Tietoja minusta

Oma kuva
Olen vastavalmistunut terveydenhoitaja, joka asustelee helsingissä avopuolisonsa ja kahden kissan kanssa. Aloittelen työuraani sairaanhoitajan hommissa akuuttivuodeosastolla ja kauhu lopullisesta aikuistumisesta ja työuraputkesta on herännyt. Teksteissä käsittelen arkeani, ajatuskiemuroitani ja vastavalmistuneen haasteita oma menneisyyteni huomioon ottaen.

perjantai 5. marraskuuta 2010

kisumisulit

alkaa olla tosiaan parempi fiilis kun elimistö alkaa tottua uusiin pitoisuuksiinsa, oon saanu jotain kouluhommia aikaseks ja harjottelupaikkaanki alkaa tottua :) mun harjotteluohjaaja osoittautu aivan ihanaks. Se jaksaa olla yllättävän kärsivällinen vaikka kyselen jatkuvasti tyhmiäkin :D Tänää sain otettua hienon EKG:n ihan itte ^^ tosin pikkase otti ehkä liikaa häiriöö kylkiluista tai tärinästä. Että pikkasen ois elektrodit voinu olla paremmilla paikoilla. Mutta kaiken oleellisen lääkäri siitä kyllä sai ja itekki löysin sieltä kaikenlaista jännää 8) Sit sain otettua tänää manuaalisella mittarilla verenpaineen ekaa kertaa niin että oon varma kuullenni oikean arvon. Huoneessa oli sil hetkel nii mukavan hiljasta, että kuulu tosi hyvin :D Lääkkeiden jakoki rupee pikkuhiljaa olee nopeempaa. Se eniten aikaa vievä osuus onki löytää ne lääkeputilot siitä kaapista. Rupeen pikkuhiljaa tunnistaa niitä lääkkeitä ja tiiän suoraan missä se lääke tarkalleen on. Tänää huolehdin myös onnistuneesti potilaan hyvästä hapensaannista ^^ On se tosiaan aika makee tunne kuitenki kun kattoo potilaan happisaturaation ja joo-o, on se liian matala. ja juu-u huuletku näyttää sinertävän. Annampa siis potilaalle taas happiviikset käyttöön ja säädän happivirtauksen sopivaks ^^

Vanhemmat on nyt häippässy japaniin. Tuli päivällä viesti, että ovat onnellisesti perillä. Aino on aivan kiimainen ja tarjoilee peppuaan kaikille. Äiti sano ennen niitten lähtöö, että sillä on enää VÄHÄN jäljellä.... minkälainen se on sit ennen ollu?! :D raukka mouruaa ihan hulluna. Sitä pitää vahtii kun pikkulasta ettei se vaan pissis minkään mytyn päälle. Se on aivan ihana kissa mutta.....mouruamista kyllä kestää....mut jos ei tarvis sitä pesäpaikkaa merkkailla? Kämppä haiskahtaa kissanpissalta. Ajateltiin odottaa ton juoksun loppuun ja sit kuurata kämppä katosta lattiaan tolulla nii eiköhän sit tuoksu taas paremmalta. Mut ainaki se hiljenee kun sitä kanniskelee ympärinsä sylissä kuin pientä vaavia. Se on kans aivan tajuttoman hellyydenkipee. Mut ehkä se kaipais sitä hellyyttä enemmänki kollilta ;P

Mutta kun vanhemmat on pois nii meijän kuulemma TÄYTYY käydä taloa välillä stekkaamassa ja saunomassa ja auton sai viedä joten tietenki me käytetään tilaisuutta heti hyväksemme ;) Nyt on sit taas saunottu <3 ja ihanaa saada autoki käyttöön välillä. Huomenna mun matka käy kohti järvenpäätä juhlistamaan meidän inkuliinia. sieltä sit syömään mikan äidille juhlistamaan mikan myöhäisiä synttäreitä :)

Ei kommentteja: