Workaholic

Enää kaksi viikkoa töitä omaan kahden viikon kesälomaani. Tästä onkin tullut melkoinen loppukiri. Töissä valtava pula sairaanhoitajista, kun yksi päätti yllättäen lähteä ja homma mennyt aikaisempaa akuutimpaan suuntaan, joten sairaanhoitajan hommia on vaikka muille jakaa. Olen viettänyt viimeiset 5 työvuoroani kaikki reilusti ylitöissä ja en tietenkään helpottanut tilannettani ottamalla kolme pitkää päivää sairaanhoitajavajetta tasatakseni. Tosin yksi niistä on sunnuntaina, joten mielestäni on aika jees saada yhden päivän aikana neljän vuoron palkka. Kymmenen tunnin päivät ovat menneet ohi sujauksessa (kun hommaa todella riittää), joten miksi ei sitten samalla tee 14 tunnin päivän ja saa siitä vieläpä pitkän päivän korvauksen. Jos viikonloppuna ei kerry ylitöitä, olen ollut tämän viikon aikana töissä 52 tuntia, seuraavalla viikolla kertyy (jos ei tule ylitöitä) 50 h 45 min ja viimeisellä viikolla enää vaivaiset (jos ei ylitöitä) 41 h 45 min. Odottelempahan innolla ylityökorvauksia (ja muitakin lisiä). Inhottavinta on se, että kaikki vapaapäiväni ovat viimeisiltä kolmelta viikolta vain yhden vapaita. Toisin sanoen aika se ja sama onko vapaata ollenkaan. Yhden päivän vapaan aikana ei mitenkään ehdi levähtää samalla tavalla kuin kahden päivän vapaan aikana.

Ei tuota työmäärää kyllä jaksaisi ilman huippuja työkavereita. Töitä on mukava tehdä mukavassa porukassa ja kun kaikki auttavat ja tukevat toisiaan. Esimieskin on harvinaisen mukava. Ymmärsi jopa mun hädän tästä viikonlopusta ja palkkasi molemmille päiville yhden keikkalaisen lisäapuvoimaksi iltoihin.

Viime viikonloppu vietettiin taas Nummi-Pusulassa, kun kerran mulla vapaa viikonloppu oli. Oli ihanaa päästä taas kunnon puusaunaan ja ottaa muutenkin lungisti kissojen kera. Antaa kuvien kertoa hieman enemmän:

Tämä kuva on itseasiassa jo edelliseltä reissulta

Olohuoneen makeover

Meille siis saapui uusi sohva muutama viikko sitten ja innostuin sitten muutenkin hieman sisustamaan "uutta" olohuonettamme. En tietenkään ollut tajunnut ottaa ennen-kuvia, joten kaivoin arkistoistani random kuvia, joissa entinen olohuoneemme sattuu näkymään. kuvat vuoden takaa kesältä singstar-iltamista.

Vanha sohva oli yhtä vanha kuin Mikakin harmaa samettikankainen kolmen istuttava sohva. Me pidettiin siinä päällä ruskeaa päiväpeittoa, jotta sopisi värimaailmaan hieman paremmin.

Ehkä noista kuvista saa edes jonkinlaista kuvaa entisestä olohuoneesta. Nyt siis uuden sohvan, maton ja koristetyynyjen hankinnan ja huonekalujen siirtelyn jälkeen olohuone näyttää aikalailla erilaiselta.

Uusi sohva on ruskea divaaninahkasohva. Vanha valkoinen matto sai tilalleen isomman vaaleanvihreän maton.

Siinä on tuommoinen sähkömekanismi toisella puolella.

Tv-tasoa siirrettiin hieman eteenpäin, jotta sinne taakse saisin paremmin piiloon kaikenlaista ja siivoaminen olisi helpompaa.

Arkku siirrettiin siihen missä pupun häkki oli aikaisemmin ja kirjahylly siirtyi lähemmäs sohvaa tv-tason mukana

Toinen lamppu siirrettiin tv:n vierestä toisen kirjahyllyn viereen. Kirjahylly muuten samannäköinen, mutta mankka siirtyi sen päälle tv:n takaa.

Ainakin toistaiseksi kaikki muutokset ovat tuntuneet aivan loistavilta päätöksiltä ja olen täysin ihastunut tuohon vihreään väriin. :)

Lopuksi muutama kuva kissoista:

I haz box! My box! (Se haukotteli....)

Robin on sylikisun lisäksi seurakisu ja tykkää nukkua keskeisellä paikalla. (Tälläkin hetkellä Robe nukkuu tuosssa mun läppärin vieressä osittain näppäimistön päällä)

Robin oli siirtynyt kiipeilytelineeseen nukkumaan, niin reilukerho kokoontui ja Bäde päätti käydä röyhkeästi päälle makaamaan. Kuka sanoi ettei ylähyllylle mahtuisi kaksi kissaa?

Ihanat ystäväni

Tästä vapaapäivästä on muotoutunut täydellinen, vaikka paljon on vielä edessä. Tähän asti olen saanut hikitreenata ja parantaa maailmaa ystävän kanssa. Ulla lähti juuri ovesta ulos. Taas pälpätettiin kaikesta maan ja taivaan välillä ja sai purkaa omaa oloaan ja käsitellä vaikeita asioita yhdessä toisen kanssa. Jäi taas semmoinen "ompas minulla ihania ystäviä" -olo.

Olen suurimman osan elämästäni ollut sosiaalinen ja en ole ikinä osannut vastata kysymykseen "kuka on paras ystäväsi" koska vaihtoehtoja on ollut liikaa. Ystäväni ovat tärkeä osa elämääni ja tietenkin osa ajastani on testamentattu heille. En voisi kuvitella olevani sitä sorttia, että sanoisin "me vietetään nyt yhteistä aikaa poikaystävni kanssa, eli en voi nähdä seuraavaan puoleen vuoteen". Minun on saatava nähdä ystäviäni. Se on eräänlaista terapiaa, vaikka eihän ystäväni ole terapeuttejani ja tiedän sen paremmin kuin hyvin. (Ehkä se on eräänlaista ennaltaehkäisevää terapiaa.) Onneksi Mika ei (ainakaan tosissaan) älähdä, vaikka kalenterini täyttyy nopeasti täyspäiväisellä työllä, opparilla ja ystävien kanssa tapaamisella. Olen niin power girl, että myös Mikalle jää aikaa! :D (Tai no paljon helpompaa on järjestää aikaa, kun saman katon alla asutaan muutenkin.) Mutta ystävät ovat tosiaan aina olleet elämässäni todella tärkeitä ihmisiä.

Sen lisäksi, että Mika on aviopuolisoni, hän on myös parhaita ystäviäni, mutta on myös monta asiaa, mistä on parempi puhua jollekin muulle asiasta paremmin ymmärtävälle kuin Mikalle. Esimerkkinä juuri vaikka hoitotyön vuodatukset. Ullalla on kokemusta hoitotyöstä ja tietää siihen liittyvistä asioista opiskellessaan sairaanhoitajaksi. Eli Ullan kanssa pääsee keskustelussa paljon syvämmellel, vaikka Mikalle joskus vuodatankin akuuttia oloani.On ihana keskustella työpaikan ongelmista ihmisen kanssa, joka on myös kokenut hoitotyön ongelmat. Sama joissakin muissakin ongelmissa. Jotkut ongelmat ovat yksinkertaisesti luotu ystävän kanssa ratkottaviksi. Onneksi nykyään ystävien kanssa on järjestetty tapaamisia riittävän usein. Joskus heitä näki liian harvoin.

Ystäväni ovat korvaamattomia.

Toinen asia, mitä olen miettinyt, on tuleva työni. Saatiin opinnäytetyö palautuskuntoon eilen, eli näillä näkymin tosiaan valmistun 2013 vuoden maaliskuun lopussa. Viimeinen harjoitteluni loppuu jo helmikuun ja maaliskuun vaihteessa, mutta seuraava valmistumispäivämäärä on maaliskuun lopussa.

Olen pitänyt kaikista harjoitteluistani (ja työpaikoista) joissa olen tähän mennessä ollut. Tosin vanhainkotin on ei todellakaan ole listan kärkipäässä, jossa haluan töissä ollut... Mutta tämän hetkisiä vaihtoehtoja ovat tosiaan muun muassa psykiatria, sisätaudit, kirurginen vuodeosasto, kotihoito, lastenosasto, avosairaanhoito ja kouluterveydenhoito sekä varmaankin neuvola myös (harjoittelu tulossa vasta syksyllä).

Olen pitkään miettinyt, mihin todella haluan viimeisessä harjoittelussa, mikä on HOPS-harjoittelu eli se suuntaan jonkin verran tulevaisuutta (mihin siis töihin menisi). Minulla on menneistä harjoitteluista aivan liikaa vaihtoehtoja mihin mennä, joten olen päättänyt yrittää jonnekkin jälleen uuteen paikkaan. Leikkaussaliin tai tehohoitoon en halua, se on päätetty jo kauan sitten. Siellä en mitenkään voisi työskennellä. Nyt olen kuitenkin kallistunut päivystyksen puoleen. Liian moni ihminen on sitä minulle suositellut ja sieltä saisin myös loistavaa kokemusta kokonaisvaltaista osaamistani ajatellen. Pidin mys paljon terveyskeskuksen päivystyksestä, jossa työskentelin avosairaanhoidon harjoittelussa. Ehkä tieni vie siis sinne :D Pidetään peukut ylhäällä, että JobStepistä paikka liikenisi....

Olen muutenkin pohtinut runsaasti sitä, mistä itseni tulen todella löytämään valmistumisen jälkeen. Vaikka terveydenhoitajaksi opiskelinkin, luulen vahvasti tekeväni alkuun sairaanhoitajan hommia. Sieltä saisin monipuolisempaa kokemusta sairauksista ja niiden hoidosta, mikä varmasti hyödyttäisi myös terveyden ylläpidossa. Koen osaavani paremmin ylläpitää terveyttä, jos tiedän mitä eri sairaustilat sisältävät ja niiden oireista sekä miten niitä hoidetaan.

Mutta tulevaisuus vie sinne minne vie. Ei sitä pysty ennustamaan. Mutta ainakin olen saanut jonkinlaista selvyyttä siihen, mitä haluan viimeiseltä harjoittelultani.

Elämä hymyilee

Viime aikoina sitä on herännyt ajattelemaan, miten onnekas olenkaan ja miten hyvältä oma elämä tuntuukaan. Aina näin ei ole ollut. Silloin joskus äiti motivoi jaksamaan piirtelemällä elämän janoja ja realisoimalla sitä, missä vaiheessa elämäni silloin todella oli ja mitä edessä vielä saattoi olla jos jaksoi jatkaa vaikeiden aikojen yli. Nyt tuntuu vaikealta ymmärtää, miten toivottomalta kaikki silloin tuntuikaan. Sairauden lisäksi silloin varmaan vallitsi vielä myös teiniaikaan tyypillinen mustavalkoinen ajattelu. Mutta onhan se myös jonkinlainen rikkaus (tuntuu hassulta sanoa sitä aikaa rikkaudeksi), että olen käynyt läpi kaiken sen menneisyydessäni ja päässyt siitä vieläpä näin hyvin yli. Sitä on oppinut tuntemaan itsensä ja mielensä liikkeitä paremmin sekä pystynyt laajentamaan reilusti ajattelumaailmaansa.

Pointti on se, että silloin en ikinä uskonut pääseväni edes tähän asti elämässäni. Viimeaikoina olen jotenkin herännyt näkemään mitä kaikkea olenkaan jo saanut aikaan ja mitä minulla nyt on. Onnistumiset ovat lisänneet itseluottamusta ja ehkä semmoiset kommentit kuin: "ompa Nelli ihana nähdä sut noin onnellisena" tai vastaavaa, ovat herättäneet ajattelemaan. Ehkä todella olen päässyt yli niistä vaikeista ajoista, vaikka kyllähän niitä varmaan kantaa mukanaan läpi elämänsä. Mutta ainakin nyt tiedostan hyvin taipumukseni.

Tänä kesänä olen tosiaan toiminnut ensimmäistä kertaa sairaanhoitajana, mikä jännitti todella paljon. Ensimmäistä kertaa pistettiin omat taidot todella testaukseen. Ja loistavastihan on mennyt :) Sitä on saanut jatkuvasti uusia onnistumisen kokemuksia ja tullut semmoinen fiilis, että kyllä mä varmaan osaankin hommani. Eli tuskin sitä tarvitsee ainakaan vielä miettiä uraansa uusiksi. Myös tämä meidän pieni perheemme tekee minut todella onnelliseksi. Mitenköhän satuinkaan löytämään tuommoisen ihmisen rinnalleni? En myöskään kykene ajattelemaan elämää ilman noita kahta pöljää kissaa.

Lisäksi täysin arkiset asiat tekevät onnelliseksi. Ostettiin uusi sohva. Se on nahkasohva! En ikinä kuvitellut hankkivani nahkasohvaa, mutta nyt sekin on tehty. Tämä yksilö oli vaan niin erityinen :) Nyt on sisustusinto. Vielä on ostoslistalla uusi matto ja muutama koristetyyny. Harkitsen vakavissani myös uusien verhojen metsästämistä alesta. Vanha sohva kuskataan uuteen kotiin torstaina. Sain tänään myös sovittua pyörän ensihuollosta. Opinnäytetyökin on jo melkein valmis!

Nyt kuitenkin odotan innolla kahden työvuoron päästä häämöttävää kahden päivän vapaata. Enää ilta+aamu! Tiedossa myös jälleen ihanien ystävien näkemistä <3 Se piristää aina :)

PS. Eilisen opetus oli, ettei säätiedotuksiin todella kannata luottaa, jos haluaa päästä töistä kotiin 25 minuuttia nopeammin. Tänään siis lähden pyörällä (vaikka kuinka sateiselta näyttääkin...kastun jos kastun).

Positiivista energiaa

Taas on hetki vierähtänyt siitä, kun viimeksi kirjoittelin...Joten jonkin verran olisi ehkä sanottavaakin :D

Perjantaina olin siis iltavuorossa ja taas sai juosta oikein olan takaa. Mutta ajattelin vain häämöttävää viikonloppuvapaata niin ei tuntunut yhtään niin inhottavalta. Perjantaina oli myös palkkapäivä, mikä piristi ihmeellisesti. Työpäivän jälkeen fillaroituani pikavauhtia kotiin pakattiin meidän pieni perhe autoon ja ajettiin kohti Nummi-Pusulaa. Oli itseasiassa erittäin hyvä päätös ajaa sinne jo perjantai-iltana/-yönä, koska sitten lauantaina oli jo perillä, joten sai pidempään nauttia maaseudun rauhasta :)

Lauantaina ei ollut mitenkään loistava sää, mutta ehdittiin käydä juuri sopivasti aamulla markkinoilla. Tähän väliin ehkä hyvä sanoa, että olin selvästi aika stressaantunut töiden vuoksi. Edelliset yöt olivat menneet todella levottomasti nukkuessa antibiootteja laimentaessa, infuusioita tiputtaessa tai lääkkeitä jakaessa. Säpsähtelin usein hereille muistaessani lisää asioita, mitä piti vielä tehdä. Joten lauantainkin olin todella väsynyt yöllisen työnteon ja muutenkin vajaiden unien vuoksi. Mutta markkinoiden metrilaku piristi mieltä ja useat päivälevot piristivät hieman fyysisestikin. Oli ihanaa päästä lauantaina pitkästä aikaa kunnon puusaunaan ja hakkaamaan itseään itse tehdyllä vihdalla. Olen juuri niin hullu suomalainen, että nautin itseni hakkaamisesti risuilla (tai ainakin saunan yhteydessä). Tuli myös katsottua töllöstä pitkästä aikaa taas Sävel ja sanat -elokuva. Se on vaan niin ihana <3

Sunnuntaina nukuinkin sitten iloisesti 11 tuntia yhtä soittoa ja aivan ihanan sikeästi ilman lääkkeiden jakamista! Tosin jotain seikkailu-unta näin, mutta se oli jännää eikä inhottavaa töiden tekemistä vapaa-ajallakin. Sunnuntaina aurinko paistoi täydellä teholla, joten päätettiin lähteä kotiin päin vasta iltaseitsemältä. Eli vietin sitten koko sunnuntaina ulkona. Kissatkin sai nauttia hienosta säästä ja ihme kyllä Bädekin näytti todella nauttivan. Mika laittoi myös skootterin kuntoon, eli ajoin skootterilla ensimmäistä kertaa elämässäni ja Mika kyysäili pitkin maaseutua. Se on vaan niin kivan näköistä, kun on vain peltoa silmän kantamattomiin. Onnistuin salakavalasti polttamaan hartiani sen päivän aikana. Olisi pitänyt kuunnella telkun meteorologia ja laittaa aurinkorasvaa, mutta enhän minä nyt yleensä koskaan pala enkä edes aurinkoa ottanut. Kunhan ulkona vain pyörin. Noh...Oli hartiat tässä muutaman päivän aika hellänä ja söpösti paloauton punaiset. Mika siveli niihin kortisonivoidetta ja nyt tuntuu jo huomattavasti paremmalta :)

Maanantai ja tiistai noudattivat molemmat samaa kaavaa: olin aamuvuorossa töissä ja suuntasin töistä suoraan kirjastoon illaksi tekemään opinnäytetyötä noiden kahden tytsyn kanssa. Viikko on alkanut yllättävän hyvin vaikka kiireisenä olen pysynyt ja tulen koko viikon pysymään. Maanantaina pääsin töistä jopa minuutin etuajassa!! Mieletön fiilis kun pitkästä aikaa ei ole ylitöissä. Tiistaina taas muistin miksi tätä työtä teen. Oli jatkuvasti kyllä tekemistä ja muutama asia tippua päästä, mutta pitkästä aikaa ei ollut lainkaan paniikkifiilistä ja itku ei meinannut tulla, kun ei tarvinnut olla monessa paikassa samaan aikaan, vaikka paljon hommaa olikin. Ehti heittää läppääkin mummojen kanssa. Tosin se ei ehkä aina ollut hirveän fiksua, kun EKG oli vaikeaa ottaa, kun eräs potilas ei pystynyt olemaan nauramatta. Mutta oli joka tapauksessa hyvä fiilis ja varmasti potilaatkin huomasi sen, kun jaksoi venyä ja hymyillä viimeaikaista enemmän. Olen myös huomannut tulleeni loistavaksi EKG:n ottajaksi. Oon jo ihan pro kun niitä niin paljon ottanut ;) Tai sen on huomannut siitä, kun opetan jo muita osastolla EKG:n ottamisessa. Mutta se on mukavaa, kun ei tarvitse enää paljoakaan miettiä mihin ne lätkät länttää eikä konekaan ole pitkään aikaan enää valittanut huonosta signaalista.

Oppariakin ollaan saatu loistavasti eteen päin näiden kahden päivän aikana! Nyt on ihan oikeasti enää jäljellä kahden tiivistelmän kirjoittaminen! Etenkin eilen oltiin erittäin aikaansaavia kun kirjoitettiin pohdinta ja luotettavuuskysymykset loppuun ja saatiin kirjoitettua vieläpä ammatillisen kasvun kuvaus! JEE! Lauantaina taas jatketaan sen työstämistä.

Tänään on tiedossa iltavuoro ja niin toivon, että en ole ainoa sairaanhoitaja vuorossa! Noh...ei saa ajatella sitä vielä. Aloitin päivän hyvin taas kiikuttamalla takapuoleni salille heti herättyä. Tuntuu vaan niin hyvältä aloittaa päivä salireissulla :) Saa aivan erilaista puhtia päivään. Vieläpä kun olen saanut jotain tulostakin aikaan, niin johan on itsevarmempi olo! Sai tänään taas nostaa muutamasta liikkeestä painoja.

Huomenna se ois yksi vapaapäivä! Tällä hetkellä näyttää siltä, että olisi jopa hyvä sää, joten odotan entistä enemmän huomista stadikkareissua ystävien kanssa :) Jos sitä ennen piipahtaisi vielä vanhempien luona aurinkoa palvomassa (ja muistaisi ehdottomasti sen aurinkovoiteen). Salillakin olisi kiva käydä :) Täytyy yrittää nauttia täysillä tästä yhdestä vapaapäivästä, kun seuraavat kaksi vapaata tiedossa sitten vasta viiden työpäivän jälkeen.

Lisäilen kuvia tähän merkintään kun vain saan ne koneelle.