Tietoja minusta

Oma kuva
Olen vastavalmistunut terveydenhoitaja, joka asustelee helsingissä avopuolisonsa ja kahden kissan kanssa. Aloittelen työuraani sairaanhoitajan hommissa akuuttivuodeosastolla ja kauhu lopullisesta aikuistumisesta ja työuraputkesta on herännyt. Teksteissä käsittelen arkeani, ajatuskiemuroitani ja vastavalmistuneen haasteita oma menneisyyteni huomioon ottaen.

maanantai 18. huhtikuuta 2011

Haastetta

Päivä 3: Minun vanhempani

He asuvat tuossa n. 500m päässä ja eivät siis ole eronneet (tuntuu aika harvinaiselta nykyään). Kun minä synnyin, äidille kuulemma sanottiin: "nyt syntyi sun näkönen tyttö!" Nykyään ainakin omasta mielestäni näytän huomattavasti enemmän isältäni. Äiti on koulutukseltaan käsityönopettaja, mutta totesi varhaisessa vaiheessa, että se ei oikein ole omaa alaa. Siirtyi sitten toimittajan hommiin ja pikkujutuista kivunnut nyt puutarhalehden päätoimittajaksi. Tosin itse tykkäsin huomattavasti enemmän kun äiti oli kauneustoimittaja, koska sai kaikki meikit aina ilmatteeksi. (Nykyään saa multaa...) Nyt varastot on huvennu aika perusteellisesti :( Isi taas on dippainssi ja pitkä ura Nokialla takana. Aina kun nuorempana kyselin, mitä iskä oikeesti teki, niin vastaus oli aina jotenkin epämääräinen...tai ainakin mun korviin...Tyyliin: erilaisia juttuja. Mutta Nokia taitaa olla aika taitava kuluttamaan ihmiset täysin loppuun, eli nykyään iskä on omakustanteisella eläkkeellä, mutta se ei todellakaan tarkoita sitä, että se kotona lorvisi. Välillä se opettaa purjehdusta (suomessa tai caribialla), välillä vääntää muutaman kaverinsa kanssa yritystään (semmonen nettifoorumi....mut en tiedä onko kassa vielä plussalla). Äidiltä oon saanu käsityöinnostukseni. Se opetti mut neulomaan todella nuorella iällä. Se onkin sit mukavaa kun ei joskus oikein saa selvää jostain lehtien ihmeellisistä lauserakenteista, niin äiti auttaa. Iskä taas on se, joka on pitäny huolen siitä, että me kaikki tytöt osataan matikkaa. Muistan joskus peruskoulussa, kun oli jotain aivan yksinkertaisia juttuja (en muista nyt mitä), niin iskä "opetti mulle vähän lisää kaikkea jännää" ja opinkin sitten ratkaisemaan simppeliyhtälöitä huomattavasti aikaisemmin kuin olisi pitänyt. Se oli aina semmosta: "joo toi menee tolleen...mutta tiedätkö sä mitä tässä tehdään? ....ai etkö? No mäpä kerron!" Ja iskän kanssa on vietetty myös monet kalastusretket ja mua on yritetty opettaa purjehtimaan itsenäisesti, mutta mä tykkään enemmän vaan kiskoa köysistä kun käsketään tai ohjata sinne minne pitää.

mut pakko lopettaa tähän jotta pääsen nukkumaan ja oon ehkä vähän vähemmän väsyneempi huomenna töissä....ja siitä myös myöhemmin..

Ei kommentteja: