Täydellinen viikonloppu

Viime viikonloppu oli kaikin puolin onnistunut ja tuli todella tarpeeseen. Ylityötunteja oli kerääntynyt sen verran, että sain perjantainkin vapaaksi. Kyllä se kolme vapaata vaikuttaa ihmeellisen paljon enemmän kuin kaksi.

Torstaina töiden jälkeen syötiin ensin kotona ja pian lähdettiin kotikotiin vaihtamaan autoihin renkaita. Iskä lämmitti saunan ja oli ihanaa päästä pitkästä aikaa taas löylyihin. Kotona sitten leffaa Mikan kainalossa.

Perjantaina sain herätä ilman herätyskelloa juuri silloin kun huvitti. Ihanaa kun ei ollut kiire yhtään minnekään. Kun vihdoin heräsin, sain herätä ihanaan valkeaan aamuun. Ensilumi oli satanut aamun (tai yön) aikana. Sateisen, ankean ja pimeän syksyn jälkeen on aivan ihanaa saada lunta maahan. Tulee heti paljon pirteämpi fiilis ja saa kaivattua helpotusta kaamosoireiluun. Lumi tekee pimeydestä siedettävää. Tosin harkitsen edelleen tosissani semmoista supervalolamppua (tuli oikosulku enkä muista enää miksikä niitä oikeasti kutsutaan). Ehkä se helpottaisi aamuheräämistä? Kuuntelen mielelläni kokemuksia semmoisen omaavalta.

Herättyäni perjantaina ja laiskoteltuani sopivasti (ja kellon oltua sopivasti), väsäsin eväät, puin sopivan lämpimästi, nappasin dementihiihtosauvat mukaan, kävin ostamassa kaupasta vähän lisää evästä ja hain vanhemmiltani auton. Kävin noutamassa Mikan töistä ja Mika huristeli meidät Nuuksioon. Ahh, sitä raittiin ilman määrää! Sääkin oli täydellinen päiväpatikointiin. Noin 8-9km siinä tulikin käveltyä. Sitten kaupan kautta takaisin kotiin ruokaa tekemään ja jälleen leffaa Mikan kainalossa.

Mika ja mun dementiahiihtosauvat

Nuuksio...ja minä

Vähän teetä ja voikkaria

Suu täynnä lakua on hyvä jatkaa matkaa. Ja enkös olekin sitten niin edustava? ;)

Lauantaina lähdettiin Mikan kanssa salille hyvinkin pian heräämisen jälkeen. Salin jälkeen vähän siivoilua ja iltapäivästä mentiin mun tädille syömään ja pelaamaan lautapelejä. Todella mukava ilta! Täti oli kyllä aika innokas kaatamaan punkkua..

Sunnuntaiaamu tuli taas laiskoteltua. Neljäksi lähdin Lahteen ja Inka liittyi matkaseuraksi matkan varrella. Menin ensimmäistä kertaa elämässäni Tupperware(jos se kirjoitetaan noin)-kutsuille, jotka ystäväni järjesti. Koko matkan pääpointti oli nähdä taas pitkästä aikaa harjoittelun keskellä ystäviäni, mutta tuli sitä muutama muovihärpäke tilattua. Teki kyllä taas niin hyvää saada parantaa maailmaa ja omaa mieltään Inkan kanssa :)

Kolmessa päivässä saa ihmeellisesti tehtyä. Nyt kuitenkin uusi viikko ja uudet kujeet. Enää kaksi viikkoa harjoittelua :) Tai no 1,5 tänään. Flunssa tosin yrittää kovasti päästä päälle. Tänään heräsin ilman ääntä, onneksi se kuitenkin vetristyi suht nopeasti. Täytyypi mennä heti tekemään anopin supermehua..

Lopuksi muutama kesäinen kuva näin talven kynnyksellä

Vantaanjoen rantaa joskus elokuussa muistaakseni

No ei nyt enää niin kesää. Kissojenyöstä.

Valotusajalla leikkimistä kissojen yössä.

Mennyttä ja tulevaa

Täysin 15. Sisko hankki mulle tuommoisen leikkimopon, "ettei mun tarvitsisi hankkia oikeaa"

Ehkä olen 14, ehkä 15. En tiedä.

10 vuotta sitten...
1. Olin juuri aloittanut yläasteen.
2. Kävin edelleen tukiopetuksessa lukihäiriön vuoksi, mikä hävetti itseäni silloin ja paljon.
3. Ystäväpiirini laajeni silloin urakalla.
4. Lemppari kouluaineeni oli biologia
5. Olin vielä aivan lapsi, vaikka silloin tuntui vanhalta olla JO yläasteella.

Penkkarit, ne ensimmäiset. Olin vielä alaikäinen, eli en tällä kertaa jatkoille lähtenyt. Toisissa penkkareissani sitten taas osallistuin nimenomaan jatkoille, karkkeja en enää heitellyt.

5 vuotta sitten...
1. Olin aloittanut ensimmäisen abivuoteni. Tiesin oikein hyvin, että lukion tulisin suorittamaan neljässä vuodessa, koska toka vuosi jäi melkein kokonaan välistä.
2. Hermoilin valtavasti, että miten löytäisin koulusta uusia ystäviä nykyisten ystävieni kirjoittettua ylioppilaaksi.
3. Olin todella teini
4. Erosin pitkäaikaisesta poikaystävästäni.
5. Elämäni oli hieman enemmän järjestyksessä kuin vuosi sitten, mutta ei silti vielä hyvin hujan hajan.

Yo-kuva

Opiskeluhetki Mikan kanssa. Mikalla fysiikkaa, mulla lääkehoitoa.

Ensimmäinen juhannus Mikan kanssa.

3 vuotta sitten...
1. Sain vihdoinkin itsekin painaa sen valkoisen lakin päähäni. Kirjoitukset eivät tosin menneet niin kuin olisin toivonut niiden menevän.
2. Seurustelin Mikan kanssa.
3. Muutin pois kotoa ensin ystäväni kanssa asumaan, myöhemmin Mikan kanssa.
4. Aloitin terveydenhoitajaopinnot.
5. Olin aloittamassa viimeistä vuotta terapiaa.

Roben kanssa näyttelyssä.

Vuosi sitten...
1. Kolmas vuosi terkkariopintoja alkoi. Vuorossa oli siirtyminen syventävään vaiheeseen ja keväällä todellisiin terkkariopintoihin.
2. Aloitin opinnäytetyön tekemisen toden teolla.
3. Edessä oli todella uuvuttava vuosi koulun osalta.
4. Saimme nuo ihanat karvapallot (kissat) kotiimme.
5. Kävimme Mikan kanssa Barcelonassa.

Kuluneena vuonna...
1. Olen tajunnut, ettei minulla ole sittenkään minkäänlaista käsitystä siitä, minkälaiseen hommaan haluan valmistuttuani.
2. Olen siirtynyt lähihoitajan hommista sairaanhoitajan hommiin ja suoritin kesällä ensimmäisen sairaanhoitajan sijaisuuden. Sain onnistumisen kokemuksia sairaanhoitaja ja vakuutuin viimeistään nyt oikeasta alavalinnasta.
3. Olen tajunnut, että olen ehkä sittenkin saanut jonkinlaista vahvuutta sisälleni.
4. Ystävät ovat merkinneet minulle erityisen paljon.
5. Innostuin liikunnasta toden teolla, minkä seurauksena paino lähti tippumaan yllättävän paljon. Seuraavaksi pitäisi miettiä, miten paino ei tippuisi liikaa.

Eilen minä...
1. Olin hautajaisissa, eli oli suruntäytteinen päivä.
2. Tapasin paljon Mikan sukulaisia, joita en ollut vielä tavannut.
3. Kotiin päästyämme tilattiin Mikan kanssa pizzat
4. Ja katsottiin leffaa Netflixistä
5. Join kaksi siideriä ja tulin niistä aivan huppeliin.

Tänään minä...
1. Pitäisi ainakin tehdä aivan hirveästi kaikenlaista. Toivottavasti saan niistä edes puolet tehtyä.
2. Lähden ystävän kanssa käymään I Love Me -messuilla.
3. Toivottavasti ehdin siivoamaan, sillä kämppä kaipaa sitä kipeästi. Myös vessan kaakelit kaipaisivat kuurausta.
4. Pesen ainakin yhden kissan.
5. Kirjoittaessani tätä, rapsuttelen samanaikaisesti Robinia ja yritän pitää sen tyytyväisenä, ettei se yrittäisi herätellä mua nuolemalla nenääni tai kiskomalla hiuksista. Fiksu kissa, tietää millä saa huomiota.

Huomenna minä...
1. Herään taas ennen kuutta ja toivon, että olen saanut illalla unta ajoissa.
2. Työpäivän vietän taas harjoittelussa neuvolassa.
3. Huomenna on enää 3 vikkoa harjoittelua jäljellä.
4. Toivottavasti saan raahattua itseni salille tai jumppaan iltapäivällä.
5. Unelmoin tulevasta ylitöillä ansaitusta pitkästä viikonlopusta.

Ylihuomenna minä...
1. Teen aikalailla samat asiat kuin huomennakin.
2. Viimeistään siivoan lisää, jos en saanut tänään kunnolla siivottua.
3.
4.
5.

Vuoden päästä minä...
1. Olen valmistunut terveydenhoitajaksi
2. Jos olen onnekas, työskentelen neuvolassa, kouluterveydenhuollossa tai avosairaanhoidossa.
3. Jos olen vähemmän onnekas, työskentelen ehkä jossain enemmän tai vähemmän akuutilla osastolla.
4. Vauvakuume on varmaan pahentunut entisestään.
5. Olen ehkä aikuisempi.

Olen edelleen hengissä

Empäs ole pitkään aikaan kirjoitellut. Sen verran kaikenlaista muuta päällä, että ei ole energiaa riittänyt tänne raapustamiseen. Eikä oikeastaan hirveästi asiaa ole, vaikka päivät ovatkin olleet erittäin täynnä ohjelmaa. Empäs nytkään ajatellut hirveän pitkästi kirjoitella...

Harjoittelu on sujahtanut jo puoleen väliin. Neljä viikkoa takana ja neljä edessä. Kaikki on sujunut loistavasti ja olen oppinut hirjasti. Hienoa huomata, että itsekin osaa jo melkoisesti. Yllättävän paljon olen tehnyt jo itsenäisesti hommia :) Päivät ovat kyllä erittäin työn täytteisiä ja energiaa menee paljon myös siihen, että yrittää pysyä kaikesta perillä, kun hypitää asiasta ja asiakkaasta toiseen melkoisella vauhdilla. Pikkuisen kauhistuttaa myös, mihin tämä suomen neuvolatoiminta on menossa....mutta ei siitä sen enempää. Kun töiden jälkeen pääsee vihdoinkin kotiin, ei sitä jaksa enää paljoakaan tehdä. Vieläpä kun nämä mun huonot yöunet ovat vaivanneet, eli yölläkin saa harvoin kunnolla levättyä. Kyllä sitä nyt nukuttuakin saa, mutta selvästi liian vähän ja krooninen väsymys vaivaa. Liian usein aamulla ensimmäisenä miettii, että voi kun yö tulisi jo, jotta pääsisi vain takaisin nukkumaan. Noh, eipä voi mitään. Kyllä tämä jossain vaiheessa taas helpottaa.

Myös viikonloput ovat olleet aika toiminnantäytteisiä. Vietettiin muuan muassa ystävien kanssa sushi-ilta ja Mikan synttäritkin meni. Sain elämäni ensimmäistä kertaa akupunktiota niskahartiavaivoihin Mikan perhetutulta. Jännitti niin paljon, että oli ehkä hieman vaikeaa rentoutua, mutta kyllä se todella auttoi! Oli pää särkenyt viikon putkeen niskajumien vuoksi ja eipähän särkenyt enää seuraavana päivänä. Onnistuin sitten myös salilla, jumpalla ja venyttelyllä pitämään ne jotenkin auki, että ei ole tarvinnut lääkkeisiin turvautua. Empä olisi uskonut, että olisi noin hyvin auttanut, mutta hienoa, että auttoi! Menen piikiteltäväksi jatkossakin jos tilaisuus tulee :D

Mummolassakin käytiin Mikan kanssa. Nyt mummi on ilmeisesti keksinyt, että mä olen kuullut ne samat jutut aikaisemmin. Nyt hän kertoo ne Mikalle, kun Mika "ei varmaan tiedä". No eihän Mika ole niitä samoja juttuja kuunnellut kuin vasta kolme vuotta.... Mutta ainakin mummin osalta tietää aina tasan tarkkaan mitä odottaa kun siellä käy. Mummi tekee aina sitä samaa Mannerheimin seljankkaa, kun hän keksi monta vuotta sitten, että se on mun lempi ruokaa. Ei siinä mitään, se on hyvää, eikä sitä muualla ikinä syökkään. Ja sitten tulee aina ne samat keskustelut, jotka esitetään aina aivan uutena asiana, ehkä useampaankin kertaan tapaamisen aikana. Mutta sen kyllä huomaa, miten onnellisia ne on aina kun me tullaan käymään ja sehän siinä tärkeintä onkin. Mutta toisaalta itseä surettaa mummin muisti ja ukinkin puolesta.

No mutta asiasta kukkarukkuun, huomenna alkaa valtakunnalliset Neuvolapäivät. Eli huomenna laitan Laurea-paidan päälle ja Laurea-tuubihuivin kaulaan ja suuntaan Paasitorniin. Siellä siis esittelemme opinnäytetyötämme Ensi- ja turvakotien liiton yhteydessä. Tuleepahan vähän erilaistakin ohjelmaa näin harjoittelun keskelle. Viikonloppuna sitten taas megazoneilua Ullan synttäreiden kunniaksi, hautajaiset ja messuilua. Nyt vaan toivon hartaasti, ettei tämä orastava kurkkukipu pääse valtaan. Eli menenpäs tekemään anopin supermehua.

Ei tästä sitten ihan lyhyt teksti tullutkaan.