Ja tästä se taas alko se työssäkäyvän arki...
Olin jotenki ihan pihalla tänää. Kai se kuuluu ekaan päivään. Pyörin vaan ympyrää eikä oikeen mitää hajuu mitä pitäs tehä ja mitä mun halutaan tekevän ja mihin mä saan koskea ja millon ne haluu että vaan kuuntelen ja millon pitäs tehä kans jotain. Kissa oli vieny kielen ja mun todellinen ujous näyttäyty. Oikeen mukavaa porukkaa kyl ei siinä mitään...ja tosiaan aivan ihanaa hoitaa välil ei dementoituneita. Saa oikeesti vuoropuhelua aikaseks eikä se oo pelkkää mun monologia. Ja silti vaikka koko päivän vaan haahuilin ympärinsä hassun näkösenä, niin silti tuntu kun olisin tehny tuplavuoron. Kai aivoilla kuitenki on aika paljon käsiteltävää. En mä ohjaajaani oo kuitenkaa vielä tavannu...huomenna vuoronvaihdossa näkee....keskiviikkona eka vuoro sen kanssa samaan aikaan. Ja sen takia en sit pääsekkään tutorointiin edes, koska en kehdannu olla vielä keskiviikkonaki sen kanssa eri vuorossa. Nyt mietin että kehtaanko olla torstaina sen kanssa samassa vuorossa vai pitääkö neuvotella terapeutin kanssa jääkö tän viikon sessio väliin -.-
Liikaa stressiä! Liikaa stressiä kaikesta! Ei nyt normaalisti olis liikaa mut vielä samaan aikaan lääkevähennys ja vierotusoireet rupes just tänää tuntuu :( Mutta ehkä vaan viikko pitää kestää tätä nii sit voi huokasta helpotuksesta 5 viikkoa kunnes tulee taas seuraava vähennys. Jotenki itku herkässä.
Huomenna siis aamuvuoroon koska illalla tosiaan se pakollinen farmakologian luento. Ikävöin mun parin minuutin työmatkaa :( Pitää herää puol kuudelta vaikka meen VASTA puol kasiin! Töitä kolmeen asti, minkä jälkeen suunnistan niin nopeesti kuin mahdollista koululle farmakologian luennolla, joka alkaa neljältä. Mikäköhän ois nopein tapa päästä alppilasta tiksiin? Siellä sit istun 19.15 asti. Pitää matkal grabbaa jotain syötävääki.
Mut hei tästä mennään sit vaan ylös! Kohta en enää huomaakkaan, että lääkityksessä tapahtunu jotain muutoksia ja sit saan ihmeellisesti energiaa tehdä rästiin jääneet kouluhommat ja sit nautin harjottelusta ja uusista kokemuksista jajajaja oon jeejee happy! ^^ ajatellaan aina positivisesti eiksje?
Apua nyt pitäs kyl olla jo nukkumassa!!
Tietoja minusta
- Nelli
- Olen vastavalmistunut terveydenhoitaja, joka asustelee helsingissä avopuolisonsa ja kahden kissan kanssa. Aloittelen työuraani sairaanhoitajan hommissa akuuttivuodeosastolla ja kauhu lopullisesta aikuistumisesta ja työuraputkesta on herännyt. Teksteissä käsittelen arkeani, ajatuskiemuroitani ja vastavalmistuneen haasteita oma menneisyyteni huomioon ottaen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti