Elämä hymyilee

Viime aikoina sitä on herännyt ajattelemaan, miten onnekas olenkaan ja miten hyvältä oma elämä tuntuukaan. Aina näin ei ole ollut. Silloin joskus äiti motivoi jaksamaan piirtelemällä elämän janoja ja realisoimalla sitä, missä vaiheessa elämäni silloin todella oli ja mitä edessä vielä saattoi olla jos jaksoi jatkaa vaikeiden aikojen yli. Nyt tuntuu vaikealta ymmärtää, miten toivottomalta kaikki silloin tuntuikaan. Sairauden lisäksi silloin varmaan vallitsi vielä myös teiniaikaan tyypillinen mustavalkoinen ajattelu. Mutta onhan se myös jonkinlainen rikkaus (tuntuu hassulta sanoa sitä aikaa rikkaudeksi), että olen käynyt läpi kaiken sen menneisyydessäni ja päässyt siitä vieläpä näin hyvin yli. Sitä on oppinut tuntemaan itsensä ja mielensä liikkeitä paremmin sekä pystynyt laajentamaan reilusti ajattelumaailmaansa.

Pointti on se, että silloin en ikinä uskonut pääseväni edes tähän asti elämässäni. Viimeaikoina olen jotenkin herännyt näkemään mitä kaikkea olenkaan jo saanut aikaan ja mitä minulla nyt on. Onnistumiset ovat lisänneet itseluottamusta ja ehkä semmoiset kommentit kuin: "ompa Nelli ihana nähdä sut noin onnellisena" tai vastaavaa, ovat herättäneet ajattelemaan. Ehkä todella olen päässyt yli niistä vaikeista ajoista, vaikka kyllähän niitä varmaan kantaa mukanaan läpi elämänsä. Mutta ainakin nyt tiedostan hyvin taipumukseni.

Tänä kesänä olen tosiaan toiminnut ensimmäistä kertaa sairaanhoitajana, mikä jännitti todella paljon. Ensimmäistä kertaa pistettiin omat taidot todella testaukseen. Ja loistavastihan on mennyt :) Sitä on saanut jatkuvasti uusia onnistumisen kokemuksia ja tullut semmoinen fiilis, että kyllä mä varmaan osaankin hommani. Eli tuskin sitä tarvitsee ainakaan vielä miettiä uraansa uusiksi. Myös tämä meidän pieni perheemme tekee minut todella onnelliseksi. Mitenköhän satuinkaan löytämään tuommoisen ihmisen rinnalleni? En myöskään kykene ajattelemaan elämää ilman noita kahta pöljää kissaa.

Lisäksi täysin arkiset asiat tekevät onnelliseksi. Ostettiin uusi sohva. Se on nahkasohva! En ikinä kuvitellut hankkivani nahkasohvaa, mutta nyt sekin on tehty. Tämä yksilö oli vaan niin erityinen :) Nyt on sisustusinto. Vielä on ostoslistalla uusi matto ja muutama koristetyyny. Harkitsen vakavissani myös uusien verhojen metsästämistä alesta. Vanha sohva kuskataan uuteen kotiin torstaina. Sain tänään myös sovittua pyörän ensihuollosta. Opinnäytetyökin on jo melkein valmis!

Nyt kuitenkin odotan innolla kahden työvuoron päästä häämöttävää kahden päivän vapaata. Enää ilta+aamu! Tiedossa myös jälleen ihanien ystävien näkemistä <3 Se piristää aina :)

PS. Eilisen opetus oli, ettei säätiedotuksiin todella kannata luottaa, jos haluaa päästä töistä kotiin 25 minuuttia nopeammin. Tänään siis lähden pyörällä (vaikka kuinka sateiselta näyttääkin...kastun jos kastun).