Vähemmän totinen aikuinen

Joskus on mukavaa olla vähemmän totinen aikuinen, jolloin päivän ohjelmaksi sopii loistavasti reissu Linnanmäelle. En muista milloin olisin viimeksi ollut Linnanmäellä. Mika on vahvasti sitä mieltä, että olen hänen kanssaan siellä ollut, mutta itse muistan vain Särkänniemireissun. Edellisen Linnanmäkireissun jonka muistan oli joskus viisi vuotta sitten. Hauskaa oli huippuseurassa joka tapauksessa. Mukavaa, että meitä pääsi paikalle niin moni ja kiitokset vielä Sonjalle, että jouduimme pulittamaan rannekkeista vain puolet normaalihinnasta. Huomasin, ettei pää tunnu kestävän enää samanlaista kieputusta kuin lapsena ja tietyt laitteet jätin suosiolla välistä (olisi pitänyt jättää välistä myös viikinkilaiva, siinä saa itsensä vain merisairaaksi..). Söin myös harvinaisen hyvää hattaraa, nykyään ne ilmeisesti maistuvat sokerin lisäksi mansikalta.

Lauantaina oli ystäväni Annan syntymäpäiväjuhlat. Pukukoodina oli cocktailmekko ja koska semmoista en omista, vetäisin päälle yo-mekkoni, joka mahtui päälle vähän liiankin hyvin. Oli itseasiassa mukavaa laittaa itsensä pitkästä aikaa niin nätiksi. Korkkarit tosin hiersivät ennaltaehkäisy-yrityksistä huolimatta yllättävän paljon. Korkkareita olisi niin mukavaa käyttää enemmänkin, mutta kaikki tuntuvat hiertävän ja aiheuttavan rakkoja, jolloin kävely on aika nopeasti hirveää tuskaa. Saisinko jostain korkkarit, jotka eivät hiertäisi? Onneksi Ella pelasti ja heitti kotiin illalla :)

Muuten viikonloppu kului elokuvia katsoen kotona ja teatterissa sekä muutenkin tuon rakkaan miehen kainalossa. Yhteiset vapaapäivät ovat harvinaista herkkua <9

Tänään olisi ohjelmassa (itse asiassa ihan kohta pitäisi lähteä) vierailua Tuusulassa erään erityisen pikkumiehen ja tämän äidin luona. Muutenkin ihanaa nähdä taas pitkästä aikaa koulukavereita ja kuulla kuulumisia kesältä :)

Yksi ongelma minulla on kuitenkin viime aikoina ollut, nimittäin se hemmetin ammatillisen kasvun essee. En ymmärrä miten tämä voi olla itselleni niin vaikeaa. Yritin taas sitä saada väännettyä, mutta epätoivo iskee jo heti alussa. Miten ihmeessä saan vielä kolme sivua aikaiseksi täyttä sontaa?! Nyt on jotenkin harvinaisen vaikeaa saada mitään tekstiä aikaiseksi. Inhoan tämmöistä turhaa jaarittelua ja ahh niin mukasyvällistä pohdintaa. Kyllä mä nyt ääneen pystyn kaikenlaista pohtimaan (myös liittyen oman ammattitaitoni kehittymiseen), mutta ajatusten kirjoittaminen tökkii nyt pahasti. Taisi olla 7.9 viimeinen palautuspäivä eli vielä on aikaa....

Voiskohan tänkin asian laittaa lukihäiriön piikkiin? ....ehkä ei :/