Leikkuria

Nonniin. Nyt on se yks leikkaus katsottu alusta loppuun ja jos tuo riittäisi sitten mulle. Ei musta kyllä leikkaussalihoitajaa tule. Mutta en ainakaan pyörtynyt, vaikka tähtiä rupes näkymään kun huulta ruvettiin leikkaamaan auki muotoilua varten. Aika pettymys koko homma. Ensinnäkin kun vietiin se vauva sinne leikkaussaliin niin se mun mukana ollut oikeen ilmoitti, että opiskelija pitää raportin. Luulisi silloin ihan oikeasti tajuavan, että muutenkin vaikeaa pitää ajatukset kasassa. Ja tiedän, että se vauva on siinä niin suloinen (olin todennut sen useampaan otteeseen aamun aikana kun vaan naureskeltiin yhdessä) eikä se ollut edes millään lailla tyytymätön silläkään hetkellä. MUTTA EI! Sen anestesiahoitajan on ihan pakko vaan puhua mun kanssa kilpaa kovalla äänellä ja sössöttää sille lapselle. Menin ihan sekaisin, että kuuluuko mun nyt jatkaa vai odottaa, että se viittisi kuunnella ja muutenkin ajatus katkeili, että mitä pitikään sanoa. Yhtäkiä alkaa sit huutamaan sitä painoa ja JUMALAUTA KUN OLIN TULOSSA SIIHEN SEURAAVAKS!! Ensinnäkin on helvetin vaikeeta sanoa yhtään mitään, kun se siinä pälpättää jotain ihan omiaan kilpaa ja sit ei malta odottaa, että pääsisin edes siihen häntä erityisesti kiinnostavaan kohtaan! Ei sitten yhtään ymmärrystä voinut antaa! Pidin leikkurirapsan  ekaa kertaa niin pakostikin hermostuttaa ilman että se vielä kiljuu siinä vieressä taukoamatta. Teki vaan niin mieli huutaa sille, että pitäiskö sen turpansa kiinni hetken edes, jotta sais rauhassa edes raportin antaa! Se rapsa kuitenkin kestää jopa mun hitaudella vaan sen minuutin tai kaksi! Sit sen lähes koko leikkauksen ajan se kirurgi pälpättää RUOTSIKSI sen instrumenttihoitajan kanssa jotain päivän juoruja. Olisin ihan mieluusti kuullu siitä leikkauksesta jotain...ja ihan suomeksi kiitos? Noh.....sitä sit vaan katsoi ja yritti olla mahdollisimman vähän tiellä.

Heräämöstäkin lähdin suht nopeesti osastolle, kun sielläkin vaan istuskeltiin ja juoruiltiin. Kun kerran sitä töissä on niin kyllä sitä myös haluaa jotain järkevää tehdä....vaikka se olisi vain lapsen hyssyttelyä tai viihdyttämistä. Siinä tulee tosi hyvää hyötyliikuntaa kun ravaa käytävää edes takas lapsi rattaissa. Tuntuu olevan sitä tyytyväisempiä, mitä enemmän mutkia ja pomppuja onnistuu matkaan saamaan.

Nyt on sit myös varmistunut se, että Mika on kesän töissä Karkkilassa. Siellä ne haki just tasan toisen vuoden sähköteekkaria joka suuntautuu elektroniikkaan ja Mika sit sai paikan :) Eihän Karkkilaankaan nyt niin pitkä matka autolla ole, mutta tod.näk. saan sitten totutella vähän enemmänkin nukkumaan yksin :/ Mutta jos sitä sitten itsekin pääsisi kesällä useammin Pusulaan mökille rentoutumaan. Kotihoidossa on muutenkin sit viikonloppusin vaan päivystäjät vuorossa eli tuskin mut tuolla pistetään jokaiseksi viikonlopuksi töihin? Hope so....