todella mukavalta :) ja porukka siellä on muutenki oikein mukavan oloista pääsääntöisesti.
En vaan nyt yhtään tiedä mitä laittaisin harjoittelun tavoitteiksi. Ja oon miettiny tota arviointiaki....Kun mun aseptista käyttäytymistä pitäisi arvioida...Milläköhän tasolla se tapahtuu? Tuolla nimittäin kun homma tapahtuu kuitenkin ihmisen omassa kodissa ja muutenkin, niin ei toi aseptiikka ole ihan huipussaa. Esim tänään yks tiputti yhden asiakkaan dosetin lattialle ja lääkkeet levis sit aika perusteellisesti ympärinsä. Noh, se sit poimi kaikki pillerit sieltä nurkista ja anto mulle tehtäväks lajitella ne uudestaan siihen dosettiin. Meni hetki siinä suu auki tuijottaessa. Toi vaan sotii kaikkia mahdollisia aseptiikan sääntöjä vastaan! Vielä enemmän mua tosin harmittaa, etten mä sanonu yhtään mitään vaan alkujärkytyksen jälkeen tein työtä käskettyä. .....Okei, kylhän mä ite söisin vielä lääkkeen vaikka se olisikin tippunu lattialle (mut hei tuol talssitaan ulkokengillä!), mutta entä ne vanhukset jotka on muutenkin monisairaita, eikä omaa maailman parasta vastustuskykyä? Ja okei tiedän, ettei tuolla varmaan mitään sairaalabakteereja pyöri ja onhan se sille asiakkaalle aika perseestä, että sitte heitetään vaan pois viikon lääkkeet ja pitää ostaa uudet ja reseptitki hommata aikasemmin... Mut siis juu, eli millä tasolla tätä mun aseptisuutta oikeen arvioidaan? :D
Ja ärsyttää myös niin sairaasti, kun nukuin tänään pommiin....MUN HERÄTYSKELLO EI SOINU!! Ja viel tokana päivänä!! ARG!! Onneks oon VAAN harjoittelija, mutta jos oisin oikeesti työvoimaa niin olis kyllä aika moni ihminen ollu pulassa.... Mutta saavuin töihin kuitenkin _vain_ tunnin myöhässä :P Noh se tunti pitää sit korvata myöhemmin....
Mun käsistä on myös ennustettu tänään. Mä elän noin 90-100 vuotiaaksi, meen nuorena naimisiin ja mulle tulee vain yksi vahva avioliitto (eli siis eroanko ja oon sit yksin vai elän onnellisessa liitossa elämäni loppuun asti?). Lapsia lupailtiin 7 :D Muuten tosiaan ihan jees, mutta voisko se 7 olla mielummin vaikka 3 tai 2?
Päivä 4: Tätä olen syönyt tänään
Aamulla viilis ja ajaessa töihin voileipä. Töissä nakkisoppaa. Kotiin ajaessa eväsleipä, mikä oli jääny töissä syömättä. Kotona ehdin vaan tosi pikaa jättää auton pihaan ja kattoo reitin, niin juoksinki jo kauppaan hakemaan lihapasteijan ja karjalanpiirakan, jotka söin bussissa matkalla kaupunkiin. Nyt ois iltapalana chilipastaa. Oompa mä syöny paljon kaikenlaista :D
En vaan nyt yhtään tiedä mitä laittaisin harjoittelun tavoitteiksi. Ja oon miettiny tota arviointiaki....Kun mun aseptista käyttäytymistä pitäisi arvioida...Milläköhän tasolla se tapahtuu? Tuolla nimittäin kun homma tapahtuu kuitenkin ihmisen omassa kodissa ja muutenkin, niin ei toi aseptiikka ole ihan huipussaa. Esim tänään yks tiputti yhden asiakkaan dosetin lattialle ja lääkkeet levis sit aika perusteellisesti ympärinsä. Noh, se sit poimi kaikki pillerit sieltä nurkista ja anto mulle tehtäväks lajitella ne uudestaan siihen dosettiin. Meni hetki siinä suu auki tuijottaessa. Toi vaan sotii kaikkia mahdollisia aseptiikan sääntöjä vastaan! Vielä enemmän mua tosin harmittaa, etten mä sanonu yhtään mitään vaan alkujärkytyksen jälkeen tein työtä käskettyä. .....Okei, kylhän mä ite söisin vielä lääkkeen vaikka se olisikin tippunu lattialle (mut hei tuol talssitaan ulkokengillä!), mutta entä ne vanhukset jotka on muutenkin monisairaita, eikä omaa maailman parasta vastustuskykyä? Ja okei tiedän, ettei tuolla varmaan mitään sairaalabakteereja pyöri ja onhan se sille asiakkaalle aika perseestä, että sitte heitetään vaan pois viikon lääkkeet ja pitää ostaa uudet ja reseptitki hommata aikasemmin... Mut siis juu, eli millä tasolla tätä mun aseptisuutta oikeen arvioidaan? :D
Ja ärsyttää myös niin sairaasti, kun nukuin tänään pommiin....MUN HERÄTYSKELLO EI SOINU!! Ja viel tokana päivänä!! ARG!! Onneks oon VAAN harjoittelija, mutta jos oisin oikeesti työvoimaa niin olis kyllä aika moni ihminen ollu pulassa.... Mutta saavuin töihin kuitenkin _vain_ tunnin myöhässä :P Noh se tunti pitää sit korvata myöhemmin....
Mun käsistä on myös ennustettu tänään. Mä elän noin 90-100 vuotiaaksi, meen nuorena naimisiin ja mulle tulee vain yksi vahva avioliitto (eli siis eroanko ja oon sit yksin vai elän onnellisessa liitossa elämäni loppuun asti?). Lapsia lupailtiin 7 :D Muuten tosiaan ihan jees, mutta voisko se 7 olla mielummin vaikka 3 tai 2?
Päivä 4: Tätä olen syönyt tänään
Aamulla viilis ja ajaessa töihin voileipä. Töissä nakkisoppaa. Kotiin ajaessa eväsleipä, mikä oli jääny töissä syömättä. Kotona ehdin vaan tosi pikaa jättää auton pihaan ja kattoo reitin, niin juoksinki jo kauppaan hakemaan lihapasteijan ja karjalanpiirakan, jotka söin bussissa matkalla kaupunkiin. Nyt ois iltapalana chilipastaa. Oompa mä syöny paljon kaikenlaista :D
maanantai 18. huhtikuuta 2011
Haastetta
Päivä 3: Minun vanhempani
He asuvat tuossa n. 500m päässä ja eivät siis ole eronneet (tuntuu aika harvinaiselta nykyään). Kun minä synnyin, äidille kuulemma sanottiin: "nyt syntyi sun näkönen tyttö!" Nykyään ainakin omasta mielestäni näytän huomattavasti enemmän isältäni. Äiti on koulutukseltaan käsityönopettaja, mutta totesi varhaisessa vaiheessa, että se ei oikein ole omaa alaa. Siirtyi sitten toimittajan hommiin ja pikkujutuista kivunnut nyt puutarhalehden päätoimittajaksi. Tosin itse tykkäsin huomattavasti enemmän kun äiti oli kauneustoimittaja, koska sai kaikki meikit aina ilmatteeksi. (Nykyään saa multaa...) Nyt varastot on huvennu aika perusteellisesti :( Isi taas on dippainssi ja pitkä ura Nokialla takana. Aina kun nuorempana kyselin, mitä iskä oikeesti teki, niin vastaus oli aina jotenkin epämääräinen...tai ainakin mun korviin...Tyyliin: erilaisia juttuja. Mutta Nokia taitaa olla aika taitava kuluttamaan ihmiset täysin loppuun, eli nykyään iskä on omakustanteisella eläkkeellä, mutta se ei todellakaan tarkoita sitä, että se kotona lorvisi. Välillä se opettaa purjehdusta (suomessa tai caribialla), välillä vääntää muutaman kaverinsa kanssa yritystään (semmonen nettifoorumi....mut en tiedä onko kassa vielä plussalla). Äidiltä oon saanu käsityöinnostukseni. Se opetti mut neulomaan todella nuorella iällä. Se onkin sit mukavaa kun ei joskus oikein saa selvää jostain lehtien ihmeellisistä lauserakenteista, niin äiti auttaa. Iskä taas on se, joka on pitäny huolen siitä, että me kaikki tytöt osataan matikkaa. Muistan joskus peruskoulussa, kun oli jotain aivan yksinkertaisia juttuja (en muista nyt mitä), niin iskä "opetti mulle vähän lisää kaikkea jännää" ja opinkin sitten ratkaisemaan simppeliyhtälöitä huomattavasti aikaisemmin kuin olisi pitänyt. Se oli aina semmosta: "joo toi menee tolleen...mutta tiedätkö sä mitä tässä tehdään? ....ai etkö? No mäpä kerron!" Ja iskän kanssa on vietetty myös monet kalastusretket ja mua on yritetty opettaa purjehtimaan itsenäisesti, mutta mä tykkään enemmän vaan kiskoa köysistä kun käsketään tai ohjata sinne minne pitää.
mut pakko lopettaa tähän jotta pääsen nukkumaan ja oon ehkä vähän vähemmän väsyneempi huomenna töissä....ja siitä myös myöhemmin..
He asuvat tuossa n. 500m päässä ja eivät siis ole eronneet (tuntuu aika harvinaiselta nykyään). Kun minä synnyin, äidille kuulemma sanottiin: "nyt syntyi sun näkönen tyttö!" Nykyään ainakin omasta mielestäni näytän huomattavasti enemmän isältäni. Äiti on koulutukseltaan käsityönopettaja, mutta totesi varhaisessa vaiheessa, että se ei oikein ole omaa alaa. Siirtyi sitten toimittajan hommiin ja pikkujutuista kivunnut nyt puutarhalehden päätoimittajaksi. Tosin itse tykkäsin huomattavasti enemmän kun äiti oli kauneustoimittaja, koska sai kaikki meikit aina ilmatteeksi. (Nykyään saa multaa...) Nyt varastot on huvennu aika perusteellisesti :( Isi taas on dippainssi ja pitkä ura Nokialla takana. Aina kun nuorempana kyselin, mitä iskä oikeesti teki, niin vastaus oli aina jotenkin epämääräinen...tai ainakin mun korviin...Tyyliin: erilaisia juttuja. Mutta Nokia taitaa olla aika taitava kuluttamaan ihmiset täysin loppuun, eli nykyään iskä on omakustanteisella eläkkeellä, mutta se ei todellakaan tarkoita sitä, että se kotona lorvisi. Välillä se opettaa purjehdusta (suomessa tai caribialla), välillä vääntää muutaman kaverinsa kanssa yritystään (semmonen nettifoorumi....mut en tiedä onko kassa vielä plussalla). Äidiltä oon saanu käsityöinnostukseni. Se opetti mut neulomaan todella nuorella iällä. Se onkin sit mukavaa kun ei joskus oikein saa selvää jostain lehtien ihmeellisistä lauserakenteista, niin äiti auttaa. Iskä taas on se, joka on pitäny huolen siitä, että me kaikki tytöt osataan matikkaa. Muistan joskus peruskoulussa, kun oli jotain aivan yksinkertaisia juttuja (en muista nyt mitä), niin iskä "opetti mulle vähän lisää kaikkea jännää" ja opinkin sitten ratkaisemaan simppeliyhtälöitä huomattavasti aikaisemmin kuin olisi pitänyt. Se oli aina semmosta: "joo toi menee tolleen...mutta tiedätkö sä mitä tässä tehdään? ....ai etkö? No mäpä kerron!" Ja iskän kanssa on vietetty myös monet kalastusretket ja mua on yritetty opettaa purjehtimaan itsenäisesti, mutta mä tykkään enemmän vaan kiskoa köysistä kun käsketään tai ohjata sinne minne pitää.
mut pakko lopettaa tähän jotta pääsen nukkumaan ja oon ehkä vähän vähemmän väsyneempi huomenna töissä....ja siitä myös myöhemmin..
sunnuntai 17. huhtikuuta 2011
Kevät!
Päivä 2 - Eka rakkaus
Öm... Ainakin sillon ihan pienenä tyttönä olin aivan ihastunu naapurin poikaan. Oltiin muutenkin sillon kuin paita ja peppu. Muistan vieläkin, kun sillon joskus hän ilmoitti miten isona menee mun kanssa kihloihin. Noooh...pienen ihmisen mieli muuttuu vuosien varrella. Mutta on mun pitkäaikaisimpia lapsuuden kavereita (sieltä kolmivuotiaista asti). Harmi vaan, että nähdään ihan liian harvoin nykyään.
Tänään on ollut aivan ihana ilma!! Rakastan tällasta kevätsäätä ^^ Takkiakaan ei tarvinnu ulkoillessa ja tuli silti enemmänkin kuuma. Tule kesä tule!! Äänestämässäkin käytiin :) Nyt oon osaltani yrittänyt vaikuttaa Suomen suuntaan ja voin sit valittaa mikäli homma silti kusee.... Tai emmä tiiä, äänestäminen on vaan aina ollut jotenkin itsestäänselvyys. En voisi kuvitella jättäväni äänestysmahdollisuuteni väliin.
Huomenna pitääkin sitten herätä kuudelta (onneksi meen VASTA kasiin!) ja lähteä seitsemältä yrittämään onneaan aamuruuhkaan. Oon niin tottunut kulkemaan julkisilla, että tuntuu hassulta ajaa aamulla töihin. Varsinkin itse ajaa. Hei enhän mä ole tuohon aikaan vielä edes kunnolla herännyt! Ja mitäköhän nää seuraavat kolme viikkoa tuo tullessaan kalajärvellä? Kolme viikkoa varmasti kuitenkin hurahtaa ohi kuin ei ikinä olisi ollutkaan. Enemmän kuitenkin odotan niitä neljää viikkoa Husuken vuodeosastolla Töölössä.
Öm... Ainakin sillon ihan pienenä tyttönä olin aivan ihastunu naapurin poikaan. Oltiin muutenkin sillon kuin paita ja peppu. Muistan vieläkin, kun sillon joskus hän ilmoitti miten isona menee mun kanssa kihloihin. Noooh...pienen ihmisen mieli muuttuu vuosien varrella. Mutta on mun pitkäaikaisimpia lapsuuden kavereita (sieltä kolmivuotiaista asti). Harmi vaan, että nähdään ihan liian harvoin nykyään.
Tänään on ollut aivan ihana ilma!! Rakastan tällasta kevätsäätä ^^ Takkiakaan ei tarvinnu ulkoillessa ja tuli silti enemmänkin kuuma. Tule kesä tule!! Äänestämässäkin käytiin :) Nyt oon osaltani yrittänyt vaikuttaa Suomen suuntaan ja voin sit valittaa mikäli homma silti kusee.... Tai emmä tiiä, äänestäminen on vaan aina ollut jotenkin itsestäänselvyys. En voisi kuvitella jättäväni äänestysmahdollisuuteni väliin.
Huomenna pitääkin sitten herätä kuudelta (onneksi meen VASTA kasiin!) ja lähteä seitsemältä yrittämään onneaan aamuruuhkaan. Oon niin tottunut kulkemaan julkisilla, että tuntuu hassulta ajaa aamulla töihin. Varsinkin itse ajaa. Hei enhän mä ole tuohon aikaan vielä edes kunnolla herännyt! Ja mitäköhän nää seuraavat kolme viikkoa tuo tullessaan kalajärvellä? Kolme viikkoa varmasti kuitenkin hurahtaa ohi kuin ei ikinä olisi ollutkaan. Enemmän kuitenkin odotan niitä neljää viikkoa Husuken vuodeosastolla Töölössä.
Haaste
löysin tämän 31:n päivän haasteen ja ainakin näin etukäteen ajateltuna vaikuttaa hauskalta :)
Päivä 1 – Esittele itsesi
Päivä 2 – Eka rakkaus
Päivä 3 – Minun vanhempani
Päivä 4 – Tätä olen syönyt tänään
Päivä 5 – Mitä on rakkaus?
Päivä 6 – Minun päiväni
Päivä 7 – Paras ystäväni
Päivä 8 – Se hetki
Päivä 9 – Uskoni
Päivä 10 – Päivän asu
Päivä 11 – Sisarukseni
Päivä 12 – Käsilaukussani
Päivä 13 – Tällä viikolla
Päivä 14 – Mitä minulla oli päällä tänään?
Päivä 15 – Unelmani
Päivä 16 – Eka suudelmani
Päivä 17 – Mieleisin muistoni
Päivä 18 – Mieleisin syntymäpäiväni
Päivä 19 – Kaduttaa
Päivä 20 – Tässä kuussa
Päivä 21 – Toinen hetki
Päivä 22 – Tämä järkyttää minua
Päivä 23 – Tämä saa minut voimaan paremmin
Päivä 24 – Tämä saa minut itkemään
Päivä 25 – Ensimmäinen
Päivä 26 – Pelkään
Päivä 27 – Suosikkipaikkani
Päivä 28 – Ikävöin
Päivä 29 – Tähän pyrin
Päivä 30 – Soittolistallani
Päivä 31 – Viimeinen hetki
Päivä 2 – Eka rakkaus
Päivä 3 – Minun vanhempani
Päivä 4 – Tätä olen syönyt tänään
Päivä 5 – Mitä on rakkaus?
Päivä 6 – Minun päiväni
Päivä 7 – Paras ystäväni
Päivä 8 – Se hetki
Päivä 9 – Uskoni
Päivä 10 – Päivän asu
Päivä 11 – Sisarukseni
Päivä 12 – Käsilaukussani
Päivä 13 – Tällä viikolla
Päivä 14 – Mitä minulla oli päällä tänään?
Päivä 15 – Unelmani
Päivä 16 – Eka suudelmani
Päivä 17 – Mieleisin muistoni
Päivä 18 – Mieleisin syntymäpäiväni
Päivä 19 – Kaduttaa
Päivä 20 – Tässä kuussa
Päivä 21 – Toinen hetki
Päivä 22 – Tämä järkyttää minua
Päivä 23 – Tämä saa minut voimaan paremmin
Päivä 24 – Tämä saa minut itkemään
Päivä 25 – Ensimmäinen
Päivä 26 – Pelkään
Päivä 27 – Suosikkipaikkani
Päivä 28 – Ikävöin
Päivä 29 – Tähän pyrin
Päivä 30 – Soittolistallani
Päivä 31 – Viimeinen hetki
Eli nyt päivä 1: Minä itse
Olen 21-vuotias helsinkiläinen. Opiskelen parhaillaan toista vuottani terkkari/sairaanhoitajaksi Laurea-ammattikorkeakoulussa. Kahden vuoden päästä olen toivottavasti valmis terkkari ja pääsisin mahdollisimman nopeasti työtä tekemään ja vieläpä toivottavasti neuvolassa. Olen todella lapsirakas ja toivottavasti voin tehdä vielä töitäkin heidän parissaan. Asustelen avomieheni Mikan kanssa ja kanssamme asustelee myös 9,5-vuotias kani nimeltään Virtanen. Vapaa-aikani vietän leffojen/sarjojen, käsitöiden, tietokeen ja liikunnan parissa. Luonteeltani olen uusissa tuttavuuksissa hieman ujo, mutta todellisuudessa sosiaalinen ilopilleri. Olen sellaista muumimammatyyppiä sekä aidosti todella herkkä. Olen sitä liian kilttiä sorttia jolla meni murrosiän kapinavaihe hieman väärin päin. Olen tämmöinen pikkujätti niin kuin isosisko sanoisi (viitaten 180cm habitukseeni). Persoonaani värittää myös jollain tavalla ulkomailla (jenkeissä) vietetyt vuodet ollessani 5-8-vuotias.
En nyt tiedä mitä enempää sanoisi :D ajatteliin, että olisin laittanu vielä kuvan loppuun, mutta ei mulla oikein ole mitään tuoreita kuvia itsestäni...
Ja vielä muutama asia lyhyesti:
Ihastuin EBSCOon.
Kalajärvi on nyt tsekattu ja on se tosiaan aika keskellä metsää.
Onneksi saan auton käyttööni seuraavaksi kolmeksi viikoksi.
Tukkakin pääsi taas uuteen uskoon.
Suklaatuutit on hyviä....samoin kindermuniin jää vaan koukkuun.
torstai 14. huhtikuuta 2011
Kung Fu Fighting
Oompas mä jumissa. Aamulla ylös noustessa ei lähtenykään kävely mukavasti käyntiin. Ilmeisesti eilinen koulupäivä oli sittenkin todellista liikuntaa, kun mun lonkankoukistajat kapinoi mua vastaan.
Eilinen koulupäivä meni siis hoitotyön itsepuoklustus ja turvallisuuskoulutuksessa. Aika jännää, vaikka toivon ettei ihan kauhiasti tarvisi tuohon turvautua...tosin erittäin todennäköistä, että joskus joudun. Mutta juu, nyt on harjoiteltu iskujen torjumista eri suunnista lyötiin sitten ihan vaan nyrkein tai esineellä (ruiskulla, veitsellä, kepillä, tippatelineellä). Harjoiteltiin myös poispääsyä erilaisista kuristusotteista ja kiinnipito-otteista sekä mitä tehdä, kun joku vaan raa-asti hyökkää päälle. Tietenkin käyntiin myös lainsäädäntö läpi. Aika tosi vähän sitä saa tehdä. Periaatteessa voi vaan väistää ja juosta. Opettiin meille tietynlaisia hallintaotteita, mutta sit kun on vähän liian iso vastus niin se meni siinä. Oon aivan varma, että tositilanteessa on sit sen verran paniikissa ettei kuitenkaan muista miten sitä lyövää kättä sit ohjailtiin ja väisteltiin, jottei se vahingoita. Kyllä sitä onnistu aika hyvin simuloitua paniikkia, kun koko luokka hyökkäs puukolla kimppuun ja yritti vaan torjua niitä lyöntejä kaikin mahdollisin tavoin. Tuommosesta joukkohyökkäyksestä en kyllä todellakaan selviäisi...muutama tärkeä valtimo olisi katkennu. mutta kyllä varmaan siinä yhdessäkin ihmisessä on tarpeeksi hommaa....Mutta juu nyt on käsivarretkin mukavasti mustelmilla kaikkien iskujen torjumisesta :D
Haluan mieluummin sen 170cm ihmisen kimppuuni kuin tuommosen 190cm niin kuin Mika. Koolla on väliä...tai sitten pitää todella pystyä yllättämään....
Pennut on päässy jo melkein siihen täystuhoikään. Ei enää vierasta ollenkaan, vaan kipee jo innoissaan päälle, kun istuu keskelle pentuhuonetta. Ihania pieniä karvapalloja<3
Mut juu mun pitäs alkaa vääntää enkun esseetä. Ei ole vaan mitään hajua mitä mä haluan HIVistä sanoa globaalina terveysuhkana, kun tilaan on VAIN kaksi sivua. Kouluun pitäisi myös tänään raahautua pohtimaan eroa ja pettymyksiä parisuhteessa.
Eilinen koulupäivä meni siis hoitotyön itsepuoklustus ja turvallisuuskoulutuksessa. Aika jännää, vaikka toivon ettei ihan kauhiasti tarvisi tuohon turvautua...tosin erittäin todennäköistä, että joskus joudun. Mutta juu, nyt on harjoiteltu iskujen torjumista eri suunnista lyötiin sitten ihan vaan nyrkein tai esineellä (ruiskulla, veitsellä, kepillä, tippatelineellä). Harjoiteltiin myös poispääsyä erilaisista kuristusotteista ja kiinnipito-otteista sekä mitä tehdä, kun joku vaan raa-asti hyökkää päälle. Tietenkin käyntiin myös lainsäädäntö läpi. Aika tosi vähän sitä saa tehdä. Periaatteessa voi vaan väistää ja juosta. Opettiin meille tietynlaisia hallintaotteita, mutta sit kun on vähän liian iso vastus niin se meni siinä. Oon aivan varma, että tositilanteessa on sit sen verran paniikissa ettei kuitenkaan muista miten sitä lyövää kättä sit ohjailtiin ja väisteltiin, jottei se vahingoita. Kyllä sitä onnistu aika hyvin simuloitua paniikkia, kun koko luokka hyökkäs puukolla kimppuun ja yritti vaan torjua niitä lyöntejä kaikin mahdollisin tavoin. Tuommosesta joukkohyökkäyksestä en kyllä todellakaan selviäisi...muutama tärkeä valtimo olisi katkennu. mutta kyllä varmaan siinä yhdessäkin ihmisessä on tarpeeksi hommaa....Mutta juu nyt on käsivarretkin mukavasti mustelmilla kaikkien iskujen torjumisesta :D
Haluan mieluummin sen 170cm ihmisen kimppuuni kuin tuommosen 190cm niin kuin Mika. Koolla on väliä...tai sitten pitää todella pystyä yllättämään....
Pennut on päässy jo melkein siihen täystuhoikään. Ei enää vierasta ollenkaan, vaan kipee jo innoissaan päälle, kun istuu keskelle pentuhuonetta. Ihania pieniä karvapalloja<3
Mut juu mun pitäs alkaa vääntää enkun esseetä. Ei ole vaan mitään hajua mitä mä haluan HIVistä sanoa globaalina terveysuhkana, kun tilaan on VAIN kaksi sivua. Kouluun pitäisi myös tänään raahautua pohtimaan eroa ja pettymyksiä parisuhteessa.
keskiviikko 6. huhtikuuta 2011
Kuvatulva
Jenniki pääsi pyörätuolinsa kanssa katsomaan pikkusia. Pinky nukkuu ihan pannukakkuna.
Bonzo ja Pinkyn nallenassu<3
Ehkä pikkasen nolottaa, etten millään meinannut tajuta miten tänne noita kuvia oikeen saa. Onneksi mulla on tommonen ihana tekniikan ihmelapsi, joka on kärsivällinen mun kanssa ja opettaa :D Kiitos rakas<3 Mutta ainakin tästä lähtien saan niitä kuvia tänne! Kuvat pennuista on alle vuorokauden ikäisistä kolmen viikon ikään. En tiedä miten noi nyt asetella hienosti ja kuvatekstien saaminen oikeaan muotoon vähän hakusessa :D
Tänään on ollu aika laiskottelufiilis. Ehkä kahvi piristää tarpeeks, että pääsee jumppaan asti. Oon kyllä vieläkin aivan kipee maanantain jumpasta, mutta ehkä mä selviän :D
tiistai 5. huhtikuuta 2011
Asiat loksahtelee hiljalleen paikoilleen.
Sain vihdoinkin soitettua tulevaan harjottelupaikkaan Espoon keskuksen kotisairaanhoitoon. Pitiki tehdä aikamoista salapoliisityötä, jotta saisin oikean ihmisen numeron, nimittäin Jobstepissä oli vain yhteyshenkilön nimi, eikä Espoon kaupungin sivuilta sellaista nimeä löytynyt. Nooh, vaati vaan kolme hutisoittoa ja pari kertaa kunnes oikea ihminen vastasi puhelimeensa. Nyt selvis, että Espoon keskuksen kotihoito voi olla yhtä kuin Kalajärven kotihoito. Tutkailin reittiopasta ja kyllä sinne pääsee arkiaamuisin (jos kasiin meen niin kuin ekana päivänä) kolmella eri bussilla ja matka kestää 1h 15min noin. Eli ei niin paha kuin olin olettanut. Mutta olisi se auto silti ihan jees. Tosin aamuruuhkassa voi aikaa myös mennä...ihan kivasti. Oon tässä nyt jo jonkun puoli vuotta tsempannu itseäni, että kyllä mä kolme viikkoa jaksan! Kolme viikkoa on niin lyhyt aika, että sen kulkee minne vaan skutsiin. Täytyy vaan olla iloinen, että sain tuonkin harjottelupaikan :)Ihan kohta alkaa taas ensi syksyn harjottelupaikkojen haku Jobstepissä...Vihaan sitä....
Oli taas aikamoinen treeni eilen. Toi liikkuminen on tällä hetkellä jokseenkin puutteellista. Mutta täytyy raahautua tänään Malmille. Pistin lankoja netistä sunnuntaina tilaukseen ja tänään ne on jo haettavissa :o Yllättävän ripeää toimintaa, kun nettisivuilla varoitellaan kahden viikon toimitusajasta. Täytyy varoa etten saa hartioitani taas aivan jumiin neulomalla liikaa...
Siellä on muutes aivan ihana ilma<3
Oli taas aikamoinen treeni eilen. Toi liikkuminen on tällä hetkellä jokseenkin puutteellista. Mutta täytyy raahautua tänään Malmille. Pistin lankoja netistä sunnuntaina tilaukseen ja tänään ne on jo haettavissa :o Yllättävän ripeää toimintaa, kun nettisivuilla varoitellaan kahden viikon toimitusajasta. Täytyy varoa etten saa hartioitani taas aivan jumiin neulomalla liikaa...
Siellä on muutes aivan ihana ilma<3
maanantai 4. huhtikuuta 2011
Viikonlopusta
Pikakuulumisia tähän väliin ennen kuin lähden kouluun.
Viikonloppu tuntui pitkästä aikaa todella rentouttavalta, vaikka kouluhommiakin tuli vietyä eteen päin. Perjantaina olin taas pitkästä aikaa töissä iltavuoron. Vuoro meni ihanan rennosti. Iltavuorot on yleensäkin semmosia, että unohtaa kokonaan miltä edes tuntuu juosta aamulla hikihatussa. Kaikki vaan sujuu ja ehtii pitää taukojakin.
Minkä takia jotkut sössöttää vanhuksille? Oon yhtäkkiä ruvennu oikeesti kiinnittää asiaan huomiota ja ihmetyttää vaan. Vai johtuuko se siitä, että ne on vanhuksia JA dementoituneita? Kun sanat katoaa, niin äänenpainohan on tärkeä, mutta tarviiko silti oikeesti sössöttää? Voihan sitä olla ystävällinen ja lempeä ilman yli-imelää lässynläätä. En itekään ihan normaalisti niille asukkaille puhu. Tietenkin sitä yrittää kuulostaa mahdollisimman lepposalta ja rauhoittavalta, jotta herättäisi mahdollisimman vähän aggressioita. Ja tietenkin täytyy puhua hitaasti, artikuloiden ja mahdollisimman yksinkertaisesti, jotta toisella olisi edes jotain mahdollisuuksia pysyä mukana. Mutta ihan lässyttää? Ja ihan 24/7? Ei mun mielestä aikuiselle ihmiselle tarvitse puhua kuin vauvalle, vaikka toimintakyky olisikin merkittävästi alentunut.
Lauantaina saatiin tuon miehen kanssa auto mun vanhemmilta ja päästiin sillä sitten hoitamaan asioita. Mika kunnostaa jotain sen vanhaa pyörää ajokelposeks ja Biltemasta saikin sitten halvemmalla toimivia osia. käytiin kans jumbossa, mutta eipä sieltä mitään mukaan tarttunu paitsi ruokaostokset. Kotikotona odotti meitä sauna lämpimänä ja oli ihanaa päästä taas pitkästä aikaa saunomaan. Tällä kertaa muistettiin jopa ottaa kotoa levy mukaan, ettei tarvinnut kuunnella vaan jotain iskelmää. Mun vanhemmat teki ruoaks kunnon sisäfilepihvejä. Niitä ei ite tule hintansa vuoksi syötyä. Oli nam<3 Iltaan kuului myös tietenkin pienien karvapallojen rapsuttelua. Pikkuset alkaa olee jo siinä iässä, että tekevät muutakin kuin vain nukkuvat ja syövät. Pysyvät jo suhteellisen hyvin jaloillaan jos häiriötekijöitä ei ole ja leikkiviettikin on herännyt. Enää eivät myöskään aina huuda hädissään jos ottaa syliin. Iskän kanssa innostuttiin myös solmuja kertailemaan, kun puhuttiin sen Caribianreissusta, josta oli palannut torstaina. Oli siis siellä miehistönä purkkarissa, jolla järjestettiin jotain opetusmatkoja. Mikalle opetettiin myös kaikki tärkeät solmut. Heräs into päästä taas veneilemään :)
Sunnuntaina ilma oli sen verran masentava, että annoin itselleni vähän anteeksi saamattomuuteni. Mutta sain kuitenkin tehtyä väkivaltaesseetä eteen päin ja nyt se vaatii oikeastaan enää loppusilauksen. Mullat tuli myös vaihdettua suurimpaan osaan ruukkukasveista. Nyt jään jännityksellä seuraamaan jääkö ne henkiin mun käsittelyn jäljiltä. Kasvit ei tunnu yleensä pitävän musta....
no ei tästä tullukaan ihan niin pikapäivitys..
Viikonloppu tuntui pitkästä aikaa todella rentouttavalta, vaikka kouluhommiakin tuli vietyä eteen päin. Perjantaina olin taas pitkästä aikaa töissä iltavuoron. Vuoro meni ihanan rennosti. Iltavuorot on yleensäkin semmosia, että unohtaa kokonaan miltä edes tuntuu juosta aamulla hikihatussa. Kaikki vaan sujuu ja ehtii pitää taukojakin.
Minkä takia jotkut sössöttää vanhuksille? Oon yhtäkkiä ruvennu oikeesti kiinnittää asiaan huomiota ja ihmetyttää vaan. Vai johtuuko se siitä, että ne on vanhuksia JA dementoituneita? Kun sanat katoaa, niin äänenpainohan on tärkeä, mutta tarviiko silti oikeesti sössöttää? Voihan sitä olla ystävällinen ja lempeä ilman yli-imelää lässynläätä. En itekään ihan normaalisti niille asukkaille puhu. Tietenkin sitä yrittää kuulostaa mahdollisimman lepposalta ja rauhoittavalta, jotta herättäisi mahdollisimman vähän aggressioita. Ja tietenkin täytyy puhua hitaasti, artikuloiden ja mahdollisimman yksinkertaisesti, jotta toisella olisi edes jotain mahdollisuuksia pysyä mukana. Mutta ihan lässyttää? Ja ihan 24/7? Ei mun mielestä aikuiselle ihmiselle tarvitse puhua kuin vauvalle, vaikka toimintakyky olisikin merkittävästi alentunut.
Lauantaina saatiin tuon miehen kanssa auto mun vanhemmilta ja päästiin sillä sitten hoitamaan asioita. Mika kunnostaa jotain sen vanhaa pyörää ajokelposeks ja Biltemasta saikin sitten halvemmalla toimivia osia. käytiin kans jumbossa, mutta eipä sieltä mitään mukaan tarttunu paitsi ruokaostokset. Kotikotona odotti meitä sauna lämpimänä ja oli ihanaa päästä taas pitkästä aikaa saunomaan. Tällä kertaa muistettiin jopa ottaa kotoa levy mukaan, ettei tarvinnut kuunnella vaan jotain iskelmää. Mun vanhemmat teki ruoaks kunnon sisäfilepihvejä. Niitä ei ite tule hintansa vuoksi syötyä. Oli nam<3 Iltaan kuului myös tietenkin pienien karvapallojen rapsuttelua. Pikkuset alkaa olee jo siinä iässä, että tekevät muutakin kuin vain nukkuvat ja syövät. Pysyvät jo suhteellisen hyvin jaloillaan jos häiriötekijöitä ei ole ja leikkiviettikin on herännyt. Enää eivät myöskään aina huuda hädissään jos ottaa syliin. Iskän kanssa innostuttiin myös solmuja kertailemaan, kun puhuttiin sen Caribianreissusta, josta oli palannut torstaina. Oli siis siellä miehistönä purkkarissa, jolla järjestettiin jotain opetusmatkoja. Mikalle opetettiin myös kaikki tärkeät solmut. Heräs into päästä taas veneilemään :)
Sunnuntaina ilma oli sen verran masentava, että annoin itselleni vähän anteeksi saamattomuuteni. Mutta sain kuitenkin tehtyä väkivaltaesseetä eteen päin ja nyt se vaatii oikeastaan enää loppusilauksen. Mullat tuli myös vaihdettua suurimpaan osaan ruukkukasveista. Nyt jään jännityksellä seuraamaan jääkö ne henkiin mun käsittelyn jäljiltä. Kasvit ei tunnu yleensä pitävän musta....
no ei tästä tullukaan ihan niin pikapäivitys..
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)