elonmerkkejä

Kirjoittaminen on jäänyt nyt aikalailla vähemmälle, kun harjoittelu tuntuu hautaavan alleen kaiken muun elämäni sisällön. Pian lähtee jo viimeinen viikko käyntiin. Tai no viimeinen viikko tuolla, sitten Porvoon vuoro.

Olen itseasiassa todella tykännyt olla tuolla. Sitä alkaa pääsemään jyvälle enemmän ja enemmän. Etenkin nyt kun on omapotilas, niin olen tehnyt aika paljon itsenäistäkin työtä. Olen niin iloinen, että ohjaajani todella antaa sitä työskentelytilaa ja oikein luo niitä mahdollisuuksia, että pääsee itse ja omilla aivoilla tekemään. En jaksaisi enää tässä vaiheessa vain seurata vierestä.

Väsymys vaan painaa päälle ja omaksi ihmetyksekseni olen huomannut tuon pimeyden ahdistavan jopa minuakin! Aamuvuorossa ollessa en näe aurinkoa koko päivän aikana. Ei ikinä muista töissä edes kuikuilla ikkunasta ulos. noh, ehkä kohta päivät alkavat taas pitenemään. Väsymys on myös edelleen ilmeistä. Tuntuu, etteivät ajatukset tahdo millään pysyä kasassa ja muisti tipauttelee "ei niin tärkeät" asiat pois... ilmeisesti ihan vaan huvikseen. Kirjaamisesta ei tahdo tulla mitään, kun ajatukset sinkoilevat ja päivän tapahtuvat tahtovat unohtua. Onneksi olen kuitenkin tehnyt tarpeeksi monta 10h päivää, jotta sain urakoitua itselleni perjantain vapaaksi. Perjantai on siis pyhitetty lääkehoidon tehtävän raapustamiselle. Voi kun sen saisi kirjoitettua silloin valmiiksi! Täytyy kirjoittaa selvitys osastollamme lapsilla käytettävistä psykiatrisista lääkkeistä kaikkine yksityiskohtineen ja mitä erityispiirteitä lasten lääkehoitoon kuuluu. Onneksi Terveysportti on ystäväni! Tosin tuo on suht helppo homma. Enemmän kauhistuttaa Porvoossa tehtävä ohjaustilanne josta täytyy kirjoittaa kymmensivuinen raportti :S Miten saan kymmenen sivua aikaiseksi kotiutumisohjeistuksesta?

Eli tosiaan, ei elämääni hirveästi harjoittelua kummempaa kuulu. Tosin lauantaina pikkujoulut! Ja enää reilu neljä viikkoa joululomaan!

Päivä 1: kuva lävistyksestä jonka voisit ottaa
Päivä 2: kuva jostain kesäisestä
Päivä 3: kuva jostain söpöstä
Päivä 4: kuva unelma miehestä/naisesta
Päivä 5: kuva jostain mitä olet tehnyt tänään
Päivä 6: kuva paikasta jonne haluaisit mennä
Päivä 7: kuva jostain mistä pidät
Päivä 8: kuva jostain minkä haluaisit

Päivä 9: kuva lempinäyttelijästäsi

Päivä 10: kuva keneltä haluaisit näyttä

Päivä 11: kuva miten haluaisit viettää useimmat päiväsi

Uni on nyt hyvin tiiviisti mielessä. Viime aikoina herätessä herätessä on jo välittömästi odottanut iltaa, jotta pääsisi vain takaisin nukkumaan. Haluaisin edes yhden aamun kun ei tarvitsisi herätä herätyskellon ääneen! Tai yhden päivän, kun ei tarvitsisi tehdä yhtään mitään! Odotan niin paljon joululomaa...

Päivä 12: kuva jostain mitä söit viimeksi

Sorruin muutamaan tällaiseen. Nam!

Päivä 13: kuva jostain mitä joit viimeksi

Olisi kaapissa myös kivennäisvettä, mutta jostain syystä vesi maistuu aina. Varsinkin, kun meidän hanasta saa aivan ihanan jääkylmää vettä!

Päivä 14: kuva parhaasta katsoneistasi elokuvista
Päivä 15: kuva lempipaikastasi
Päivä 16: Kuva joka kuvaa mielialaasi nyt
Päivä 17: kuva lempijuomastasi
Päivä 18: kuva jostain mitä teit eilen
Päivä 19: kuva mieleisistäsi vaatteista
Päivä 20: kuva jostain mistä pidät
Päivä 21: Kuva jostain herkullisesta
Päivä 22: kuva jostain sinun jokapäiväisestä rutiinista
Päivä 23: kuva jostain mitä haluaist tehdä ennen kuolemaasi
Päivä 24: kuva jostain jota odotat nyt
Päivä 25: kuva jostain mitä teet tunnin päästä
Päivä 26: kuva puhelimestasi
Päivä 27: kuva jostain mitä ikävöit
Päivä 28: kuva jostain mitä haluaisit oppia
Päivä 29: kuva minne haluaisit mennä
Päivä 30: kuva jostain tunnetusta henkilöstä jonka haluaisit nähdä

Olen edelleen elossa!

 Aamun bussimatka on loistava väsymyksen mittari. Matka kestää kuitenkin semmoiset 40min, eli sen aikana ehtii aika kivasti torkahtaa. Yleensä viimeistään matkan puolessa välissä en kykene enää lukemaan metroa ja pitämään silmiäni auki, joten annan niiden painua suosiolla kiinni. Bussin ikkunaan ei yleensä viitsi nojata, kun usein bussin tärinä häiritsee, joten yritän pitää pääni pystyssä ja torkkua samaan aikaan. Yleensä tämä toimii hyvin kunnes bussi joko jarruttaa tai kiihdyttää vähänkin nopeammin, jolloin pääni retkahtaa eteen tai taakse ja itse säpsähdän hereille. Voin vain kuvitella kuinka tyhmältä näytän kun tämä toistuu sen vähintään kymmenen kertaa matkan aikana. Eilen pysyin kuitenkin koko matkan hereillä!! Teki hyvää nukkua pitkästä aikaa melkein 8h :)

Harjoittelussa 2 viikkoa takana. Ennen kuin huomaankaan, olen jo matkalla kohti Porvoota. Tuossa hommassa täytyy olla kyllä mielettömän pitkäpinnainen. Olen aina ajatellut, että lapsi saa tehdä kyllä todella paljon töitä, jotta multa palaisi käämit. Tuolla olen tajunnut, että omakin vesiastia voi valua yli jollain alkeellisella tasolla. Ei he ole saaneet mua raivostumaan, mutta kyllä sitä on savua noussut korvista. Tämä vasta onkin hermokoulutusta. Mutta on myös niitä todella mukavia hetkiä :) Ja on myös todella opettavaista, vaikka joskus tuntuukin siltä, etten mä tee mitään muuta kuin leiki tai pelaa jotain.

Tuo meidän Robin on ihan pölhö. Sillä on selvästi joku erokriisi edelleen emostaan, koska välillä se käy imeskelemässä Batmanin maha-/kaulakarvoja aivan kuin nisää imisi. Aina kun olen näkemässä, niin yritän kiskoa sitä irti batmanistä (Batmaniä ei siis tämä karvojen lutkutus haittaa lainkaan), mutta se onkin melkoinen työ, että saa pidettyä Robinin poissa. Tälläkin hetkellä Batmanin rintakarvat on litimärät. Milloin lie Robin ollut taas imeskelemässä. Robinilta vaihtuu myös hampaat. Huomattiin tuossa yksi päivä kun sillä oli tassu veressä. Pelästyttiin aika pahasti ja kestikin aika pitkään kun tajuttiin, että se veri tuli sen suusta niistä koloista joissa joskus oli hampaat. Kissoilla siis ihan normaalisti vaihtuu hampaat pentuiässä, mutta yleensä sitä ei kuulemma huomaa lainkaan. Voi Robin raasua.

Mutta ahh ihanaa viikonloppu! Välillä (kröhöm aika usein) on vaan niin ylirasittunut olo. Tää syksy painaa vaan jo pahasti päälle eikä enää jaksaisi. Luulin jo, että ensi kevään harjoittelustressi olisi kokonaan jo ohi varattuani harjoittelupaikat jobstepistä jo nyt kun sattuivat olemaan etuajassa varattavissa. Mutta Peijas yllättäen päätti, että ei haluakaan ottaa opiskelijaa viikoilla 10-17 eli juuri koko harjoitteluaikani aikana. Eli varasin kyllä paikan ja se vielä vahvistettiinkin, mutta nyt sitten ei olekaan paikkaa harjoittelujakson toiselle puoliskolle :/ Kiitos tästä! Stressi siis jatkuu ja toivon niin kovasti, että Mika (itse olen töissä kun paikat avautuvat) saa varattua edes jonkun haluamistani paikoista! Mutta nyt haluaisin vain äkkiä joululomalle (ärsyttää tällä hetkellä niin paljon, että olen vielä viikon pidempään harjoittelussa -.-). Oon ihan hirmu hajamielinenkin nykyään! Olisiko väsymyksen ja stressin syytä? Maanantaisin aloitan viikonlopun ajattelemisen ja aina aamuisin kun herätyskello soi, odotan jo iltaa, jotta pääsen takaisin nukkumaan. Mutta viikonloppu <3 Tämä viikonloppu on tosin hyvin urheilullinen, nimittäin vietän päivät liikuntakurssilla ihanan Ullan kanssa :)

Päivä 1: kuva lävistyksestä jonka voisit ottaa
Päivä 2: kuva jostain kesäisestä
Päivä 3: kuva jostain söpöstä
Päivä 4: kuva unelma miehestä/naisesta
Päivä 5: kuva jostain mitä olet tehnyt tänään

Päivä 6: kuva paikasta jonne haluaisit mennä
Päivä 7: kuva jostain mistä pidät
Päivä 8: kuva jostain minkä haluaisit

Haluaisin saumurin. Haluaisin tehdä vaatteita myös trikoosta, mutta ainakin mun ompelukoneen joustokuviosysteemien mahdollisuudet on hyvin surkeat. Joskus oon tehnny paidan trikoosta ompelukoneella ja oli hyvin rasittavaa väsätä niiden kuvioiden kanssa. Saumurilla voi myös ommella muitakin vaatteita (ehkä) helpommin. Tosin sitä, että joudun joskus pujottelemaan niitä lankoja. Äidin saumuri on ollut rikki jo hyvin pitkään ja toivoisin, että se joskus korjaantuisi... Mun ompelukone on nyt kyllä ruvennut pitämään omituisia ääniä.... Toivottavasti se ei pamahda tässä joku päivä.


Päivä 9: kuva lempinäyttelijästäsi

Uma Thurman

En ikinä osaa vastata näihin kysymyksiin lempinäyttelijästä, lempikirjasta, lempiartistista. Ei mulla ole sellaisia! Mutta Kill Bill -leffat on aivan parhaita ja Uma Thurman on niissä huippu joten mainitsempa hänet.

Päivä 10: kuva keneltä haluaisit näyttää

Eva Longoria

Hän on vaan niin kaunis!! Toisaalta taas täysin vastakohta kuin miltä itse näytän :D Eli uskon unelmiini...

Päivä 11: kuva miten haluaisit viettää useimmat päiväsi
Päivä 12: kuva jostain mitä söit viimeksi
Päivä 13: kuva jostain mitä joit viimeksi
Päivä 14: kuva parhaasta katsoneistasi elokuvista
Päivä 15: kuva lempipaikastasi
Päivä 16: Kuva joka kuvaa mielialaasi nyt
Päivä 17: kuva lempijuomastasi
Päivä 18: kuva jostain mitä teit eilen
Päivä 19: kuva mieleisistäsi vaatteista
Päivä 20: kuva jostain mistä pidät
Päivä 21: Kuva jostain herkullisesta
Päivä 22: kuva jostain sinun jokapäiväisestä rutiinista
Päivä 23: kuva jostain mitä haluaist tehdä ennen kuolemaasi
Päivä 24: kuva jostain jota odotat nyt
Päivä 25: kuva jostain mitä teet tunnin päästä
Päivä 26: kuva puhelimestasi
Päivä 27: kuva jostain mitä ikävöit
Päivä 28: kuva jostain mitä haluaisit oppia
Päivä 29: kuva minne haluaisit mennä
Päivä 30: kuva jostain tunnetusta henkilöstä jonka haluaisit nähdä

Häiriintynyt maailma

Ongelmat harjoittelussa karisi tiehensä, kun pääsin hommiin oikean ohjaajani kanssa. Se on ihan huippu! Enää ei ole tyhmä fiilis, kun saan ihan oikeasti ohjausta ja asioita käydään läpi. Kyllä mä hei jotain osaan sittenkin! Osaan ainakin leikkiä leegoilla, pelata leikkisählyä, askarrella, pelata lauta- ja korttipelejä sekä lukea iltasatuja. Mukavaa kun saa oikeasti viettää aikaa niiden lasten kanssa ja jopa kannustetaan itsenäisestikin siihen eikä säädellä tarkasti mitä saa tehdä ja hirveetä ei kai vaan sano jotain mikä turmelee lapsen loppu iäkseen. Mukavan rentoa vaikkei se sitä todellakaan ole läheskään koko aikaa. Etenkin nyt ollut niin mieletön hulina, että ei ole mitenkään henkisesti helppoa. Mutta ainakin ovat hoidon piirissä. Entä ne kaikki jotka eivät ole?

Sitä on myös tajunnut yhtä jos toistakin omasta menneisyydestään ja nykytilastaan. Omien asioiden pohtiminen ei kyllä mitenkään hirveästi auta henkistä jaksamista. Mutta toisaalta se myös selkeyttää pääkopan hurrikaania kun saa niitä ahaa-elämyksiä itsestään kuin myös toisista. Asioiden ymmärtäminen helpottaa suuresti niiden sietämistä.

Mutta vihdoinkin viikonloppu! Väsymys on valtava ja aivan liikaa univelkaa. Kirjastossakaan en ole vielä ehtinyt käymään vaikka olisi pitänyt, jotta voin opparia jatkaa :/ Ainakin nyt on saatu joitain arvosanoja syksyn monista tenteistä. Vielä ei ole yksikään tentti joutunut uusintaan omaksi suureksi yllätyksekseni. Vielä enemmän olen itseasiassa yllättynyt tenttien hyvistä arvosanoista. Epäilen etenkin anestesiologian tentin arvioijan arviointikykyä... Mutta ehkä on pakko uskoa, että osasin... Vielä kun en vaan olisi tappanut ketään tehohoidon tentissä!! Ja perioperatiivisen tentin kaikista tehtävistä olisi vähintään puolet oikein!

Opettajat ovat kuitenkin päättäneet saada meidän kaikki burn outtiin ja teetättävät aina vaan lisää tehtäviä. Yritin tuossa juuri opiskella cv-katetrin laittoa (ja unohtaa se todella ällö video mikä näytettiin), mutta Mika vaikeutti mun keskittymistä erittäin häiritsevillä videoilla:

Jos ei ole nähnyt tai ei muista alkuperäisiä versioita, niin voi itse käydä katsomassa You Tubesta. Mutta kaikki versiot näistä videoista on aivan kauheita! Seksi myy? Ei mikään ihme, että lapset on häiriintyneitä kun tämmöisiä on meille näytetty!

Hermoromahduksen alkua

Harjoittelun alku on tavalliseen tapaan taas ajanut maan rakoon. Sitä tuntee itsensä taas niin hölmöksi. Ei tiedä missä saa seistä, mihin saa istua, minne saa katsoa, pitääkö seurata ohjaajan mukana vai meneekö se kenties vaan vessaan, kuuluuko mun mennä tilanteeseen mukaan tai edes seistä vieressä vai pitääkö kenties mennä nurkan taakse piiloon, mitä sitä oikein saa tehdä? Mitä pitää tehdä? Tänään olin kuuntelemassa hoitoneuvottelua. Mietin siinä sitten yksikseni, että kuuluuko mun istua kaikkien muiden kanssa pyöreän pöydän ympärillä (kun olen vaan kuuntelemassa) vai istunko siinä vähän sivussa. Puhuivat että joku vielä tulisi, joten päätin jättää pöydän ympärille tilaa ja istuin siinä sivussa. Kukaan muu ei tullut ja tunsin itseni harvinaisen tyhmäksi siinä sivussa istuen.... Mä en edes tiedä mihin mun pitää istua! Olen taas niin pihalla kuin lumiukko! Se on ahdistava fiilis kun ei oikein tiedä mitä multa odotetaan ja kaikki saa musta varmaan vajaan kuvan kun en tiedä edes missä vaiheessa mun kuuluu suuni avata. Ei sitä tiedä missä vaiheessa saa niitä kysymyksiä laukoa.

Jotenkin somaattisella puolella se mukaan sovittautuminen on helpompaa. On jotain ihan oikeasti konkreettista ja selkeää mitä aina tehdään. On se joku kaava minkä mukaan toimitaan. Nyt vaan...on. Se tekeminen on niin erilaista. Se on niin erilaista mun aikaisempiinkin kokemuksiin verrattuna. On ollut vieläpä niin mieletön härdelli koko kaksi päivää, että oon menny vielä enemmän sekaisin. Ei yhtään tiedä mihin mä oikein saan tulla mukaan. Hämäävää.

Oon aina vihannut omien tavoitteiden laatimista. Se on aina tuntunut vaikealta...mutta ei ikinä näin vaikealta. Ei mitään hajua mitä mun on mahdollista saada tehtyä. Ja sitten vielä nuo koulun tavoitteen on niin plööh -.-

Mutta toivottavasti tää on taas tämmöistä alkuahdistusta. Aina siinä on mennyt se jonkin aikaa kunnes on saanut hommasta kiinni. Ja ehkä mun ohjaajat osaa selventää mulle mahdollisuuksiani...kunhan niitä taas näkee. Tai jos ylipäätään joku todella ohjaisi.

Tää nyt kuulostaa tämmöiseltä ärsyttävältä valitukselta, mutta ehkä sitten ymmärtää jos joutuu tai on ollut samanlaisessa tilanteessa. Ahdistavaa....vaikka kuinka tiedän sisimmissäni, että tää on taas vaan tämmöinen alkushokki.

Täytyy yrittää saada Mikaa mun kanssa ulos jos se saisi ajatukset ja mielen muutenkin rauhoittumaan.

Mutta yritän juu unohtaa tuon kaiken edellisen ja laatia edes jonkinlaiset alustavat tavoitteet, joista voi sitten puhua ohjaajien kanssa. Pääkoppa vaan sekaisin, mikä vaikeuttaa ajattelua. Huomenna on iltavuoro, josta saavun kotiin siinä klo 23 ja 5.30 pitää herätä ylihuomenna aamuvuoroon. Ennustan väsymystä.

Nyt jotain iloisempaa! Tässä muutama kuva Halloween-juhlista

Ella <3 Ella sai vähän myöhemmin runsaasti tekoverta päällensä

Hoitsu ja vämpyyri. Oli selvästi joo joku mielikuvituslama kun tuon asun keksin.

Toinen vämpyyri. Kyllä se sydän löi.