Tietoja minusta

Oma kuva
Olen vastavalmistunut terveydenhoitaja, joka asustelee helsingissä avopuolisonsa ja kahden kissan kanssa. Aloittelen työuraani sairaanhoitajan hommissa akuuttivuodeosastolla ja kauhu lopullisesta aikuistumisesta ja työuraputkesta on herännyt. Teksteissä käsittelen arkeani, ajatuskiemuroitani ja vastavalmistuneen haasteita oma menneisyyteni huomioon ottaen.

maanantai 23. tammikuuta 2012

stressipeppu

Stressi alkaa taas pahasti päästä valloilleen. Nyt on siis hyvä hetki vähän rauhoitella itseään.

Niin monet kerrat olen koulun kanssa hokenut, että miten taas tämän lukukauden jaksaa läpi. Joka kerta olen siitä joka tapauksessa selvinnyt enkä millään tavalla huonosti. Oi miksi pitääkään olla tämmöinen liian tunnollinen luonne. Enkö minäkin voisi nyt joskus sanoa, että ei vaan kiinnosta? Yritettiin parhaamme mukaan alisuorittaa hyvinvointiyrittäjyyden liiketoimintasuunnitelman kanssa, mutta lopputulos oli jotain aivan muuta. En osaa alisuorittaa. Mutta silti olen aina selvinnyt vaikka kuinka on stressannut. Eli eiköhän tämäkin kevät oikein hyvin mene, vaikka nyt kauhistuttaa. Vielä on kuitenkin reilusti aikaa kunnes pitää tehtäviä alkaa palauttelemaan. Tosin olisi kiva saada vielä se viimeisenkin portfoliotyön tehtävänanto -.-

Stressaan aivan liikaa tuota ruotsia. Oon yksinkertaisesti liian huono ruotsissa. Siinä alisuoritan kyllä todella hienosti, mutta tahattomasti :D VIRTU-hanke stressaa. En halua olla spontaanissa keskustelussa ruotsiksi vanhuksen kanssa VIRTU-tv:n välityksellä. Olen nyt kuitenkin yrittänyt parhaani mukaan asennoitua niin, että kunhan jotain tulee sanottua ja ihan sama meneekö se vähän tai enemmänkin pieleen. Kunhan sen saa hoidettua. Ei se oli kuin 15min..... Juuri äsken myös tajusin ettei huomenna olekaan ruotsin tunti, eli onkin vielä aikaa opiskella sanakokeeseen :D Eli nou hätä vielä...

Kesätyöstressi on myös ohi! Tänään varmistui paikka Suursuon sairaalassa :) ei se kyllä tainnutkaan olla työhaastattelu, kun tökkäsi henkilöstölomakkeen suoraan käteen. Se paikka tuntuikin parhaalta vaihtoehdolta. Eli sinne sitten ensimmäistä kertaa sairaanhoitajana. IV- ja lääkeluvat täytyy vaan käydä nyt keväällä siellä suorittamassa niin pääsee kesällä heti hommiin. Jos kesällä jaksaisi sitten vaikka pyörällä kulkea niin johan tulisi hyötyliikuntaa ^^ Toivon myös hartaasti, että opettajat ajattelisivat opiskelijaa ja laittaisivat kevään lopuksi suoritusmerkinnät kipin kapin koneelle, nimittäin olisi todella mukavaa saada epäpätevyys vähennystä vain 4%. Mutta jollain tavalla jotenkin siisti fiilis, että olen ihan oikeasti opinnoissani jo sinä vaiheessa, että saan työskennellä sairaanhoitajana. Kesällä onkin sitten näillä näkymin niin paljon pisteitä, että saisi työskennellä jo terkkarina :) Niin ne opinnot vaan hupenee käsistä.

Yritän parhaani mukaan olla ottamatta stressiä tuosta nukkumisesta. Nukun vielä huonommin kun stressaan sitä että nukun huonosti. Tekee mieli lyödä sitä ihmistä joka sanoo, että kun nukkuu yhtenä yönä huonosti niin ainakin seuraavana nukkuu sitten hyvin. Tuo on suurinta puppua mitä voi olla. Se joka noin sanoo, ei ole todellisuudessa kärsinyt uniongelmista. Yritän nyt vain hyväksyä tilanteeni ja antaa itselleni aikaa. Oli liian kova hinku irti kaikista lääkkeistä, niin tämä tuntui liian inhottavalta takapakilta. Mutta enhän mä edes syö mitään kunnon unilääkkeitä! Joten nyt mun pitäisi vähän rauhottua ja uskoa, että pääsen niistäkin lääkkeistä vielä eroon, kun on sen aika. Olen liian kärsimätön.

Mutta tähän loppuun täytyy ilmoittaa, miten ihanat ystävät minulla onkaan <3 ja tuo mies <9

Ei kommentteja: