Voiskohan se olla mahdollista, että mä pystyn kontrolloimaan säätä sateenvarjoni kanssa? Musta vaan tuntuu, että AINA kun sataa, niin mulla ei ihan varmasti ole sateenvarjoa. Sit taas kun otan sen mukaan, niin voin olla aivan varma ettei sada. Mut olipas niin mukavaa kävellä yhdeksän jälkeen kilsa hakaniemeen kaatosateessa ilman sateenvarjoa tai kunnolla sadetta pitävää takkia. Kun vihdoinki pääs bussiin asti, hytisin vaan ja tuns miten vesi valu mun jalkoja pitkin. Mut oma oli vikani kun luin hesarista vaan sen kohan missä ilmoitettiin, että tulee lunta koko maahan. Kotiin päästessä sitä kuitenki piristy, kun pääs kuumaan suihkuun ja rakas mieheni oli tehny ruoan valmiiksi<9 Se on vaan aina yhtä ihanaa tulla kotiin ja ruoka on valmiina, eikä tarvii vielä rupee väsertää itselleen jotain nakerrettavaa, kun vatsa murisee jo karseeta tahtia.
Meidän taloyhtiöön on nyt sit ilmeisesti syntyny pieni ruttunaama ^^ Tuoreen isoveljen innokkuun ja ylpeys on jotain sulosinta. Kauheeta kun mun oma hormonaalinen koneisto rupee hyrräämään kun kattelee miten sulosia nuo pikkuset on.
Monni on ihana kun se saa niitä sen nirvanakohtauksia ja tulee yhtäkkiä siihen viereen hurisemaan hulluna ja polkemaan. Mika laitto sen sit mun selän päälle kun mul oli taas jälleen kerran selkä niin jumissa. Silt sai aivan loistavan heironnan. Pieni osa saatiin jopa videolle ;) se on hassu kissa.
Tietoja minusta
- Nelli
- Olen vastavalmistunut terveydenhoitaja, joka asustelee helsingissä avopuolisonsa ja kahden kissan kanssa. Aloittelen työuraani sairaanhoitajan hommissa akuuttivuodeosastolla ja kauhu lopullisesta aikuistumisesta ja työuraputkesta on herännyt. Teksteissä käsittelen arkeani, ajatuskiemuroitani ja vastavalmistuneen haasteita oma menneisyyteni huomioon ottaen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti