Lomalainen ilmoittautuu

Työt on siis loppu!! Viikonloppu ei ollut edes yhtään hirveä :) Tietenkin se on aina hulluna ravaamista ympärinsä, mutta kerkesin pitämään jopa ihan kunnon ruokatauon :) Tosin sijaisella ei ollut samanlainen onni.... Vaikka annettiin sille reilusti vähemmän hommia! Mutta olin minäkin aluksi todella hidas. Siinä kuluu ihmeellisesti aikaa kun ravaa ympyrää etsien oikeaa osoitetta ja vielä oikeaa rappua ja ehkä vielä soittaa jollekin että missä hemetissä se paikka oikein on. Puhumattakaan siitä miten on pihalla itse asiakkaan kotona, vaikka kuinka työlistassa lukisi suht hyvät ohjeet. Siltä aina etsii jotain esim kosteusvoidetta jostain aivan liian pitkään. Olisi varmaan pitänyt tehdä vielä enemmän sen hommia...

Mutta juu sunnuntaina töiden jälkeen lähdettiin mahdollisimman nopeasti ajamaan tänne Nummi-Pusulaan. Mikalla on vielä tämä viikko töitä, eli hän on viettänyt päivät Karkkilassa ja mä olen kitannut, pessyt, hionut ja maalannut meidän keittiön kaappeja. Tosin tilat yllättävän puutteellisen ja maalin kestää kuivua sen verran kauan, että saa nähdä milloin on valmista :P Mutta ainakin vielä jossain vaiheessa saadaan keittiöön puhtaan valkoiset kaapit :D

Eilen Mikan päästyä töistä ajettiin kuitenkin kotiin yöksi, sillä tänään mulla oli vielä viimeinen terapiaistunto. Tietenkin mun alitajunta tajusin tilanteen tasan viikko sitten ja olen elänyt nyt jatkuvassa jonkinasteisessa ahdistuksessa. Pieni ahdistus on kyllä ihan siedettävää, mutta se menee yli siinä vaiheessa, kun on semmoinen fiilis, että kohta tapahtuu jotain kauheeta. Ei tiedä mitä, mutta jotain varmasti. Tuntuu kuin pitäisi vain juosta. Jokin painaa pahasti kasaan ja tuntuu ettei saa henkeä. Sydän jyskyttää hurjaa vaiuhtia eikä voi kuin itkeä hysteerisesti.

Mutta nyt se on ohi. Se meni. Nyt täytyisi vaan pytyä selviytymään itsenäisesti. Ehkä olen viisastunut ja kykenen nyt tunnistamaan tiettyjä puolia itsessäni. Tiedän EHKÄ mikä meni pileen ja tiedän mitä kannattaisi jatkossa välttää. Ehkä pystyn puhumaan itselleni järkeä, kun stressi tai monimutkainen ajattelu menee aivan liian yli.

Tiedän, että joka tapauksessa tulen todennäköisesti vielä hyvin pitkään etsiskelemään sitä todellista minua. Olen kasvanut lapsesta aikuiseksi sairauden kanssa, eli on vielä vähän hukassa, että kuka minä todella olen ja tietenkin osaan identiteettikriiseillä asian kanssa. Pääasia, että sitä tunnistaisi tarpeeksi ajoissa, kun homma alkaa karkaamaan lapasesta.

Tiedän, että omaan persoonallisuuden piirteitä, jotka ovat todella ongelmallisia itseni kannalta... Mutta alan pikkuhiljaa olemaan sinut asian kanssa ja ehkä opin vielä kääntämään ne pelkästään hyödyksi.

Mika ja Tatu on saunassa... Mä katson Meidän häät -ohjelmaa <3

Päivä 25: Ensimmäinen

Ensimmäinen koulupäiväni oli jenkeissä. Siirryin saman koulun sisällä eskarista ekalle. Olin oppinut jo huomattavasti sujuvampaa englantia eikä sanavarastoni toellakaan rajoittunut enää kolmeen sanaan. Olin myös kerännyt itselleni jo hyviäkin ystäviä, jotka onneksi päätyivät myös samalle luokalle. Ensimmäisen luokan opettajani oli aivan ihana <3

Päivä 26: Pelkään

Pelkään pimeää. Ehkä olen katsonut liikaa Nipan kanssa kauhuleffoja liian pienenä.... Täällä Pusulassa Mikan täytyy vartioida ovea vessareissuilla :D

Torakat ja käärmeet on myös aivan hirveitä. Olen kuullut liian paljon kauhutarinoita pienenä Floridan torakoista..... Mutta ötökät on muuten ihan jees... Mutta en halua hämähäkkiä kävelemään päälleni.

Kesä alkoi!

Nyt on sit viimeinenkin koulupäivä suoritettu tältä keväältä ja kaikki tehtävät on palautettu :)

Perjantaina lähdettiinkin paikalle pääsevien kesken kaupan ja alkon kautta Suomenlinnaa juhlistamaan koulun päättymistä ja kesän alkua. Sää oli mitä parhain eikä kukaan ollut tietenkään tajunnut laittaa aamulla aurinkorasvaa saatika ottaa sitä mukaan, joten kotiin lähdettiin hieman paloauton värisinä. Ihanaa oli, kiitos tytöille ja myös pojille, jotka monen mutkan kautta löysivät oikeaan paikkaan. Kyllä mä hei annoin aivan loistavat ohjeet, mutta tuo miesten jääräpäisyys esti kysymästä lisäneuvoja kun alkoi tuntumaan siltä, että tuskin tytöt leiriytyy sotilaiden keskelle.

Mutta tässä muutama kuva :) Pauliinalla oli tosin vielä parempia, mutta tajusin ettei facebookista pystykään enää viemään muiden kuvia.

Tytöt matkalla suomenlinnaan :) Pojat tuli perässä

Tuo aurinko <3

Meillä oli kunnon piknik ja eväitä oli hyvin runsaanlaisesti.

Pauliina on neiti kätevä ja tajusi ottaa mukaan yhtä sun toista hyödyllistä

Kesä ja Fresita <3

Tietenkin sitä piti leiriytyä siihen vaarakyltin viereen :D

Miehetkin löysi vihdoinkin perille PIENEN kiertotien kautta

Piknikin jälkeen lähdettiinkin Mikan kanssa jo kiireen vilkkaa Nummi-Pusulaa kohti mökille :) Siellä saikin kunnon happihoitoa ja väriä pintaan, kun päivät vietettiin tietenkin vain ulkona. Nyt on saunottu kunnolla, halkoja hakattu niin, että varmasti saa saunan lämmitettyä vähän useammankin kerran, auringossa makailtu, grillattu, pyörä ja mopo saatu kuntoon ja niitä testailtu yms.

Viikonlopustakin kuvia:

matkalla kohti nummi-pusulaa

metsätöitä tekemässä

tolla ruohonleikkurilla sai hyvin pöllit kuskattua halottavaksi

Molemmat autotkin saatiin pestyä siitepölystä. Mika paikkailee kiveniskemiä tussilla :D Kun äiti kysyi multa millainen auto meillä nyt on, mun vastaus: "se on liila ja siinä on kattoikkuna"

Anopille saatiin pyörä taas kuntoon. Oli vähän raskas poljettava...varsinkin kaksi päällä

Näin se homma menee. Nainen hakkaa puita ja mies ottaa rennosti. Anopin oli pakko ikuistaa tämä harvinainen tilanne :D

Kyllä se Mikakin niitä puita hakkas :D Tai no se teki sen ison työn hakatessaan pöllit puoliks ja mä sit pilkoin niitä pienemmiksi

Nyt selässä kyllä tuntuu toi hakkaaminen.

Kyllä pyörä taas riittävän hyvin kulki :D

Sen verran hyvin kulki pyörä, että Mika jäi mopolla kakkoseks...antoi vähän liikaa etumatkaa.

Mäki pääsin kokeilemaan tuota 60-luvun helkamaa.

Grilliruokaa <3

Ja nyt kotona...edelleen aika kalkkilaivan kapteeni kaikesta auringosta huolimatta.

Mika heitti mut aamulla karkkilaan bussille ennen töitä. Bussissa oli aivan ihana matka-täti. Se hymyili niin leveästi ja iloisesti, että tuli pakosti itekin paremmalle tuulelle :) Nyt oonkin sitten yksin kotona keskiviikkoon asti kunnes Mika tod.näk tulee taas kotiin yöksi :)

Päivä 5: Mitä on rakkaus?

Rakkaus on semmoinen hassu tunne mitä en osaa sanoin selittää. Se on sitä kun rakastaa toista juuri sinä omana itsenään oli sitten hyvä tai huono päivä. Silloin on hyvä olla juuri siinä sen ihmisen kanssa. Se on antamista ja ottamista...ja muita klisheitä. Mutta se on tota yllä olevaa.

Pusulassa oli taas niin ihanaa ja harmi kun piti lähteä jo eilen. Tosin onnistuin tietenkin hommaamaan siinä lauantain aikana jo punaisen dekolteen. Happihoito teki hyvää. Nyt pitäis palata niiden kouluhommien pariin :/