Ja tänää oli sit semmonen päivä.....

Herätyskello soi 5.30 AM. Olin illalla vähän avittanu nukahtamistani kun ei sitä vaan voi saada unta tarpeeks nopeesti kun tulee muutenki kotiin puol kymmeneltä iltavuorosta ja ei ne työt vaan mitenkään jääny sinne työpaikalle. sitä vaan kelas niitä asioita uudestaan ja uudestaan.

Muistinko sanoa yökölle siitä asiasta? Nostinko laidan ylös? Se oli kyllä tänään niin kivuliaan näköinen. Oisko liman imeminen helpottanu sen oloa? Mut toisaalta se myös edistää jonkun verran sen liman erittymistä. Onkohan sillä flunssa vai jotain vakavampaa? Onkohan se antibiooteilla hoidettavissa? Kuinkakohan pian sen yhen clost-vastaukset tulee labrasta? Toivottavasti se ei oo saanu sitä.  Pesinkö käteni aina kun piti? desinfioinko tarpeeks? No ei sillä enää väliä, se ois mussa jo. Olisinko pystyny suostuttelee sitä paremmin pystyyn? Seuraavalla kerralla uskallan sit katetroida itse. Olikohan meijän päähän labroja huomiseks? Kirjasinkohan kaiken oleellisen.

Mut joo ei ois siis ollu mahdollisuuksiakaan nukahtaa. Onneks mulla on vielä jäljellä niitä yhtiä lääkkeitä. Ja kuitenki sitä sit tietenki uneen pääs klo 23 jälkeen. Eli aamulla hyppäsin taas ilman kun herätyskello soi. Olin ollu vielä aivan ihanan syvässä unessa. Hetki meni tajuta missä olin, mikä päivä oli ja mitä mun nyt oikeen piti tehä. Kahvikaan ei nyt oikeen tehny tehtäväänsä. Olin ihan kirjaimellisesti silmät ristissä. Jännää kun on niin väsyny, että silmät vaan meinaa jatkuvasti ajautuu ristiin. Näytin bussissa varmaan tosi tyhmältä kun taistelin, että mun silmät pysyin auki...eli ne pysy puoliks auki.

Huono omatunto, kun jäi muutama asia tekemättä, kun yks aivan ihana rouva pyys. Ihan pikkujuttuja, mutta kuitenki unohdin. Sitä on vaan niin paljon asioita, joita yrittää pitää päässä ja jotka pitäs olla jo hoidettu. Mut ne oli niin pieniä asioita, että olis ihan varmasti ehtiny jossain välissä. Poistin hänelt just hakaset tänää. JEIJ meni aivan loistavasti! En aiheuttanu kipua eikä tihkunu pisaran pisaraakaan verta! ^^

Aamu oli sen verran hektinen, että muutaman aamupesut ja sellaset jäiki sit myöhemmäks (klo 10). No siitä vasta kiukustuki se yks. Eilen mä olin vielä aivan ihana hoitaja, mut tänää olinki sit täys paska. No olisin mäki kiukkunen jos mul olis ripulit housuissa. Anteeksi etten pysty olemaan kaikkialla samanaikasesti. Ei kaikkia potilaita mitenkään ehdi hoitaa samaan aikaan heti aamusta. Ei vaan pysty! Olin siinä just rientäny pitkin käytäviä ja sit saa vielä jatkuvaa paskaa niskaan. Teki mieli alkaa huutaa sille takas, että haluuko se, että mä pesen sen paskasen pyllyn vai lähenkö pois kun kerran oon niin surkea ja teen kaiken aivan väärin. Toinen vaihtoehto olis ollu vaan juosta pois itkemään. Ei enää kauheesti tee mieli hymyillä ja olla ystävällinen siinä. Onneks ohjaaja meni viemää sen sänkyyn takasin niin sain jäädä sitä vessaa siivoomaan ja kokoomaan itteeni. Tuli ohjaajaki siinä viel sanoomaan, että sen sanomisia ei todellakaan kannata kuunnella....mutta osaa sairaat potilaatki olla niin helvetin ilkeitä. Empatiakyky sitä kohtaan katoo kuin tuhka tuuleen kun saa tommosta sontaa vaan niskaansa vaikka tekee siinä kaikkensa auttaakseen.

Kun menin myöhemmin huuhtelee sen korvia nii johan oliki sit taas toinen ääni kellossa. Sit olin taas niin hyvä hoitaja ja kiltti ja ihana.......

Tiiän, että tommosta tulee vastaan aivan varmasti jatkossaki. Dementikot ei kuitenkaa osannu haukkuu tolla tavalla. Siel koki vaan huutamista, kiroilua, huorittelua ja lyömistä. Se oli helpompi vaan ohittaa. Tuskin ne ittekkään oikeen tajus, että missä mennään. Siitä tommonen käytös tuleeki, kun ne ei jotain ymmärrä. Mut tuo oli aivan täysjärkinen ihminen. Osaa julmasti valita sanansa. Mut tuommoseen tosiaan törmää varmaan jokasessa työpaikassa palvelualalla. Ihmiset osaa olla ilkeitä.

Oli aika mielenkiintonen psykiatrikäyntiki. Tulkittiin mun vanhoja EKG-käyriä, joita multa otettiin sillon yhes vaihees jatkuvasti. Mulle kukaan ei ikinä kertonu miks niitä otettiin. Nyt hän kerto, että mun senaikaseen psyykelääkkeeseen kuuluu EKG-seuranta, koska se voi aiheuttaa muutoksia. Ja sit mul havaittiinki ilmeiseti jossain vaiheessa hieman liian pitkä QRST-kompleksi, mitä sit seurattiin. Ei mulle sit sanottu ikinä mitään. Ihmettelinki sillon jonkus, että miks se lääkäri tuijotteli mun nauhaa niin kauan ja mittaili siinä jotain. Ja ilmeisesti mun P-aalto on aina ollu semmonen pieni kärpäsenkakka. Kyl se on seillä mut se on vaan niin tajuttoman pieni. noh...se vaan siis on. Ihmettelinki sitä siitä Inkan ottamas EKG:ssä. Niilt kuulemma löytyy se mun aivosähkökäyräki. Se ois jännää nähä. Rupesin myös ihmettelee sitä mun kansioo, kun se on tosiaan kasvanu aikalailla kokoa. Lupas, että seuraaval käynnil saan käydä sen läpi. Lupas myös printtaa niitten kirjaukset koneelta. Haluun tietää mitä musta on kirjattu. Ymmärrettävästä syystä se haluu, että käyn ne läpi sen kans yhessä.

Huomenna olis haravointia ja puskien leikkausta mummolassa. Lupauduttiin Mikan kanssa avuks. Mut siellä saaki sit aina enemmän syötävää kun linjat kestäis :)