Aloin jo hyppiä riemusta, että jospa olisin vihdoinkin saamassa unenlahjani takaisin. Mutta ei, ihan harhaluulo. Tietenkin alkoi heti taas aamuyöheräily. Tosin pätkissä nukkuminen on vielä erittäin siedettävää. Sentään kokee sen ihanan miellyttävän fiiliksen kun saa nukahtaa illalla vaivattomasti. Ei sillä sitten enää niin väliä jos kahdesta eteen päin nukkuu 15-30min pätkissä. Kunhan ei tarvitse kokea sitä hirveää stressiä kun katsoo kelloa kolmelta nukahtamatta kertaakaan ja herätyskello soi kuudelta. Mutta joo, piti tuonkin vaiheen tulla takaisin. .....Mutta ehkä ne unenlahjat vielä joskus tulee takaisin.
Sit mun piti selittää tähän vielä vaikka mitä esim. aivan mahtavasta ystävien kanssa vietetystä lauantai-illasta tai Mikan (ja samalla siskon) vuosien karttumisesta ja anoppiehdokkaan visiitistä. Nyt en kuitenkaan tunnu saavan mitään fiksua tekstiä sittenkään aikaseksi. Voisiko johtua kenties monesta surkeasti nukutusta yöstä ja kahdeksan tunnin koulupäivästä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti