Stressitön ihme

Anopin supermehu on todellakin superia. Se tuntuu parantavan kaikki pöpöt. Se lenssu nimittäin katosi kuin tuhka tuuleen viime viikonlopun aikana. Hyvä opiskelijahan sairastaa vain ja ainoastaan viikonloppuisin tai lomalla ;) Mutta onneksi muistin pyytää kyseistä supermehua taas lisää viime pusulareissulla. Kyseessä siis anopin itsensä tekemä vadelmamustaherukkamehu. Sitä kun juo kipeänä laimennettuna kuumaan veteen, on se huomattavasti tehokkaampaa kuin kaupalliset flunssajuomat kuten esim. Finrexin, vaikka ei mitään lääkeaineita sisälläkään :)

Harjoittelun alkuun enää viikko aikaa. Viime viikolla tuli taas iso kasa lisää tehtäviä ja koulussa tuli taas vietettyä enemmän kuin täyspäiväisesti aikaa. Jostain syystä ei silti edelleenkään stressaa. Olen saanut kotonakin tehtyä tehtäviä jo yllättävän aktiivisesti. Ympäristöterveydenhuollon kurssin suoritin itseasiassa jo kokonaan, nimittäin koko kurssi oli itsenäistä työskentelyä ja sain kaikki tehtävät jo tehtyä. Siis mitä ihmettä mulle on tapahtunut? Minähän olen yleensä se, joka lamaantuu kaikesta stressistä. Stressaan kaikkea mahdollista jo mukavasti etukäteen ja sitten en saa mitään tehtyä, kun vaan stressaan. Nyt en stressaa ja olen saanut jo vaikka mitä tehtyä :o Pitäisikö huolestua? Ehkä pyrin vain nauttimaan tästä niin kauan kuin sitä kestää. Mutta hassua, miten tuntuu, että jaksan tällä hetkellä ihmeen hyvin paineita. Töissäkin tein kesällä viimeisellä jaksolla yli 28 ylityötuntia ja silti jaksoi ihan hyvin. Joskus olisin mennyt aivan hajalle tästä työmäärästä. Onneksi näin ei ole enää. Toisaalta ehkä pitäisi osata jarrutella tarpeeksi ajoissa. Muistan edelleen sen lukion ensimmäisen vuoden, jolloin opiskelin selvästi aivan liian kovalla tahdilla, nimittäin kuinkas sitten kävikään? Mutta nykyään olen kyllä huomattavasti vahvempi ja kokemusta rikkaampi kuin silloin...

Mutta opiskelijana oleminen alkaa käydä vähiin. Perjantaina oli opinnäytetyön arvioiva seminaari. Huhhuh, kun jännitti, mutta yllättävän hyvin se meni. Tai ainakin saatiin loistavaa palautetta. Tuntui, kuin olisin tärissyt koko esityksen, mutta kuulemma se meni oikein luontevasti. Ohjaava opettaja kyseli jälleen, että minkälaisia tavoitteita meillä on työlle. Sanottiin, että vähintään kolmonen haluttaisiin. Sanoi, että voi luvata, että saadaan vähintään kolmonen. Eli hyvä fiilis! Vielä täytyy tehdä pieniä pilkunviilauskorjauksia ennen itse työ palautusta ja sitten on vielä neuvokeskukselle (yhteistyökumppani) pidettävä esitys opinnäytetyöstä, neuvolapäivillä työn esittely ja kypsyysnäytteen antaminen. Sitten olisi koko prosessi ohi!

Täytyy yrittää etsiä kypsyysnäytettä varten lukihäiriötodistus. Muistan, että näin sen jossain tässä ihan vähän aikaa sitten. Itselläni siis lievä lukihäiriö. Suomen kielen kohdalla olen suhteellisen hyvin pystynyt kompensoimaan sitä muilla taidoilla. Lukeminen on vain pirun hidasta ja nopeasti kirjoittaessani kirjaimia voi jäädä pois sanan lopusta, kirjaimet voivat vaihtaa paikkaa tai yksittäinen kirjain voi vaihtua toiseksi helposti. Olen kehitellyt kaikenlaisia muistisääntöjä ja muita keinoja, miten tiedän, onko sana yhdyssana ja onko kaksoiskonsonantti vai ei jne. Englantia en ole vain ikinä oppinut kunnolla kirjoittamaan. Olen kyllä kehittynyt huomattavasti, mutta edelleen olen surkea. Siihen kun on vaikea kehittää muistisääntöjä, vaan tuntuu, että kaikki pitää osata ulkoa, kun sama äänne voidaan kirjoittaa niin monella eri tavalla. Lukihäiriöisen ajattelutavalla siinä ei ole mitään järkeä. Sanojen tavaaminen on myös erittäin vaikeaa ja hidasta ihan suomeksikin ja on todella vaikeaa saada selvää, jos joku tavaa minulle jotain sanaa, ellen kirjoita sitä samalla ylös. Sanomattakaan on varmaan selvää, etteivät sanamuunnokset onnistu. Mutta en anna asian enää vaivata. Tämmöinen minä nyt vaan olen. Tämmöiset asiat ovat minulle vaikeita, kun taas jollekin on esim. matikka vaikeaa, mikä taas on itselleni hyvin helppoa. Ärsyttää ajoittain suunnattomasti, kun törmään kirjoituksiin, joissa haukutaan lukihäiriöisiä tyhmiksi. Miksi ei sitten haukuta matemaattisesti lahjattomia tyhmiksi? Itse en ainakaan lähelläkään tyhmä ole ja siitä on ihan psykologin lausunto todisteena. Jokaisella on vain omat lahjakkuutensa.

Mutta viikonloppu on mennyt Korkeasaaressa kissojen yössä, lauantaina juhliessa rakkaan kanssa 3,5-vuotispäivää ja nyt sunnuntaina ottaean vaan iisisti. Tosin pesin tänään Robinin. Sen turkki tulee niin paljon paremman näkiseksi pesun jälkeen. Ei raukka kyllä pesusta selvästi nauttinut, mutta kiltisti kesti käsittelyn pientä vastalausemaukaisua lukuun ottamatta. Seuraavaksi vuorossa Bäde kun vaan jaksan.