Syksy alkaa tuntua aina vaan mahdottomammalta! Ylisuorittajaminä ei nyt millään osaa hellittää vaikka hellittäminen olisi paras mahdollinen vaihtoehto. Miten se onkaan niin vaikeaa tehdä jotain tahallaan huonosti? Mun on vaikea ottaa tämmöisten asioiden kanssa rennosti.
Yli puolet failas tehohoidon tentin keväällä ja opettajat valittaa kun oppilaat ei lue siihen kokeeseen. Noh... nyt on kerrottu tenttikirja. Kyseistä kirjaa ei löydy yhtäkään kappaletta koko Laurean kirjastistoista ja vain 2 (!!) löytyy pääkaupunkiseudun kirjastoista. Hemmetin hyvä lähtee 70 ihmistä lukemaan sitten siihen tenttiin.... Ehkä yliopiston kirjastosta voisi löytyä? En tiedä kun en katsonut, pääsin itse kaupungin kirjastossa varaussijalle 2. Mutta toivottavasti on edes hyvät luentomateriaalit...
Ja tänään mun stressin määrä kasvoi myös muutamalla kymmenellä sivulla. Täytyy perustaa yritys. Pääteltiin yhdessä, että jos hyvä yrityssuunnitelma on 20-30 sivua, niin keskiverto olisi semmoiset 10 sivua. En näe itsessäni muutenkaan minkäänlaista yrittäjäpotentiaalia....
Ja voi että kun meidän koulu niin rakastaa seminaareja!
Tän syksyn varmasti mukavin ja vähiten stressaava kurssi on ilmeisesti ravitsemus. Luennoitsijakin vaikutti oikein mukavalta. Musta tuntuu, että ravitsemustieteilijät/ravitsemusterapeutit on niitä, jotka on vähiten tiukkoja/yliampuvia syömisen suhteen. Niin paljon kaikkialta ja kaikilta pursuaa sitä pitäisi syödä sitä tätä tota ja liikkua nyt vähintään niin paljon ja tuolla tavalla. Se ainainen terveellisyyden ylitavoittelu. Mutta kun puhuu jonkun todellisen ammattilaisen kanssa, sitä tuntee itsensä yhtäkkiä normaaliksi ja huomaakin omaavansa ihan terveelliset elämäntavat. Ei nyt tietenkään täydelliset, mutta riittävän hyvät. Sitä huomaa itse lipsuvansa välillä aivan väärällä puolelle kaiken hössötyksen keskellä, mutta onneksi välillä joku palauttaa takaisin. Tosin olen edelleen sitä mieltä, ettei kukaan voi syödä todella niin paljon kuin mitä mun ravitsemusterapeutti silloin joskus olisi halunnut mun syövän.
Tosin kasviksia mun pitäisi kyllä syödä paljon enemmän....
Mutta juu....Pitää taas yrittää lopettaa tää aivan turha ylistressaaminen (joka vaan pikemminkin lamauttaa) ja tehdä asialle jotain.
8 viikkoa ja on taas aivan uudet stressilähteet harjoittelussa. Alan jo hienosti etukäteen kyseenalaistamaan kykyjäni lasten mielenterveystyössä.
Alan myös tulla hulluksi ihoni kanssa! Ei ole ollut näin huonossa kunnossa todella pitkään aikaan. Tuntuu, että mitä tahansa teenkin saan vaan lisää ja lisää ihottumaa. Alan pikkuhiljaa uskomaan niitä, jotka sanovat kehon reagoivan stressiin kaikenlaisilla ongelmilla. Ja tietenkin sain nyt silmätulehduksenkin! Eli huomenna aamulla ei tehdäkään opparia, vaan mä yritän päästä lääkäriin. Toivottavasti saisi ajan mahdollisimman aamulle kun ip luennot ahh niin ihanasta yrittäjyydestä -.-
Stressiä lisää vielä se stressi, että olen nyt aivan omillani. Vieläkin mun päässä pyörii koko terapiahistoriani, etenkin viimeinen tunti. Maanantaina käynti uudella psykiatrilla.... Entä jos ei taaskaan kemiat oikein mene yhteen?
Pahoittelen tätä angstauksen määrää.
Tietoja minusta
- Nelli
- Olen vastavalmistunut terveydenhoitaja, joka asustelee helsingissä avopuolisonsa ja kahden kissan kanssa. Aloittelen työuraani sairaanhoitajan hommissa akuuttivuodeosastolla ja kauhu lopullisesta aikuistumisesta ja työuraputkesta on herännyt. Teksteissä käsittelen arkeani, ajatuskiemuroitani ja vastavalmistuneen haasteita oma menneisyyteni huomioon ottaen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti