Loppuvaiheen paniikki

Lomaan on enää viikko, miten voin silti olla näin stressaantunut? Jostain syystä olen ollut viime viikot niin stressaantunut, että ihan ahdistaa. Mikalla on oma teoriansa tästä: Olen riippuvainen stressistä, eli jos todellista stressin aihetta ei ole, keksi itselleni semmoisen. Itse olen tietenkin vankasti eri mieltä. Minähän olen ihan oikeutetusti stressaantunut enkä vain kuvittele asioita.... Tai no.... Kyllä ehkä myönnän, että kuvittelen asioihin vielä oman lisäsäväyksen.

Toinen ohjaajistani ei ole oikein huippu palautteen antaja ja tykkää selvästi jatkuvasti kytätä joka ikistä liikettäni. Tästä olen tietenkin vetänyt johtopäätöksen, että hän ei tule kuitenkaan päästämään minua harjoittelusta läpi...Kun enhän minä nyt ihan selvästi hänen mukaansa mitään osaa. Olen siis käyttänyt viime viikkoina ison osan energiastani itselleni uskottelemiseen, että kyllä oikeasti olen hyvä valmistuva sairaanhoitaja/terkkari (tosin terkkariosaamiseni on ilmeisesti paljon parempi kuin sairaanhoitajaosaamiseni) ja kyllä kaikki järjestyy. Noh, eilen tämä kyseinen ohjaaja totesi (/lupasi), että kyllä minä ehdottomasti harjoittelusta läpi pääsen (muulla ei siis ole väliä, kun arvosanoja ei AMK:ssa jaella harjoitteluista).

Noh, viime päivinä on sitten ilmaantunut vielä isompi stressin aihe valmistumiseen liittyen. Teoriassa tämä harjoittelu on viimeinen suoritukseni, kaikki muut arvioinnit ja opintopisteet minulla on kirjattuna. Käytännössä näin ei kuitenkaan ole. Opinnäytetyöprosessiin kuuluu toisen ryhmän/tekijän opponointi suunnitelma- ja valmistumisvaiheessa. Opinnäytetyön suunnitelmaa olen opponoinut, mutta valmista työtä en. Koko ajan on ollut ajatuksena, että toisen ryhmäläiseni kanssa opponoimme kahta ystäväämme, joiden opinnäytetyön PITI olla valmis hyvissä ajoin ennen valmistumistamme maaliskuussa. Nyt opettajamme kuitenkin vihjaisi, että työ ei tule valmistumaan ajoissa, vaikka kyseiset ystävämme eivät asiaa ole edelleenkään myöntäneet. Opettaja sitten päätti uhkailla, että papereita ei tipu, jos emme löydä uutta opponoitavaa ryhmää ajoissa.....

Eli ihan pikku juttu vaan..........

Ei auta muu, kuin toivoa hartaasti, että joku uusi opponoitava löytyy tai saa jotenkin keskusteltua opettajan kanssa korvaavasta tehtävästä/suorituksesta. Tuntuu lievästi sanottuna inhottavalta, jos valmistuminen venyy kuukaudelta täysin itsestäni johtumattomasta syystä.... Kyllä, stressaa.

Mutta nyt on vapaapäivä, täytyy yrittää ajatella positiivisesti. Onhan kaikki aina ennenkin jotenkin järjestynyt? Olen todella loman tarpeessa.