Tietoja minusta

Oma kuva
Olen vastavalmistunut terveydenhoitaja, joka asustelee helsingissä avopuolisonsa ja kahden kissan kanssa. Aloittelen työuraani sairaanhoitajan hommissa akuuttivuodeosastolla ja kauhu lopullisesta aikuistumisesta ja työuraputkesta on herännyt. Teksteissä käsittelen arkeani, ajatuskiemuroitani ja vastavalmistuneen haasteita oma menneisyyteni huomioon ottaen.

keskiviikko 1. elokuuta 2012

Tuplavuoroa ja Korkeasaarta

Eilinen pitkä päivä meni yllättävän hyvin. Kyllähän se vähän kirpas, kun vuoronvaihdon lähestyessä muut puhui, miten päivä on pulkassa. Itsellä se oli vasta puolessa välissä. Potilas kysyi multa illalla, että jäänk vielä yöhönkin. Onneksi pystyin rehellisesti vastaamaan, että en :D Kolme vuoroa putkeen olisi mennyt jo hieman yli. Töissä ei väsyttänyt, kun oli jatkuvasti jotain tekemistä. Ei ehtinyt olla väsynyt. Kotiin päästyä se kuitenkin iski, mutta nukuimpahan yön todella sikeästi. Toivotaan etten ole nyt hirveästi sekoillut illan tuplavuoron aikana :D Tein kotiutushommia ja lääkemuutoksia, niin toivottavasti en ole selostanut aivan puutaheinää. Mutta vielä kaksi kertaa samanlainen tuplavuoro ennen kesäloman alkua.

Toinen osaston kandeista on vaihtunut. Sain tuosta uudesta aika oudon ensivaikutelman. Se on täyttänyt taskilistat kaikenlaisella jonninjoutavalla itsestäänselvyydellä. Esim. sinne ilmestyy lukuisia taskeja tyyliin: "Aloitetaan potilaalla fysioterapia" tai "potilas kotiutuu, otetaan yhteyttä omaisiin ja kohoon". Ei lääkäreiden ole aikaisemmin tarvinnut erikseen mainita, että potilaalla aloitetaan fysioterapia, koska kyseessä on kuntoutusosasto, jolla on oma fyssari, joka osaa kyllä ihan itsekin ilman muistutteluja aloittaa kuntoutuksen. Eikä hoitajia todellakaan tarvitse muistutella ottamaan yhteyttä omaisiin ja kohoon potilaan kotiutuessa. Kyllä me hommamme osataan, kyseinen lääkäri ei nyt hirveästi osoita luottamusta muihin moniammatillisen tiimin jäseniin. Liiallinen itsestäänselvyyksien lateleminen vain ja ainoastaan ärsyttää pitkällä tähtäimellä.

Mutta ei siitä sen enempää. Oltiin Mikan kanssa Korkeasaaressa viikko sitten ja tässä hieman kuvamateriaalia sieltä

Kääpiömangustit<3


Mika nappas kuvan kun heilutun nenääni tuolle edelliselle oliolle. Se heilutti mulle nenäänsä ensin!

Repesin, kun huomasin Mikan ikuistavan tilannetta


Pikkupanda!

Kyllä manulia näytti jokin pahasti ketuttavan.

Illemmalla isot kissatkin heräsi

...Ja meni uudelleen päiväunille
Tein äsken muuten aivan loistavan kananmunasämpylän vaikka itse sanonkin. Paahdoin reuisleivät ja levitin molemmille puoliskoille heti paahtamisen jälkeen margariinia. Ruisleipien väliin laitoin paistetun kananmunan, kalkkunaleikkeen, salaattia, kesäkurpitsaa ja paprikaa. NAM!

Tänä kesänä olen tajunnut, että kesäkurpitsa voi sittenkin olla hyvää. En ole aikaisemmin kesäkurpitsasta pitänyt, se on mautonta ja suutuntuma ei ole yhtä raikas kuin kurkulla. Anoppini tunki mukaan pusulasta yhden melkoisen kesäkurpitsajötikän kun siellä kävimme, eli olemme Mikan kanssa kuumeisesti pohtineet, miten saisimme sen käytettyä ennen pilaantumistaan. Olen havainnut, että ei se olekaan hassumpi idea korvata salaatissa kurkku kesäkurpitsalla tai laittaa sitä leivän päälle. Siitä tulee yllättävän hyvää, suosittelen kokeilemaan.

Ei kommentteja: