Enää neljä työpäivää. Ohjaajan puolesta harjottelu hyväksyttiin jo eilen, kun ohjaaja jäi eläkkeelle. Tänää meni eka työpäivä vikasta työviikosta. Eli siis keskiviikkona vika työvuoro jos en onnistu vielä sairastuu :) kyllä jo joululomaa odotan<3 Tosin joululoma menee sit jättitenttiin lukiessa. Mun PITI aloittaa ennen joulua....mutmut....mites pääsikään käymään. Harjoittelun tehtäviäkään en oo saanu vielä loppuun ja ois huippuhyvä jos ne ois ens perjantaihin mennessä tehty.
Vaikka viime päivät ei oo ollu mitenkään niin juoksemista, niin ovat olleet sitäkin raskaampia henkisesti. Nyt tuntuu olevan menossa joku exitusten suma. Töissä sitä vaan tekee ja tekee, mutta kun sairaalan ovesta astuu ulos, alkaa tuntua. Olen mä nyt ennen kuolleen nähnyt, mutta se omaisten lohduttaminen ja niiden suremisen kattominen ehkä onkin raskaampaa. Niille potilaille enemmänki vaan helpotus kun pääsee vihdoinki lepoon eikä tarvii enää kärsiä. Mutta se menetys omaiselle....
Se on kauheeta katsoa, kun ihminen kuihtuu pois. Tekee kuolemaa. Eikä ite voi tehä mitään. Se kuoleman hetki on kauheeta nähä. Joillain se tosin on rauhallinen. Viimenen henkäys vaan. Toisilla se ei ole niin mukavaa. Sitä toivois kaikille helpon ja nopean kuoleman. Vaikka pitäski kuolla liian aikasin, niin kunhan se olis helppoa ja nopeeta....ja kivutonta. Hirveetä on katsoa miten omaisetkin voi vaan pitkittää ja pitkittää sitä kärsimystä loppuun asti. Sillon kun mun aika koittaa, haluan, että mun oikeasti annetaan vaan kuolla. Tietenkin mahdollisimman kivuttomasti, mutta myös niin äkkiä kuin mahdollista. En halua, että sitä yritetään vaan pitkittää ja pitkittää. Haluan, että mun saattohoito on ihan oikeasti vain saattohoitoa. Mun elämää voidaan yrittää pidentää vuosilla, mutta jos päivistä on kyse, antakaa mun vaan mennä. Ainakin mahdollisimman vähän tuskaa. Vaikka ajattelen näin, se on silti kauheeta katsoa kuolevaa potilasta, kun ei vaan voi tehdä mitään.... ja vielä omainen siinä vieressä itkee ja joutuu (tai haluaa...) näkemään sen kaiken.
Onneks on keksitty semmonen kuin DNR-päätös ja hoitotahto.
Tuskin pystyisin olemaan töissä terhokodissa, kun tääkin tuntuu jo pahalta.
PS. Tuli muuten tosi mielenkiintoinen ja kiva vauvadokumenttisysteemi illalla :) vauvat<3
Tietoja minusta
- Nelli
- Olen vastavalmistunut terveydenhoitaja, joka asustelee helsingissä avopuolisonsa ja kahden kissan kanssa. Aloittelen työuraani sairaanhoitajan hommissa akuuttivuodeosastolla ja kauhu lopullisesta aikuistumisesta ja työuraputkesta on herännyt. Teksteissä käsittelen arkeani, ajatuskiemuroitani ja vastavalmistuneen haasteita oma menneisyyteni huomioon ottaen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti