Lentoturmaa ja muuta päivääni kuuluvaa

Suuronnettomuusinfo sai mut oikein odottamaan suuronnettomuusharjoitusta. Ilmoitin halukkuuteni olla keltainen potilas. Toisin sanoen olisin vakavasti loukkaantunut, mutta pystyn odottamaan jonkin verran hoitoa. Tosin tiedostan, että lokakuun iltana voi olla hyvinkin kylmä maatessa jossain keskellä metsää. Mutta saapahan olla vähän pitempään pelissä mukana :D Punaiset kiidätetään heti pois ja vihreät taas kävelee itse. Minähän haluan että lihaksikas pelastusmiehistö kantaa mut pois :D Hysteerisen omaisen näytteleminen kuulostaa myös liian hankalalta. Mutta saa nähdä mihin tehtävään ohjataan sitten todellisuudessa. Tänään luennoitiin vasta suuronnettomuuksista ja pelastustoiminnasta yleensä sekä kerrottiin jotain SAR-harjoituksista. Täytyy etsiä iso pinkka tuhottavaksi kelpaavia vaatteita, semmoisia jotka voi polttaa täyteen reikiä tai niiden läpi voi työntää luuta esittävän esineen. Täytyy myös muistaa ottaa mukaan ne huonommat silmälasit joiden kanssa kuitenkin ehkä näen vielä jotain.

Siitä tuleekin sitten vähän pidempi koulupäivä, klo 8.15-23.00. Onneksi peruttiin se seuraavan aamun työpajaosallistuminen!

Oli todellista taistoa, että sain pidettyä itseni hereillä hyvinvointiyrittäjyyden luennolla (tosin osan siitä taistosta taisin hävitä....). Miten voi olla mahdollista, että yksi opettaja kykenee herättämään niin mielettömät antipatiat mussa yrittäjyyttä kohtaan? En ole kyllä ikinä ajatellut olevani sopiva yrittäjäksi, olen liian nössö ja turvallisen tien kulkija. Mutta nyt vihaan jopa ajatusta mistään yrittäjyyteen liittyvästä! Eikö se luennoitsija voisi joskus vaan vähän relata. Eikö me saataisi ottaa koko hommaa edes vähän huumorilla? En voi tehdä liiketoimintasuunnitelmaa (ainakaan järkevää) jonka perusteella voisin perustaa välittömästi yrityksen! Ihan vaan yksinkertaisesti sen takia, etten voi perustaa yritystä tällä hetkellä. Voin kyllä tehdä liiketoimintasuunnitelman, jonka perusteella voisin perustaa yrityksen (muutaman) kymmenen vuoden päästä, mutta silloin on pakko repäistä joitain lukuja hatusta. Enkä todellakaan aijo soitella ympäriinsä kyselemässä: "Lähtisittekö te sponsoroimaan meidän yritystä? En ole siis perustamassa yritystä, mutta hypoteettisesti." Joo ei. Ja joku voisi myös opettaa sille miten annetaan positiivista palautetta. Ilmeisesti hän on unohtanut miten se tapahtuu kun kerran ei anna mitään muuta kuin negatiivista palautetta.

Mutta koulun jälkeen taas piristyin. Oli taas salitreeni! Saas nähdä miten pystyn huomenna vesijuoksemaan. Viime viikon salitreenin jälkeisenä päivänä en kyennyt nostamaan käsiäni hartiatasoa ylemmäs ja kaikkeen liikkeeseen liittyi jonkinasteista kipua. Ehkä vesijuoksu on hyvää palauttavaa liikuntaa?

Tänään olisi pitänyt saada taas kirjoitettua ohjausseminaarityötä eteen päin, mutta olen ollut aivan liian epäaikaansaava. Mutta jos huomenna saisi jotain aikaiseksi ja heräisin (myös henkisesti enkä vain fyysisesti) mukavan ajoissa.