Myöhäinen aamu

Vihdoinkin vaihteeksi iltavuoro! mukavaa välillä nukkua pidempään.

Itseluottamus alkaa lisääntyä. Sitä huomaa oikeesti pystyvänsä tekemään asioita myös ihan itsenäisesti. EKG alkaa menee enemmän ja enemmän lennosta ja verinäytteenki otto alkaa tuntua jopa helpolta. Tosin hauraat, ohuet ja karkailevat suonet on ihan oma lukunsa. Antibiootti-infuusioilla läträily rupee menee jo ihan rutiinilla. Alkaa tuntuu päiväpäivältä enemmän siltä, että kyllä mä pystyn tähän.

Kaikki paska tossa työssä unohtuu, kun joku tulee kiittämään ihanasta hoidosta ja ojentaa suklaata kiitokseksi, kun se on kuulemma vähintä mitä hän voi tehä. Tai kun ei pystytä uskomaan, että mä olisin vasta opiskelija ja kehutaan miten hyvä hoitaja musta vielä tulee tai on tullu jo. Antinkodissa tota puolta ei ollu lainkaan. Kaikki meni vaan tasasta vauhtia alaspäin ja kukaan ei ikinä päässy kotiin. Harva osas/tajusi kiittää mistään. Tuolla on ihan erilainen vastapaino niille haukuille.

Lääkkeiden jakaminen osaa edelleen olla ärsyttävän hidasta vaikka siinäki oon kehittyny. Niistä eniten käytetyistä muistaa vaikka kuinka monta rinnakkaisvalmistetta ja käsi aina vaan osuu siihen oikeaan purkkiin. Mut heti kun tuleeki uus potilas, jonka lääkkeet on jotain aivan ihmeellisiä, iskee epätoivo. Joutuu taas opettelee aakkoset uudestaan ja terveysportti on kovassa käytössä. Se hidastaa lievästi sanottuna, kun lääkelistalla lukee se lääke, minkä lääkäri on määränny, kun taas lääkekaapissa on se halvin rinnakkaisvalmiste. Ne nimet ei välttämättä edes muistuta toisiaan millään tavalla. Vois niitä lääkelistojaki tehä vähän enemmän sen mukaan mitä meillä kaapista löytyy, kun hoitajat ne joka tapauksessa laatii. On jotkut sit pistänykki sinne sivuun, että mitä vastaavaa meillä on. Ja mä vasta oonki innokas sit aina kirjottelee sinne sen kaapista löydettävän lääkkeen. Ehkä joku sit luulee mua tyhmäks kun en "sitäkään tienny", mut mun työskentelyä se nopeuttaa huomattavasti. Vieläpä kun yleensä jakaa yksin eikä siinä ole ketään kertomassa vieressä, että mitä meiltä löytyy. Siellä sit revinki hiuksiani irti välillä. Ja oon oppinu, että ei kannata jakaa lääkkeitä jos haluaa päästä lähtee ajallaan töistä.

Mut hei ainaki oon saanu ylitöilläni yhden vapaapäivän lisää ^^

Pöpöjä liikkeellä

Uuh! kattelen ens kevään kurssitarjontaa. Valinnaisia pitäs saada suoritettua. Miltä kuulostais perhe- ja lähisuhdeväkivallan tunnistaminen, puheeksi ottaminen ja auttaminen -seminaari? 8) Toisaalt health promoting environments (maternity care/reproductive health and community nursing) kuulostas kans aivan loistavalta! Sais enkkua lisää! Mut perhetyön perusteetki kuulostaa hyvält ja haluisin käydä parisuhde pinnalla ja pohjalla -kurssin en vain itteni takia vaan myös tulevan ammattini takia. Ehkä tälle keväälle riittäs kun yhen ottas. Maanantaina alkas ilmottautuminen. En kyl viel edes tiedä miten ilmottautua, kun ohjelma muuttu lennosta. Pitää yrittää pärjätä niil ohjeilla mitä sain sähköpostiin.

Flunssaa pukkaa päälle. Oon päättäny, että jos kuume nousee, niin sit suostun jäämään kotiin vaikka kuinka jauhataanki miten vähääkään kipeenä ei sais mennä töihin. Mut on joo vähän ristiriitasta kun samaan aikaan meille ei myönnetä sairaslomaa, vaan ihan kaikki tunnit pitää korvata takasi. Eli en hirveen helposti halua jäädä kotiin. Tänääki ois semmosta ohjelmaa tiedossa mistä en halua jäädä pois :)

Välikuolema

Niin olenko mä joskus valittanut miten töissä on ollut kiire? Perun kaiken. Entinen ei ollu vielä mitään verrattuna tähän päivään.

Ei ole mikään hyvä yhdistelmä aamuvuoro, alimiehitys (VAIN 2 vuorossa +minä!!) ja osasto pullollaan. Iltavuorossa on normaalistikki vaan kaks ihmistä, mutta aamu on aivan eri asia. Aamulla on kaikkien normaalien aamutoimien lisäks vielä labrojen otto, lääkärinkierto, kontrollit, lääkkeiden jako ja erilaiset osaston kokoukset (johon muun muassa mun ohjaaja katos sit keskellä päivää). Osastol oli 13 potilasta ja viel lisää tuli päivällä. Kesätöis oli ihan normijuttu että oli 10-12 potilasta ja 2 hoitajaa vuorossa. MUTTA siellä lääkehuolto oli niin simppeliä kun vaan voi olla, eli jaetaan vaan pillerit pussista. Tuol tietenki jaetaan kaikki lääkkeet aina erikseen niistä seittemästä eri lääkekaapista+jääkaapista ja viel yksityisten lääkkeet aiheuttaa omat hommansa. Päälle kaikki infuusiot ja piikittelyt. Ja ei ne potilaat ihan huvikseen ole siellä. Suurin osa on huonokuntosia ja vaatii erittäin paljon huomiota. Jotkut ei taas ole niinkään huonokuntosia, mutta vaatii silti niin paljon aikaa. Ja puhumattakaan niistä uusista potilaista. Siinä sisäänkirjauksessa vasta aikaa meneeki.

Elikkäs mä olin tänään vain ja ainoastaan puhtaasti palkatonta työvoimaa. meinas tulla itku heti aamusta, kun jokasessa huoneessa ruvetaan soittaa kelloo yhtäaikaa ja kun meet johonki huoneeseen, niin siel huutaaki kaks samaan aikaan "PISSA HÄTÄ!!" tai jotain vastaavaa. Joutu kohtaa sen karun tosiasian etten mä vaan voi revetä moneen osaan. Saiki sit kuulla sitä miten kestää niin kauan tulla kun kutsutaan ja miks ei tehä sitä tai tota tai tätä ja aina vaan yritti selittää, kun ei vaan pysty. Onneks joiltain sai kuitenki ymmärrystä. Mut ainaki sain todistettua ittelleni ja myös muille, että pystyn hoitamaan yhden huoneen alusta loppuun.

Mut aika jees, että oon opiskelijana ohjauksessa, mutta tänää ainoa kohta kun mua ohjattiin oli sit just ennen kun lähin kotiin ja piti ottaa nopee EKG. Mut eihän se niitten muitten vika ole. Ei sille voi mitään jos ei työvoimaa vaan ole tarpeeks. Pääasia että tästä päivästä kuitenki selvittiin.

Joku sano, että ne harkitsee hoitoalan lomien vähentämistä työvoimapulan vuoks....joo ajakaa ne loputki sit pois tältä alalta. Hei kansanedustajienki ylikorkeita palkkoja ja etuja perustellaan osittain sinne houkutteluna. Miksi ei tällekkin alalle tommosia toimenpiteitä? ;) Kun nyt on vähän niiku päinvastoin.

Meil on tuol noin täyttä koska julkisella puolella ollaan hädässä. Diakkaril ja kaupungil on sopimus yhestätoista paikasta tuol koko 30:n paikan sairaalassa. Jononhoitaja oli soittanu ja kysy kuinka monta ne SUOSTUU ottamaan. Sil oli hätä kun 40 potilasta jotka piti saada jonnekki ängettyy etiäpäin. Aamulla oli jo 5 ylimäärästä kaupungin potilasta ja vielä lisää tuli. Ja miten helvetissä helsinki aikoo pärjätä vuodenvaihteen jälkeen? Joku neropatti oli päättäny, ettei kaupunki suostu maksaa ykistyiselle puolelle enää mitää ja ne meinaa pärjää ittekseen. Miten se on mahdollista kun jo nyt tilanne on tuo?

Housukriisi

Oon ruvennu kehittää karseita antipatioita housujen ostamista kohtaan. Se on vaan niin helvetin hankalaa. Ilmeisesti en ole ollenkaan normaalin muotoinen...tai ainakaan sen muotonen, mistä kaikki vaatetehtaat tykkää.

Välillä kuulee joiden sanovan, miten sana "kurvikas" on vaan synonyymi lihavalle. Must tuntuu että toi on enemmänki kateellisten puhetta. Oon niin kiitollinen, että mulle on suotu muotoja. Ei ole kyllä aina suotu... ällöttää kattoa jotain vanhoja kuvia ittestäni. Oon niissä vaan pelkkä luuranko ja se näyttää niin karseelta. Onneks oon nykyään normaalipainonen. Mut miks silti housujen hankkiminen on niin karseen hankalaa? Must tuntuu, että housuja tehdään nimenomaan enimmäkseen vain naisille, joilla ei ole mitään muotoja. Oli sitten läskiä tai luuta. Varsinki H&M:n farkut on aivan karseita. Saan unohtaakki haaveet istuvista farkuista siellä. Joko pitää ottaa loosfit farkut tai sit rupee taiteilee, että mihin kokoon mun reidet mahtuis, mutta vyötäröllä ei olis aivan liikaa kangasta. Koko yhtälö on ihan mahdoton. Niitten kans pitää aina käyttää vyötä ja sillonki ne näyttää kauheelta kun on rutannu sitä kangasta kireemmälle. Eikö H&M ole tajunnut, että joillain ihan oikeesti on vyötärö? sama juttu on kyl ginatricotis. Tosin niillä ongelma on hieman pienempi.

Oon kans ruvennu vihaa matalavyötäröisiä farkkuja. Se vyötärö on ihan liian matala! Ei mun perse mahu niihin kunnolla! Tai no jos mahtuu, niin silti saa aina istuessaan tai kumarrellessaan pelätä, ettei komea rekkamiehen hymy paista takana olevalle. Missä on ne normaalivyötäröiset farkut? Ei korkeavyötäröiset eikä matalavyötäröiset vaan NORMAALIvyötäröiset!

Ja ihan oikeesti kun mä en vieläpä todellakaan ole mikään lihava! Jos joku nyt miettii muuta, niin on kyllä sillä henkilöllä jotain pahasti pielessä korvien välissä.

Oon näitten kaikkien ongelmien keskellä kiintyny farkkuleggingsseihin. Ne istuu hyvin paljon helpommin ja vyötäröllä on vieläpä kuminauha, niin housut pysyy ylhäällä ilman vyötäki! Viimesimmän housujenmetsästysreissun jälkeen oon myös ihastunu lindexiin. Naurattaa miten jossain H&M:ssä ja GinaTricotis ostaa joko L:n leggarit ja pian ne onki venyny liian löysiks tai sit ostaa M:n leggarit ja saa pitkään riuhtoo itteensä niihin ennen kun ne venyy tarpeeks. Lindexissä hokasin miten M-koko istuu niin täydellisesti eikä kiristä tai purista, mutta ei lerpatakkaan mistään kohtaa. Jännää miten kootki voi olla niin erilaisia.

Mutta olen silti ihan iloisesti kurvikas.

Iskä ja Jorma vei mun miehen johki. Millonkohan ne palauttaa sen?

Nukkumatti ei ollu siellä missä sitä tarvittiin.

Ei meinannu millään tulla uni illalla. Aamuvuoro tänää, niin rupes iohan ahistaa, että nukunko ollenkaan koko yön aikana. otin sit yhen ketipinorin ja aattelin että jos sitä nyt nukahtais. Yllättäen sitä ei sit vieläkään päässy sellaseen nukahtamistilaan, joten otin kaks lisää. Näin 5,5h myöhemmin tajuun ettei se ollu hyvä idea. Taistelen pitääkseni silmäni auki. Ei oo kuitenkaa helppoo.

Niin toivon, että jotenki herään töissä. Jos sitä ens yönä sais nukutus ja vieläpä aikasin. huomenna seiskaan. Tänää vasta puol kasiin.

Erilaisia ihmisiä

Ompa täällä kylmä. Täytyy käydä ettimässä villasukat jalkaan. Mut on kyl ihanaa kun ulkona on pakkasta ja rakastan lunta! Mutta onko meijän kämpän eristyksissä oikeesti jotain vikaa? Ei mun ääreisverenkiertokaan ole kyl mitään huippua.

On se jännä juttu miten joku voi avata silmät sanomalla vaan jotain yksinkertaista. Nyt näkee asian laajemmin ja eri näkökulmista ja oma elämäkin helpottu kun osaa suhtautua asiaan eri tavalla. Tommosis tilanteissa tulee niin tyhmä olo, kun miksi mä en tajunnu ajatella asiaa noin jo aikasemmin? Oon huomannu ettei pelkästään tunteittensa kautta toimiminen oo millään lailla fiksua. Se kääntyy helposti tyhmyydeks. Mut toisaalta sit taas pelkällä järjellä ajattelu on niin tylsää. On niin helpottavaa oppia ymmärtämään syyseuraussuhteita.

Tänään vapaapäivä. Ahh niin ihanaa<3 Aikaiset aamut alko painaa päälle. Jotenki mun unentarve on edelleen suuri vaikkei yhtä suuri kuin ennen. Tulee helvetin väsyneeks kun nukkuu jatkuvasti 5-6h yössä. Ehkä jollekkin se on sit normaalia. Mun elimistö pistää rankasti sitä vastaan.

Kylläpäs viime aikoina kristinusko ja kirkkoon kuulumattomat on ollu paljon vastakkain. Jotenki ite koen, ettei uskonasioista voi reilusti väitellä. Joko uskot tai et usko. Tietenkin tieteen puolella on paljon asioita, jotka on ihan oikeesti todistettu faktaksi. Välillä kyl tuntuu, että molemmin puolin voitas käydä vaikka wikipediast kattomassa mitä sana fakta ihan oikeasti tarkoittaa. Ite jotenki koen sen ahdistavaks jos ruvetaan toitottamaan sitä omaa uskoaan tai jotain perustellaan raamatulla. Mutta oon kyllä törmänny moneen ateistiin, jotka toitottaa sitä omaa asiaansa ja muakin on yritetty taivutella eroamaan kirkosta. Sekin on yhtä ahdistavaa. Eikö jokainen saisi olla just sitä mitä on ihan rauhassa? Mutta helpostihan siinä tulee rajujain yhteentörmäyksiä kun uskonasioista puhutaan. Koska ne on USKONasioita. Mun mielestä ateismi on usko siinä missä muutkin. Tietenkin ateisti voi nostaa kaikki tiedefaktat esille, mutta uskovainen voi sanoa, että jumala on antanu meidän ymmärtää näin, jotta elämä olis mielenkiintosempaa. Tiedä siitä sit ihan oikeesti kumpi on oikeessa. Ei sitä ihan oikeesti tiedä. Tai ainakaan itse en tiedä. Tietenki tieteen osalta voidaan tosiaan puhua faktoista. Uskon osalta ei todellakaan. Mutta entä jos oikeesti joku on vaan luonu ne meidän "faktat"? Jos se kaikki onki yhtä suurta aivopesua jolla erotetaan uskovaiset ateisteista? Ei tiedä.

Mutta voitasko silti pitää kirkko irti valtiosta ja lainsäädännöstä? Mä maksan kirkkoveroni ihan vapaaehtosesti. Sillä tehdään niin paljon kaikenlaista hyvää, että koen sen melkeen hyväntekeväisyytenä. Mutta miksi esim. yrityksiltä peritään veroa kirkolle? En ymmärrä. Mut ihan hyvä, että näist kaikista asioista puhutaan. Ehkä päästään vielä etiäpäin :)

Ja oikeesti alkaa vähitellen tuntuu siltä, että oon liian kiltti ja tunnollinen, kun oon vähänväliä ylitöissä. Aina sitä sanotaan "sä voit vähentää ne tunnit sit myöhemmin", mutta millon myöhemmin kun on niin vaikeeta päästä lähtee ajoissa? Joskus joiltaan tuntuu unohtuvan, että oon tosiaan opiskelija, enkä raakaa lisätyövoimaa. Mun tekemisiä pitäs joku oikeesti olla ohjaamassa ja "vahtimassa". Mut onhan se kiva päästä tekee jotain ihan ittekseenki. Saa sitä itsenäisyyttä ja ammatillista vuorovaikutusta harjotella. En kuitenkaan haluis jäädä ylitöihin.

Repesen kun Mika kerto, että joskus sen lähtiessä mun luo Sirkka (sen äiti) oli sanonu sille: "Muista pitää housut jalassa ja jumala mielessä!" Sil on aina noita sen letkautuksia. Se tietää ihan hirveesti vanhoja sananparsia joita se sit letkauttelee sopivana hetkenä. Se on kyl ihana :) Ja se on niin sulonen kun se ilmottaa aina kaikille saaneensa nyt tytön. (Mikahan on siis ainoa laps) Ainakaan ei vois tuntea itseään enemmän tervetulleeksi perheeseen ^^

Harjoittelustressi ohi!

Aamulla puol kuuden aikaan jobstep ei ollut ruuhkautunu ja kävinki sit ettimässä vielä aamukahvia juodessa kotihoidonpaikkoja. Nyt on sit varattuna myös kotihoitopaikka espoon keskukseen ^^ Mika jo puhukin, että jos tulee inhoja vuoroja niin voinki jäädä sit sen äidin luo yöks kun se asuu siinä suvelassa (suvela kuuluu saman kotihoidon piiriin..). Enköhän mä tuota inhaa työmatkaa kuitenki sen kolme viikkoa kestä :)

Ja molemmat paikat vahvistettiinkin sit vielä tänää :O Pikkasen on nopeempaa toimintaa kun edellisen harjottelun kans. Onki aika perseest saada tietä vasta viikkoja myöhemmin ettei oma paikka kelpaakkaan ja siinä sit tuskissas yrität vielä löytää jonkun paikan. Hyvä että kerranki jotain menee näin päin.

Tääki päivä jatku töis karseella juoksemisella. Tuolla tehdään jatkuvasti töitä alimiehityksellä. Onhan se totta, että vähän aikaa sit osasto oli vaan puolillaan...tilanne vaihtuu kuitenkin nopeesti ja ei oo hauskaa tehä töitä puolella määrällä työntekijöitä kun pitäs vieläpä sitä ohjaustakin saada. Moni varmaan ajatteleekin, että siinähän on opiskelijasta sit yks työntekijä enemmän. Mutta enemmänkin opiskelija on hidaste, kun vaatii ohjausta ja opetusta siinä samalla. Yllättävän mukavasti ja myönteisesti muhun on kuitenki tähän mennessä ainakin suhtauduttu vaikka kiirettä pitääkin. Kaipa diakonissalaitos yrittää myös säästää. Huhujen mukaan vuoden vaihteen jälkeen kaupunki ei enää suostu maksaa yksityisille mitään ostopalvelusysteemejä. Haluavat näyttää miten ihanan itsenäisiä ovatkaan ja pärjäävät itse. Noh...kun kuunnellu millasta kohtelua on potilaat saanu siellä kaupungin puolella, niin en kyllä mitenkään ymmärrä kuka mukamas neropatti voi tollasta mennä päättää. Tällä hetkellä puolet osaston paikoista on ostopalvelupaikkoja. Eli yksityisten potilaitten pitäs sit aika hurjasti lisääntyä, että pysyy sairaala pystyssä.

pikaentry

nyt nopeasti ja lyhyesti, koska pitäs olla jo syvässä unessa. tarkennan myöhemmin jos tuntuu siltä

- heräsin aikasin (puol 9), jotta ehtisin tehä cv:n valmiiks jobsteppiin ja päivystämään ENNEN kuin se ruuhkautuu

- kaikki hyvin kunnes klo 10 jobstep päätti heittää mut ulos...2h harjottelupaikkojen avautumiseen ja jobstep oli jo ruuhkautunu

- karsee taistelu, tuskanhiki ja kyyneliäkin, mutta 12.50 sain kuin sainkin harjottelupaikan varattua. En ollu siis poistunu koneen ääreltä kertaakaan n. 8.45 asti.

- harjottelpaikkani (ei vielä tietenkään vahvistettu): töölön sairaala, plastiikkakirurgia, Husuksen vuodeosasto. siellä leikataan lapsien synnynnäisiä suulakihalkioita sekä muita epämuodostumia.

- pikavauhtia töihin

- töissä lievästi sanottuna kiire. siin on vaan niin uskomattoman paljon hommaa saada yks potilas sisäänkirjattua ettei sitä uskokkaan ellei ole sitä itse joutunut tekemään. tänää tuli illan aikana kaks uutta.

- En päässy mitenkää lähtee kotiin kun työaika loppu. aivan helvetisti liikaa tekemistä ja nytki jäi joitain juttuja tekemättä.

- kotona olin n. klo 22.00. ilman ylitöitä olisin ollu kotona jo puol 22 maissa. huomenna vieläpä seiskaan.

- nukuin edellisenki yön surkeesti, kun stressasin jobsteppiä. Nyt uniaikaa jäljellä n. 6,5h. eli mitä teen vielä tässä? en tiedä. huomen pitäs jaksaa sit viel 8h töis. mut onneks pääsee parsaterapiaan järvenpäähän<3

Kuka lahjoittaa oman luksuspeittonsa suomen kodittomalle?

Kyl mullekki kelpais 127€:n torkkupeitto! Hankin ton omani joskus aikoinaan 50% alennuksella 15€ ja ajattelin sillon, että johan tuli satsattua kalliiseen huopaan. No ompahan 100% villaa. Onhan se tietenki tosi hienoa, että tuki suomalaista työtä....mutta eikö olis voinu tukea sitä omista kukkaroistaan? Omituisen ristiriitasta vaan tää kaikki, että valtio joutuu ottaa taas velkaa ja veroja täytyy kiristää, mutta torkkupeittoihin voidaan käytää kymmeniä tuhansia. Hei onhan kyseessä meidän rakkaat edustajamme! Luulis, että kansanedustajilla olis ollu varaa itse kustantaa peittonsa kun kerran ne on päättäny ittelleen taas niin reilun palkankorotuksen. Sit kaikki ois voinu hankkia sellasen kun itse haluaa tai jättää hankkimatta jos on päättäny olla torkkumatta työaikana. Se edustaja, joka päättää antaa oman peittonsa kodittomalle/köyhälle, saa välittömästi mun kannatuksen.

Must jotenki tuntuu, että tää kaikki on menos vaan pelleilyks. Mutta musta on vaan hyvä, että tommoset asiat tuodaan esiin. Kuuluu nyt veronmaksajan tietää mitä hänen rahoillaan tehdään. Nyt kun vaan tuotais esille, kuka päätti, ettei normikansalaisen huopa riitä virkistysunia varten.

Mutta onhan sekin totta, että pienet nokoset työpäivän keskellä parantaa työtehoa. Voi kun mäkin voisin tehdä niin! Mut mulle riittäis sitä varten jopa ne sairaalan vohvelikangaspeitot tai sit ne froteepyyhepeitotki ois hyviä.

Ja tänää oli sit semmonen päivä.....

Herätyskello soi 5.30 AM. Olin illalla vähän avittanu nukahtamistani kun ei sitä vaan voi saada unta tarpeeks nopeesti kun tulee muutenki kotiin puol kymmeneltä iltavuorosta ja ei ne työt vaan mitenkään jääny sinne työpaikalle. sitä vaan kelas niitä asioita uudestaan ja uudestaan.

Muistinko sanoa yökölle siitä asiasta? Nostinko laidan ylös? Se oli kyllä tänään niin kivuliaan näköinen. Oisko liman imeminen helpottanu sen oloa? Mut toisaalta se myös edistää jonkun verran sen liman erittymistä. Onkohan sillä flunssa vai jotain vakavampaa? Onkohan se antibiooteilla hoidettavissa? Kuinkakohan pian sen yhen clost-vastaukset tulee labrasta? Toivottavasti se ei oo saanu sitä.  Pesinkö käteni aina kun piti? desinfioinko tarpeeks? No ei sillä enää väliä, se ois mussa jo. Olisinko pystyny suostuttelee sitä paremmin pystyyn? Seuraavalla kerralla uskallan sit katetroida itse. Olikohan meijän päähän labroja huomiseks? Kirjasinkohan kaiken oleellisen.

Mut joo ei ois siis ollu mahdollisuuksiakaan nukahtaa. Onneks mulla on vielä jäljellä niitä yhtiä lääkkeitä. Ja kuitenki sitä sit tietenki uneen pääs klo 23 jälkeen. Eli aamulla hyppäsin taas ilman kun herätyskello soi. Olin ollu vielä aivan ihanan syvässä unessa. Hetki meni tajuta missä olin, mikä päivä oli ja mitä mun nyt oikeen piti tehä. Kahvikaan ei nyt oikeen tehny tehtäväänsä. Olin ihan kirjaimellisesti silmät ristissä. Jännää kun on niin väsyny, että silmät vaan meinaa jatkuvasti ajautuu ristiin. Näytin bussissa varmaan tosi tyhmältä kun taistelin, että mun silmät pysyin auki...eli ne pysy puoliks auki.

Huono omatunto, kun jäi muutama asia tekemättä, kun yks aivan ihana rouva pyys. Ihan pikkujuttuja, mutta kuitenki unohdin. Sitä on vaan niin paljon asioita, joita yrittää pitää päässä ja jotka pitäs olla jo hoidettu. Mut ne oli niin pieniä asioita, että olis ihan varmasti ehtiny jossain välissä. Poistin hänelt just hakaset tänää. JEIJ meni aivan loistavasti! En aiheuttanu kipua eikä tihkunu pisaran pisaraakaan verta! ^^

Aamu oli sen verran hektinen, että muutaman aamupesut ja sellaset jäiki sit myöhemmäks (klo 10). No siitä vasta kiukustuki se yks. Eilen mä olin vielä aivan ihana hoitaja, mut tänää olinki sit täys paska. No olisin mäki kiukkunen jos mul olis ripulit housuissa. Anteeksi etten pysty olemaan kaikkialla samanaikasesti. Ei kaikkia potilaita mitenkään ehdi hoitaa samaan aikaan heti aamusta. Ei vaan pysty! Olin siinä just rientäny pitkin käytäviä ja sit saa vielä jatkuvaa paskaa niskaan. Teki mieli alkaa huutaa sille takas, että haluuko se, että mä pesen sen paskasen pyllyn vai lähenkö pois kun kerran oon niin surkea ja teen kaiken aivan väärin. Toinen vaihtoehto olis ollu vaan juosta pois itkemään. Ei enää kauheesti tee mieli hymyillä ja olla ystävällinen siinä. Onneks ohjaaja meni viemää sen sänkyyn takasin niin sain jäädä sitä vessaa siivoomaan ja kokoomaan itteeni. Tuli ohjaajaki siinä viel sanoomaan, että sen sanomisia ei todellakaan kannata kuunnella....mutta osaa sairaat potilaatki olla niin helvetin ilkeitä. Empatiakyky sitä kohtaan katoo kuin tuhka tuuleen kun saa tommosta sontaa vaan niskaansa vaikka tekee siinä kaikkensa auttaakseen.

Kun menin myöhemmin huuhtelee sen korvia nii johan oliki sit taas toinen ääni kellossa. Sit olin taas niin hyvä hoitaja ja kiltti ja ihana.......

Tiiän, että tommosta tulee vastaan aivan varmasti jatkossaki. Dementikot ei kuitenkaa osannu haukkuu tolla tavalla. Siel koki vaan huutamista, kiroilua, huorittelua ja lyömistä. Se oli helpompi vaan ohittaa. Tuskin ne ittekkään oikeen tajus, että missä mennään. Siitä tommonen käytös tuleeki, kun ne ei jotain ymmärrä. Mut tuo oli aivan täysjärkinen ihminen. Osaa julmasti valita sanansa. Mut tuommoseen tosiaan törmää varmaan jokasessa työpaikassa palvelualalla. Ihmiset osaa olla ilkeitä.

Oli aika mielenkiintonen psykiatrikäyntiki. Tulkittiin mun vanhoja EKG-käyriä, joita multa otettiin sillon yhes vaihees jatkuvasti. Mulle kukaan ei ikinä kertonu miks niitä otettiin. Nyt hän kerto, että mun senaikaseen psyykelääkkeeseen kuuluu EKG-seuranta, koska se voi aiheuttaa muutoksia. Ja sit mul havaittiinki ilmeiseti jossain vaiheessa hieman liian pitkä QRST-kompleksi, mitä sit seurattiin. Ei mulle sit sanottu ikinä mitään. Ihmettelinki sillon jonkus, että miks se lääkäri tuijotteli mun nauhaa niin kauan ja mittaili siinä jotain. Ja ilmeisesti mun P-aalto on aina ollu semmonen pieni kärpäsenkakka. Kyl se on seillä mut se on vaan niin tajuttoman pieni. noh...se vaan siis on. Ihmettelinki sitä siitä Inkan ottamas EKG:ssä. Niilt kuulemma löytyy se mun aivosähkökäyräki. Se ois jännää nähä. Rupesin myös ihmettelee sitä mun kansioo, kun se on tosiaan kasvanu aikalailla kokoa. Lupas, että seuraaval käynnil saan käydä sen läpi. Lupas myös printtaa niitten kirjaukset koneelta. Haluun tietää mitä musta on kirjattu. Ymmärrettävästä syystä se haluu, että käyn ne läpi sen kans yhessä.

Huomenna olis haravointia ja puskien leikkausta mummolassa. Lupauduttiin Mikan kanssa avuks. Mut siellä saaki sit aina enemmän syötävää kun linjat kestäis :)

Tulis se talvi jo

Voiskohan se olla mahdollista, että mä pystyn kontrolloimaan säätä sateenvarjoni kanssa? Musta vaan tuntuu, että AINA kun sataa, niin mulla ei ihan varmasti ole sateenvarjoa. Sit taas kun otan sen mukaan, niin voin olla aivan varma ettei sada. Mut olipas niin mukavaa kävellä yhdeksän jälkeen kilsa hakaniemeen kaatosateessa ilman sateenvarjoa tai kunnolla sadetta pitävää takkia. Kun vihdoinki pääs bussiin asti, hytisin vaan ja tuns miten vesi valu mun jalkoja pitkin. Mut oma oli vikani kun luin hesarista vaan sen kohan missä ilmoitettiin, että tulee lunta koko maahan. Kotiin päästessä sitä kuitenki piristy, kun pääs kuumaan suihkuun ja rakas mieheni oli tehny ruoan valmiiksi<9 Se on vaan aina yhtä ihanaa tulla kotiin ja ruoka on valmiina, eikä tarvii vielä rupee väsertää itselleen jotain nakerrettavaa, kun vatsa murisee jo karseeta tahtia.

Meidän taloyhtiöön on nyt sit ilmeisesti syntyny pieni ruttunaama ^^ Tuoreen isoveljen innokkuun ja ylpeys on jotain sulosinta. Kauheeta kun mun oma hormonaalinen koneisto rupee hyrräämään kun kattelee miten sulosia nuo pikkuset on.

Monni on ihana kun se saa niitä sen nirvanakohtauksia ja tulee yhtäkkiä siihen viereen hurisemaan hulluna ja polkemaan. Mika laitto sen sit mun selän päälle kun mul oli taas jälleen kerran selkä niin jumissa. Silt sai aivan loistavan heironnan. Pieni osa saatiin jopa videolle ;) se on hassu kissa.

Uutta viikkoa porskuttamaan.

Miksi vapaapäivät menee aina niin nopeesti? Järvenpään kiinalaisessa tuli syötyä ihan liikaa ja sit viel päälle anoppiehdokkaan valmistava illallinen. Oli oikein hauska ilta+yö espoossa. Sunnuntaina tosin tuntu, että oli istunu iltaa vähän enemmänki. No mut kuntonyrkkeilytreeneissä sai sit kulutettua sitä rasvan muodossa kertynyttä energiaa. Nyt kyl tuntuu käsissä ja yläselässä, kun harjoteltin painot käsissä. Ei sitä yksin tuommosia treenejä sais tehtyä. Tuolla siinä on aina joku (valmentaja väiski tai sit mika) joka tsemppaa jatkaa viel vähän pitemmälle. Treenien jälkeen hädin tuskin jakso nostaa vesipulloa juodakseen.

Töis on yks niin jotenki vastenmielinen ihminen. Musta tuntuu, että se vaan tiuskii mulle jatkuvasti ja puhuu mulle samaan aikaa halveksuvasti ja ivallisesti. Ihan kun mun pitäs jatkuvasti pyydellä sille anteeks olemassaoloani. Onneks se on lähihoitaja niin en voi joutua sen ohjaukseen missään vaiheessa. Toivon ettei musta tule koskaan tuommosta hoitajaa.

Mut päivän piristys oli, kun yks potilas sano miten hän on minua tarkkailu ja kerto, että mun otteet näyttää siltä kun olisin tehny tota hommaa jo vuosia ja oon kuulemma juuri oikealla alalla ^^ Nuo hetket on niin palkitsevia. Niillä jaksaa sit porskuttaa loppuvuoron.

Tänääki taas iltavuoroon. Iltavuorot on aina paljon iisimpiä kun aamut. Ehtii pitää kahvitauonki eikä ole jatkuvasti niin hoppu. Aamuvuoroissa tosin tapahtuu just enemmän mistä voisin hyötyä, esim. verinäytteet otetaan aamusin ja kaikki kontrollit. Mut ihan mukavaa kuitenki välillä ehtiä pitää se kahvitauko. Ykski potilas sano, että mulla pitäs olla semmonen potkulauta kun sillä mä pääsisin nopeesti ja kätevästi kaikkialle :D No sit ei tarviskaa juosta tai tehä pikakävelyn uusia maailmanennnätyksiä. Mut tänää sit 21.15 asti töit ja sit huomenna taas puol kasiin. Sentään ei seiskaan. Aina kun vaihtuu illasta aamuun, tulee ikävä entistä työmatkaa. Nyt kun menee suuntaansa kuitenki se reilu puol tuntia. Tiedän kyl, että eihän sekään ole paljon mitään joihinkin verrattuna. Mut niin paljon pitempi kuitenki kun mun viime kesän n. 2min :P Kyl se tuntuu. Mut sentään pääsee yhellä bussilla. En vaan tykkää herätä puol kuus aamulla...tai viideltä jos meen seiskaan.

On se hassua kun pienet asiat saa innostumaan. Antibiotin sekottaminen ja tiputtaminen oli jännää eilen 8)

Huomaa myös, että talvi on tullu kun sisälläkin on niin jäätävää. Pattereita vaan viel kovemmalle ja villatakkia päälle.

kisumisulit

alkaa olla tosiaan parempi fiilis kun elimistö alkaa tottua uusiin pitoisuuksiinsa, oon saanu jotain kouluhommia aikaseks ja harjottelupaikkaanki alkaa tottua :) mun harjotteluohjaaja osoittautu aivan ihanaks. Se jaksaa olla yllättävän kärsivällinen vaikka kyselen jatkuvasti tyhmiäkin :D Tänää sain otettua hienon EKG:n ihan itte ^^ tosin pikkase otti ehkä liikaa häiriöö kylkiluista tai tärinästä. Että pikkasen ois elektrodit voinu olla paremmilla paikoilla. Mutta kaiken oleellisen lääkäri siitä kyllä sai ja itekki löysin sieltä kaikenlaista jännää 8) Sit sain otettua tänää manuaalisella mittarilla verenpaineen ekaa kertaa niin että oon varma kuullenni oikean arvon. Huoneessa oli sil hetkel nii mukavan hiljasta, että kuulu tosi hyvin :D Lääkkeiden jakoki rupee pikkuhiljaa olee nopeempaa. Se eniten aikaa vievä osuus onki löytää ne lääkeputilot siitä kaapista. Rupeen pikkuhiljaa tunnistaa niitä lääkkeitä ja tiiän suoraan missä se lääke tarkalleen on. Tänää huolehdin myös onnistuneesti potilaan hyvästä hapensaannista ^^ On se tosiaan aika makee tunne kuitenki kun kattoo potilaan happisaturaation ja joo-o, on se liian matala. ja juu-u huuletku näyttää sinertävän. Annampa siis potilaalle taas happiviikset käyttöön ja säädän happivirtauksen sopivaks ^^

Vanhemmat on nyt häippässy japaniin. Tuli päivällä viesti, että ovat onnellisesti perillä. Aino on aivan kiimainen ja tarjoilee peppuaan kaikille. Äiti sano ennen niitten lähtöö, että sillä on enää VÄHÄN jäljellä.... minkälainen se on sit ennen ollu?! :D raukka mouruaa ihan hulluna. Sitä pitää vahtii kun pikkulasta ettei se vaan pissis minkään mytyn päälle. Se on aivan ihana kissa mutta.....mouruamista kyllä kestää....mut jos ei tarvis sitä pesäpaikkaa merkkailla? Kämppä haiskahtaa kissanpissalta. Ajateltiin odottaa ton juoksun loppuun ja sit kuurata kämppä katosta lattiaan tolulla nii eiköhän sit tuoksu taas paremmalta. Mut ainaki se hiljenee kun sitä kanniskelee ympärinsä sylissä kuin pientä vaavia. Se on kans aivan tajuttoman hellyydenkipee. Mut ehkä se kaipais sitä hellyyttä enemmänki kollilta ;P

Mutta kun vanhemmat on pois nii meijän kuulemma TÄYTYY käydä taloa välillä stekkaamassa ja saunomassa ja auton sai viedä joten tietenki me käytetään tilaisuutta heti hyväksemme ;) Nyt on sit taas saunottu <3 ja ihanaa saada autoki käyttöön välillä. Huomenna mun matka käy kohti järvenpäätä juhlistamaan meidän inkuliinia. sieltä sit syömään mikan äidille juhlistamaan mikan myöhäisiä synttäreitä :)

Stressiapina

Taas meinas jalat lähtee alta kun nousin aamulla puoli kuusi. Hyvin mä saan aina pakotettua itteni kyl ylös ja mun herätyskello on muutenki sellanen, että pomppaa ilmaan kun YleX alkaa soimaan. Mut mun jalat ei oo ihan niin nopeesti mukan ja meinaa saman tien tippuu lattialle. No mut  kun sitä on hetken puujaloilla kävelly nii kyl ne siitä sit tokenee. Eiku vaan sit zombina aamupalaa mussuttaa ja kiukkusena koneelle (ei kannata) ja kahvia vaan naamaan niin että tuleeki jo huono olo. Mut hienosti osasin bussissa pysyä hereillä vaikka havahduinki puoliunesta viimehetkellä kun piti jo rynnistää ulos ovesta. Onneksi joku muukin jäi samalla pysäkillä...

Miksi ulko-ovien pitää olla kaikkialla aina lukossa, kun aamuvuorolaiset tulee töihin? Antinkodissa ne aukes tosin klo 7.15 eli puolet työntekijöistä pääs sisään (ellei tosin ollut kellokorttiläpyskää...sillon pääs millon vaan...mut ei opiskelijoilla tai keikkalaisilla semmosta ole). Ja miks niitten ovien pitää myös mennä kiinni joskus klo 18 taas? Tai ei sillä ole sinäänsä väliä, että ne menee lukkoon sillon illalla, kun ulos kuitenki aina pääsee (yököillä vaan sit se ongelma). Mut mä vaan vihaan soittaa sitä ovikelloo ja pälpättää siihen puhelimeen, että kuka on ja miksi tulee ja plaaplaa ja sit mun tuuril se ovi ei aukee ja joutuu soittaa uudestaanki. Onneks se kuiteski aukes tokalla kerralla...Antinkodis se koko avaussysteemi harvoin toimi ja sit piti juosta avaamaan ovi ja sit viel ne ulko-ovien numerokoodit oli jossain vaihees eri kun kaikkien muitten ovien ja sit siinä yhessä oven läpi huutaen mietitään miten sen oven saisi auki...Eikö olis vaan paljon simppelimpää jos ne ovet aukeis jo tyyliin klo 6.50...sillon se ois ihan varmasti auki kaikille töihin tuleville. Pieni juttuhan toi on...mut ärsyttää silti.

Sitä tuntee ittensä niin tyhmäks kun ei taho silmä löytää oikeeta lääkepakkausta vaikka ne on niissä lääkekaapeissa täydellisesti aakkosellisessa järjestyksessä. Siis ihan oikeesti! Ei vaan silti taho löytää sitä oikeeta laatikkoa/purkkia/systeemiä. Kun mä katon niitten kaappien sisään, nään vaan karseen kasan erinäkösiä ja -kokosia pakkauksia joissa kaikissa lukee jotain siansaksaa erilaisten vahvuuksien kanssa. Hommaa ei yhtään helpota se, että se nimi siinä lääkelistassa ei välttämättä ollenkaan vastaa sitä nimeä sen pakkauksen kyljessä mikä mun pitäs sieltä kaapista noukkia. On niin helvetisti niitä erilaisia rinnakkaisvalmisteita eikä ne kauppanimet välttämättä edes muistuta toisiaan. "se pitää vaan tietää, että se on se sama" ...ai jaa no kiva. Nooooh....kylhä noi ehtii tulla vielä tutuks. Mut must tuntuu, että toi mun touhu on muutenki niin hidasta ja tahmeeta. Aina kun mun tökätä lääkekaapin ääreen mun pulssi hyppää taivaisiin ja posket alkaa kuumottaa. Se on aina jotenki niin kuumottavaa jakaa niitä pillereitä. Pelkään niin paljon tekeväni virheitä. Eihän sil tietenkää oo tässä vaiheessa vielä mitään väliä, kun joku kuitenki tarkistaa vielä mun jälkeen...mutta myöhemmin sillä todellakin on väliä. En haluu myrkyttää ketään....Ja kun niitä pillereitä on sit niin paljon. Kun jakaa vaan kymmenenki ihmisen lääkkeet, niin siinä kertyy aika helvetin monta erilaista pilleriä ja eri ajankohdille. Ja sit vielä tajuut siitä lääkekortista, mikä lääke on jo lopetettu, mikä on tauolla, mikä on tarvittavana, mikä otetaan vaan tiettyinä päivinä viikossa ja mikä jatkuvana. Musta ne on merkattu siihen jotenki nii hassusti. Miks pitää muutenki olla semmonen termi kun tauolla? Eikö voi vaan lopettaa ja sit alottaa uudestaan? Tai edes jotenki korostaa sitä pikkupränttiä siellä sivussa, että se lääke on tosiaan tauolla?

Ja sit ku viel toi koko terapiatunti kaatuu päälle. Sotkin koko homman ja se stressaa. Terapeutti ymmärs väärin tai sit mä sanoin epäselvästi ja nyt se ainoo aika mikä oiski sit sopinu kun järkäilin vuoroja ehti mennä toiselle... En tiiä mihin mä sen saan ja se vaan stressaa ihan helvetisti. Mulla on hoitosopimus, että mä käyn siellä kerran viikossa. Entä jos mä en vaan pysty? Entä jos mä en vaan pysty olemaan samaan aikaan töissä ja siellä? Eihän se kenenkään vika oikeesti ole, ettei mikään aika käy, mutta musta tuntuu, että se on mun vika.

Eikä yhtään helpota oloa olla silmät ihan ristissä sit farmakologian luennolla. Kyllä se ihan suomea puhu, mutta mä en vaan pystyny keskittyy sen verran, että oisin tajunnu mitä se puhu. Ajatukset pyöri vaan liikaa kaiken stressauksen ympärillä. Sen kuitenki ymmärsin, että meijän tenttitärpit kattaa suunnilleen yhen normitentin alueen. JA NE ON VAAN TÄRPIT! Helkkari kun mä kirjotin niitä tärppialueita ylös vihkoon ranskalaisin viivoin mahdollisimman lyhyesti n. 4 sivua! Okei....ajatellaan positiivisesti...mul on tammikuun loppuun asti aikaa lukea. Ja sit tammikuun alus olis se toinenki jättitentti. Siihen mun pitäs lukee toi mun 700 sivunen tiiliskivi +muu matsku... hei mulle tulee tosi nasta joululoma -.- mut sentään siihen on kuitenki viel aikaa... Eikö luennoitsijat ihan oikeesti tajua, että megatentit on helvetin paljon stressaavampia ja vaikeempii päästä läpi, kun monta pikkutenttiä? Mielummin mä tekisin vaikka yhen tentin viikossa jopa kun tommosia valtavia megatenttejä. Luulen että oppisinki paremmin...ehkä.

Kun tulin kotiin, Mika kurkisteliki jo kulman takaa keittiöstä. Purskahdin vaan itkuun ja käperryin sen kainaloon vollottamaan. Helpottavin hetki koko päivän aikana. Olin koko päivän vaan pidätelly sitä itkua ja yrittäny välillä saada itteeni ryhdistäytymään vessan lukitun oven takana. Helpotti vaan päästää kaikki ulos.

I will survive

Ja tästä se taas alko se työssäkäyvän arki...

Olin jotenki ihan pihalla tänää. Kai se kuuluu ekaan päivään. Pyörin vaan ympyrää eikä oikeen mitää hajuu mitä pitäs tehä ja mitä mun halutaan tekevän ja mihin mä saan koskea ja millon ne haluu että vaan kuuntelen ja millon pitäs tehä kans jotain. Kissa oli vieny kielen ja mun todellinen ujous näyttäyty. Oikeen mukavaa porukkaa kyl ei siinä mitään...ja tosiaan aivan ihanaa hoitaa välil ei dementoituneita. Saa oikeesti vuoropuhelua aikaseks eikä se oo pelkkää mun monologia. Ja silti vaikka koko päivän vaan haahuilin ympärinsä hassun näkösenä, niin silti tuntu kun olisin tehny tuplavuoron. Kai aivoilla kuitenki on aika paljon käsiteltävää. En mä ohjaajaani oo kuitenkaa vielä tavannu...huomenna vuoronvaihdossa näkee....keskiviikkona eka vuoro sen kanssa samaan aikaan. Ja sen takia en sit pääsekkään tutorointiin edes, koska en kehdannu olla vielä keskiviikkonaki sen kanssa eri vuorossa. Nyt mietin että kehtaanko olla torstaina sen kanssa samassa vuorossa vai pitääkö neuvotella terapeutin kanssa jääkö tän viikon sessio väliin -.-

Liikaa stressiä! Liikaa stressiä kaikesta! Ei nyt normaalisti olis liikaa mut vielä samaan aikaan lääkevähennys ja vierotusoireet rupes just tänää tuntuu :( Mutta ehkä vaan viikko pitää kestää tätä nii sit voi huokasta helpotuksesta 5 viikkoa kunnes tulee taas seuraava vähennys. Jotenki itku herkässä.

Huomenna siis aamuvuoroon koska illalla tosiaan se pakollinen farmakologian luento. Ikävöin mun parin minuutin työmatkaa :( Pitää herää puol kuudelta vaikka meen VASTA puol kasiin! Töitä kolmeen asti, minkä jälkeen suunnistan niin nopeesti kuin mahdollista koululle farmakologian luennolla, joka alkaa neljältä. Mikäköhän ois nopein tapa päästä alppilasta tiksiin? Siellä sit istun 19.15 asti. Pitää matkal grabbaa jotain syötävääki.

Mut hei tästä mennään sit vaan ylös! Kohta en enää huomaakkaan, että lääkityksessä tapahtunu jotain muutoksia ja sit saan ihmeellisesti energiaa tehdä rästiin jääneet kouluhommat ja sit nautin harjottelusta ja uusista kokemuksista jajajaja oon jeejee happy! ^^ ajatellaan aina positivisesti eiksje?

Apua nyt pitäs kyl olla jo nukkumassa!!