Olen tässä kerennyt ottamaan jopa työkeikkaa vastaan! Olin tiistaina aamuvuorossa. Tiesin jo etukäteen, että tulisin tekemään vuoron toisen sijaisen kanssa ja mietinkin, että mitäköhän siitä tulee. Siitä on kuitenkin jo reilusti aikaa kun viimeksi tein kyseiseen ryhmäkotiin keikkaa, joten asiat eivät olleet mitenkään tuoreena mielessä ja myöhemmin valkeni, että asukkaatkin olivat muuttuneet yllättävän radikaalisti. Mukavampaa olla töissä kun edes toinen on jotenkin perillä.
Tiistaina 7.30 kun saavuin töihin, ilmoitettiin ettei työparini ole saapunut seitsemäksi töihin niin kuin olisi pitänyt. Ei ilmoittanut mitään, jätti vain tulematta. Paska tsägä, piti pärjätä yksin kahdentoista asukkaan kanssa ennen kuin osastonhoitaja tuli töihin ja sai hankittua uuden sijaisen. Se on inhottava fiilis, kun on juuri saanut yhden asukkaan istumaan vessanpöntölle, mutta toinen huutaakin apua ryhmäkodin toisessa päässä. Sitten ryntään sinne ja saan tietää, että asukas huusi apua, koska hänellä on pissahätä. Tosin onneksi oli vain pissahätä... vaikka kykeneekin käymään ihan itsenäisesti vessassa. Mutta aina kun joku huutaa apua, mun verenpaine nousee uusiin huippulukemiin.
Noh, onneksi toinen sijainen saatiin enkä joutunut olemaan yksin kuin muutaman tunnin. Vuorokin meni mukavan nopeasti kun oli niin toiminnantäytteinen. En ymmärrä miten voi jaksaa työtä, mikä sisältää enimmäkseen tietokoneenääressä istumista. Eikö aika kulu ihan liian hitaasti? Tykkään kun on koko ajan tekemistä. Ei ehdin paljoa kelloa vilkaista, paitsi silloin kun miettii kuinka moni ei ole saanut vielä aamupalaa, mutta kello on kuitenkin jo noin paljon. Se on kuitenkin inhottavaa jos ei mitään taukoja ehdi pitämään....
Mutta juu, sen työpäivän jälkeen riensin vielä suoraan lastenklinikalle luennolle. Väsytti lievästi sanottuna, kun en tietenkään ollut nukkunut mitenkään kehuttavasti. Silmät eivät pysyneet millään auki. Inka repesi nauramaan siinä vaiheessa kun rupesin unissani nykimään (se tunne, että tippuu ja osuu maahan).
Keskiviikkona oli taas ihanan Ullan syntymäpäivä. Harmi vaan, että mun ja Mikan osalta ilta jäi liian lyhyeen, kun mun piti päästä kotiin nukkumaan aikaisin seuraavan aamun tentin vuoksi.
Torstaina koitti kauan stressattu tehohoidon tentti. Heti kun sain paperin eteeni kirjoitin hirveää vauhtia kaiken minkä tiesin siihen etten vaan ehtisi unohtamaan mitään :D Aivan kuin olisin vain oksentanut kaikki aivoissani olevan tiedon siihen paperille. Nimittäin aivotoimintani tentin jälkeen oli jokseenkin kuollutta. Inka kertoi tentin jälkeen ihmetelleensä miten hirveästi huokailin. Oli laskenut vähän aikaa huokailujani, mutta lopetti kun ajatteli sen häiritsevän omaa keskittymistään. Noh, oli semmoinen huokaileva fiilis :D ei mitenkään positiivisella tavalla. Iiriksellä ei ilmeisesti myöskään ollut paras mahdollinen fiilis, kun kiroili aina sivua kääntäessään.
Ihme kyllä tentin jälkeen saatiin kuitenkin tehtyä vielä runsaasti liiketoimintasuunnitelmaamme. Sen pituus alkaa lähennellä jo hyvän liiketoimintasuunnitelman kriteerejä! Ylitettiin 20 sivun raja! Ja se on melkein valmis!! Enää pitää selittää auki laskelmataulukoita ja kirjoittaa tiivistelmä ja johdanto :) Eli kohta on yksi stressi pois!! JEE!
Nyt kuitenkin lähden tuijottamaan telkusta leffaa. Jatkan tätä merkintää varmaan vielä myöhemmin :)
EDIT
Juu, eli perjantainakin olin töissä. Tällä kertaa onneksi vakkarin eli siis entisen työkaverini kanssa. Oli todella mukavaa taas pitkästä aikaa kerrata kuulumisia :) Se vuoro menikin taas vauhdilla. En sitten tiedä milloin taas kerkiäisi keikalle, kun seuraava viikko on taas aika täynnä koulun suhteen ja pitäisi tentteihinkin keritä lukemaan. Ensiviikolla on myös elämäni pisin koulupäivä 8-23. Mitäköhän siitäkin tulee :D Mutta viikon päästä alkaa tosiaan taas harjoittelu. Harjoittelutunnit taas laskettu aivan päin persettä. Paljon enemmän joutuu tekemään hommia kuin mitä saa opintopisteitä ja se on fakta. Opettajat eivät vain ilmeisesti osaa laskea eivätkä vaivaudu kuuntelemaan mitä meillä on sanottavana. Sentään nyt saatiin taisteltua itsenäisyyspäivä vapaaksi. Eli minä vietän sitten päiväni/iltani/yöni lastenlinnassa ja viimeiset kolme viikkoa Porvoon synnyttäneiden osastolla ihan jouluaattoon asti. Tai ehkä voisi yrittää saada tehtyä edes muutaman pitkän päivän, jotta pääsisi joululomalle aikaisemmin.
Tänään saan tänne taas ihania ystäviäni!! Edelliset parvekebileet olivat niin ihanat, että oli pakko järjestää seuraavat mahdollisimman nopeasti :) Tässä vielä muutama kuva viime parvekebileistä tämän romaanin loppuun.
 |
| Ella <3 |
 |
| Söpöt Outi ja Iiro! |
 |
| Kadehdin koko illan Ullan vaatteita. Ne oli niin ihanat ja Ulla niin kaunis :) |
 |
| Joo, meiltä puuttuu edelleen keittiöstä kaapinovet :D aikaa niiden maalaamiseen tuntuu vaan olevan liian vähän. |
 |
| Anna ja Batman. Kissat vierasti yllättävän vähän. Ne vietti melkein koko illan jonkun sylissä. Mutta miksi nyt rapsutuksista kieltäytyä ;) |
 |
| singstar <3 |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti