Oli ensimmäinen koulupäivä ja tietenkin vetävät samantien maton jalkojen alta. Nyt alkoivat syventävät opinnot. Opettajien pelottelu ja jo alusta lähtien nyrpeät ilmeet ahdistavat. Enkä ole tämänkään päivän jälkeen täysin varma aikatauluistani! Tuntuu, että pitäisi ehtiä tehdä ja oppia aivan liikaa ennen harjoittelun alkua. Eikä harjoitteluunkaan ole kuin kaksi kuukautta!! Tähän päälle vielä opinnäytetyön työstäminen ja erehdyin valitsemaan vielä lastensuojelun valinnaiseksi. Etenkin opettajien uhkailujen jälkeen ihmettelen miten tulen selviämään tästä syksystä.
Olen myös täysin pihalla siitä, mitä tulee tapahtumaan syksyn jälkeen. Tänään pidettiin kyllä infoa keväästä, mutta se käsitti lähes täysin vain sairaanhoitajaopiskelijat. Kuulemma terkkareille tullaan infoamaan keväästä myöhemmin erikseen.... mutta oman kokemukseni mukaan kuitenkin se info jää pitämättä... Marraskuussa pitäisi taas varata kevään harjoittelupaikka, mutta ei niin mitään käsitystä minkälainen paikka tulisi varata.
Mutta täytyy yrittää ajatella positiivisesti. Ihanien ystävien kanssa sitä selvitään yhdessä. Ja kun tämä syksy on saatu rynnittyä läpi, onkin loppu aivan lastenleikkiä. Etenkin kun vaan saataisiin tuo opinnäytetyö kunnialla tehtyä kevään loppuun mennessä.
Stressaan jo myös syksyn tulevia harjoitteluita :D
Mutta eiköhän sitä selvitä... On sitä selvitty kaikenlaisesta ennenkin.
Kunhan sitä vaan pääsisi tentit läpi eikä tappaisi ketään tehohoidon tentissä.
Mutta tänään pitäisi vielä opparin aineistohakua tehdä ja mielellään myös aloittaa anatomia kertaaminen jotta osaisi vastata tenttaukseen tehohoidon ensimmäisellä luennolla. Huomenna taas alkaa koulu kunnolla. Aamulla väännetään opparia koululla, mutta iltapäivällä ravitsemusta. (...niin tuli tässä mieleen, että pitäisi se ravitsemuksen tenttikirja jostain repäistä myös)
Tietoja minusta
- Nelli
- Olen vastavalmistunut terveydenhoitaja, joka asustelee helsingissä avopuolisonsa ja kahden kissan kanssa. Aloittelen työuraani sairaanhoitajan hommissa akuuttivuodeosastolla ja kauhu lopullisesta aikuistumisesta ja työuraputkesta on herännyt. Teksteissä käsittelen arkeani, ajatuskiemuroitani ja vastavalmistuneen haasteita oma menneisyyteni huomioon ottaen.
tiistai 30. elokuuta 2011
lauantai 27. elokuuta 2011
Barcelona!
Nyt kuvia reissusta! yritän hillitä itseäni määrän suhteen. Kuvia nimittäin räpsittiin ehkä noin 700 joista osa vielä kamerassa.
Ei me kauaa kotona viihdytty. Nyt Pusulassa taas maalausprojektin parissa ja vielä rentoutumassa ennen mun koulun alkua tiistaina ^^
 |
| Helsinki-Vantaalla |
 |
| Font Magica |
 |
| Parc Güel |
 |
| Tivbidabo. Huipulla huvipuisto ja kirkko |
 |
| TURISTI!! |
 |
| Mont Serat |
 |
| Tapporappusia |
 |
| Tuosta piti ryömiä läpi :D |
Ei me kauaa kotona viihdytty. Nyt Pusulassa taas maalausprojektin parissa ja vielä rentoutumassa ennen mun koulun alkua tiistaina ^^
torstai 25. elokuuta 2011
Kotona taas
Ja takaisin kotona ollaan taas :) Ihana reissu ihanassa seurassa! Kuvia myöhemmin kun saan muutettua niitä pienempään kokoon. Melkoinen aktiiviloma, vaikka kyllä me maattiin rannalla ehkä jopa kaksi tuntia tulopäivänä :D Ja tuli myös shopattua hieman.
Nyt pitäisi kuitenkin painua jo unille, sillä huomenna aamulla täytyykin jo heti suunnata Järvenpäätä kohti opparia työstämään. Koulukin alkaa jo tiistaina :S Eikä mulla ole kyllä vieläkään oikein mitään selkoa noista aikatauluista....
Nyt pitäisi kuitenkin painua jo unille, sillä huomenna aamulla täytyykin jo heti suunnata Järvenpäätä kohti opparia työstämään. Koulukin alkaa jo tiistaina :S Eikä mulla ole kyllä vieläkään oikein mitään selkoa noista aikatauluista....
torstai 18. elokuuta 2011
Siivousta ja rapujuhlia
Tänään mökillä siivoiltu oikein urakalla! Keittiöremppakin edistyy mutta hirmuisen hitaasti. Musta ei kyllä ikinä tule maalaria.... Eikä myöskään kampaajaa... Senkin totesin tänään Mikan tukan kanssa taiteillessa.
Mutta huomenna rapujuhlat! Lauantaina taas kotia kohti pakkailemaan. Tällä hetkellä sunnuntaiksi ennustetaan Barcelonaan hellettä ja aurinkoa ^^
Jatkuvasti jotain stressin aihetta kehittelen itselleni.... Voisi opetella ottamaan rennosti.
Mutta huomenna rapujuhlat! Lauantaina taas kotia kohti pakkailemaan. Tällä hetkellä sunnuntaiksi ennustetaan Barcelonaan hellettä ja aurinkoa ^^
Jatkuvasti jotain stressin aihetta kehittelen itselleni.... Voisi opetella ottamaan rennosti.
keskiviikko 17. elokuuta 2011
Lomalainen ilmoittautuu
Työt on siis loppu!! Viikonloppu ei ollut edes yhtään hirveä :) Tietenkin se on aina hulluna ravaamista ympärinsä, mutta kerkesin pitämään jopa ihan kunnon ruokatauon :) Tosin sijaisella ei ollut samanlainen onni.... Vaikka annettiin sille reilusti vähemmän hommia! Mutta olin minäkin aluksi todella hidas. Siinä kuluu ihmeellisesti aikaa kun ravaa ympyrää etsien oikeaa osoitetta ja vielä oikeaa rappua ja ehkä vielä soittaa jollekin että missä hemetissä se paikka oikein on. Puhumattakaan siitä miten on pihalla itse asiakkaan kotona, vaikka kuinka työlistassa lukisi suht hyvät ohjeet. Siltä aina etsii jotain esim kosteusvoidetta jostain aivan liian pitkään. Olisi varmaan pitänyt tehdä vielä enemmän sen hommia...
Mutta juu sunnuntaina töiden jälkeen lähdettiin mahdollisimman nopeasti ajamaan tänne Nummi-Pusulaan. Mikalla on vielä tämä viikko töitä, eli hän on viettänyt päivät Karkkilassa ja mä olen kitannut, pessyt, hionut ja maalannut meidän keittiön kaappeja. Tosin tilat yllättävän puutteellisen ja maalin kestää kuivua sen verran kauan, että saa nähdä milloin on valmista :P Mutta ainakin vielä jossain vaiheessa saadaan keittiöön puhtaan valkoiset kaapit :D
Eilen Mikan päästyä töistä ajettiin kuitenkin kotiin yöksi, sillä tänään mulla oli vielä viimeinen terapiaistunto. Tietenkin mun alitajunta tajusin tilanteen tasan viikko sitten ja olen elänyt nyt jatkuvassa jonkinasteisessa ahdistuksessa. Pieni ahdistus on kyllä ihan siedettävää, mutta se menee yli siinä vaiheessa, kun on semmoinen fiilis, että kohta tapahtuu jotain kauheeta. Ei tiedä mitä, mutta jotain varmasti. Tuntuu kuin pitäisi vain juosta. Jokin painaa pahasti kasaan ja tuntuu ettei saa henkeä. Sydän jyskyttää hurjaa vaiuhtia eikä voi kuin itkeä hysteerisesti.
Mutta nyt se on ohi. Se meni. Nyt täytyisi vaan pytyä selviytymään itsenäisesti. Ehkä olen viisastunut ja kykenen nyt tunnistamaan tiettyjä puolia itsessäni. Tiedän EHKÄ mikä meni pileen ja tiedän mitä kannattaisi jatkossa välttää. Ehkä pystyn puhumaan itselleni järkeä, kun stressi tai monimutkainen ajattelu menee aivan liian yli.
Tiedän, että joka tapauksessa tulen todennäköisesti vielä hyvin pitkään etsiskelemään sitä todellista minua. Olen kasvanut lapsesta aikuiseksi sairauden kanssa, eli on vielä vähän hukassa, että kuka minä todella olen ja tietenkin osaan identiteettikriiseillä asian kanssa. Pääasia, että sitä tunnistaisi tarpeeksi ajoissa, kun homma alkaa karkaamaan lapasesta.
Tiedän, että omaan persoonallisuuden piirteitä, jotka ovat todella ongelmallisia itseni kannalta... Mutta alan pikkuhiljaa olemaan sinut asian kanssa ja ehkä opin vielä kääntämään ne pelkästään hyödyksi.
Mika ja Tatu on saunassa... Mä katson Meidän häät -ohjelmaa <3
Päivä 25: Ensimmäinen
Ensimmäinen koulupäiväni oli jenkeissä. Siirryin saman koulun sisällä eskarista ekalle. Olin oppinut jo huomattavasti sujuvampaa englantia eikä sanavarastoni toellakaan rajoittunut enää kolmeen sanaan. Olin myös kerännyt itselleni jo hyviäkin ystäviä, jotka onneksi päätyivät myös samalle luokalle. Ensimmäisen luokan opettajani oli aivan ihana <3
Päivä 26: Pelkään
Pelkään pimeää. Ehkä olen katsonut liikaa Nipan kanssa kauhuleffoja liian pienenä.... Täällä Pusulassa Mikan täytyy vartioida ovea vessareissuilla :D
Torakat ja käärmeet on myös aivan hirveitä. Olen kuullut liian paljon kauhutarinoita pienenä Floridan torakoista..... Mutta ötökät on muuten ihan jees... Mutta en halua hämähäkkiä kävelemään päälleni.
Mutta juu sunnuntaina töiden jälkeen lähdettiin mahdollisimman nopeasti ajamaan tänne Nummi-Pusulaan. Mikalla on vielä tämä viikko töitä, eli hän on viettänyt päivät Karkkilassa ja mä olen kitannut, pessyt, hionut ja maalannut meidän keittiön kaappeja. Tosin tilat yllättävän puutteellisen ja maalin kestää kuivua sen verran kauan, että saa nähdä milloin on valmista :P Mutta ainakin vielä jossain vaiheessa saadaan keittiöön puhtaan valkoiset kaapit :D
Eilen Mikan päästyä töistä ajettiin kuitenkin kotiin yöksi, sillä tänään mulla oli vielä viimeinen terapiaistunto. Tietenkin mun alitajunta tajusin tilanteen tasan viikko sitten ja olen elänyt nyt jatkuvassa jonkinasteisessa ahdistuksessa. Pieni ahdistus on kyllä ihan siedettävää, mutta se menee yli siinä vaiheessa, kun on semmoinen fiilis, että kohta tapahtuu jotain kauheeta. Ei tiedä mitä, mutta jotain varmasti. Tuntuu kuin pitäisi vain juosta. Jokin painaa pahasti kasaan ja tuntuu ettei saa henkeä. Sydän jyskyttää hurjaa vaiuhtia eikä voi kuin itkeä hysteerisesti.
Mutta nyt se on ohi. Se meni. Nyt täytyisi vaan pytyä selviytymään itsenäisesti. Ehkä olen viisastunut ja kykenen nyt tunnistamaan tiettyjä puolia itsessäni. Tiedän EHKÄ mikä meni pileen ja tiedän mitä kannattaisi jatkossa välttää. Ehkä pystyn puhumaan itselleni järkeä, kun stressi tai monimutkainen ajattelu menee aivan liian yli.
Tiedän, että joka tapauksessa tulen todennäköisesti vielä hyvin pitkään etsiskelemään sitä todellista minua. Olen kasvanut lapsesta aikuiseksi sairauden kanssa, eli on vielä vähän hukassa, että kuka minä todella olen ja tietenkin osaan identiteettikriiseillä asian kanssa. Pääasia, että sitä tunnistaisi tarpeeksi ajoissa, kun homma alkaa karkaamaan lapasesta.
Tiedän, että omaan persoonallisuuden piirteitä, jotka ovat todella ongelmallisia itseni kannalta... Mutta alan pikkuhiljaa olemaan sinut asian kanssa ja ehkä opin vielä kääntämään ne pelkästään hyödyksi.
Mika ja Tatu on saunassa... Mä katson Meidän häät -ohjelmaa <3
Päivä 25: Ensimmäinen
Ensimmäinen koulupäiväni oli jenkeissä. Siirryin saman koulun sisällä eskarista ekalle. Olin oppinut jo huomattavasti sujuvampaa englantia eikä sanavarastoni toellakaan rajoittunut enää kolmeen sanaan. Olin myös kerännyt itselleni jo hyviäkin ystäviä, jotka onneksi päätyivät myös samalle luokalle. Ensimmäisen luokan opettajani oli aivan ihana <3
Päivä 26: Pelkään
Pelkään pimeää. Ehkä olen katsonut liikaa Nipan kanssa kauhuleffoja liian pienenä.... Täällä Pusulassa Mikan täytyy vartioida ovea vessareissuilla :D
Torakat ja käärmeet on myös aivan hirveitä. Olen kuullut liian paljon kauhutarinoita pienenä Floridan torakoista..... Mutta ötökät on muuten ihan jees... Mutta en halua hämähäkkiä kävelemään päälleni.
torstai 11. elokuuta 2011
Yksinäinen päivä
Huomenna on viimeinen arkiaamuvuoro töissä. Halusi leipoa jotain kiittääkseni kesästä. Tein äsken "pellillisen" mustikkapiirakkaa. Tai no ainakin reseptin mukaan siitä piti tulla pellillinen...MUTTA. Tuli aivan liian ohut pohja eikä tarpeeksi pehmeä (teen siis kakkupohjaan). Mietin nyt kokonaan uuden piirakan tekemistä piirakkavuokaan tällä kertaa (viimeksi ainakin se onnistui oikein hyvin). Ehkä Mika syö sitten tuon? :D Haluan kyllä viedä töihin jotain...mutta en mitään hieman liian kauan uunissa ollutta.
Päivä 22: Tämä järkyttää minua
Tunteettomuus, empatiakyvyn puute, se miten huonosti yhä useampi nuori nykyään voi.
Päivä 23: Tämä saa minut voimaan paremmin
Mika, terapia, liikunta, ystävät
Päivä 24: Tämä saa minut itkemään
Vaikka mikä nykyään :D Välillä siihen riittää vain jollain tavalla koskettava asia esim. telkkarissa. Joskus taas tietämättömästä syystä nouseva sietämätön ahdistus. Sitä voi olla yhtäkkiä aivan varma, että jokin on pahasti pielessä sekä jotain hirveää tapahtuu hetkenä minä hyvänsä ja jonnekin pakoon pitäisi juosta. Sitten sitä itkee sikiöasennossa vähän aikaa ja kaikki onkin taas hyvin.
Sain tänään ommeltua yhden keskeneräisen hameen loppuun. Muuta en sitten hirveästi saanutkaan aikaiseksi...paitsi sen osittain korpuksi kärtsänneen mustikkapiirakan.
Päivä 22: Tämä järkyttää minua
Tunteettomuus, empatiakyvyn puute, se miten huonosti yhä useampi nuori nykyään voi.
Päivä 23: Tämä saa minut voimaan paremmin
Mika, terapia, liikunta, ystävät
Päivä 24: Tämä saa minut itkemään
Vaikka mikä nykyään :D Välillä siihen riittää vain jollain tavalla koskettava asia esim. telkkarissa. Joskus taas tietämättömästä syystä nouseva sietämätön ahdistus. Sitä voi olla yhtäkkiä aivan varma, että jokin on pahasti pielessä sekä jotain hirveää tapahtuu hetkenä minä hyvänsä ja jonnekin pakoon pitäisi juosta. Sitten sitä itkee sikiöasennossa vähän aikaa ja kaikki onkin taas hyvin.
Sain tänään ommeltua yhden keskeneräisen hameen loppuun. Muuta en sitten hirveästi saanutkaan aikaiseksi...paitsi sen osittain korpuksi kärtsänneen mustikkapiirakan.
keskiviikko 10. elokuuta 2011
Tää vielä unohtu
Päivä 20 – Tässä kuussa
Tässä kuussa on ollut töitätöitä. Myös muun muassa opparin työstämistä, purjehtimista ja tietenkin laatuaikaa oman rakkaan kanssa. Sitä on itketty, kiroiltu, naurettu, ilottu. Pe, la ja su on vielä töitä. Sunnuntaina töitten jälkeen lähdetään mahdollisimman pian ajamaan kohti Nummi-pusulaa. Siellä tiedossa lomailua kun Mika on vielä töissä. Pitäisi niitä keittiön kaappeja maalata ja mattoja pestä :) Tiistaina tullaan takaisin ja keskiviikkona on vielä viimeinen terapia. Sen jälkeen äkkiä takaisin bussilla Karkkilaan mistä Mika mut noutaa työpäivänsä jälkeen. Lauantaina taas takaisin kotiin pakkailemaan. Sunnuntaina todella varhain aamulla pitäisi olla lentokentällä suunta kohti Barcelonaa ;) Ja tietenkin tämän kuukauden puolella alkaa myös koulu...ja jatkuu myös ankara opparin vääntäminen.
Päivä 21 – Toinen hetki
Mikä toinen hetki? En ymmärrä....
Tässä kuussa on ollut töitätöitä. Myös muun muassa opparin työstämistä, purjehtimista ja tietenkin laatuaikaa oman rakkaan kanssa. Sitä on itketty, kiroiltu, naurettu, ilottu. Pe, la ja su on vielä töitä. Sunnuntaina töitten jälkeen lähdetään mahdollisimman pian ajamaan kohti Nummi-pusulaa. Siellä tiedossa lomailua kun Mika on vielä töissä. Pitäisi niitä keittiön kaappeja maalata ja mattoja pestä :) Tiistaina tullaan takaisin ja keskiviikkona on vielä viimeinen terapia. Sen jälkeen äkkiä takaisin bussilla Karkkilaan mistä Mika mut noutaa työpäivänsä jälkeen. Lauantaina taas takaisin kotiin pakkailemaan. Sunnuntaina todella varhain aamulla pitäisi olla lentokentällä suunta kohti Barcelonaa ;) Ja tietenkin tämän kuukauden puolella alkaa myös koulu...ja jatkuu myös ankara opparin vääntäminen.
Päivä 21 – Toinen hetki
Mikä toinen hetki? En ymmärrä....
3 työpäivää lomaan!
Joo, perjantai jatkui aika pitkältä samaan tahtiin kuin torstaikin. Miten musta tuntuu, että perjantait on aina niitä työpäiviä, kun imetään viimeisetkin mehut pois. Niin että ihan varmasti viikonloppu tuntuu viikonlopulta... Tosin se on aivan yhdentekevää onko viikonlopun vapaalla vai ei. Tällä hetkellä tulevan perjantain käyntilistat ei näytä mukavilta....
Sunnuntai oli mukava päivä. Koko päivä vietettiin nimittäin vanhalla kaljaasilla Inga-Lill:llä purjehtien Helsingin edustalla. Voi että niitä aikoja kun ei ollut niitä vinssejä joiden avulla köysiä kiskoa. Ja ne purjeet! Aivan ihanat! Tuommoisessa vanhassa laivassa on aina sitä jotain erityistä. Näki myös taas pitkästä aikaa niitäkin sukulaisia joita on nähnyt viimeksi omissa ylioppilasjuhlissaan.
Mutta vähän kuvia:
Yllättävän hyvä sää oli vaikka ensin näytti uhkaavasti satavan :)
Ma ja ti meni töissä. Onneksi huomattavasti mukavammissa merkeissä. Tosin tiistaina olin juuri saanut lounaan mikron lämpiämään ja muutenkin valmistellut lounasta kun ilmoitettiin, että pakko palata käynneille. Mutta ei se mitään. Pääsin tunnin päästä takaisin spagettivuokani ääreen.
Tänään oli ensimmäinen päivä kahden päivän vapaista! (Välihuomio: JEEJEE! Enää 3 työpäivää!) Eli toisin sanoen tänään Inka ja Johanna saapuivat meille kymmeneltä ja saatiin väännettyä opinnäytetyösuunnitelmaa 8h. Loppuvaiheessa alkoi silmät menemään kyllä todella ristiin ja ei voinut oikein ajatella mitään muuta kuin kaikelle kikattamista. Mutta nyt on opparin suunnitelma (KYLLÄ! Suunnitelma vasta!!) lähes kohta valmis. Koulun alussa voikin sitten esitelmöiden sen seminaarissa ja samalla opponoida jonkun muun työ. SITTEN pääsee tekemään varsinaista opinnäytetyötä :) Tosin tuskin hirveän vaikeaa tulee olemaan kun kerran lähteitä löytyy aivan liikaa ja sisällys hahmoteltu. Ei tarvitse kuin kirjoittaa. Ehkä tää koko prosessi on todella valmis kevään loppuun mennessä :)
Niin ja meille tuli tänään neljä kissaa loppuviikoksi <3 En vieläkään voi ymmärtää miten kaikki neljä suht isoa kissaa voi pelätä niin paljon meidän veteraanipupua :D
Sunnuntai oli mukava päivä. Koko päivä vietettiin nimittäin vanhalla kaljaasilla Inga-Lill:llä purjehtien Helsingin edustalla. Voi että niitä aikoja kun ei ollut niitä vinssejä joiden avulla köysiä kiskoa. Ja ne purjeet! Aivan ihanat! Tuommoisessa vanhassa laivassa on aina sitä jotain erityistä. Näki myös taas pitkästä aikaa niitäkin sukulaisia joita on nähnyt viimeksi omissa ylioppilasjuhlissaan.
Mutta vähän kuvia:
 |
| Köysiä piti tosiaan todella kiskoa. Jopa koko painollaan tai välillä kolmenkin ihmisen voimin. |
 |
| Meidän kippari kertoi pelisäännöt laivalla ja historiaa. Pilvet näyttää aika uhkaavilta... |
 |
| Meinas jäädä päivän järjestäjä rannalle :D |
 |
| Halkolaiturilta lähdettiin. Muutama pisara tuli sadetta. |
 |
| Hevossalmen sillalla. Ihme kyllä mutta mahduttiin välistä... |
 |
| Ahh ne purjeet! |
 |
| Tässä taidettiin olla juuri nostamassa purjeita |
 |
| Sisko |
 |
| Olisi EHKÄ kannattanut laittaa tukka ponnarille. Sen verran tuuli |
Yllättävän hyvä sää oli vaikka ensin näytti uhkaavasti satavan :)
Ma ja ti meni töissä. Onneksi huomattavasti mukavammissa merkeissä. Tosin tiistaina olin juuri saanut lounaan mikron lämpiämään ja muutenkin valmistellut lounasta kun ilmoitettiin, että pakko palata käynneille. Mutta ei se mitään. Pääsin tunnin päästä takaisin spagettivuokani ääreen.
Tänään oli ensimmäinen päivä kahden päivän vapaista! (Välihuomio: JEEJEE! Enää 3 työpäivää!) Eli toisin sanoen tänään Inka ja Johanna saapuivat meille kymmeneltä ja saatiin väännettyä opinnäytetyösuunnitelmaa 8h. Loppuvaiheessa alkoi silmät menemään kyllä todella ristiin ja ei voinut oikein ajatella mitään muuta kuin kaikelle kikattamista. Mutta nyt on opparin suunnitelma (KYLLÄ! Suunnitelma vasta!!) lähes kohta valmis. Koulun alussa voikin sitten esitelmöiden sen seminaarissa ja samalla opponoida jonkun muun työ. SITTEN pääsee tekemään varsinaista opinnäytetyötä :) Tosin tuskin hirveän vaikeaa tulee olemaan kun kerran lähteitä löytyy aivan liikaa ja sisällys hahmoteltu. Ei tarvitse kuin kirjoittaa. Ehkä tää koko prosessi on todella valmis kevään loppuun mennessä :)
Niin ja meille tuli tänään neljä kissaa loppuviikoksi <3 En vieläkään voi ymmärtää miten kaikki neljä suht isoa kissaa voi pelätä niin paljon meidän veteraanipupua :D
 |
| Ainosta on tullu ihan fluffy steriloinnin jälkeen |
 |
| Meidän Batman <3 |
 |
| Sinikka, Batmanin sisko |
 |
| Meidän niin pelätty predator ;) Virtanen täyttää syyskuussa 10v |
 |
| Monni oli juuri hyppäämässä telkun taakse |
torstai 4. elokuuta 2011
Voi ei
Tämmöisten päivien jälkeen sitä pakostakin edes jollain tavalla kyseenalaistaa omaa ammatinvalintaansa. Nyt on selvästi joku kuumetauti liikkeellä, ensin itse sain sen ja nyt todella moni on töistä pois kuumeen takia.
Välitön työaika oli jo muutenkin maksimissa ja sitten TIETENKIN täytyy tapahtua kaikenlaista ylimääräistä! Mä oon saanu tänään niin paljon paskaa niskaan (ja siivota sitä itseään myös lattioilta), että olen suorastaan ylpeä itsestäni etten a) itkenyt julkisesti, b) oksentanut tai c) sanonut mitään sopimatonta vaan hymyilin kauniista ja yritin kaikkeni auttaa ja olla ystävällinen, vaikka puhelimen toisessa päässä oltiin kaikkea muuta alusta lähtien.
Mä tiedän, että tää koko systeemi on aivan läpimätä, mutta se tuskin auttaa hirveästi, että haukkuu kesätyöntekijän sen vuoksi. Mun mukavin puhelinkeskustelu oli tänään itseasiassa hätäkeskuksen työntekijän kanssa. Se oli niin rauhallinen ja ystävällinen.
Mun oli tarkoitus lähteä lenkille töiden jälkeen...mutta en kyllä todellakaan jaksa tän päivän jälkeen ja vielä tämmöisen päänsäryn kanssa. Enemmänkin tekee mieli hemmotella itseään kun selvisin tästä päivästä.
Mikan syli olisi ihan huippu!
Välitön työaika oli jo muutenkin maksimissa ja sitten TIETENKIN täytyy tapahtua kaikenlaista ylimääräistä! Mä oon saanu tänään niin paljon paskaa niskaan (ja siivota sitä itseään myös lattioilta), että olen suorastaan ylpeä itsestäni etten a) itkenyt julkisesti, b) oksentanut tai c) sanonut mitään sopimatonta vaan hymyilin kauniista ja yritin kaikkeni auttaa ja olla ystävällinen, vaikka puhelimen toisessa päässä oltiin kaikkea muuta alusta lähtien.
Mä tiedän, että tää koko systeemi on aivan läpimätä, mutta se tuskin auttaa hirveästi, että haukkuu kesätyöntekijän sen vuoksi. Mun mukavin puhelinkeskustelu oli tänään itseasiassa hätäkeskuksen työntekijän kanssa. Se oli niin rauhallinen ja ystävällinen.
Mun oli tarkoitus lähteä lenkille töiden jälkeen...mutta en kyllä todellakaan jaksa tän päivän jälkeen ja vielä tämmöisen päänsäryn kanssa. Enemmänkin tekee mieli hemmotella itseään kun selvisin tästä päivästä.
Mikan syli olisi ihan huippu!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)