Kaiken ei tarvitse olla täydellistä

Maaseudun rauhasta kotiuduttu. Oli rentouttava miniloma, mutta jotenkin kotiin on aina yhtä ihanaa palata. (vesivessa on aika jees...) Kissat nautti mökkeilystä selvästi. Siellä kun on huomattavasti enemmän kaikenlaista metsästettävää (siis kärpäsiä). Etenkin Robin nautti myös ulkoilusta ja hyppi innoissaan pitkin pihaa. Aurinkoakin saatiin lauantaina :)

Tämä biisi muistui mieleen saunan lauteilla. On biisillä yllättävän hyvä sanoma.

Nyt lähden kotikotiin viettämään laatuaikaa siskojen kanssa. Vanhempi sisko tullut jenkeistä visiitille kotisuomeen. Sen kunniaksi sushia ja saunaa :)

Vielä kolme päivää lomaa jäljellä. Kuvia ehkä myöhemmin.

Vähemmän totinen aikuinen

Joskus on mukavaa olla vähemmän totinen aikuinen, jolloin päivän ohjelmaksi sopii loistavasti reissu Linnanmäelle. En muista milloin olisin viimeksi ollut Linnanmäellä. Mika on vahvasti sitä mieltä, että olen hänen kanssaan siellä ollut, mutta itse muistan vain Särkänniemireissun. Edellisen Linnanmäkireissun jonka muistan oli joskus viisi vuotta sitten. Hauskaa oli huippuseurassa joka tapauksessa. Mukavaa, että meitä pääsi paikalle niin moni ja kiitokset vielä Sonjalle, että jouduimme pulittamaan rannekkeista vain puolet normaalihinnasta. Huomasin, ettei pää tunnu kestävän enää samanlaista kieputusta kuin lapsena ja tietyt laitteet jätin suosiolla välistä (olisi pitänyt jättää välistä myös viikinkilaiva, siinä saa itsensä vain merisairaaksi..). Söin myös harvinaisen hyvää hattaraa, nykyään ne ilmeisesti maistuvat sokerin lisäksi mansikalta.

Lauantaina oli ystäväni Annan syntymäpäiväjuhlat. Pukukoodina oli cocktailmekko ja koska semmoista en omista, vetäisin päälle yo-mekkoni, joka mahtui päälle vähän liiankin hyvin. Oli itseasiassa mukavaa laittaa itsensä pitkästä aikaa niin nätiksi. Korkkarit tosin hiersivät ennaltaehkäisy-yrityksistä huolimatta yllättävän paljon. Korkkareita olisi niin mukavaa käyttää enemmänkin, mutta kaikki tuntuvat hiertävän ja aiheuttavan rakkoja, jolloin kävely on aika nopeasti hirveää tuskaa. Saisinko jostain korkkarit, jotka eivät hiertäisi? Onneksi Ella pelasti ja heitti kotiin illalla :)

Muuten viikonloppu kului elokuvia katsoen kotona ja teatterissa sekä muutenkin tuon rakkaan miehen kainalossa. Yhteiset vapaapäivät ovat harvinaista herkkua <9

Tänään olisi ohjelmassa (itse asiassa ihan kohta pitäisi lähteä) vierailua Tuusulassa erään erityisen pikkumiehen ja tämän äidin luona. Muutenkin ihanaa nähdä taas pitkästä aikaa koulukavereita ja kuulla kuulumisia kesältä :)

Yksi ongelma minulla on kuitenkin viime aikoina ollut, nimittäin se hemmetin ammatillisen kasvun essee. En ymmärrä miten tämä voi olla itselleni niin vaikeaa. Yritin taas sitä saada väännettyä, mutta epätoivo iskee jo heti alussa. Miten ihmeessä saan vielä kolme sivua aikaiseksi täyttä sontaa?! Nyt on jotenkin harvinaisen vaikeaa saada mitään tekstiä aikaiseksi. Inhoan tämmöistä turhaa jaarittelua ja ahh niin mukasyvällistä pohdintaa. Kyllä mä nyt ääneen pystyn kaikenlaista pohtimaan (myös liittyen oman ammattitaitoni kehittymiseen), mutta ajatusten kirjoittaminen tökkii nyt pahasti. Taisi olla 7.9 viimeinen palautuspäivä eli vielä on aikaa....

Voiskohan tänkin asian laittaa lukihäiriön piikkiin? ....ehkä ei :/

Lomalainen

Nyt sitä oltais sit niiku lomalainen :) Hoppua on kesän pitänyt, mutta hurjasti olen oppinut ja saanut lisää itsevarmuutta sairaanhoitajana. Kyllä mä ehkä sitten tän hommani osaankin ;) Kesän kruunasivat mahtavat työkaverit, jotka olivat kannustavia ja antoivat tukea, kun itse ei ollut ihan varma. Heitä tulee kyllä ikävä, mutta onneksi ei ehkä liian ikävä. Sovin nimittäin työsopparin joulukuulle ja tammikuun alulle, yhteensä viideksi viikoksi. Mulla on nimittäin joulukuussa koulua vain muutama luento viikossa, eli ne menee helposti töidenkin lomassa :) Saa sitten kerrytettyä matkakassaa maaliskuulle ;) Nyt pidän vain peukut pystyssä, että opettajat eivät keksi mitään pääni menoksi. Toivon siis, että annetut aikataulut pitävät, eivätkä he päätä sinne mitään yllätyksiä lisäillä. Noh, ainakin mun tänhetkiset työvuorot on aika pitkälti iltavuoroa, eli sinne aamuihin vielä kaikenlaista mahtuisikin.

Mutta nyt on loma, eli työasioita ei tarvitse ajatella! Ihanaa kun voi vaan olla, nukkua myöhään ja päivällä tehdä mitä lystää. Onneksi aurinkokin päätti lomani kunniaksi jo paistaa, toivottavasti paistaa vielä lisää. Perjantaina on suunnitelmissa mennä Linnanmäelle ystävien kanssa. Jossain vaiheessa olisi mukavaa lähteä myös serenaan ja minigolffaamaan. Ensi viikon keskiviikkona pakkaamme Mikan kanssa taas pienen perheemme autoon ja suuntaamme kohti Nummi-Pusulan rauhaa. Siellä saa sitten rentoutua pitkän viikonlopun ajan.

Lomasuunnittelun lomassa yksi asia on herättänyt kiinnostukseni, nimittäin tämä. Ei koko vanhuspalvelulaissa tunnuta muusta keskustelevan kuin hoitajamitoituksista. Nyt ilmeisesti mitoitukseksi halutaan seitsemän hoitajaa per kymmenen hoidettavaa. Nykytilannehan hoitokodeissa on luokkaa kaksi hoitajaa per kaksitoista hoidettavaa. Eli melkoinen lisäys. Itseni mielestä tämä tuntuu jo melkoiselta liioittelulta. Olin itse ajatellut, että jo muutaman hoitajan lisääminen helpottaisi työtä huomattavasti. Miten näille seitsemälle hoitajalle riittäisi hommaa kymmenen asukkaan kanssa? Tai no silloin olisi kyllä rutkasti aikaa pyöritellä papiljotteja ja lakkailla kynsiä, tehdä semmoista, mitä yleensä virikehoitaja tekee. Mutta ottaen huomioon miten suuri pula hoitajista on tälläkin hetkellä, mistä he ajattelivat repiä tämmöisen määrän hoitajia jostain? Myös kustannukset nousisivat melkoisesti, kun pitäisi maksaa palkkoja yli tuplasti enemmän.

Vai tarkoittaako tämä 0,7 hoitajaa per vanhus kaikkia vuoroja? Eli koko vuorokauden aikana kymmentä vanhusta hoitaisi seitsemän hoitajaa. Tällöin hoitajat voisi jaotella kymmenelle vanhukselle esim. aamuun kolme, iltaan kolme ja yöhön yksi. Se taas ei olisi paljoakaan enemmän hoitajia kuin tällä hetkellä on. Tai no ei pitäisi sanoa "ei paljoakaan enemmän" kun onhan se selvästi enemmän käsiä. Niissä hoivakodeissa joissa olen itse tehnyt keikkaa, on hoitajia yleensä vuorokauden aikana 4,5-5 per 10-12 asukasta. Eli olisihan se kaksi tai kolme ihmistä jo huomattava parannus ja otettaisiin ilmomielin vastaan.

Ja mihin kaikkialle tämä mitoitus pätisi, myös sairaaloissa ja kotihoidossa? Sairaaloissa mitoituksen nyt pitäisikin olla huomattavasti suurempi, koska työmäärä on niin paljon isompi kaikkine toimenpiteineen, kuntoutuksineen, lääkehoitoineen ja lääkärinkiertoineen. Mutta miten kotihoidossa mitoitus laskettaisiin, kun jokaisella asiakkaalla on niin yksilöllinen hoitosuunnitelmansa ja työmäärä vaihtelee päivän mukaan?

Ehkä minun pitäisi hoitajana ajatella, että mitä enemmän porukkaa, sen parempi. Kuitenkin pakostikin herää ajatus, että nyt kyllä menee tämä homma yli. Mutta ainakin se on selvää, että lisää porukkaa ehdottomasti tarvitaan. Kuinka paljon? En osaa vastata. Lisäporukka varmasti helpottaisi työssä jaksamista ja tekisi alasta vetoavamman nuorten silmissä. Alanvaihtoja olisi ehkä vähemmän. Sairaslomat ja varhaiset eläkkeelle jäämiset varmasti vähenisivät.

Uuteen aamuun

Yöt oli ja meni. Yllättävän hyvin meni. Yllättävän hyvin jaksoin pysyä hereillä. Yllätyksenä tuli myös se, miten yöllä ei tahdo tulla nälkä millään. Hassua. Kesätyöt alkaa olla lopuillaan. Enää kolme vuoroa kesälomaan, perjantaina pitkä päivä ja lauantaina aamu. Haikeaa, mutta kyllä mä tuonne vielä palaan keikkailumielessä. Tänään todella ansaittu ja pitkään kaivattu vapaapäivä. Toisinsanoen hoitelen rästiin jääneitä asioita, esim. näöntarkastus tänään ja salille pitää mennä (koska tän työputken aikana olen pahasti laiskistunut jumpassa ja salilla käymisen suhteen).

Paljon ajatuksia pyrinyt mielessä. Tavalliseen tapaani en osaa pistää niitä hienosti sanoiksi, eli tässä muutama biisi, jotka jollain tapaa kuvaavat viimeaikaisia olotilojani.

Ps. Kylläpäs nuo kaksi veijaria osaa tehdä onnellisen olon. Ihana fiilis kun osoittavat kiintymystään. On ne muutenkin rakkaita kaikessa höpsöydessään. (tälläkin hetkellä robin istuu mun edessä tujottaen mitä kirjoitan ja kehrää samalla, välillä puskee mun päätä)

Yötyö

Ei nyt kyllä mennyt ihan nappiin tämä mun rytmin kääntäminen viime yönä. Silmät aloittivat lurpsahtelunsa jo klo 12 aikoihin. Katoin olympialaiset loppuun ja aloitin vielä elokuvankin katsomisen. Oli kuitenkin sen verran surkea elokuva, että en kyennyt enää vastustamaan nukkumattia ja painuin pehkuihin siinä kahden jälkeen. Nukuin makeasti puoli yhteentoista. Yritin tuossa päivällä vielä välillä ottaa päikkärit, mutta eihän siitä mitään tullut.

Noh, tänä yönä täytyy sinnitellä aamukahdeksaan (jolloin olen varmaan kotona). Taisteluaseena otan mukaan kaksi pulloa EDiä ja kevyttä sapuskaa. Suunnitelmissa on myös järjestellä lääkekaappi aakkoselliseen järjestykseen (jossa se ei tällä hetkellä ole) ja muutenkin siivota lääkehuonetta, mikäli tylsyys iskee. Myös haavahoito- ja hoitotarvikevarasto kaipaavat järjestelyä, eli ehkä hommaa riittää molemmiksi öiksi.

Hyvää yötä teille, minä lähden töihin! (tuntuu niin omituiselta....)

läskistä lihasta ja loman odotusta

Täytyy sanoa, että on muuten ihana tunne, kun vanhat shortsit mahtuu taas mukavasti jalkaan. On ne jalkaan mahtuneet, mutta reidet oli sen verran tuhdissa kunnossa, etten niin lyhyissä shortseissa ole niitä pitkään aikaan kehdannut esitellä. Huomattavasti itsevarmempi näin 5kg hoikempana ja tähän tämä kroppa voisi jäädäkin. Saa kyllä nähdä mitä tapahtuu nyt kesän jälkeen, kun työmatkapyöräily jää pois. Olen tosin sen verran hurahtanut tuohon pyöräilyyn, että voisin kouluun pyöräillä ensimmäiset kolme viikkoa kunnes harjoittelu Pitäjänmäessä alkaa. Tuo mun uusi fillari on niin mukavan rullaava ja vieläpä riittävän isorunkoinen itselleni. Parempi polkea, kun on pyörässä sopivat mittasuhteet.

Tänään oli ihanan kesäinen päivä (tai no on edelleen) ja onneksi ehdin siitä nauttia vaikka aamuvuoro olikin. Käytiin Mikan kanssa pitkällä kävelylenkillä, joka kulki jätskikiskan kautta. Aurinkoa ja jäätelöä <3 Pidän sormet ristissä, että lomallanikin paistaisi aurinko edes vähän. En ole vieläkään sinne rannalle saanut itseäni raahattua. On muutenkin paljon asioita rästissä, tai siis semmoisia asioita, jotka ajattelin kesän aikana tehdä. Pitäisi tehdä oikein ToDo-lista loman ajaksi :D Listan kärjessä olisi muun muassa kaikessa kauheudessaan edelleen se ammatillisen kasvun essee. Viimeinen palautuspäivä syyskuun alussa, joten olisi korkea aika ottaa itseään niskasta kiinni ja kirjoittaa 5 sivua shaibaa (taitaa olla sivu tai jopa kaksi jo kirjoitettu, eli vain noin neljä sivua jäljellä!). Olisi listalla tietenkin paljon mukaviakin asioita, esim. erästä vanhaa ystävää en ole nähnyt ties kuinka moneen vuoteen, joten olisi jo korkea aika! Myös siskon kanssa suunniteltiin keväällä, että lähdettäisiin yhdessä hietsuun, kun kerran hän asustelee nykyisin Hesperianpuiston kupeessa.

Mutta ensin on kuitenkin hoidettava työt loppuun. Päätin sitten taas pelastaa työkaverit alimiehitykseltä, joten olin perjantaisen vapaapäiväni töissä. Onneksi työkaverini otti kuitenkin sunnuntain aamuvuoroni (vaikka lisiä siinä menikin vuoron mukana), mutta ei tarvitse sitten ainakaan olla pitkässä päivässä vielä lisäksi. 9 vuoron putki yhdellä pitkällä päivällä on siedettävämpää kuin 10 vuoron putki kahdella pitkällä päivällä ja vieläpä kun olisi pitänyt pitkän päivän jälkeen vaihtaa rytmi yövuoroa varten. Ehkä jonkinlaiset lepohetket korvaa lisät :) en polta itseäni ihan niin puhki (ja työmääräni pysyy paremmin laillisen rajoissa). 

Tuplavuoroa ja Korkeasaarta

Eilinen pitkä päivä meni yllättävän hyvin. Kyllähän se vähän kirpas, kun vuoronvaihdon lähestyessä muut puhui, miten päivä on pulkassa. Itsellä se oli vasta puolessa välissä. Potilas kysyi multa illalla, että jäänk vielä yöhönkin. Onneksi pystyin rehellisesti vastaamaan, että en :D Kolme vuoroa putkeen olisi mennyt jo hieman yli. Töissä ei väsyttänyt, kun oli jatkuvasti jotain tekemistä. Ei ehtinyt olla väsynyt. Kotiin päästyä se kuitenkin iski, mutta nukuimpahan yön todella sikeästi. Toivotaan etten ole nyt hirveästi sekoillut illan tuplavuoron aikana :D Tein kotiutushommia ja lääkemuutoksia, niin toivottavasti en ole selostanut aivan puutaheinää. Mutta vielä kaksi kertaa samanlainen tuplavuoro ennen kesäloman alkua.

Toinen osaston kandeista on vaihtunut. Sain tuosta uudesta aika oudon ensivaikutelman. Se on täyttänyt taskilistat kaikenlaisella jonninjoutavalla itsestäänselvyydellä. Esim. sinne ilmestyy lukuisia taskeja tyyliin: "Aloitetaan potilaalla fysioterapia" tai "potilas kotiutuu, otetaan yhteyttä omaisiin ja kohoon". Ei lääkäreiden ole aikaisemmin tarvinnut erikseen mainita, että potilaalla aloitetaan fysioterapia, koska kyseessä on kuntoutusosasto, jolla on oma fyssari, joka osaa kyllä ihan itsekin ilman muistutteluja aloittaa kuntoutuksen. Eikä hoitajia todellakaan tarvitse muistutella ottamaan yhteyttä omaisiin ja kohoon potilaan kotiutuessa. Kyllä me hommamme osataan, kyseinen lääkäri ei nyt hirveästi osoita luottamusta muihin moniammatillisen tiimin jäseniin. Liiallinen itsestäänselvyyksien lateleminen vain ja ainoastaan ärsyttää pitkällä tähtäimellä.

Mutta ei siitä sen enempää. Oltiin Mikan kanssa Korkeasaaressa viikko sitten ja tässä hieman kuvamateriaalia sieltä

Kääpiömangustit<3

Mika nappas kuvan kun heilutun nenääni tuolle edelliselle oliolle. Se heilutti mulle nenäänsä ensin!

Repesin, kun huomasin Mikan ikuistavan tilannetta

Pikkupanda!

Kyllä manulia näytti jokin pahasti ketuttavan.

Illemmalla isot kissatkin heräsi

...Ja meni uudelleen päiväunille

Tein äsken muuten aivan loistavan kananmunasämpylän vaikka itse sanonkin. Paahdoin reuisleivät ja levitin molemmille puoliskoille heti paahtamisen jälkeen margariinia. Ruisleipien väliin laitoin paistetun kananmunan, kalkkunaleikkeen, salaattia, kesäkurpitsaa ja paprikaa. NAM!

Tänä kesänä olen tajunnut, että kesäkurpitsa voi sittenkin olla hyvää. En ole aikaisemmin kesäkurpitsasta pitänyt, se on mautonta ja suutuntuma ei ole yhtä raikas kuin kurkulla. Anoppini tunki mukaan pusulasta yhden melkoisen kesäkurpitsajötikän kun siellä kävimme, eli olemme Mikan kanssa kuumeisesti pohtineet, miten saisimme sen käytettyä ennen pilaantumistaan. Olen havainnut, että ei se olekaan hassumpi idea korvata salaatissa kurkku kesäkurpitsalla tai laittaa sitä leivän päälle. Siitä tulee yllättävän hyvää, suosittelen kokeilemaan.