Vihdoinkin viikonloppu!

Päivä 8: Se hetki

Se kun näin Mikan ensimmäisen kerran.

Se kun saapuu kotiin pitkän ja rankan päivän jälkeen ja kotona odottaa siivottu koti tai valmis lämmin ruoka tai vaikkapa molemmat tai ihan vaan se tietty joka saa ihmeellisesti mielen kääntymään positiiviseen suuntaan.

Se hetki kun saa painaa päänsä tyynyyn ja on jopa toiveita oikeasti nukahtamisesta.

Se hetki kun sylissä on ihana pieni karvapallo kissanpentu jonka mahaa rapsuttaa ja joka pikkuhiljaa nukahtaa siihen.

Se hetki kun tajuaa oivaltaneensa jotain, mikä on vaivannut mieltä.

Se hetki kun on saanut jonkun ison kouluhomman (tai minkä vaan pakollisen homman) valmiiksi ja voi vihdoin laskea sen painamasta hartioilta.

Se hetki kun huomaa selvinneensä jostain ei niin mukavasta.

Se hetki kun sai kirjeen päässeensä sisään juuri siihen opiskelupaikkaan mihin halusikin

Se hetki kun katsoo peilistä itseään ja toteaa, että tänään näytänkin ihan hyvältä. (kuukautiskierto vaikuttaa tähän hurjasti)

Se hetki kun on paska fiilis ja saa itkeä sen pois ja sitten ei olekaan enää niin paska fiilis.

Se hetki kun nauraa kippurassa, eikä jostain syystä pystykään lopettamaan.

Se kun saa aamulla herätä johonkin muuhun kuin herätyskelloon omia aikojaan



Vihdoin saapui viikonloppu!! Tai no toisaalta viikko meni tosi nopeesti. Tuntuu kuin tän viikon olis vaan juossu paikasta toiseen. Maanantai tosin oli vielä vapaapäivä (tuntuupa ihanalta kun sai viettää pyhät pyhinä ^^ päivätyö houkuttelee ihmeellisesti myös tulevaisuudessa...vaikkei se kaksivuorotyökään yhtään paha ole...). Pohjafiilis on kuitenkin se, että kotona on suunnilleen käyty nukkumassa/yrittämässä unta ja sit taas lähetty ravaa muualla. Oonhan mä oikeesti kotonakin ollut, mutta se aika tuntuu niin mitättömältä. Mutta tänään oli töiden jälkeen vielä huippu meno <3 sai taas paasata jokainen omasta työharjoittelustaan ja päivitellä niitä iloja ja suruja. Samalla vielä ahtaa suuhunsa nannaa sapuskaa <3 Melkeen löysin perille ;) onneksi Inkuli neuvoi oikeaan osoitteeseen...

Ei nyt oikein minkäänlaista vappumieltä. Ehkä se on vaan se, kun nyt voi vihdoinkin antaa itsensä väsyä ja sitten sitä toden teolla on väsynyt. Koko viikon on nukkunut sen max 6h per yö, niin kyllä se alkaa tuntua tässä vaiheessa. Tällä hetkellä päällimmäisenä mielessä uni. Haluaisi vaan nollata. Mulla nollaamista ei ole kaupungilla riehuminen kännipäissään...se tekee itseasiassa vaan entistä väsyneemmäksi.

Puhuttiin muuten töissä tänään, miten vähien yöunien (kohtuuden rajoissa kuitenkin) on usein itseasiassa ainakin aamusta paljon virkeämpi, kuin kunnon yöunien jälkeen. Se väsymys tosin iskee yleensä sitten siinä lounaan jälkeen...

Mutta ehkä kuitenkin huomenna mantan lakitusta katsomaan? Tosin en ole edes ommellut uusimpia merkkejä haalariini :( mutta olisi sitä silti kiva taas pitkästä aikaa ulkoiluttaa kuin myös valkolakkiani. Ehkä huomenna ehtii vielä merkkejä ommella?