The day after

Päivä 1: kuva lävistyksestä jonka voisit ottaa
Päivä 2: kuva jostain kesäisestä
Päivä 3: kuva jostain söpöstä
Päivä 4: kuva unelma miehestä/naisesta
Päivä 5: kuva jostain mitä olet tehnyt tänään

Päivä 6: kuva paikasta jonne haluaisit mennä

Australia ja Uusi-Seelanti ovat semmoisia paikkoja joissa ehdottomasti vielä joskus haluan käydä. Onhan tässä vielä aikaa :)

Päivä 7: kuva jostain mistä pidät

TORTILLAT! Himoitsen niitä tällä hetkellä erityisen paljon, kun ostettiin juuri kaupasta tarvikkeet täksi illaksi. NAM! Ahdan aina tortillani aivan liian täyteen ja sit syöminen on hankalaa, mutta kun on niin nam! Välissä täytyy olla ehdottomasti ranskankermaa, salsaa, guacamolea, kurkkua, tomaattia, paprikaa, jauhelihaa ja jonkinlaista juustoa. Ehkä myös juustokastiketta.

Päivä 8: kuva jostain minkä haluaisit
Päivä 9: kuva lempinäyttelijästäsi
Päivä 10: kuva keneltä haluaisit näyttää
Päivä 11: kuva miten haluaisit viettää useimmat päiväsi
Päivä 12: kuva jostain mitä söit viimeksi
Päivä 13: kuva jostain mitä joit viimeksi
Päivä 14: kuva parhaasta katsoneistasi elokuvista
Päivä 15: kuva lempipaikastasi
Päivä 16: Kuva joka kuvaa mielialaasi nyt
Päivä 17: kuva lempijuomastasi
Päivä 18: kuva jostain mitä teit eilen
Päivä 19: kuva mieleisistäsi vaatteista
Päivä 20: kuva jostain mistä pidät
Päivä 21: Kuva jostain herkullisesta
Päivä 22: kuva jostain sinun jokapäiväisestä rutiinista
Päivä 23: kuva jostain mitä haluaist tehdä ennen kuolemaasi
Päivä 24: kuva jostain jota odotat nyt
Päivä 25: kuva jostain mitä teet tunnin päästä
Päivä 26: kuva puhelimestasi
Päivä 27: kuva jostain mitä ikävöit
Päivä 28: kuva jostain mitä haluaisit oppia
Päivä 29: kuva minne haluaisit mennä
Päivä 30: kuva jostain tunnetusta henkilöstä jonka haluaisit nähdä

Eilen oli siis Halloween-juhlintaa. Niistä kuvia kun saan ne koneelle ja Mika pienentää ne mulle (blogger menee ihan tukkoon 19 megan kuvista). Tänään olo on ollut hieman heikohko, ei pahasti, mutta kyllä eilinen tuntuu (varsinkin kun uni ei nyt oikein luonnistunut). Tänään olen jännittänyt huomista ensimmäistä työpäivää lastenlinnassa. Yritän pysyä rauhallisena :D Mutta vielä täytyy keretä myös maalaamaan, jotta keittiöremontti valmistuisi joskus.

Torstain tapahtumia

Olin matkalla hong kongista helsinkiin. Matka oli sujunut hyvin ja olimme juuri laskeutumassa Helsinki-Vantaan lentokentälle. Yhtäkkiä kone alkoi heittelehtiä ja lentoemännät huusivat "Päät alas! Päät alas! Heads down! Heads down!" Painoimme kaikki päämme polviamme vasten. Kone osui ryminällä maahan. Nyt käskettiin juosta ulos. Kaikki eivät reagoineet mitenkään tähän käskyyn. Itse juoksin niin lujaa kuin pystyin. Kuulin takaani pamauksen ja sitten jotain osui jalkaani. Kaaduin maahan. Rautainen putki oli mennyt jalastani läpi enkä päässyt enää ylös. Savua oli kaikkialla. Erotin ympäriltäni vain tulessa olevan lentokoneen. Kuului huutoa. Joku etsi äitiään. Kaikkia kävelemään pystyviä huudettiin auttamaan. Koneesta kannettiin loukkaantuneita ulos. Kipu jalassani yltyi. Huusin apua. Kukaan ei tullut.

Olin maannut jonkin aikaa maassa tuskissani, kun kuulin paloauton sireenin. Palomiehet aloittivat tulipalon sammuttamisen ja he siirsivät loukkaantuneita kauemmas lentokoneen luota. Huusin heitä auttamaan, mutta aina kun avasin suuni, luotani käännyttiin pois. Makasin ja huusin. Kukaan ei auttanut. Joku matkustaja käveli ympärilläni. Höpisi jotain. Kauhisteli tilannetta, mutta ei tehnyt mitään. Shokissa ilmeisesti.

En enää jaksanut huutaa apua. Yritin saada ajatukset pois kivusta. Yksi koneemme lentoemännistä tuli luokseni. Kysyi vointiani. Kerroin jalastani. Hän huusi itselleen apua. He yhdessä tarttuivat minusta kiinni ja nostivat toimivan jalkani päälle. He kantoivat minut kauemmas lentokoneesta samaan riviin muiden loukkaantuneiden kanssa. Toisella puolellani oli kaksi, joilla oli molemmilla avomurtuma jalassa. Toisella puolellani oli joku joka ei pystynyt liikuttamaan alaruumistaan ja valitti selkäkipua.

Vihdoinkin ambulanssi saapui paikalle. Kaksi miestä jakeli värillisiä lappuja. Minulta kysyttiin voinnistani. Sain kaulaani keltaisen lapun. Sitten he siirtyivät jo seuraavaan. Jatkoin makaamista ja yritin sietää kipuani. Ohi kulki paljon ihmisiä. Suurin osa palomiehiä. Välillä heidän kengistä lensi hiekkaa silmiini.

Seuraava ambulanssi saapua paikalle. He kysyivät taas vointiani, tunnustelivat pulssia ja kysyivät hengityksestäni. He sitoivat jalkani rautaputkineen. Sanoin kivusta, mutta heillä ei ollut vielä antaa kipulääkettä. Kiinnittivät hihaani keltaisen teipinpalasen, johon kirjoittivat jotain. He merkitsivät jotain paperilappuun ja jättivät lapun viereeni.

Siinä sitten makasin. Ohi kulki edelleen paljon ihmisiä. He kantoivat loukkaantuneita paareilla. Monet olivat pahasti palaneet ja verisiä. Odotin ja odotin. Vähän väliä joku tuli kysymään vointiani. Lentokoneita lensi ylitsemme jatkuvasti. Hirveä ääni. Tärisin kylmästä. Olin viimeisten joukossa. Kolme palomiestä tulivat vihdoinkin luokseni. He käänsivät minut kyljelleen ja pujottivat paarit alleni. He kantoivat minua johonkin. Jonnekin selvästi syrjempään. Siellä oli paljon ambulanssimiehistöä. Makasin uudessa loukkaantuneiden rivissä. Jonkin ajan kuluttua minulta tultiin taas kysymään vointiani ja kaikenlaisia muita asioita. Minulle annettiin taas uusi paperi johon oli kirjoitettu kaikenlaista. Minusta puhuttiin jatkuvasti keltaisena. Minut kanyloitiin ja vihdoinkin sain kipulääkettä. Valitin kylmästä, mutta peittoja ei kuulemma ollut. Ei mitään lämmikettä. Tärisin ja tärisin. Mitään ei tapahtunut todella pitkään aikaan. Aina välillä tultiin vain kysymään kivusta. Henkilötietojani kyseltiin ja omaisista. Hihaani kirjoitettua tarraa ihmeteltiin. Mutta siinä vain makasin ja tärisin.

Onneksi kyseessä oli SAR-harjoitus eikä suinkaan tositapahtuma. Toivottavasti en ikinä joudu tuollaiseen tilanteeseen. Varsinkin, kun todellisuudessa minulla ei olisi toppatakkia päällä ja olisin vielä paljon hypotermisempi. Oikeassa tilanteessa ilmeisesti ensimmäisenä tulisi myös pulaa kipulääkkeistä....joita itsekin sain tosiaan vasta kahden tunnin makaamisen jälkeen. Yhteensä makasin lähemmäs kolme tuntia, minkä jälkeen potilaille annettiin lupa nousta lämmittelemään. Seisoin kylmässä vielä tunnin lisää kunnes lääkintämiehet päättivät päättää harjoituksen.

Lämpimän keiton kautta matkamme jatkui koululle ja kotiin pääsin puoli kahdentoista aikaan yöllä. Onneksi Mika tuli hakemaan purkutilaisuuden jälkeen koululta kotiin.

Että semmoinen koulupäivä. Päivä oli siis alkanut jo kahdeksalta neljän tunnin tentillä ja jatkunut terkkareiden infotilaisuuksilla. Ei ole hirveän hohdokasta miettiä kahdeltatoista lounaalla, että vielä 11h koulua jäljellä kun takana on jo 4h. Kolmelta alkoi suuronnettomuusharjoituksen roolien jako ja maskeeraus. Kuudelta oltiin jo "lentokoneessa" aloittamassa laskeutumista.

Mielenkiintoinen kokemus, mutta en kyllä tuohon hommaan enää halua. Sen verran tuskanen fiilis oli, vaikka en todellisesti ollut millään tavalla loukkaantunut.

Mutta kohta Halloween-juhliin!

Haastetta

Päivä 1: kuva lävistyksestä jonka voisit ottaa
Päivä 2: kuva jostain kesäisestä

Päivä 3: kuva jostain söpöstä
Päivä 4: kuva unelma miehestä/naisesta
Päivä 5: kuva jostain mitä olet tehnyt tänään

Eli tänään aloitettiin Mikan kanssa päivä lähtemällä kuntosalille. Sai päivän mukavasti käyntiin kun väsymys karisi hikoillessa. Puntin jälkeen olen yrittänyt päntätä huomiseen kokeeseen. Vähän kyllä semmoinen fiilis, ettei päähän ole jäänyt mitään. Noh, sen näkee huomenna. Ja voivoi jos ei mene ekalla läpi. Sitten ainakin tietää vähän paremmin uusinnassa, että mitä vaaditaan. Tosin kaikkien tenttien uusinnat on samaan aikaan.... eli ei kannata joutua uusimaan useampaa koetta. Tosin mitä enemmän aikaa kuluu tehon tentistä, sitä enemmän tuntuu siltä etten päässyt siitä läpi :S

Päivä 6: kuva paikasta jonne haluaisit mennä
Päivä 7: kuva jostain mistä pidät
Päivä 8: kuva jostain minkä haluaisit
Päivä 9: kuva lempinäyttelijästäsi
Päivä 10: kuva keneltä haluaisit näyttää
Päivä 11: kuva miten haluaisit viettää useimmat päiväsi
Päivä 12: kuva jostain mitä söit viimeksi
Päivä 13: kuva jostain mitä joit viimeksi
Päivä 14: kuva parhaasta katsoneistasi elokuvista
Päivä 15: kuva lempipaikastasi
Päivä 16: Kuva joka kuvaa mielialaasi nyt
Päivä 17: kuva lempijuomastasi
Päivä 18: kuva jostain mitä teit eilen
Päivä 19: kuva mieleisistäsi vaatteista
Päivä 20: kuva jostain mistä pidät
Päivä 21: Kuva jostain herkullisesta
Päivä 22: kuva jostain sinun jokapäiväisestä rutiinista
Päivä 23: kuva jostain mitä haluaist tehdä ennen kuolemaasi
Päivä 24: kuva jostain jota odotat nyt
Päivä 25: kuva jostain mitä teet tunnin päästä
Päivä 26: kuva puhelimestasi
Päivä 27: kuva jostain mitä ikävöit
Päivä 28: kuva jostain mitä haluaisit oppia
Päivä 29: kuva minne haluaisit mennä
Päivä 30: kuva jostain tunnetusta henkilöstä jonka haluaisit nähdä

Mun tenttiin lukeminen ei ihan oikeasti etene halutulla tavalla

Päivä 1: kuva lävistyksestä jonka voisit ottaa
Päivä 2: kuva jostain kesäisestä

Päivä 3: kuva jostain söpöstä

Päivä 4: kuva unelma miehestä/naisesta

No hei tietenkin <9
Päivä 5: kuva jostain mitä olet tehnyt tänään
Päivä 6: kuva paikasta jonne haluaisit mennä
Päivä 7: kuva jostain mistä pidät
Päivä 8: kuva jostain minkä haluaisit
Päivä 9: kuva lempinäyttelijästäsi
Päivä 10: kuva keneltä haluaisit näyttää
Päivä 11: kuva miten haluaisit viettää useimmat päiväsi
Päivä 12: kuva jostain mitä söit viimeksi
Päivä 13: kuva jostain mitä joit viimeksi
Päivä 14: kuva parhaasta katsoneistasi elokuvista
Päivä 15: kuva lempipaikastasi
Päivä 16: Kuva joka kuvaa mielialaasi nyt
Päivä 17: kuva lempijuomastasi
Päivä 18: kuva jostain mitä teit eilen
Päivä 19: kuva mieleisistäsi vaatteista
Päivä 20: kuva jostain mistä pidät
Päivä 21: Kuva jostain herkullisesta
Päivä 22: kuva jostain sinun jokapäiväisestä rutiinista
Päivä 23: kuva jostain mitä haluaist tehdä ennen kuolemaasi
Päivä 24: kuva jostain jota odotat nyt
Päivä 25: kuva jostain mitä teet tunnin päästä
Päivä 26: kuva puhelimestasi
Päivä 27: kuva jostain mitä ikävöit
Päivä 28: kuva jostain mitä haluaisit oppia
Päivä 29: kuva minne haluaisit mennä
Päivä 30: kuva jostain tunnetusta henkilöstä jonka haluaisit nähdä

Terve päivä

Päivä 1: kuva lävistyksestä jonka voisit ottaa
Päivä 2: kuva jostain kesäisestä

Kuva vuodelta 2009 kesää. Oltiin oltu juhlistamassa Eevan synttäreitä Suomenlinnassa. En muista miksi, mutta mun piti lähteä pois vähän aikaisemmin. Tylsistyin odotellessa lauttaa, joten räpsin pikkupokkarillani kuvia lokeista ja kadehdin vieressä räpsivän järkkäriä. Mutta tykkään tästä kuvasta

Päivä 3: kuva jostain söpöstä

Meidän söpöliinit <3 Robin on edessä ja Batman takana. Kisuja ei ole millään lailla aseteltu kuvaan. Ne on vaan parhaita kavereita ja tykkää halia toisiaan <3

Päivä 4: kuva unelma miehestä/naisesta
Päivä 5: kuva jostain mitä olet tehnyt tänään
Päivä 6: kuva paikasta jonne haluaisit mennä
Päivä 7: kuva jostain mistä pidät
Päivä 8: kuva jostain minkä haluaisit
Päivä 9: kuva lempinäyttelijästäsi
Päivä 10: kuva keneltä haluaisit näyttää
Päivä 11: kuva miten haluaisit viettää useimmat päiväsi
Päivä 12: kuva jostain mitä söit viimeksi
Päivä 13: kuva jostain mitä joit viimeksi
Päivä 14: kuva parhaasta katsoneistasi elokuvista
Päivä 15: kuva lempipaikastasi
Päivä 16: Kuva joka kuvaa mielialaasi nyt
Päivä 17: kuva lempijuomastasi
Päivä 18: kuva jostain mitä teit eilen
Päivä 19: kuva mieleisistäsi vaatteista
Päivä 20: kuva jostain mistä pidät
Päivä 21: Kuva jostain herkullisesta
Päivä 22: kuva jostain sinun jokapäiväisestä rutiinista
Päivä 23: kuva jostain mitä haluaist tehdä ennen kuolemaasi
Päivä 24: kuva jostain jota odotat nyt
Päivä 25: kuva jostain mitä teet tunnin päästä
Päivä 26: kuva puhelimestasi
Päivä 27: kuva jostain mitä ikävöit
Päivä 28: kuva jostain mitä haluaisit oppia
Päivä 29: kuva minne haluaisit mennä
Päivä 30: kuva jostain tunnetusta henkilöstä jonka haluaisit nähdä

Sain tänään terveen paperit! Aika hieno fiilis olla virallisesti terve pitkästä aikaa ^^ Nyt mut on uloskirjattu ja siirryn terveyskeskuksen rasitteeksi :D Siellä sitten uusin reseptini niin kauan kuin koen olevan tarvetta. Hyvä fiilis :) Onneksi jättivät vieläpä kirjoittamatta siihen loppulausuntoon liian tarkkoja diagnooseja. Ei tarvitse kantaa leimaa otsassa. Jospa nyt voisin siis totaalisesti unohtaa menneisyyden ja keskittyä vain ja ainoastaan tulevaan :)

Huomenna on opiskelujeni kolmas lääkelaskutentti. Lääkelaskut ovat tylsistyttävän helppoja. Varsinkin jos on lukenut ja kirjoittanut pitkän matematiikan lukiossa. Toisaalta olen hyvin onnistunut turruttamaan matikka-aivoni lääkelaskujen tasolle :D Vaikeammat tuskin enää luonnistuisivat ainakaan aivan heti. Ainoa vaan, että lääkelaskutentti arvostellaan hyväksytty/hylätty. Hylätyn saa jos tekee pienimmänkin virheen ihan missä asiassa tahansa. Toivottavasti jatkaisin puhdasta suoraani ja en tälläkään kertaa tekisi mitään tyhmiä huolimattomuusvirheitä.

Torstaina olisi taas perioperatiivisen ja anestesiologian tentit. Anestesiologiaa olen jonkin verran "jo" lukenut, mutta en vaan millään löydä motivaatiota lukea perioperatiivisen tenttiin. Eikä ole edes minkäänlaista aavistusta, mitä kannattaisi lukea :/ Ehkä sairaalaelvytys nyt ainakin pitäisi opetella hyvin, nimittäin se oli itseasiassa ainoa kunnolla uusi asia koko kurssilla.

Ärsyttää vaan kun taas on laskettu opintopisteet päin persettä. Eikö opettajat lainkaan laske itse paljonko meillä on tunteja ja paljonko itse vaativat itsenäistä työskentelyä? Antavat yhden opintopisteen kolmen opintopisteen työmäärästä.

Niin ja mitä ihmettä mä oikein pistän päälle halloween-pirskeisiin lauantaina? :S

Haastetta

Edellinen haastesysteemi jäi pahasti kesken. Ehkä tämä ei jäisi :D

Päivä 1: kuva lävistyksestä jonka voisit ottaa

muuten haluaisin takaisin huulilävistykseni, mutta töissä ei semmoiset ole hyvä asia :( eli tuo periaatteessa ainoa jonka voisin ottaa, mutta en oikein sitäkään, kun en halua mitään korostamaan hörökorviani :D


Päivä 2: kuva jostain kesäisestä
Päivä 3: kuva jostain söpöstä
Päivä 4: kuva unelma miehestä/naisesta
Päivä 5: kuva jostain mitä olet tehnyt tänään
Päivä 6: kuva paikasta jonne haluaisit mennä
Päivä 7: kuva jostain mistä pidät
Päivä 8: kuva jostain minkä haluaisit
Päivä 9: kuva lempinäyttelijästäsi
Päivä 10: kuva keneltä haluaisit näyttää
Päivä 11: kuva miten haluaisit viettää useimmat päiväsi
Päivä 12: kuva jostain mitä söit viimeksi
Päivä 13: kuva jostain mitä joit viimeksi
Päivä 14: kuva parhaasta katsoneistasi elokuvista
Päivä 15: kuva lempipaikastasi
Päivä 16: Kuva joka kuvaa mielialaasi nyt
Päivä 17: kuva lempijuomastasi
Päivä 18: kuva jostain mitä teit eilen
Päivä 19: kuva mieleisistäsi vaatteista
Päivä 20: kuva jostain mistä pidät
Päivä 21: Kuva jostain herkullisesta
Päivä 22: kuva jostain sinun jokapäiväisestä rutiinista
Päivä 23: kuva jostain mitä haluaist tehdä ennen kuolemaasi
Päivä 24: kuva jostain jota odotat nyt
Päivä 25: kuva jostain mitä teet tunnin päästä
Päivä 26: kuva puhelimestasi
Päivä 27: kuva jostain mitä ikävöit
Päivä 28: kuva jostain mitä haluaisit oppia
Päivä 29: kuva minne haluaisit mennä
Päivä 30: kuva jostain tunnetusta henkilöstä jonka haluaisit nähdä

Nyt voi vähän hengähtää

Vihdoinkin kouluhommat alkaa pikkasen helpottamaan. Ei tässä olekaan kuin viikko enää harjoittelun alkuun :D

Olen tässä kerennyt ottamaan jopa työkeikkaa vastaan! Olin tiistaina aamuvuorossa. Tiesin jo etukäteen, että tulisin tekemään vuoron toisen sijaisen kanssa ja mietinkin, että mitäköhän siitä tulee. Siitä on kuitenkin jo reilusti aikaa kun viimeksi tein kyseiseen ryhmäkotiin keikkaa, joten asiat eivät olleet mitenkään tuoreena mielessä ja myöhemmin valkeni, että asukkaatkin olivat muuttuneet yllättävän radikaalisti. Mukavampaa olla töissä kun edes toinen on jotenkin perillä.

Tiistaina 7.30 kun saavuin töihin, ilmoitettiin ettei työparini ole saapunut seitsemäksi töihin niin kuin olisi pitänyt. Ei ilmoittanut mitään, jätti vain tulematta. Paska tsägä, piti pärjätä yksin kahdentoista asukkaan kanssa ennen kuin osastonhoitaja tuli töihin ja sai hankittua uuden sijaisen. Se on inhottava fiilis, kun on juuri saanut yhden asukkaan istumaan vessanpöntölle, mutta toinen huutaakin apua ryhmäkodin toisessa päässä. Sitten ryntään sinne ja saan tietää, että asukas huusi apua, koska hänellä on pissahätä. Tosin onneksi oli vain pissahätä... vaikka kykeneekin käymään ihan itsenäisesti vessassa. Mutta aina kun joku huutaa apua, mun verenpaine nousee uusiin huippulukemiin.

Noh, onneksi toinen sijainen saatiin enkä joutunut olemaan yksin kuin muutaman tunnin. Vuorokin meni mukavan nopeasti kun oli niin toiminnantäytteinen. En ymmärrä miten voi jaksaa työtä, mikä sisältää enimmäkseen tietokoneenääressä istumista. Eikö aika kulu ihan liian hitaasti? Tykkään kun on koko ajan tekemistä. Ei ehdin paljoa kelloa vilkaista, paitsi silloin kun miettii kuinka moni ei ole saanut vielä aamupalaa, mutta kello on kuitenkin jo noin paljon. Se on kuitenkin inhottavaa jos ei mitään taukoja ehdi pitämään....

Mutta juu, sen työpäivän jälkeen riensin vielä suoraan lastenklinikalle luennolle. Väsytti lievästi sanottuna, kun en tietenkään ollut nukkunut mitenkään kehuttavasti. Silmät eivät pysyneet millään auki. Inka repesi nauramaan siinä vaiheessa kun rupesin unissani nykimään (se tunne, että tippuu ja osuu maahan).

Keskiviikkona oli taas ihanan Ullan syntymäpäivä. Harmi vaan, että mun ja Mikan osalta ilta jäi liian lyhyeen, kun mun piti päästä kotiin nukkumaan aikaisin seuraavan aamun tentin vuoksi.

Torstaina koitti kauan stressattu tehohoidon tentti. Heti kun sain paperin eteeni kirjoitin hirveää vauhtia kaiken minkä tiesin siihen etten vaan ehtisi unohtamaan mitään :D Aivan kuin olisin vain oksentanut kaikki aivoissani olevan tiedon siihen paperille. Nimittäin aivotoimintani tentin jälkeen oli jokseenkin kuollutta. Inka kertoi tentin jälkeen ihmetelleensä miten hirveästi huokailin. Oli laskenut vähän aikaa huokailujani, mutta lopetti kun ajatteli sen häiritsevän omaa keskittymistään. Noh, oli semmoinen huokaileva fiilis :D ei mitenkään positiivisella tavalla. Iiriksellä ei ilmeisesti myöskään ollut paras mahdollinen fiilis, kun kiroili aina sivua kääntäessään.

Ihme kyllä tentin jälkeen saatiin kuitenkin tehtyä vielä runsaasti liiketoimintasuunnitelmaamme. Sen pituus alkaa lähennellä jo hyvän liiketoimintasuunnitelman kriteerejä! Ylitettiin 20 sivun raja! Ja se on melkein valmis!! Enää pitää selittää auki laskelmataulukoita ja kirjoittaa tiivistelmä ja johdanto :) Eli kohta on yksi stressi pois!! JEE!

Nyt kuitenkin lähden tuijottamaan telkusta leffaa. Jatkan tätä merkintää varmaan vielä myöhemmin :)

EDIT

Juu, eli perjantainakin olin töissä. Tällä kertaa onneksi vakkarin eli siis entisen työkaverini kanssa. Oli todella mukavaa taas pitkästä aikaa kerrata kuulumisia :) Se vuoro menikin taas vauhdilla. En sitten tiedä milloin taas kerkiäisi keikalle, kun seuraava viikko on taas aika täynnä koulun suhteen ja pitäisi tentteihinkin keritä lukemaan. Ensiviikolla on myös elämäni pisin koulupäivä 8-23. Mitäköhän siitäkin tulee :D Mutta viikon päästä alkaa tosiaan taas harjoittelu. Harjoittelutunnit taas laskettu aivan päin persettä. Paljon enemmän joutuu tekemään hommia kuin mitä saa opintopisteitä ja se on fakta. Opettajat eivät vain ilmeisesti osaa laskea eivätkä vaivaudu kuuntelemaan mitä meillä on sanottavana. Sentään nyt saatiin taisteltua itsenäisyyspäivä vapaaksi. Eli minä vietän sitten päiväni/iltani/yöni lastenlinnassa ja viimeiset kolme viikkoa Porvoon synnyttäneiden osastolla ihan jouluaattoon asti. Tai ehkä voisi yrittää saada tehtyä edes muutaman pitkän päivän, jotta pääsisi joululomalle aikaisemmin.

Tänään saan tänne taas ihania ystäviäni!! Edelliset parvekebileet olivat niin ihanat, että oli pakko järjestää seuraavat mahdollisimman nopeasti :) Tässä vielä muutama kuva viime parvekebileistä tämän romaanin loppuun.

Ella <3

Söpöt Outi ja Iiro!

Kadehdin koko illan Ullan vaatteita. Ne oli niin ihanat ja Ulla niin kaunis :)

Joo, meiltä puuttuu edelleen keittiöstä kaapinovet :D aikaa niiden maalaamiseen tuntuu vaan olevan liian vähän.

Anna ja Batman. Kissat vierasti yllättävän vähän. Ne vietti melkein koko illan jonkun sylissä. Mutta miksi nyt rapsutuksista kieltäytyä ;)

singstar <3

Ihan ihmepäivä

En nyt vieläkään oikein käsitä koko asiaa, joten kirjoitan sitä jotenkin auki itselleni.

Mummi soitteli mulle muutama päivä sitten, että he haluaisivat takaisin vihkiryijynsä jonka olen vienyt. Sanoin etten kyllä ole vienyt heidän vihkiryijyään, ehkä se oli Jenni tai Lotta (ainahan mummi sekoittaa meidät). Mummi hyväksyi vastauksen. Puhelu loppui siihen.

Tänään mummi taas soitteli ja oli heti jotenkin tuohtunut. Sanoi, että hän todella haluaisi heidän vihkiryijynsä takaisin, sillä mummin ei olisikaan pitänyt antaa sitä minulle vaikka sitä niin kauniisti pyysin. Sanoin, ettei minulla edelleenkään ole mitään hajua heidän vihkiryijystään. Mummi selitti, että minä olen varmasti luullut sitä matoksi ja käytän sitä mattona, mutta ei se ole matto. Ihmettelin, että ei meille ole kyllä uusia mattojakaan ilmestynyt. Hoin useampaan kertaan mummille, että kyllä minä tiedän mikä on ryijy, mutta en ole mitään ryijyä vienyt.

Mummi osasi niin tarkasti kertoa, että olin vienyt sen silloin kun viimeksi käytiin Lotan kanssa heillä. Se oli ollut muovikassissa Petrin huoneessa ja olin ihastellut miten kaunis se on ja pyytänyt sitä itselleni. Ukkikin muisti tapahtuman, joten minua vastaan oli kaksi todistajaa. Olin aivan hämilläni. Vihaan ryijyjä. En voi sietää niitä enkä ymmärrä miksi olisin semmoisen halunnut omaan kotiini. Yritin kuumeisesti miettiä, mikä edes on vihkiryijy, minkä kokoinen se on, minkä värinen mummin ja ukin vihki ryijy on?! Sanoin mummille edelleen ettei minulla ole minkäänlaista käsitystä tapahtumasta enkä ole sitä mielestäni vienyt. Nyt mummi todella jo kiihtyi ja rupesi puolihuutoa paasaamaan miten minun ei tule valehdella hänelle. Olen kuitenkin jo myynyt ryijyn kirpputorilla enkä vain halua myöntää sitä hänelle.

Olin todella hämilläni. Yritin selittää, miten en ole edes käynyt kirpputorilla todella pitkään aikaan ja miksi minä muka valehtelisin. Mummin syyttely ja ärjyminen sai minut jo hermoromahduksen partaalle. Hän ei selvästi uskonut sanaakaan mitä sanoin. Käski minun nyt sitten etsiä hänen ryijynsä, kun ukkikin oli jo niin surullinen kun vein sen. Hän ihmetteli miten olen menettänyt muistini. Olen hänen muististaan huolestunut, mutta minunhan muistista pitäisi todella huolissaan olla kun niin nuorikin olen vielä.

Päässäni pyöri kaikenlaista. Ehkä olinkin vienyt ryijyn? Mutta miksi olisin? Olenko nyt itse seonnut täysin ja menettänyt muistini. Pidättelin jo sen verran itkua, että sanoin vain etsiväni sen, jotta pääsisin mummin syyttelyistä eroon. Olin aivan sekaisin. Olinko minä nyt menettänyt taas järkeni kun mummi niin vakuuttavasti kertoi tarinansa? Loukkasi kun syytetään valehtelijaksi vaikkei minulla ole edes mitään aavistusta mistä puhutaan.

Itkun keskellä kävin kaappeja ja laatikoita läpi. Mietin edelleen kuumeisesti miltä heidän vihkiryijynsä nyt mahtaa näyttää. Osa ajasta meni Mikan olkapäätä vasten nyyhkyttäen. Lopulta yritin koota itseäni sen verran että saisin soitettua äidille tietäisikö hän mitään mummin ja ukin vihkiryijystä. Äidiltä sain ensinnäkin tietää mikä on vihkiryijy. Hän myös rauhoitteli ja vakuutteli etten sitä ole voinut viedä. Lupasivat isän kanssa soittaa mummille.

Mummi vielä yritti soittaa, mutta en halunnut vastata.

Myöhemmin kävi ilmi, että kyseinen vihkiryijy löytyi tätini varastosta, jossa se on ollut jo pidemmän aikaa kun mummi on halunnut antaa ryijyn tädilleni.

Mistä tämä koko episodi nyt oikein tuli? En ymmärrä.

Tajusin tänään myös, että eihän minulla ole sittenkään kuin puoli viikkoa aikaa lukea tehohoidon tenttiin. Stressaa. Pää lyö tyhjää.

Syksy!

Olen aina ilmoittanut olevani välivaihevihaaja. Pidän kesästä ja talvesta, mutta kevät ja syksy ovat tuoneet mieleen vain ja ainoastaan sateen, pimeyden, viiman ja loskan. Nyt ensimmäistä kertaa elämässäni en tunne antipatioita syksyä kohtaan! Itseasiassa tuntuu ihanalta, kun saa taas pukea villasukat jalkaan ja sytytellä kynttilöitä. On ihanaa pukea vähän enemmän kerroksia taas päälleen. Hain talvivaatteet kellarista ja vein kesävaatteet pois. Nyt saan taas verhoutua tunikoihini <3 Aloitin syksyn innoittamana taas neulomaankin (ja hartiat tietenkin jumissa!).

Ehkä eniten syksymieltäni herätteli kuitenkin Luukissa tehty patikointiretki. Tarkoitus oli kävellä 8,5km kierros Mikan kanssa, mutta matka hieman venyi tahallisten harhapolkujen ja niitä seuranneiden todellisten harhapolkujen myötä. Loppuvaiheessa jalat huusi hoosiannaa ja olin todella iloinen kun automme oli taas näköpiirissäni. Mutta raitis ilma teki todella hyvää! Muutama pieni sadepisara ei haitannut. Rakastuin Luukin luontoon. Hyvää treeniä samalla, kun maasto on semmoista ylös-alas-ylös-alas. Sen retken jälkeen oli mukavampaa paneutua taas tehohoidon pänttäämiseen ja yölläkin sain nukuttua pitkästä aikaa yllättävän hyvin.

Jalat vieläkin muussina. Luukkipatikointia edelsi vieläpä kuntosali, eli silloinkin jalat tuntuivat jotenkin kärsineen. Huomenna kuitenkin vesijuoksemaan kipuja pois ja juoruamaan ystävän kanssa ^^

Opettajat lähetti meille ison kasan esimerkkitehtäviä tehohoidosta ja epätoivo iski. Iso kasa hepreaa ja ympäripyöreitä kysymyksiä. Kyllä sen heprean ymmärtää, mutta kun vaan keksisi minkäsuuntaisia vastauksia halutaan. Noh...Onneksi tässä on vielä puolitoista viikkoa aikaa lukea (mikä ei kyllä riitä mihinkään! Miksi en aloittanut aikaisemmin?!?!)

Mielentilaani ei lainkaan helpottanut tieto siitä, että ei saada itsenäisyyspäivää vapaaksi. Meidän koulussa katsokaas ei saada pyhiä vapaaksi, ei ole syyslomia eikä talvilomia ja oma joululomani on viikon pituinen :) Eli helpostihan sitä jaksaa suorittaa sen lähes 70 op:tä!! Noh...sentään mulla oli se yhteensä kolmen viikon kesäloma.... Jotkut ei pitäny lainkaan kesälomaa...

Tic Tac Tic Tac

Aloin jo hyppiä riemusta, että jospa olisin vihdoinkin saamassa unenlahjani takaisin. Mutta ei, ihan harhaluulo. Tietenkin alkoi heti taas aamuyöheräily. Tosin pätkissä nukkuminen on vielä erittäin siedettävää. Sentään kokee sen ihanan miellyttävän fiiliksen kun saa nukahtaa illalla vaivattomasti. Ei sillä sitten enää niin väliä jos kahdesta eteen päin nukkuu 15-30min pätkissä. Kunhan ei tarvitse kokea sitä hirveää stressiä kun katsoo kelloa  kolmelta nukahtamatta kertaakaan ja herätyskello soi kuudelta. Mutta joo, piti tuonkin vaiheen tulla takaisin. .....Mutta ehkä ne unenlahjat vielä joskus tulee takaisin.

Sit mun piti selittää tähän vielä vaikka mitä esim. aivan mahtavasta ystävien kanssa vietetystä lauantai-illasta tai Mikan (ja samalla siskon) vuosien karttumisesta ja anoppiehdokkaan visiitistä. Nyt en kuitenkaan tunnu saavan mitään fiksua tekstiä sittenkään aikaseksi. Voisiko johtua kenties monesta surkeasti nukutusta yöstä ja kahdeksan tunnin koulupäivästä.