Tietoja minusta

Oma kuva
Olen vastavalmistunut terveydenhoitaja, joka asustelee helsingissä avopuolisonsa ja kahden kissan kanssa. Aloittelen työuraani sairaanhoitajan hommissa akuuttivuodeosastolla ja kauhu lopullisesta aikuistumisesta ja työuraputkesta on herännyt. Teksteissä käsittelen arkeani, ajatuskiemuroitani ja vastavalmistuneen haasteita oma menneisyyteni huomioon ottaen.

maanantai 7. toukokuuta 2012

Mulla on ongelma. Ongelma koskee Facebookkia.

Haluan pitää kaverimääräni facessa mahdollisimman pienenä. Eli pyrin minimoimaan sieltä puolitutut. Pidän ne henkilöt kaverilistalla, joiden menemiset ja sanomiset tai ihan vaan olemiset jollain tavalla edes kiinnostaa. Eli en todellakaan hyväksy kaveriksi niitä arabimiehiä joiden kaveripyyntöjä vähän väliä ilmaantuu.

Mutta nyt.... Sain kaveripyynnön ihmiseltä, jonka nimi kuulostaa jollain tavalla tutulta, mutta en mitenkään saa päähäni kuka se on. Kyseisellä henkilöllä ei ole edes kuvaa itsestään koko facebookissa, mikä vaikeuttaa huomattavasti henkilön tunnistamista. Itselläni kun ei ole mikään loistava nimimuisti. Yritin jopa googlata kyseisen henkilön, mutta ei sekään auttanut.

Asia jäi jotenkin häiritsemään :D En millään kehtaa kysyä suoraan henkilöltä itseltään, että kukahan mahtaa olla.... Enkä toisaalta haluaisi jonkun randominkaan kaveripyyntöä hyväksyä.

Osaapas olla jopa Facebook hankala. Tosin positiivista jos ongelmani ovat tämän tasoisia :D

Asiasta kukkaruukkuun. Onnistuimpas saamaan itselleni nyt jonkinlaisen ylähengitystieinfektion. Ja voi että kun voi olla vaikeaa jarrutella :D Ehkä sitä olisi jo terve, jos olisi heti levännyt muutaman päivän. Mutta ylläripylläri ettei pöpöä häädetä tällä tavalla :P Eli ihan itseäni saan kiittää siitä, että nyt sattuu jo pelkkä hengittäminenkin eikä ääni tahdo kulkea. Mutta se vaan on niin vaikeaa levätä kun olisi niin hirmusesti tekemistä (tärkeääkin semmoista) ja kun ei ole edes kuumetta. Eiköhän tämä tästä pikkuhiljaa kuitenkin :)

Tänään oli taas IV-kouluttautumista. Lievästi sanottuna nolotti niistellä ja yskiä siellä vähän väliä, kun kuitenkin on kyse kanyloinnista eikä kukaan tuskin halua räkääni laskimoihinsa. Hinkkasin käsiäni sitten mahdollisimman paljon saippualla ja käsidesille. Mutta hei jee! Tällä kertaa kanyloin onnistuneesti :D Hieno fiilis, kun sai neulan oikeaan paikkaan. Ehkä vielä joskus kädet tärisisi vähemmän enkä heittäisi tippaletkua lattialle :D Ja ei, en pistänyt sitä tippaletkua kanyyliin kiinni lattian kautta... Mutta nyt on todella paljon varmempi olo lähteä kesällä tökkimään vanhuksien suonia :) Nyt olen kaksi kertaa kanyloinut ja onnistunut kerran :D Eli onnistuminenkin on selvästi mahdollista.

Mutta huomenna olisi koulussa vietettävä klo 9-19 opparin ja lasten psykiatrian parissa. Jos nyt edes tuota ääntä sitten pyrkisi säästelemään...

Ei kommentteja: