Neuvolatäti

Kuudes (toiseksi viimeinen) harjoittelu yhdeksännessä harjoittelupaikassa ampaisi käyntiin. Nyt haasteena vihdoinkin neuvola kahdeksan viikon ajan. Onneksi jakso on niin pitkä, saa rauhassa oppia. En yhtään ihmettele, että valmistuminen vaatii meiltä vähintään seitsemän viikon yhtäjaksoista harjoittelua neuvolassa, nimittäin neuvolassa riittää kyllä opittavaa. Ihailen niiden konkareiden osaamista. Tiedostan kyllä hyvin, etten tule semmoista osaamista saamaan kahdeksassa viikossa, mutta jos nyt edes jotenkin handlaisin homman. Tuntuu, että kaikenlaista pientä muistettavaa on vain niin valtavasti, että miten ihmeessä kykenen sen kaiken joskus vielä muistamaan. Mutta ehkä tämä vielä tästä..

Ennen harjoittelua onnistuin kehittämään itselleni mielettömiä paineita neuvolan suhteen. Tuntui, että siellä täytyy osata kaikki mahdollinen ja minähän en osaa yhtään mitään. Mutta ainahan harjoittelussa tulee esiin tämä sama homma. Kyllä mä ehkä sittenkin jotain osaan :D Tai no kyllä mä vielä aika tumpelo olen ja hemmetin epävarma, mutta senhän vuoksi tuolla olen oppimassa! :) Ja vasta toinen päivä takana.

Ohjaajani on oikea unelma! En olisi voinut parempaa toivoa :) Hän on juuri semmoinen konkari, joka tuntuu tietävän kaikesta kaiken. Heti ensimmäisenä päivänä kerroin taustoistani ja juurikin siitä, että itsen olen neuvolassa viimeksi ollut silloin lapsena eikä omiakaan lapsia ole, eli neuvolatyöstä ei ole niin minkäänlaista konkreettista kokemusta (jonka muistaisin) eli olen aika pallo hukassa. Ohjaajani on osannut ottaa tämän loistavasti huomioon ja selittääkin asioita sitten vähän enemmän ja ohjaa perusteellisesti. Oli todella mukavaa, että ensimmäisestä päivästä lähtien sain itsekin ruveta jotain tekemään, kun normaalisti saa alussa hyvinkin paljon vain katsella. Onneksi ohjaajani tajuaa, ettei lapsen mittaamiseen ja punnitsemiseen hirveästi ohjausta kuitenkaan tarvitse ja sen homman osaa ensimmäisen ohjauksen jälkeen vallan mainiosti. Toisena päivänä oli vuorossa sitten rokottaminen ja eihän sekään sitten paljon aikuisen rokottamista kummosempaa ollut. Mukavaa muutenkin, että jo toisena harjoittelupäivänä kohtaa asioita, jotka jo osaa. Ei raskausdiabetesneuvonnassa ainakaan noussut esille mitään semmoista mitä en itse olisi osaanut kertoa :)

Kaiken kaikkiaan taisin ihan turhaan jännittää tuota neuvolaharjoittelua niin hirmuisesti. Ei se neuvolatyö taidakaan olla ihan niin ydinfysiikkaa kuin olin kuvitellut. Eiköhän tämä tästä, kun ohjaajakin on niin kannustava ja kemiat kohtaa :) Mutta uuden oppiminen on vaan niin pirun väsyttävää. Tuntuu jo kahden päivän jälkeen siltä, että tarvitsisi jo kipeästi viikonlopun.