Musta tuntuu ettei tää viikko ole vaan lainkaan mennyt putkeen tähän mennessä. Tää päivä vielä niin huipensi sen. Asia toisensa jälkeen vaan tuntuu menevän pieleen. Ja kun niitä kertyy oikein urakalla, tuntuu unohtavan kaikki ne asiat missä on onnistunut. Tosin tänään niin emämunasin. Miten ihminen voi olla niin tyhmä?!?! Toivon tosissani, ettei tällä päivällä nyt ollut mun koko loppuelämääni vaikuttavia seurauksia....mutta ERITTÄIN epätodennäköstä. Mutta vituttaa silti vaan niin saatanasti ja nyt mulla on täysi oikeus käyttää moista kieltä! Mikan olkapäätä vasten pillittäminen tosin helpottaa oloa aina niin ihmeellisesti. Joku maaginen voima sillä on. Nyt vaan toivon että nää kolme viikkoa menis nopeasti, jotta saisin puhtaan alun Töölössä. Vaikka ei kukaan muu kuin minä itse ole mua soimannu...
Sentään jotain positiivista! Sain vihdoinkin kiinni isännöitsijähyypiön ja sain vaihdettua maksamani parkkiruudun sellaiseen mikä ei ole täynnä lunta ja jäätä ja siihen oikeesti pääsee. Jee! Ja toinen positiivinen asia! Huomenna pääsen maaseudun rauhaan happihoitoon ja vaan olemaan. Jos sais mun kehon ja mielen edes hetkeks rentoutumaan ja pois tästä ylivirittyneestä tilasta.
Takaraivossa vaan kummittelee se mielenterveystyökirja. Se on hassua miten yhdestä 5 sivun esseestä sai 1 op, mutta sitten kurssista, joka sisälsi yhteensä 15h luentoja ja vielä ton arviolta 12 sivun työkirjan aivan omine monen sadan sivun lähteineen on myös 1 op. pitäskö oikeesti antaa itselleen vaan lupa tehdä se huonosti?
Tietoja minusta
- Nelli
- Olen vastavalmistunut terveydenhoitaja, joka asustelee helsingissä avopuolisonsa ja kahden kissan kanssa. Aloittelen työuraani sairaanhoitajan hommissa akuuttivuodeosastolla ja kauhu lopullisesta aikuistumisesta ja työuraputkesta on herännyt. Teksteissä käsittelen arkeani, ajatuskiemuroitani ja vastavalmistuneen haasteita oma menneisyyteni huomioon ottaen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti