Tietoja minusta

Oma kuva
Olen vastavalmistunut terveydenhoitaja, joka asustelee helsingissä avopuolisonsa ja kahden kissan kanssa. Aloittelen työuraani sairaanhoitajan hommissa akuuttivuodeosastolla ja kauhu lopullisesta aikuistumisesta ja työuraputkesta on herännyt. Teksteissä käsittelen arkeani, ajatuskiemuroitani ja vastavalmistuneen haasteita oma menneisyyteni huomioon ottaen.

torstai 25. marraskuuta 2010

Välikuolema

Niin olenko mä joskus valittanut miten töissä on ollut kiire? Perun kaiken. Entinen ei ollu vielä mitään verrattuna tähän päivään.

Ei ole mikään hyvä yhdistelmä aamuvuoro, alimiehitys (VAIN 2 vuorossa +minä!!) ja osasto pullollaan. Iltavuorossa on normaalistikki vaan kaks ihmistä, mutta aamu on aivan eri asia. Aamulla on kaikkien normaalien aamutoimien lisäks vielä labrojen otto, lääkärinkierto, kontrollit, lääkkeiden jako ja erilaiset osaston kokoukset (johon muun muassa mun ohjaaja katos sit keskellä päivää). Osastol oli 13 potilasta ja viel lisää tuli päivällä. Kesätöis oli ihan normijuttu että oli 10-12 potilasta ja 2 hoitajaa vuorossa. MUTTA siellä lääkehuolto oli niin simppeliä kun vaan voi olla, eli jaetaan vaan pillerit pussista. Tuol tietenki jaetaan kaikki lääkkeet aina erikseen niistä seittemästä eri lääkekaapista+jääkaapista ja viel yksityisten lääkkeet aiheuttaa omat hommansa. Päälle kaikki infuusiot ja piikittelyt. Ja ei ne potilaat ihan huvikseen ole siellä. Suurin osa on huonokuntosia ja vaatii erittäin paljon huomiota. Jotkut ei taas ole niinkään huonokuntosia, mutta vaatii silti niin paljon aikaa. Ja puhumattakaan niistä uusista potilaista. Siinä sisäänkirjauksessa vasta aikaa meneeki.

Elikkäs mä olin tänään vain ja ainoastaan puhtaasti palkatonta työvoimaa. meinas tulla itku heti aamusta, kun jokasessa huoneessa ruvetaan soittaa kelloo yhtäaikaa ja kun meet johonki huoneeseen, niin siel huutaaki kaks samaan aikaan "PISSA HÄTÄ!!" tai jotain vastaavaa. Joutu kohtaa sen karun tosiasian etten mä vaan voi revetä moneen osaan. Saiki sit kuulla sitä miten kestää niin kauan tulla kun kutsutaan ja miks ei tehä sitä tai tota tai tätä ja aina vaan yritti selittää, kun ei vaan pysty. Onneks joiltain sai kuitenki ymmärrystä. Mut ainaki sain todistettua ittelleni ja myös muille, että pystyn hoitamaan yhden huoneen alusta loppuun.

Mut aika jees, että oon opiskelijana ohjauksessa, mutta tänää ainoa kohta kun mua ohjattiin oli sit just ennen kun lähin kotiin ja piti ottaa nopee EKG. Mut eihän se niitten muitten vika ole. Ei sille voi mitään jos ei työvoimaa vaan ole tarpeeks. Pääasia että tästä päivästä kuitenki selvittiin.

Joku sano, että ne harkitsee hoitoalan lomien vähentämistä työvoimapulan vuoks....joo ajakaa ne loputki sit pois tältä alalta. Hei kansanedustajienki ylikorkeita palkkoja ja etuja perustellaan osittain sinne houkutteluna. Miksi ei tällekkin alalle tommosia toimenpiteitä? ;) Kun nyt on vähän niiku päinvastoin.

Meil on tuol noin täyttä koska julkisella puolella ollaan hädässä. Diakkaril ja kaupungil on sopimus yhestätoista paikasta tuol koko 30:n paikan sairaalassa. Jononhoitaja oli soittanu ja kysy kuinka monta ne SUOSTUU ottamaan. Sil oli hätä kun 40 potilasta jotka piti saada jonnekki ängettyy etiäpäin. Aamulla oli jo 5 ylimäärästä kaupungin potilasta ja vielä lisää tuli. Ja miten helvetissä helsinki aikoo pärjätä vuodenvaihteen jälkeen? Joku neropatti oli päättäny, ettei kaupunki suostu maksaa ykistyiselle puolelle enää mitää ja ne meinaa pärjää ittekseen. Miten se on mahdollista kun jo nyt tilanne on tuo?

Ei kommentteja: