Tietoja minusta

Oma kuva
Olen vastavalmistunut terveydenhoitaja, joka asustelee helsingissä avopuolisonsa ja kahden kissan kanssa. Aloittelen työuraani sairaanhoitajan hommissa akuuttivuodeosastolla ja kauhu lopullisesta aikuistumisesta ja työuraputkesta on herännyt. Teksteissä käsittelen arkeani, ajatuskiemuroitani ja vastavalmistuneen haasteita oma menneisyyteni huomioon ottaen.

tiistai 30. marraskuuta 2010

Myöhäinen aamu

Vihdoinkin vaihteeksi iltavuoro! mukavaa välillä nukkua pidempään.

Itseluottamus alkaa lisääntyä. Sitä huomaa oikeesti pystyvänsä tekemään asioita myös ihan itsenäisesti. EKG alkaa menee enemmän ja enemmän lennosta ja verinäytteenki otto alkaa tuntua jopa helpolta. Tosin hauraat, ohuet ja karkailevat suonet on ihan oma lukunsa. Antibiootti-infuusioilla läträily rupee menee jo ihan rutiinilla. Alkaa tuntuu päiväpäivältä enemmän siltä, että kyllä mä pystyn tähän.

Kaikki paska tossa työssä unohtuu, kun joku tulee kiittämään ihanasta hoidosta ja ojentaa suklaata kiitokseksi, kun se on kuulemma vähintä mitä hän voi tehä. Tai kun ei pystytä uskomaan, että mä olisin vasta opiskelija ja kehutaan miten hyvä hoitaja musta vielä tulee tai on tullu jo. Antinkodissa tota puolta ei ollu lainkaan. Kaikki meni vaan tasasta vauhtia alaspäin ja kukaan ei ikinä päässy kotiin. Harva osas/tajusi kiittää mistään. Tuolla on ihan erilainen vastapaino niille haukuille.

Lääkkeiden jakaminen osaa edelleen olla ärsyttävän hidasta vaikka siinäki oon kehittyny. Niistä eniten käytetyistä muistaa vaikka kuinka monta rinnakkaisvalmistetta ja käsi aina vaan osuu siihen oikeaan purkkiin. Mut heti kun tuleeki uus potilas, jonka lääkkeet on jotain aivan ihmeellisiä, iskee epätoivo. Joutuu taas opettelee aakkoset uudestaan ja terveysportti on kovassa käytössä. Se hidastaa lievästi sanottuna, kun lääkelistalla lukee se lääke, minkä lääkäri on määränny, kun taas lääkekaapissa on se halvin rinnakkaisvalmiste. Ne nimet ei välttämättä edes muistuta toisiaan millään tavalla. Vois niitä lääkelistojaki tehä vähän enemmän sen mukaan mitä meillä kaapista löytyy, kun hoitajat ne joka tapauksessa laatii. On jotkut sit pistänykki sinne sivuun, että mitä vastaavaa meillä on. Ja mä vasta oonki innokas sit aina kirjottelee sinne sen kaapista löydettävän lääkkeen. Ehkä joku sit luulee mua tyhmäks kun en "sitäkään tienny", mut mun työskentelyä se nopeuttaa huomattavasti. Vieläpä kun yleensä jakaa yksin eikä siinä ole ketään kertomassa vieressä, että mitä meiltä löytyy. Siellä sit revinki hiuksiani irti välillä. Ja oon oppinu, että ei kannata jakaa lääkkeitä jos haluaa päästä lähtee ajallaan töistä.

Mut hei ainaki oon saanu ylitöilläni yhden vapaapäivän lisää ^^

Ei kommentteja: