Ehkä ensimmäinen mainitsemisen arvoinen asia voisi olla se, että kilisteltiin tuossa muutama viikko sitten suunnitelman valmistumisen kunniaksi. Kyllä, tuommoistakin asiaa pitää juhlistaa kun meno on sitä mitä on. Kauhistuttaa jo, kun sain seuraavan harjoittelun ohjaajaksi opparimme ohjaajan. Tulee sitten taas monen monta kertaa tehtävät bumerangina takaisin, kun se edellinen sen jonkun yhden lauseen muoto oli sitten parempi....
 |
| Taisteltiin vaikka kuinka kauan tuon skumpan korkin kanssa, kunnes pyydettiin Mika apuun ja se avasin sen ensiyrittämällä -.-' miehet... |
 |
| SKOOL! kylläpäs tuo mekko saa mun keskivartalon näyttämään kauhian paksulta! |
Harjoittelun alkuun on enää kaksi (2!!) viikkoa. Kaksi tehtävää oon saanu palautettua, viisi vielä jäljellä. Tosin nuo kaksi tehtävää olivat juuri ne, mitkä pitikin saada valmiiksi ennen harjoittelua. Loppujen dl on toukokuussa. Eli vielä on aikaa! Tosin harjoittelun aikana ei nyt yleensä mitään ylimääräistä jaksa...
Viime viikon torstain ja perjantain päätin viettää mieluummin terkkaripäivillä kuin vapaalla. Vaikka itsenäisten tehtävien kirjoittamiseen varattu aika kuluikin luennoilla ja kojuja kierrellen, oli se ehdottomasti sen arvoista. Etenkin perjantain luennot olivat erittäin mielenkiintoisia ja kyllä sit voi sanoa torstainakin oppineensa jotakin uutta. Informatiivisten luentojen lisäksi saaliiksi tarttui: kahden vuoden vitamiinit (joista toinen vuosi on tosin tarkoitettu raskaana oleville tai imettäville, mutta myös raskautta suunnitteleville, eli käytännössä kenelle vain), vuoden maitohappobakteerit, 6 kuuria emättimen bakteerikannan tasaajia, viisi purkkia erilaisia kosteusvoiteita, neljä pakettia ruisleipää + paketti näkkäriä, olo-jugurttia, käsidesiä, ehkäisyvälineitä, laastareita, kaksi vauvojen hammasharjaa, kolme muovisuojaa neuvolakortille, autoon skraba, valtava määrä eri logoilla varustettuja post it -lappuja, kaksi huulirasvaa, kolme heijastinta, pyykinpesuainetta, käsilaukkukoukku, valtava määrä mainoskyniä sekä tietenkin iso kasa kaikenlaisia monisteita ja tietopaketteja. Tässä vaan mietin, että mitä ihmettä teen puolella noista kamoista. Kun se vauvakin puuttuu... Kenelläkään tarvetta vauvan hammasharjalle tai omistaako neuvolakortin jolle tarvitsisi suojusta? Ruisleipä, vitamiinit ja maitohappobakteerit tulivat ainakin tarpeeseen. Eikä niitä kuulakärkikyniäkään tarvita taas vähään aikaan :)
Maaliskuun loppupuolella olisi taas sairaanhoitajapäivät ja sinne pääsisi opiskleijat ilmaiseksi kiertelemään näyttelyitä. Ainoa vaan, että silloin istun terveyskeskuksessa päivätyössä... Ehkä täytyy säästellä sinne lyhennyksiä niin pääsisi käväisemään ;)
Eilen vanhenin taas vuodella. Mun ikäkriisi/aikuistumiskriisi sai taas vähän lisäpotkua. Vähän sekavat fiilikset vanhenemisen suhteen. Toisaalta haluaisin, että aika menisi mahdollisimman nopeasti eteen päin ja valmistuisin äkkiä, sillä koulu tuntuu välillä turhankin raskaalta. Miten ihanaa olisikaan käydä vain töissä! Kotiin päästyään ei tarvitsisi enää kirjoitella esseitä tai raportteja tai seminaariesityksiä tai jotain vastaavaa. Ja voisi jopa lomailla! Ja siitä saisi vieläpä palkkaa! (Meidän koulussa ei edes tunneta sellaista käsitettä kuin hiihtoloma)
Mutta toisaalta työputken alkaminen tuntuu hieman kammottavalta. Jotenkin semmoinen fiilis, että kun työputki alkaa, niin sitten ainakin pitäisi olla aikuinen. Pitäisi todella osata asioita, eikä voi enää sanoa olevansa vain opiskelija. Vähän ruvennut kauhistuttamaan ensi kesän sairaanhoitajan sijaisuus. Ei voi olla enää huoleton lähihoitaja, pitäisi osata ne sairaanhoitajankin asiat :S Tämäkin on jonkinlainen eka kerta, mikä jännittää yllättävän paljon.
Mutta juu. Valmistuminen kummittelee noin vuoden päässä. Samaan aikaan se tuntuu mukavalta ja odotetulta asialta, mutta myös pelottavalta ja isolta rajapyykiltä opiskelijaelämän ja aikuisuuden välissä. Mutta toisaalta alitajunta yrittää kertoa, että teen tästä aivan turhan liian ison asian. Ajatukset ehittävät vain häränpyllyä.
 |
| Kuvasaldoni illalta oli surkea. Tämäkin kuva oli vain ilmestynyt kameraani, en tiedä missä välissä. |
Kriiseilystä huolimatta synttärit olivat aivan ihanat <3 Perjantaina meille saapui joukko ihania ystäviäni ja hauskaa tuli taas pidettyä. Lauantaiaamuna univelka ja päänsärky muistuttivat edellisesti illasta/yöstä. Kotikotona käytiin kuitenkin kahvittelemassa ja illaksi Mika vei minut ulos syömään ja leffaan. Hulluna saraan on aika tuitui <3
Nyt näyttää kuitenkin siltä, että ulos ei kannata nokkaansa pistää. Suomen ilmasto näyttää arktisen mahtinsa. Kauppaan täytyy kyllä vielä uskaltautua. Kumpikohan kirpaisee enemmän, matkan taittaminen kävellen vai autolla? Kävellessä joutuu kohtamaan tuon karsean myrskyn, mutta auto täytyisi kaivaa esiin lumikasan alta, eikä tuossa säässä ajaminen ole mitenkään herkkua. Mutta se on oikein jees, jos mun päivän ongelma on tätä luokkaa :P
 |
| Näkymä tielle. Tuonne pitäisi vielä uskaltautua |
Joillain alkoi hiihtoloma perjantaina. Meidän koulussa ei sellaisia tunneta...
 |
Näkymä sisäpihalle. Jotkut uhmasivat myrskyä |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti