Viikonloppu!

Vihdoinkin taas viikonloppu<3 Kaksi vapaapäivää ennen seuraavaa kuuden päivän putkea. Toisin sanoen kaksi päivää aikaa tehdä kouluhommia etiäpäin kun en ole arkena jaksanut. Viidestä tehtävästä 3 on jotenkin mukavassa vaiheessa. Kahta en ole vielä ollenkaan aloittanut, joista toinen on harjoitteluun liitetty tehtävä (teen sen vasta kouluterv.huoltoon liittyen). Plööh... Jos sitä sais tämän viikonlopun aikana edes kotitentin valmiiksi. Kotitentti pitäisi olla valmiina heti harjoittelun jälkeen ja se on kaikkein inhottavin. Ärsyttää kun en muutamassa kysymyksessä lainkaan ymmärrä mitä se opettaja hakee takaa. Muun muassa "raskaana oleva blaablaa vuotias äiti H blaablaa ja huomaat hänen olevan vastaanotollasi poissaoleva ja nuhjuinen. Mistä on kyse?" Pitäiskö tuon perusteella ihan oikeasti muka tietää yksi tietty asia mikä on pielessä? Itse ainakin kyselisin äidiltä vähän enemmän... Eli mitäköhän tuo opettaja nyt mahtaa hakea takaa...?

Mutta onneksi tähän viikonloppuun kuuluu myös rentoutumista <3 tänään tuon miehen kainalossa, huomenna ystävien kanssa. Jos sitä ehtisi myös jossain välissä äidin kanssa pelaamaan sulkkista. Sunnuntaina olisi tarkoitus käydä kotikotona maalaamas keittiön kaapin ovia taas etiäpäin ja haluan nähdä monnin pallomahan <3 sille on tiedossa pääsiäispentuja <3 Niin mihin väliin siis mahtuu ne kouluhommat? :D Noooh....Jos edes muutaman tunnin saisi aktiivisesti kirjoitettua. Pitäs tää kämppä siivota myös parempaan kondikseen...

Tuntuu, että on ihan liikaa tekemistä. Sain tänään taas muistutuksen iskän kanssa puhuessa, miten tärkeää olisi, että kävisin mummia ja ukkia katsomassa. Tulee niin huono omatunto, kun mun on pitänyt käydä siellä jo aikoja sitten, mutta aina on muka jotain muuta.

Mutta muutama sana harjoittelusta, hei mistä muustakaan mä nykyään puhuisin kuin jostain kouluun liittyvästä... Kaksi viikkoa takana ja moni asia alkaa tuntumaan jo ihan rutiiniltä. Yllättävän nopeasti sitä oppii, ja mukavaa, että on todella mahdollisuus jatkuvasti oppia uutta ja lisää aina vaan, sen verran monipuolinen kenttä. Mutta erityisen ihmeissäni olen siitä, että ehkä osaankin jonkin verran ruostia. Kun sitä nyt on pakostikin joutunut käyttämään. Huuhtelin korvatkin yksi päivä täysin itsenäisesti ruotsiksi :D kyllä se ruotsi sieltä jotenkin snköttäen ja ilmeisesti jopa ymmärrettävästi ulos tulee kun on pakko. Yllätin itseni selviytymällä ruotsinkielisestä puhelinsoitosta tänään. Joo ehkä jollekin tämä ei ole ihmeellistä :D itselleni se on suuri ihme! Ilmeisesti aika helposti kuitenkin ruotsin kielisetkin vaihtavat minun kohdalla suomeen, vaikka itse en olisi suutani vielä kunnolla avannutkaan. Aluksi omatuntoni kolkutti, kun puhuin suosiolla suomea ruotsinkieliselle. Nyt olen kuitenkin päättänyt, että jos kerran he päättävät minulle puhua suomea, niin ehkä ei tarvitse omantunnon kolkutella... Ymmärrän kyllä, että jos itse osaa myös hyvin suomea niin miksi ei puhua sitä kieltä, mitä kummatkin puhuvat hyvin. Hommasta tulee kuitenkin hieman mutkikkaampaa kun toisen ruotsi on suhteellisen epätoivoista sönkötystä. Eri asia on sitten vanhempi polvi, jolla suomi on selvästi vaikeampi kieli.

Mutta juu on tämä todellinen kielikylpy, mutta yllättäen hyvä sellainen. Ehkä sitä ei tarvitsekaan niin häpeillä ja pelätä avata suutaan ruotsiksi..

ZZzzz

Harjoittelukausi pyörähti taas käyntiin!!

Yritin parhaani mukaan valmistautua henkisesti siihen, että eka viikko on taas tuskaa ja sitten kieritään itsesäälissä kun mitään ei osata, kunnes ekan viikon jälkeen tulee joku ihmeellinen älyväläys, että ehkä osaankin jotain. Mutta ihan turhaan itseäni niin paljon preppasin, se älyväläys tuli nimittäin jo ensimmäisenä päivänä! Semmoinen ahaa-elämys, että tajuankin jo valmiiksi jotain ja tiedän missä mennään. Jotenkin on ensimmäistä kertaa semmoinen olo, että ei aloita uudessa harjoittelupaikassa täysin pohjalta, vaan ehkä osaankin jo valmiiksi jotain minkä päälle on sitten hyvin rakentaa. On siis vielä valtavasti opittavaa, mutta en ole sittenkään täysin uuno! Tajusin jopa ymmärtäväni ruotsia ihmeen hyvin, vaikka puhuminen ei luonnistukaan yhtään niin hyvin. Omituinen fiilis kun ymmärtää kyllä oikein mainiosti mitä toinen puhuu, mutta kun pitäisi samasta aiheesta itse jotain sanoa, niin sanat juuttuvat jonnekin. Mutta juu tajusin, että kauniaisissa on huomattavasti enemmän suomenruotsalaisia kuin porvoon synnytysvastaanotolla.

Neljä päivää takana ja olen ihan innoissani! Niin mukavaa porukkaa ja heti päästivät toimintaan mukaan. Ohjaavat jopa ihan oikeasti. Eivät jätä vain hölmönä seisomaan, kun ei tiedä mihin suuntaan pitäisi mennä, vaan ottavat oikeesti mukaan. Joka päivä tullu sitä vanhaa tuttua vastaan, mutta myös oon joka päivä oppinut jotain uutta :)

Päivät kuluvat hurjan nopeasti, kun tekemistä kyllä riittää. Kotiin pääsen usein viiden aikoihin, jos ehdin sopivasti juniin. Sitten ruoanlaittoon, syömistä ja koneen ääreen istumaan joksikin aikaa ja yhtäkkiä kellon onkin jo kahdeksan. En ymmärrä miten jo kahdeksan aikaan voi olla niin väsynyt! (tai no tänään olin vähällä nukahtaa Mikan kainaloon sohvalle jo seitsemältä) Oon mennyt nukkumaan tähän mennessä aina ennen kymmentä ja nukahdankin kuin tukki. (Tosin yöt menee enemmän tai vähemmän heräillessä ja viiden aikoihin alan olemaan jo pysyvästi hereillä) Eli ilmeisesti ilman aivan pihalla olemistakin voi tuo harjoittelu olla salakavalasti aika väsyttävää... Piti mun joo tehdä niitä kouluhommiakin työpäivien jälkeen, mutta empä ole vielä ollenkaan jaksanut. Eli niitä sitten viikonloppuna.....

Tänään on aivan erityinen päivä. Ensinnäkin tänään on naistenpäivä ja sen kunniaksi Mika ojensi gerberan saapuessani kotiin. Tänään on myös toisenlainen merkkipäivä, jonka kunniaksi sain toisen gerberan <3 Tänään on Mikan kanssa yhteistä taivalta 3 vuotta <9 Perinteisesti naistenpäivänä ja vuosipäivänä tehdään sushia, eli niin tehtiin myös tänään. NAM<3

Mutta vielä huominen (rokotusrumba tiedossa) ja sitten koittaa viikonloppu :)