Eipä mun elämässä mitään niin ihmeellistä tapahdu

Koulustressi hiipii jo uniinkin. Tämän lukuvuoden aika tulen suorittamaan 67op (luottaen ystäväni ja omiini laskuihini). Olisi tullut 70op, mutta päätin suosiolla jättää valinnaisen lastensuojelun myöhemmälle. Otin tosin tilalle suuronnettomuus harjoituksen 2op, mutta siitä tulee aivan liian helpot 2op. Täytyy käydä vain muutamassa infotilaisuudessa ja sitten viettää ilta näytellen omaista tai loukkaantunutta pelastuslaitoksen kanssa yhteistyössä tehtävässä suuronnettomuusharjoituksessa. Mutta asiaan siis! Näin painajaista (tällä tavalla kerrottuna tuntuu enemmänkin naurettavalta, mutta olotila unessa ei ollut millään tavalla levollinen), että Olin jostain saanut itselleni vielä aivan liikaa kursseja lisää. Panikoin, että mistä saan vuorokauteeni lisää aikaa, kun nytkin tuntuu olevan ihan liikaa tekemistä. Olin unessa aivan ylistressaantunut ja vaan itkin ja huusin miten en jaksa. Kyllä, juuri sen kurssimäärän takia :D Hyvin mielenkiintoista, tiedän.

Onneksi koulussa on ystäviä joiden kanssa purkaa ärsyyntymystä kaikkea kohtaan ja semmoisia kuin Outi, joka tulee piristämään päivää :) Ja onneksi on tietenkin tuommoinen kuin Mika, joka jaksaa kuunnella mun valitusta. Yritän tsempata itseäni, että tämä vuosi täytyy vain raataa läpi ja sitten olen jo melkein valmistunut! Tai no ainoa huoli on kuitenkin enää saada viimeiset kurssit suoritettua ja valinnaisia tarpeeksi. Opinnäytetyön pitäisi olla silloin jo oikein valmis!

Pitäisi vaan vielä päästä tekemään itse opparia. Suunnitelmankin tekeminen on yllättävän vaikeaa.... Mutta hyvin suunniteltu on jo puoliksi tehty :) Joulukuussa onkin sitten suunnitelmaseminaari, eli viimeistään silloin saa sen vaiheen pois alta :) Tosin olisi todella mukavaa saada suunnitelma jo täysin valmiiksi ennen harjoittelua (6 viikkoa aikaa), kun harjoittelu on taas huomattavasti uuvuttavampaa ja stressaavampaa kuin koulunkäynti (vaikka kuinka mun koulunkäynti onkin ollut nyt sitä, että vietän koululla 8-16 tai 12-20 ja kun en ole koulussa väännän opparia tai muita tehtäviä)

Mutta tähän koulustressin (josta mun ei pitänyt enää jauhata!) perään vähän kuvia noista kahdesta söpöliinistä <3

Robin uinuu Mikan sylissä

Se tykkää nukkua sylissä :D Kömpi tällä kertaa mun syliin kun katsoin telkkaria

Se on niin pentu vielä <3

Molemmat pojat tykkäs lohesta, mutta Batmaniä kiinnosti myös valmis sushi :D

Batmanin iso haukotus

Se on niin pieni tuitui<3 Turkkikin vielä tuommoista pentuhahtuvaa

Toi pallo on kovassa suosiossa.

Batman <3

On sillä pienet ja terävät hampaat :D Ei tunnu ihan mielettömän ihanalta kun pojat päättää metsästää varpaita

Batman ehti täyttää viime viikolla puoli vuotta, Robin taas oli 13 viikkoa kun tuli meille. Punnittiin niitä viikonloppuna ja molemmista taitaa tulla erittäin isoja kisuja. Ei tosin mikään ihme kun miettii miten paljon ne syö :D Batman oli noin 3,2kg kun tuli meille ja nyt muutama viikko myöhemmin oli 3,6kg. Robin taas oli 1,8kg ja nyt oli 2,1kg. Isot pojat <3

Mutta kohta täytyy jo lähteä kouluun. Iltapäivä tehohoidon parissa ja ilta anestesiologiaa...Lastenklinikalla... Huvittava kansainvaellus kun me kaikki 80 opiskelijaa lähdetään tikkurilasta lastenklinikalle.