Koulussa taas

Jopas on vierähtänyt edellisestä postauksesta. Neuvolaharjoittelu oli ja meni, samoin kypsyysnäyte (toivottavasti olin nyt sitten tarpeeksi kypsä). Harjoittelun loppukin meni yhtä loistavasti kuin koko muu harjoittelu. Aivan turhaan silloin joskus hermoilun tuota harjoittelua, neuvola mitä ilmeisimmin olisi semmoinen paikka, jossa todella voisin (ja haluaisin) olla töissä tulevaisuudessa (tosin on niitä muitakin mahdollisuuksia edelleen mielessä..). Jos lykästää, niin maaliskuussa olenkin neuvolassa sitten töissä ;) mutta siitä sitten joskus lisää. Kyllä sitä sai harjoittelun aikana melkoisen määrän itseluottamusta ja varmuutta siitä, että kyllä mä selviän, enkä mitenkään huonostikaan... Ehkä se neuvola sitten todella olisi sopiva paikka mun henkisille ihmisille :) Sen verran moni asia on muutenkin lähellä sydäntä siinä työssä.

Mutta nyt on tosiaan myös ensimmäinen viikko kouluakin takana. Ja sain myös viimeisen harjoittelupaikkani! Vantaan terveyskeskuspäivystykseen vie tieni tammikuussa. Sitä paikkaa kyllä todella jännitän! Saa nähdä miten mun siellä käy :D Mutta tottahan se on, että jos nyt en sinne mene, niin en koskaan. Opiskelijana kynnys on kuitenkin matalampi kuin työntekijänä. Siellä onneksi hoidetaan vauvasta vaariin, niin oppii monipuolisesti joka ikäluokasta. 6 viikkoa siis siellä.

Nyt kuitenkin tosiaan koulua vielä 2 viikkoa aktiivisesti, minkä jälkeen luento tai kaksi viikossa. Eli kahden viikon jälkeen alkaa tosiaan työtkin. Tuskastelen johtamisen oppimispäiväkirjan kanssa, tai no johtamisen kanssa yleensä. Ei vain ole minkäänlaista motivaatiota tai kiinnostusta koko kurssia kohtaan. Järkyttävän tylsää! Tänäänkin useampi tunti jaarittelua osaamisen johtamisesta ja nyt siitä pitäisi keksiä jotain kivaa kirjoitettavaa. Ei vaan inspaa yhtään ja pää lyö tyhjää. Otan mielelläni motivaatiolahjoituksia vastaan vielä näin viime metreille.

Onneksi viikkoihin sisältyy paljon kaikkea mukavaakin. Koulun ja muun kiireen keskellä olen ehtinyt treffata ihania ystäviäni mm Outia ja hoitsujen kanssa jatkettiin tänään raflakierrostamme. Tänään oli vuorossa Santa Fe. Olen rakastunut tex mexiin. Seuraavana vuorossa ehkä nepalilaista. Ensi viikolta odotan taas jo perinteeksi muodostuneita parvekebileitä.

Meillä oli muuten eilen yllättävän onnistunut eläinlääkärireissu eilen! Zylkène tekee selvästi ihmeitä tuolle meidän lääkärikammoiselle kissalle. Selvittiin vain pienellä suullisella vastalauseen ilmaisulla rokotuksesta :) Bäde taas menetti pallinsa. Jos nyt vaikka alkaisi ruokakin kiinnostamaan. Tosin tänä aamuna se taas yritti astua Robinia, kun Robin söi. Kyllä se kuitenkin vähän ajan päästä tajusi, että itsekin pitäisi syödä. Meillä on höpsöt kisut <3

Täydellinen viikonloppu

Viime viikonloppu oli kaikin puolin onnistunut ja tuli todella tarpeeseen. Ylityötunteja oli kerääntynyt sen verran, että sain perjantainkin vapaaksi. Kyllä se kolme vapaata vaikuttaa ihmeellisen paljon enemmän kuin kaksi.

Torstaina töiden jälkeen syötiin ensin kotona ja pian lähdettiin kotikotiin vaihtamaan autoihin renkaita. Iskä lämmitti saunan ja oli ihanaa päästä pitkästä aikaa taas löylyihin. Kotona sitten leffaa Mikan kainalossa.

Perjantaina sain herätä ilman herätyskelloa juuri silloin kun huvitti. Ihanaa kun ei ollut kiire yhtään minnekään. Kun vihdoin heräsin, sain herätä ihanaan valkeaan aamuun. Ensilumi oli satanut aamun (tai yön) aikana. Sateisen, ankean ja pimeän syksyn jälkeen on aivan ihanaa saada lunta maahan. Tulee heti paljon pirteämpi fiilis ja saa kaivattua helpotusta kaamosoireiluun. Lumi tekee pimeydestä siedettävää. Tosin harkitsen edelleen tosissani semmoista supervalolamppua (tuli oikosulku enkä muista enää miksikä niitä oikeasti kutsutaan). Ehkä se helpottaisi aamuheräämistä? Kuuntelen mielelläni kokemuksia semmoisen omaavalta.

Herättyäni perjantaina ja laiskoteltuani sopivasti (ja kellon oltua sopivasti), väsäsin eväät, puin sopivan lämpimästi, nappasin dementihiihtosauvat mukaan, kävin ostamassa kaupasta vähän lisää evästä ja hain vanhemmiltani auton. Kävin noutamassa Mikan töistä ja Mika huristeli meidät Nuuksioon. Ahh, sitä raittiin ilman määrää! Sääkin oli täydellinen päiväpatikointiin. Noin 8-9km siinä tulikin käveltyä. Sitten kaupan kautta takaisin kotiin ruokaa tekemään ja jälleen leffaa Mikan kainalossa.

Mika ja mun dementiahiihtosauvat

Nuuksio...ja minä

Vähän teetä ja voikkaria

Suu täynnä lakua on hyvä jatkaa matkaa. Ja enkös olekin sitten niin edustava? ;)

Lauantaina lähdettiin Mikan kanssa salille hyvinkin pian heräämisen jälkeen. Salin jälkeen vähän siivoilua ja iltapäivästä mentiin mun tädille syömään ja pelaamaan lautapelejä. Todella mukava ilta! Täti oli kyllä aika innokas kaatamaan punkkua..

Sunnuntaiaamu tuli taas laiskoteltua. Neljäksi lähdin Lahteen ja Inka liittyi matkaseuraksi matkan varrella. Menin ensimmäistä kertaa elämässäni Tupperware(jos se kirjoitetaan noin)-kutsuille, jotka ystäväni järjesti. Koko matkan pääpointti oli nähdä taas pitkästä aikaa harjoittelun keskellä ystäviäni, mutta tuli sitä muutama muovihärpäke tilattua. Teki kyllä taas niin hyvää saada parantaa maailmaa ja omaa mieltään Inkan kanssa :)

Kolmessa päivässä saa ihmeellisesti tehtyä. Nyt kuitenkin uusi viikko ja uudet kujeet. Enää kaksi viikkoa harjoittelua :) Tai no 1,5 tänään. Flunssa tosin yrittää kovasti päästä päälle. Tänään heräsin ilman ääntä, onneksi se kuitenkin vetristyi suht nopeasti. Täytyypi mennä heti tekemään anopin supermehua..

Lopuksi muutama kesäinen kuva näin talven kynnyksellä

Vantaanjoen rantaa joskus elokuussa muistaakseni

No ei nyt enää niin kesää. Kissojenyöstä.

Valotusajalla leikkimistä kissojen yössä.

Mennyttä ja tulevaa

Täysin 15. Sisko hankki mulle tuommoisen leikkimopon, "ettei mun tarvitsisi hankkia oikeaa"

Ehkä olen 14, ehkä 15. En tiedä.

10 vuotta sitten...
1. Olin juuri aloittanut yläasteen.
2. Kävin edelleen tukiopetuksessa lukihäiriön vuoksi, mikä hävetti itseäni silloin ja paljon.
3. Ystäväpiirini laajeni silloin urakalla.
4. Lemppari kouluaineeni oli biologia
5. Olin vielä aivan lapsi, vaikka silloin tuntui vanhalta olla JO yläasteella.

Penkkarit, ne ensimmäiset. Olin vielä alaikäinen, eli en tällä kertaa jatkoille lähtenyt. Toisissa penkkareissani sitten taas osallistuin nimenomaan jatkoille, karkkeja en enää heitellyt.

5 vuotta sitten...
1. Olin aloittanut ensimmäisen abivuoteni. Tiesin oikein hyvin, että lukion tulisin suorittamaan neljässä vuodessa, koska toka vuosi jäi melkein kokonaan välistä.
2. Hermoilin valtavasti, että miten löytäisin koulusta uusia ystäviä nykyisten ystävieni kirjoittettua ylioppilaaksi.
3. Olin todella teini
4. Erosin pitkäaikaisesta poikaystävästäni.
5. Elämäni oli hieman enemmän järjestyksessä kuin vuosi sitten, mutta ei silti vielä hyvin hujan hajan.

Yo-kuva

Opiskeluhetki Mikan kanssa. Mikalla fysiikkaa, mulla lääkehoitoa.

Ensimmäinen juhannus Mikan kanssa.

3 vuotta sitten...
1. Sain vihdoinkin itsekin painaa sen valkoisen lakin päähäni. Kirjoitukset eivät tosin menneet niin kuin olisin toivonut niiden menevän.
2. Seurustelin Mikan kanssa.
3. Muutin pois kotoa ensin ystäväni kanssa asumaan, myöhemmin Mikan kanssa.
4. Aloitin terveydenhoitajaopinnot.
5. Olin aloittamassa viimeistä vuotta terapiaa.

Roben kanssa näyttelyssä.

Vuosi sitten...
1. Kolmas vuosi terkkariopintoja alkoi. Vuorossa oli siirtyminen syventävään vaiheeseen ja keväällä todellisiin terkkariopintoihin.
2. Aloitin opinnäytetyön tekemisen toden teolla.
3. Edessä oli todella uuvuttava vuosi koulun osalta.
4. Saimme nuo ihanat karvapallot (kissat) kotiimme.
5. Kävimme Mikan kanssa Barcelonassa.

Kuluneena vuonna...
1. Olen tajunnut, ettei minulla ole sittenkään minkäänlaista käsitystä siitä, minkälaiseen hommaan haluan valmistuttuani.
2. Olen siirtynyt lähihoitajan hommista sairaanhoitajan hommiin ja suoritin kesällä ensimmäisen sairaanhoitajan sijaisuuden. Sain onnistumisen kokemuksia sairaanhoitaja ja vakuutuin viimeistään nyt oikeasta alavalinnasta.
3. Olen tajunnut, että olen ehkä sittenkin saanut jonkinlaista vahvuutta sisälleni.
4. Ystävät ovat merkinneet minulle erityisen paljon.
5. Innostuin liikunnasta toden teolla, minkä seurauksena paino lähti tippumaan yllättävän paljon. Seuraavaksi pitäisi miettiä, miten paino ei tippuisi liikaa.

Eilen minä...
1. Olin hautajaisissa, eli oli suruntäytteinen päivä.
2. Tapasin paljon Mikan sukulaisia, joita en ollut vielä tavannut.
3. Kotiin päästyämme tilattiin Mikan kanssa pizzat
4. Ja katsottiin leffaa Netflixistä
5. Join kaksi siideriä ja tulin niistä aivan huppeliin.

Tänään minä...
1. Pitäisi ainakin tehdä aivan hirveästi kaikenlaista. Toivottavasti saan niistä edes puolet tehtyä.
2. Lähden ystävän kanssa käymään I Love Me -messuilla.
3. Toivottavasti ehdin siivoamaan, sillä kämppä kaipaa sitä kipeästi. Myös vessan kaakelit kaipaisivat kuurausta.
4. Pesen ainakin yhden kissan.
5. Kirjoittaessani tätä, rapsuttelen samanaikaisesti Robinia ja yritän pitää sen tyytyväisenä, ettei se yrittäisi herätellä mua nuolemalla nenääni tai kiskomalla hiuksista. Fiksu kissa, tietää millä saa huomiota.

Huomenna minä...
1. Herään taas ennen kuutta ja toivon, että olen saanut illalla unta ajoissa.
2. Työpäivän vietän taas harjoittelussa neuvolassa.
3. Huomenna on enää 3 vikkoa harjoittelua jäljellä.
4. Toivottavasti saan raahattua itseni salille tai jumppaan iltapäivällä.
5. Unelmoin tulevasta ylitöillä ansaitusta pitkästä viikonlopusta.

Ylihuomenna minä...
1. Teen aikalailla samat asiat kuin huomennakin.
2. Viimeistään siivoan lisää, jos en saanut tänään kunnolla siivottua.
3.
4.
5.

Vuoden päästä minä...
1. Olen valmistunut terveydenhoitajaksi
2. Jos olen onnekas, työskentelen neuvolassa, kouluterveydenhuollossa tai avosairaanhoidossa.
3. Jos olen vähemmän onnekas, työskentelen ehkä jossain enemmän tai vähemmän akuutilla osastolla.
4. Vauvakuume on varmaan pahentunut entisestään.
5. Olen ehkä aikuisempi.

Olen edelleen hengissä

Empäs ole pitkään aikaan kirjoitellut. Sen verran kaikenlaista muuta päällä, että ei ole energiaa riittänyt tänne raapustamiseen. Eikä oikeastaan hirveästi asiaa ole, vaikka päivät ovatkin olleet erittäin täynnä ohjelmaa. Empäs nytkään ajatellut hirveän pitkästi kirjoitella...

Harjoittelu on sujahtanut jo puoleen väliin. Neljä viikkoa takana ja neljä edessä. Kaikki on sujunut loistavasti ja olen oppinut hirjasti. Hienoa huomata, että itsekin osaa jo melkoisesti. Yllättävän paljon olen tehnyt jo itsenäisesti hommia :) Päivät ovat kyllä erittäin työn täytteisiä ja energiaa menee paljon myös siihen, että yrittää pysyä kaikesta perillä, kun hypitää asiasta ja asiakkaasta toiseen melkoisella vauhdilla. Pikkuisen kauhistuttaa myös, mihin tämä suomen neuvolatoiminta on menossa....mutta ei siitä sen enempää. Kun töiden jälkeen pääsee vihdoinkin kotiin, ei sitä jaksa enää paljoakaan tehdä. Vieläpä kun nämä mun huonot yöunet ovat vaivanneet, eli yölläkin saa harvoin kunnolla levättyä. Kyllä sitä nyt nukuttuakin saa, mutta selvästi liian vähän ja krooninen väsymys vaivaa. Liian usein aamulla ensimmäisenä miettii, että voi kun yö tulisi jo, jotta pääsisi vain takaisin nukkumaan. Noh, eipä voi mitään. Kyllä tämä jossain vaiheessa taas helpottaa.

Myös viikonloput ovat olleet aika toiminnantäytteisiä. Vietettiin muuan muassa ystävien kanssa sushi-ilta ja Mikan synttäritkin meni. Sain elämäni ensimmäistä kertaa akupunktiota niskahartiavaivoihin Mikan perhetutulta. Jännitti niin paljon, että oli ehkä hieman vaikeaa rentoutua, mutta kyllä se todella auttoi! Oli pää särkenyt viikon putkeen niskajumien vuoksi ja eipähän särkenyt enää seuraavana päivänä. Onnistuin sitten myös salilla, jumpalla ja venyttelyllä pitämään ne jotenkin auki, että ei ole tarvinnut lääkkeisiin turvautua. Empä olisi uskonut, että olisi noin hyvin auttanut, mutta hienoa, että auttoi! Menen piikiteltäväksi jatkossakin jos tilaisuus tulee :D

Mummolassakin käytiin Mikan kanssa. Nyt mummi on ilmeisesti keksinyt, että mä olen kuullut ne samat jutut aikaisemmin. Nyt hän kertoo ne Mikalle, kun Mika "ei varmaan tiedä". No eihän Mika ole niitä samoja juttuja kuunnellut kuin vasta kolme vuotta.... Mutta ainakin mummin osalta tietää aina tasan tarkkaan mitä odottaa kun siellä käy. Mummi tekee aina sitä samaa Mannerheimin seljankkaa, kun hän keksi monta vuotta sitten, että se on mun lempi ruokaa. Ei siinä mitään, se on hyvää, eikä sitä muualla ikinä syökkään. Ja sitten tulee aina ne samat keskustelut, jotka esitetään aina aivan uutena asiana, ehkä useampaankin kertaan tapaamisen aikana. Mutta sen kyllä huomaa, miten onnellisia ne on aina kun me tullaan käymään ja sehän siinä tärkeintä onkin. Mutta toisaalta itseä surettaa mummin muisti ja ukinkin puolesta.

No mutta asiasta kukkarukkuun, huomenna alkaa valtakunnalliset Neuvolapäivät. Eli huomenna laitan Laurea-paidan päälle ja Laurea-tuubihuivin kaulaan ja suuntaan Paasitorniin. Siellä siis esittelemme opinnäytetyötämme Ensi- ja turvakotien liiton yhteydessä. Tuleepahan vähän erilaistakin ohjelmaa näin harjoittelun keskelle. Viikonloppuna sitten taas megazoneilua Ullan synttäreiden kunniaksi, hautajaiset ja messuilua. Nyt vaan toivon hartaasti, ettei tämä orastava kurkkukipu pääse valtaan. Eli menenpäs tekemään anopin supermehua.

Ei tästä sitten ihan lyhyt teksti tullutkaan.

Neuvolatäti

Kuudes (toiseksi viimeinen) harjoittelu yhdeksännessä harjoittelupaikassa ampaisi käyntiin. Nyt haasteena vihdoinkin neuvola kahdeksan viikon ajan. Onneksi jakso on niin pitkä, saa rauhassa oppia. En yhtään ihmettele, että valmistuminen vaatii meiltä vähintään seitsemän viikon yhtäjaksoista harjoittelua neuvolassa, nimittäin neuvolassa riittää kyllä opittavaa. Ihailen niiden konkareiden osaamista. Tiedostan kyllä hyvin, etten tule semmoista osaamista saamaan kahdeksassa viikossa, mutta jos nyt edes jotenkin handlaisin homman. Tuntuu, että kaikenlaista pientä muistettavaa on vain niin valtavasti, että miten ihmeessä kykenen sen kaiken joskus vielä muistamaan. Mutta ehkä tämä vielä tästä..

Ennen harjoittelua onnistuin kehittämään itselleni mielettömiä paineita neuvolan suhteen. Tuntui, että siellä täytyy osata kaikki mahdollinen ja minähän en osaa yhtään mitään. Mutta ainahan harjoittelussa tulee esiin tämä sama homma. Kyllä mä ehkä sittenkin jotain osaan :D Tai no kyllä mä vielä aika tumpelo olen ja hemmetin epävarma, mutta senhän vuoksi tuolla olen oppimassa! :) Ja vasta toinen päivä takana.

Ohjaajani on oikea unelma! En olisi voinut parempaa toivoa :) Hän on juuri semmoinen konkari, joka tuntuu tietävän kaikesta kaiken. Heti ensimmäisenä päivänä kerroin taustoistani ja juurikin siitä, että itsen olen neuvolassa viimeksi ollut silloin lapsena eikä omiakaan lapsia ole, eli neuvolatyöstä ei ole niin minkäänlaista konkreettista kokemusta (jonka muistaisin) eli olen aika pallo hukassa. Ohjaajani on osannut ottaa tämän loistavasti huomioon ja selittääkin asioita sitten vähän enemmän ja ohjaa perusteellisesti. Oli todella mukavaa, että ensimmäisestä päivästä lähtien sain itsekin ruveta jotain tekemään, kun normaalisti saa alussa hyvinkin paljon vain katsella. Onneksi ohjaajani tajuaa, ettei lapsen mittaamiseen ja punnitsemiseen hirveästi ohjausta kuitenkaan tarvitse ja sen homman osaa ensimmäisen ohjauksen jälkeen vallan mainiosti. Toisena päivänä oli vuorossa sitten rokottaminen ja eihän sekään sitten paljon aikuisen rokottamista kummosempaa ollut. Mukavaa muutenkin, että jo toisena harjoittelupäivänä kohtaa asioita, jotka jo osaa. Ei raskausdiabetesneuvonnassa ainakaan noussut esille mitään semmoista mitä en itse olisi osaanut kertoa :)

Kaiken kaikkiaan taisin ihan turhaan jännittää tuota neuvolaharjoittelua niin hirmuisesti. Ei se neuvolatyö taidakaan olla ihan niin ydinfysiikkaa kuin olin kuvitellut. Eiköhän tämä tästä, kun ohjaajakin on niin kannustava ja kemiat kohtaa :) Mutta uuden oppiminen on vaan niin pirun väsyttävää. Tuntuu jo kahden päivän jälkeen siltä, että tarvitsisi jo kipeästi viikonlopun.

Stressitön ihme

Anopin supermehu on todellakin superia. Se tuntuu parantavan kaikki pöpöt. Se lenssu nimittäin katosi kuin tuhka tuuleen viime viikonlopun aikana. Hyvä opiskelijahan sairastaa vain ja ainoastaan viikonloppuisin tai lomalla ;) Mutta onneksi muistin pyytää kyseistä supermehua taas lisää viime pusulareissulla. Kyseessä siis anopin itsensä tekemä vadelmamustaherukkamehu. Sitä kun juo kipeänä laimennettuna kuumaan veteen, on se huomattavasti tehokkaampaa kuin kaupalliset flunssajuomat kuten esim. Finrexin, vaikka ei mitään lääkeaineita sisälläkään :)

Harjoittelun alkuun enää viikko aikaa. Viime viikolla tuli taas iso kasa lisää tehtäviä ja koulussa tuli taas vietettyä enemmän kuin täyspäiväisesti aikaa. Jostain syystä ei silti edelleenkään stressaa. Olen saanut kotonakin tehtyä tehtäviä jo yllättävän aktiivisesti. Ympäristöterveydenhuollon kurssin suoritin itseasiassa jo kokonaan, nimittäin koko kurssi oli itsenäistä työskentelyä ja sain kaikki tehtävät jo tehtyä. Siis mitä ihmettä mulle on tapahtunut? Minähän olen yleensä se, joka lamaantuu kaikesta stressistä. Stressaan kaikkea mahdollista jo mukavasti etukäteen ja sitten en saa mitään tehtyä, kun vaan stressaan. Nyt en stressaa ja olen saanut jo vaikka mitä tehtyä :o Pitäisikö huolestua? Ehkä pyrin vain nauttimaan tästä niin kauan kuin sitä kestää. Mutta hassua, miten tuntuu, että jaksan tällä hetkellä ihmeen hyvin paineita. Töissäkin tein kesällä viimeisellä jaksolla yli 28 ylityötuntia ja silti jaksoi ihan hyvin. Joskus olisin mennyt aivan hajalle tästä työmäärästä. Onneksi näin ei ole enää. Toisaalta ehkä pitäisi osata jarrutella tarpeeksi ajoissa. Muistan edelleen sen lukion ensimmäisen vuoden, jolloin opiskelin selvästi aivan liian kovalla tahdilla, nimittäin kuinkas sitten kävikään? Mutta nykyään olen kyllä huomattavasti vahvempi ja kokemusta rikkaampi kuin silloin...

Mutta opiskelijana oleminen alkaa käydä vähiin. Perjantaina oli opinnäytetyön arvioiva seminaari. Huhhuh, kun jännitti, mutta yllättävän hyvin se meni. Tai ainakin saatiin loistavaa palautetta. Tuntui, kuin olisin tärissyt koko esityksen, mutta kuulemma se meni oikein luontevasti. Ohjaava opettaja kyseli jälleen, että minkälaisia tavoitteita meillä on työlle. Sanottiin, että vähintään kolmonen haluttaisiin. Sanoi, että voi luvata, että saadaan vähintään kolmonen. Eli hyvä fiilis! Vielä täytyy tehdä pieniä pilkunviilauskorjauksia ennen itse työ palautusta ja sitten on vielä neuvokeskukselle (yhteistyökumppani) pidettävä esitys opinnäytetyöstä, neuvolapäivillä työn esittely ja kypsyysnäytteen antaminen. Sitten olisi koko prosessi ohi!

Täytyy yrittää etsiä kypsyysnäytettä varten lukihäiriötodistus. Muistan, että näin sen jossain tässä ihan vähän aikaa sitten. Itselläni siis lievä lukihäiriö. Suomen kielen kohdalla olen suhteellisen hyvin pystynyt kompensoimaan sitä muilla taidoilla. Lukeminen on vain pirun hidasta ja nopeasti kirjoittaessani kirjaimia voi jäädä pois sanan lopusta, kirjaimet voivat vaihtaa paikkaa tai yksittäinen kirjain voi vaihtua toiseksi helposti. Olen kehitellyt kaikenlaisia muistisääntöjä ja muita keinoja, miten tiedän, onko sana yhdyssana ja onko kaksoiskonsonantti vai ei jne. Englantia en ole vain ikinä oppinut kunnolla kirjoittamaan. Olen kyllä kehittynyt huomattavasti, mutta edelleen olen surkea. Siihen kun on vaikea kehittää muistisääntöjä, vaan tuntuu, että kaikki pitää osata ulkoa, kun sama äänne voidaan kirjoittaa niin monella eri tavalla. Lukihäiriöisen ajattelutavalla siinä ei ole mitään järkeä. Sanojen tavaaminen on myös erittäin vaikeaa ja hidasta ihan suomeksikin ja on todella vaikeaa saada selvää, jos joku tavaa minulle jotain sanaa, ellen kirjoita sitä samalla ylös. Sanomattakaan on varmaan selvää, etteivät sanamuunnokset onnistu. Mutta en anna asian enää vaivata. Tämmöinen minä nyt vaan olen. Tämmöiset asiat ovat minulle vaikeita, kun taas jollekin on esim. matikka vaikeaa, mikä taas on itselleni hyvin helppoa. Ärsyttää ajoittain suunnattomasti, kun törmään kirjoituksiin, joissa haukutaan lukihäiriöisiä tyhmiksi. Miksi ei sitten haukuta matemaattisesti lahjattomia tyhmiksi? Itse en ainakaan lähelläkään tyhmä ole ja siitä on ihan psykologin lausunto todisteena. Jokaisella on vain omat lahjakkuutensa.

Mutta viikonloppu on mennyt Korkeasaaressa kissojen yössä, lauantaina juhliessa rakkaan kanssa 3,5-vuotispäivää ja nyt sunnuntaina ottaean vaan iisisti. Tosin pesin tänään Robinin. Sen turkki tulee niin paljon paremman näkiseksi pesun jälkeen. Ei raukka kyllä pesusta selvästi nauttinut, mutta kiltisti kesti käsittelyn pientä vastalausemaukaisua lukuun ottamatta. Seuraavaksi vuorossa Bäde kun vaan jaksan.

Sopeutuminen takaisin arkeen kovassa yrityksessä

Ensimmäinen viikko koulua takana...tai no koulu alkoi keskiviikkona eli ensimmäiset kolme päivää takana. Onneksi oli vain kolme päivää aluksi, koska olin nytkin perjantaina sen verran kuitti.  Olimme ensimmäisen "viikon" aikana kuitenkin todella aikaan saavia Inkan ja Johannan kanssa. Oppari on nyt palautettu opettajalle kuin myös opponoijille. Tulevan viikon perjantaina arviointiseminaari. Saatiin myös tehtyä Neuvolapäivillä jaettavat esitteet. Olen itseasiassa harvinaisen ylpeä meidän tekemästä miniposterista. Sen idea on loistava ja saatiin todella hyvin kiteytettyä meidän opparin merkittävimmät tulokset. Kääntöpuolella oleva tiivistelmä kertoo sitten tarkemmin opinnäytetyöstä. Tällä hetkellä suunnitelmissa olisi niitä tulostuttaa semmoiset 500 kpl. Huhhuh...seuraavaksi alan stressaamaan Neuvolapäiviä :D Mutta onneksi saatiin palveluinnovaatio-osaamisen projektisuunnitelma viimeisteltyä loppuun myös tällä viikolla.

Ihme kyllä tuleva syksy ei vielä ainakaan stressaa. Koulun parissa tulen viettämään aikaa hyvin tiiviisti ja kaikenlaista tehtävää on jaettu jo melkoisesti. Mutta jostain syystä on semmoinen olo, että kyllä tämä tästä. Viimeinen rutistus vain ja sitten ei tarvitse pitkään aikaan (todennäköisesti...ainakin kunnes taas jokin suurempi koulutus) seminaariesityksiä, ammatillisen kasvun esseitä tai jotain muita aivan liian pitkiä jaskanjauhantoja kirjoitella.

Jotta en hermoilisi niin paljon opiskleijaelämän taakse jättämistä, tässä pieni lista valmistumisen hyvistä puolista:
- Säännölliset tulot, eikä tarvitse laskiskella tulorajoja
- Palkallinen loma
- Ylipäätään kunnon kesäloma
- Saa olla sairaslomalla. Kipeänä ei siis tarvitse stressata harjoittelun tuntien korvausta tai joutuuko menemään pää kainalossa luennolle, jossa on 100% läsnäolovelvollisuus (eli suurin osa luennoista)
- Työpäivän jälkeen voi keskittyä vapaalla olemiseen, eikä tarvitse väsäillä tehtäviä. Voi vaan olla töissä
- Pääsee tekemään työtä josta pitää ja kehittymään siinä pidemmässä jaksossa kuin kesäloma tai harjoittelu

Eli ehkä se on ihan hyvä asia valmistua. Saampahan kuitenkin nauttia opiskelijabussikortista vialä vuoden päähän, samoin opiskelijakortin eduista :)

Nyt kuitenkin iski se kesälenssu. Onneksi nyt eikä kahden viikon päästä harjoittelussa. Tosin koulussakin on nyt paljon semmoista erittäin tärkeää hommaa.... Noh, hörpin anopin supermehua ja mussutan irttareita. Ehkä tällä paranee? ;) Huominen verenluovutus saattaa kyllä jäädä...

Kaiken ei tarvitse olla täydellistä

Maaseudun rauhasta kotiuduttu. Oli rentouttava miniloma, mutta jotenkin kotiin on aina yhtä ihanaa palata. (vesivessa on aika jees...) Kissat nautti mökkeilystä selvästi. Siellä kun on huomattavasti enemmän kaikenlaista metsästettävää (siis kärpäsiä). Etenkin Robin nautti myös ulkoilusta ja hyppi innoissaan pitkin pihaa. Aurinkoakin saatiin lauantaina :)

Tämä biisi muistui mieleen saunan lauteilla. On biisillä yllättävän hyvä sanoma.

Nyt lähden kotikotiin viettämään laatuaikaa siskojen kanssa. Vanhempi sisko tullut jenkeistä visiitille kotisuomeen. Sen kunniaksi sushia ja saunaa :)

Vielä kolme päivää lomaa jäljellä. Kuvia ehkä myöhemmin.

Vähemmän totinen aikuinen

Joskus on mukavaa olla vähemmän totinen aikuinen, jolloin päivän ohjelmaksi sopii loistavasti reissu Linnanmäelle. En muista milloin olisin viimeksi ollut Linnanmäellä. Mika on vahvasti sitä mieltä, että olen hänen kanssaan siellä ollut, mutta itse muistan vain Särkänniemireissun. Edellisen Linnanmäkireissun jonka muistan oli joskus viisi vuotta sitten. Hauskaa oli huippuseurassa joka tapauksessa. Mukavaa, että meitä pääsi paikalle niin moni ja kiitokset vielä Sonjalle, että jouduimme pulittamaan rannekkeista vain puolet normaalihinnasta. Huomasin, ettei pää tunnu kestävän enää samanlaista kieputusta kuin lapsena ja tietyt laitteet jätin suosiolla välistä (olisi pitänyt jättää välistä myös viikinkilaiva, siinä saa itsensä vain merisairaaksi..). Söin myös harvinaisen hyvää hattaraa, nykyään ne ilmeisesti maistuvat sokerin lisäksi mansikalta.

Lauantaina oli ystäväni Annan syntymäpäiväjuhlat. Pukukoodina oli cocktailmekko ja koska semmoista en omista, vetäisin päälle yo-mekkoni, joka mahtui päälle vähän liiankin hyvin. Oli itseasiassa mukavaa laittaa itsensä pitkästä aikaa niin nätiksi. Korkkarit tosin hiersivät ennaltaehkäisy-yrityksistä huolimatta yllättävän paljon. Korkkareita olisi niin mukavaa käyttää enemmänkin, mutta kaikki tuntuvat hiertävän ja aiheuttavan rakkoja, jolloin kävely on aika nopeasti hirveää tuskaa. Saisinko jostain korkkarit, jotka eivät hiertäisi? Onneksi Ella pelasti ja heitti kotiin illalla :)

Muuten viikonloppu kului elokuvia katsoen kotona ja teatterissa sekä muutenkin tuon rakkaan miehen kainalossa. Yhteiset vapaapäivät ovat harvinaista herkkua <9

Tänään olisi ohjelmassa (itse asiassa ihan kohta pitäisi lähteä) vierailua Tuusulassa erään erityisen pikkumiehen ja tämän äidin luona. Muutenkin ihanaa nähdä taas pitkästä aikaa koulukavereita ja kuulla kuulumisia kesältä :)

Yksi ongelma minulla on kuitenkin viime aikoina ollut, nimittäin se hemmetin ammatillisen kasvun essee. En ymmärrä miten tämä voi olla itselleni niin vaikeaa. Yritin taas sitä saada väännettyä, mutta epätoivo iskee jo heti alussa. Miten ihmeessä saan vielä kolme sivua aikaiseksi täyttä sontaa?! Nyt on jotenkin harvinaisen vaikeaa saada mitään tekstiä aikaiseksi. Inhoan tämmöistä turhaa jaarittelua ja ahh niin mukasyvällistä pohdintaa. Kyllä mä nyt ääneen pystyn kaikenlaista pohtimaan (myös liittyen oman ammattitaitoni kehittymiseen), mutta ajatusten kirjoittaminen tökkii nyt pahasti. Taisi olla 7.9 viimeinen palautuspäivä eli vielä on aikaa....

Voiskohan tänkin asian laittaa lukihäiriön piikkiin? ....ehkä ei :/

Lomalainen

Nyt sitä oltais sit niiku lomalainen :) Hoppua on kesän pitänyt, mutta hurjasti olen oppinut ja saanut lisää itsevarmuutta sairaanhoitajana. Kyllä mä ehkä sitten tän hommani osaankin ;) Kesän kruunasivat mahtavat työkaverit, jotka olivat kannustavia ja antoivat tukea, kun itse ei ollut ihan varma. Heitä tulee kyllä ikävä, mutta onneksi ei ehkä liian ikävä. Sovin nimittäin työsopparin joulukuulle ja tammikuun alulle, yhteensä viideksi viikoksi. Mulla on nimittäin joulukuussa koulua vain muutama luento viikossa, eli ne menee helposti töidenkin lomassa :) Saa sitten kerrytettyä matkakassaa maaliskuulle ;) Nyt pidän vain peukut pystyssä, että opettajat eivät keksi mitään pääni menoksi. Toivon siis, että annetut aikataulut pitävät, eivätkä he päätä sinne mitään yllätyksiä lisäillä. Noh, ainakin mun tänhetkiset työvuorot on aika pitkälti iltavuoroa, eli sinne aamuihin vielä kaikenlaista mahtuisikin.

Mutta nyt on loma, eli työasioita ei tarvitse ajatella! Ihanaa kun voi vaan olla, nukkua myöhään ja päivällä tehdä mitä lystää. Onneksi aurinkokin päätti lomani kunniaksi jo paistaa, toivottavasti paistaa vielä lisää. Perjantaina on suunnitelmissa mennä Linnanmäelle ystävien kanssa. Jossain vaiheessa olisi mukavaa lähteä myös serenaan ja minigolffaamaan. Ensi viikon keskiviikkona pakkaamme Mikan kanssa taas pienen perheemme autoon ja suuntaamme kohti Nummi-Pusulan rauhaa. Siellä saa sitten rentoutua pitkän viikonlopun ajan.

Lomasuunnittelun lomassa yksi asia on herättänyt kiinnostukseni, nimittäin tämä. Ei koko vanhuspalvelulaissa tunnuta muusta keskustelevan kuin hoitajamitoituksista. Nyt ilmeisesti mitoitukseksi halutaan seitsemän hoitajaa per kymmenen hoidettavaa. Nykytilannehan hoitokodeissa on luokkaa kaksi hoitajaa per kaksitoista hoidettavaa. Eli melkoinen lisäys. Itseni mielestä tämä tuntuu jo melkoiselta liioittelulta. Olin itse ajatellut, että jo muutaman hoitajan lisääminen helpottaisi työtä huomattavasti. Miten näille seitsemälle hoitajalle riittäisi hommaa kymmenen asukkaan kanssa? Tai no silloin olisi kyllä rutkasti aikaa pyöritellä papiljotteja ja lakkailla kynsiä, tehdä semmoista, mitä yleensä virikehoitaja tekee. Mutta ottaen huomioon miten suuri pula hoitajista on tälläkin hetkellä, mistä he ajattelivat repiä tämmöisen määrän hoitajia jostain? Myös kustannukset nousisivat melkoisesti, kun pitäisi maksaa palkkoja yli tuplasti enemmän.

Vai tarkoittaako tämä 0,7 hoitajaa per vanhus kaikkia vuoroja? Eli koko vuorokauden aikana kymmentä vanhusta hoitaisi seitsemän hoitajaa. Tällöin hoitajat voisi jaotella kymmenelle vanhukselle esim. aamuun kolme, iltaan kolme ja yöhön yksi. Se taas ei olisi paljoakaan enemmän hoitajia kuin tällä hetkellä on. Tai no ei pitäisi sanoa "ei paljoakaan enemmän" kun onhan se selvästi enemmän käsiä. Niissä hoivakodeissa joissa olen itse tehnyt keikkaa, on hoitajia yleensä vuorokauden aikana 4,5-5 per 10-12 asukasta. Eli olisihan se kaksi tai kolme ihmistä jo huomattava parannus ja otettaisiin ilmomielin vastaan.

Ja mihin kaikkialle tämä mitoitus pätisi, myös sairaaloissa ja kotihoidossa? Sairaaloissa mitoituksen nyt pitäisikin olla huomattavasti suurempi, koska työmäärä on niin paljon isompi kaikkine toimenpiteineen, kuntoutuksineen, lääkehoitoineen ja lääkärinkiertoineen. Mutta miten kotihoidossa mitoitus laskettaisiin, kun jokaisella asiakkaalla on niin yksilöllinen hoitosuunnitelmansa ja työmäärä vaihtelee päivän mukaan?

Ehkä minun pitäisi hoitajana ajatella, että mitä enemmän porukkaa, sen parempi. Kuitenkin pakostikin herää ajatus, että nyt kyllä menee tämä homma yli. Mutta ainakin se on selvää, että lisää porukkaa ehdottomasti tarvitaan. Kuinka paljon? En osaa vastata. Lisäporukka varmasti helpottaisi työssä jaksamista ja tekisi alasta vetoavamman nuorten silmissä. Alanvaihtoja olisi ehkä vähemmän. Sairaslomat ja varhaiset eläkkeelle jäämiset varmasti vähenisivät.

Uuteen aamuun

Yöt oli ja meni. Yllättävän hyvin meni. Yllättävän hyvin jaksoin pysyä hereillä. Yllätyksenä tuli myös se, miten yöllä ei tahdo tulla nälkä millään. Hassua. Kesätyöt alkaa olla lopuillaan. Enää kolme vuoroa kesälomaan, perjantaina pitkä päivä ja lauantaina aamu. Haikeaa, mutta kyllä mä tuonne vielä palaan keikkailumielessä. Tänään todella ansaittu ja pitkään kaivattu vapaapäivä. Toisinsanoen hoitelen rästiin jääneitä asioita, esim. näöntarkastus tänään ja salille pitää mennä (koska tän työputken aikana olen pahasti laiskistunut jumpassa ja salilla käymisen suhteen).

Paljon ajatuksia pyrinyt mielessä. Tavalliseen tapaani en osaa pistää niitä hienosti sanoiksi, eli tässä muutama biisi, jotka jollain tapaa kuvaavat viimeaikaisia olotilojani.

Ps. Kylläpäs nuo kaksi veijaria osaa tehdä onnellisen olon. Ihana fiilis kun osoittavat kiintymystään. On ne muutenkin rakkaita kaikessa höpsöydessään. (tälläkin hetkellä robin istuu mun edessä tujottaen mitä kirjoitan ja kehrää samalla, välillä puskee mun päätä)

Yötyö

Ei nyt kyllä mennyt ihan nappiin tämä mun rytmin kääntäminen viime yönä. Silmät aloittivat lurpsahtelunsa jo klo 12 aikoihin. Katoin olympialaiset loppuun ja aloitin vielä elokuvankin katsomisen. Oli kuitenkin sen verran surkea elokuva, että en kyennyt enää vastustamaan nukkumattia ja painuin pehkuihin siinä kahden jälkeen. Nukuin makeasti puoli yhteentoista. Yritin tuossa päivällä vielä välillä ottaa päikkärit, mutta eihän siitä mitään tullut.

Noh, tänä yönä täytyy sinnitellä aamukahdeksaan (jolloin olen varmaan kotona). Taisteluaseena otan mukaan kaksi pulloa EDiä ja kevyttä sapuskaa. Suunnitelmissa on myös järjestellä lääkekaappi aakkoselliseen järjestykseen (jossa se ei tällä hetkellä ole) ja muutenkin siivota lääkehuonetta, mikäli tylsyys iskee. Myös haavahoito- ja hoitotarvikevarasto kaipaavat järjestelyä, eli ehkä hommaa riittää molemmiksi öiksi.

Hyvää yötä teille, minä lähden töihin! (tuntuu niin omituiselta....)

läskistä lihasta ja loman odotusta

Täytyy sanoa, että on muuten ihana tunne, kun vanhat shortsit mahtuu taas mukavasti jalkaan. On ne jalkaan mahtuneet, mutta reidet oli sen verran tuhdissa kunnossa, etten niin lyhyissä shortseissa ole niitä pitkään aikaan kehdannut esitellä. Huomattavasti itsevarmempi näin 5kg hoikempana ja tähän tämä kroppa voisi jäädäkin. Saa kyllä nähdä mitä tapahtuu nyt kesän jälkeen, kun työmatkapyöräily jää pois. Olen tosin sen verran hurahtanut tuohon pyöräilyyn, että voisin kouluun pyöräillä ensimmäiset kolme viikkoa kunnes harjoittelu Pitäjänmäessä alkaa. Tuo mun uusi fillari on niin mukavan rullaava ja vieläpä riittävän isorunkoinen itselleni. Parempi polkea, kun on pyörässä sopivat mittasuhteet.

Tänään oli ihanan kesäinen päivä (tai no on edelleen) ja onneksi ehdin siitä nauttia vaikka aamuvuoro olikin. Käytiin Mikan kanssa pitkällä kävelylenkillä, joka kulki jätskikiskan kautta. Aurinkoa ja jäätelöä <3 Pidän sormet ristissä, että lomallanikin paistaisi aurinko edes vähän. En ole vieläkään sinne rannalle saanut itseäni raahattua. On muutenkin paljon asioita rästissä, tai siis semmoisia asioita, jotka ajattelin kesän aikana tehdä. Pitäisi tehdä oikein ToDo-lista loman ajaksi :D Listan kärjessä olisi muun muassa kaikessa kauheudessaan edelleen se ammatillisen kasvun essee. Viimeinen palautuspäivä syyskuun alussa, joten olisi korkea aika ottaa itseään niskasta kiinni ja kirjoittaa 5 sivua shaibaa (taitaa olla sivu tai jopa kaksi jo kirjoitettu, eli vain noin neljä sivua jäljellä!). Olisi listalla tietenkin paljon mukaviakin asioita, esim. erästä vanhaa ystävää en ole nähnyt ties kuinka moneen vuoteen, joten olisi jo korkea aika! Myös siskon kanssa suunniteltiin keväällä, että lähdettäisiin yhdessä hietsuun, kun kerran hän asustelee nykyisin Hesperianpuiston kupeessa.

Mutta ensin on kuitenkin hoidettava työt loppuun. Päätin sitten taas pelastaa työkaverit alimiehitykseltä, joten olin perjantaisen vapaapäiväni töissä. Onneksi työkaverini otti kuitenkin sunnuntain aamuvuoroni (vaikka lisiä siinä menikin vuoron mukana), mutta ei tarvitse sitten ainakaan olla pitkässä päivässä vielä lisäksi. 9 vuoron putki yhdellä pitkällä päivällä on siedettävämpää kuin 10 vuoron putki kahdella pitkällä päivällä ja vieläpä kun olisi pitänyt pitkän päivän jälkeen vaihtaa rytmi yövuoroa varten. Ehkä jonkinlaiset lepohetket korvaa lisät :) en polta itseäni ihan niin puhki (ja työmääräni pysyy paremmin laillisen rajoissa). 

Tuplavuoroa ja Korkeasaarta

Eilinen pitkä päivä meni yllättävän hyvin. Kyllähän se vähän kirpas, kun vuoronvaihdon lähestyessä muut puhui, miten päivä on pulkassa. Itsellä se oli vasta puolessa välissä. Potilas kysyi multa illalla, että jäänk vielä yöhönkin. Onneksi pystyin rehellisesti vastaamaan, että en :D Kolme vuoroa putkeen olisi mennyt jo hieman yli. Töissä ei väsyttänyt, kun oli jatkuvasti jotain tekemistä. Ei ehtinyt olla väsynyt. Kotiin päästyä se kuitenkin iski, mutta nukuimpahan yön todella sikeästi. Toivotaan etten ole nyt hirveästi sekoillut illan tuplavuoron aikana :D Tein kotiutushommia ja lääkemuutoksia, niin toivottavasti en ole selostanut aivan puutaheinää. Mutta vielä kaksi kertaa samanlainen tuplavuoro ennen kesäloman alkua.

Toinen osaston kandeista on vaihtunut. Sain tuosta uudesta aika oudon ensivaikutelman. Se on täyttänyt taskilistat kaikenlaisella jonninjoutavalla itsestäänselvyydellä. Esim. sinne ilmestyy lukuisia taskeja tyyliin: "Aloitetaan potilaalla fysioterapia" tai "potilas kotiutuu, otetaan yhteyttä omaisiin ja kohoon". Ei lääkäreiden ole aikaisemmin tarvinnut erikseen mainita, että potilaalla aloitetaan fysioterapia, koska kyseessä on kuntoutusosasto, jolla on oma fyssari, joka osaa kyllä ihan itsekin ilman muistutteluja aloittaa kuntoutuksen. Eikä hoitajia todellakaan tarvitse muistutella ottamaan yhteyttä omaisiin ja kohoon potilaan kotiutuessa. Kyllä me hommamme osataan, kyseinen lääkäri ei nyt hirveästi osoita luottamusta muihin moniammatillisen tiimin jäseniin. Liiallinen itsestäänselvyyksien lateleminen vain ja ainoastaan ärsyttää pitkällä tähtäimellä.

Mutta ei siitä sen enempää. Oltiin Mikan kanssa Korkeasaaressa viikko sitten ja tässä hieman kuvamateriaalia sieltä

Kääpiömangustit<3

Mika nappas kuvan kun heilutun nenääni tuolle edelliselle oliolle. Se heilutti mulle nenäänsä ensin!

Repesin, kun huomasin Mikan ikuistavan tilannetta

Pikkupanda!

Kyllä manulia näytti jokin pahasti ketuttavan.

Illemmalla isot kissatkin heräsi

...Ja meni uudelleen päiväunille

Tein äsken muuten aivan loistavan kananmunasämpylän vaikka itse sanonkin. Paahdoin reuisleivät ja levitin molemmille puoliskoille heti paahtamisen jälkeen margariinia. Ruisleipien väliin laitoin paistetun kananmunan, kalkkunaleikkeen, salaattia, kesäkurpitsaa ja paprikaa. NAM!

Tänä kesänä olen tajunnut, että kesäkurpitsa voi sittenkin olla hyvää. En ole aikaisemmin kesäkurpitsasta pitänyt, se on mautonta ja suutuntuma ei ole yhtä raikas kuin kurkulla. Anoppini tunki mukaan pusulasta yhden melkoisen kesäkurpitsajötikän kun siellä kävimme, eli olemme Mikan kanssa kuumeisesti pohtineet, miten saisimme sen käytettyä ennen pilaantumistaan. Olen havainnut, että ei se olekaan hassumpi idea korvata salaatissa kurkku kesäkurpitsalla tai laittaa sitä leivän päälle. Siitä tulee yllättävän hyvää, suosittelen kokeilemaan.

Workaholic

Enää kaksi viikkoa töitä omaan kahden viikon kesälomaani. Tästä onkin tullut melkoinen loppukiri. Töissä valtava pula sairaanhoitajista, kun yksi päätti yllättäen lähteä ja homma mennyt aikaisempaa akuutimpaan suuntaan, joten sairaanhoitajan hommia on vaikka muille jakaa. Olen viettänyt viimeiset 5 työvuoroani kaikki reilusti ylitöissä ja en tietenkään helpottanut tilannettani ottamalla kolme pitkää päivää sairaanhoitajavajetta tasatakseni. Tosin yksi niistä on sunnuntaina, joten mielestäni on aika jees saada yhden päivän aikana neljän vuoron palkka. Kymmenen tunnin päivät ovat menneet ohi sujauksessa (kun hommaa todella riittää), joten miksi ei sitten samalla tee 14 tunnin päivän ja saa siitä vieläpä pitkän päivän korvauksen. Jos viikonloppuna ei kerry ylitöitä, olen ollut tämän viikon aikana töissä 52 tuntia, seuraavalla viikolla kertyy (jos ei tule ylitöitä) 50 h 45 min ja viimeisellä viikolla enää vaivaiset (jos ei ylitöitä) 41 h 45 min. Odottelempahan innolla ylityökorvauksia (ja muitakin lisiä). Inhottavinta on se, että kaikki vapaapäiväni ovat viimeisiltä kolmelta viikolta vain yhden vapaita. Toisin sanoen aika se ja sama onko vapaata ollenkaan. Yhden päivän vapaan aikana ei mitenkään ehdi levähtää samalla tavalla kuin kahden päivän vapaan aikana.

Ei tuota työmäärää kyllä jaksaisi ilman huippuja työkavereita. Töitä on mukava tehdä mukavassa porukassa ja kun kaikki auttavat ja tukevat toisiaan. Esimieskin on harvinaisen mukava. Ymmärsi jopa mun hädän tästä viikonlopusta ja palkkasi molemmille päiville yhden keikkalaisen lisäapuvoimaksi iltoihin.

Viime viikonloppu vietettiin taas Nummi-Pusulassa, kun kerran mulla vapaa viikonloppu oli. Oli ihanaa päästä taas kunnon puusaunaan ja ottaa muutenkin lungisti kissojen kera. Antaa kuvien kertoa hieman enemmän:

Tämä kuva on itseasiassa jo edelliseltä reissulta

Olohuoneen makeover

Meille siis saapui uusi sohva muutama viikko sitten ja innostuin sitten muutenkin hieman sisustamaan "uutta" olohuonettamme. En tietenkään ollut tajunnut ottaa ennen-kuvia, joten kaivoin arkistoistani random kuvia, joissa entinen olohuoneemme sattuu näkymään. kuvat vuoden takaa kesältä singstar-iltamista.

Vanha sohva oli yhtä vanha kuin Mikakin harmaa samettikankainen kolmen istuttava sohva. Me pidettiin siinä päällä ruskeaa päiväpeittoa, jotta sopisi värimaailmaan hieman paremmin.

Ehkä noista kuvista saa edes jonkinlaista kuvaa entisestä olohuoneesta. Nyt siis uuden sohvan, maton ja koristetyynyjen hankinnan ja huonekalujen siirtelyn jälkeen olohuone näyttää aikalailla erilaiselta.

Uusi sohva on ruskea divaaninahkasohva. Vanha valkoinen matto sai tilalleen isomman vaaleanvihreän maton.

Siinä on tuommoinen sähkömekanismi toisella puolella.

Tv-tasoa siirrettiin hieman eteenpäin, jotta sinne taakse saisin paremmin piiloon kaikenlaista ja siivoaminen olisi helpompaa.

Arkku siirrettiin siihen missä pupun häkki oli aikaisemmin ja kirjahylly siirtyi lähemmäs sohvaa tv-tason mukana

Toinen lamppu siirrettiin tv:n vierestä toisen kirjahyllyn viereen. Kirjahylly muuten samannäköinen, mutta mankka siirtyi sen päälle tv:n takaa.

Ainakin toistaiseksi kaikki muutokset ovat tuntuneet aivan loistavilta päätöksiltä ja olen täysin ihastunut tuohon vihreään väriin. :)

Lopuksi muutama kuva kissoista:

I haz box! My box! (Se haukotteli....)

Robin on sylikisun lisäksi seurakisu ja tykkää nukkua keskeisellä paikalla. (Tälläkin hetkellä Robe nukkuu tuosssa mun läppärin vieressä osittain näppäimistön päällä)

Robin oli siirtynyt kiipeilytelineeseen nukkumaan, niin reilukerho kokoontui ja Bäde päätti käydä röyhkeästi päälle makaamaan. Kuka sanoi ettei ylähyllylle mahtuisi kaksi kissaa?