Katselin tuossa, että mitä ja milloin olin viimeksi postannut. Huvitti otsikko "lumimyräkän keskellä", nimittäin täysin sama fiilis tälläkin hetkellä. Nyt tuo lumi on vieläpä tarrautunut tuohon ikkunaan niin, että ulos ei näe. Voi voi tätä Suomen talvea.
Valoa tuntuu olevan joka päivä hieman enemmän. Aamulla on jo valoisaa, kun saavun koululle ennen kahdeksaa. Tän talven pimeys on tuntunut ihmeellisen vaikealta. En normaalisti ole kaamosmasennustyyppiä. Tosin fiilikset saattoivat hyvinkin johtua alkutalven lumettomuudesta. Heti tuntui huomattavasti valoisammalta kun lumi peitti maan.
Nyt kuitenkin odotan jo aivan liikaa kesää. Haluan lämmintä, haluan maata auringossa. Haluan rannalle ja mattolaiturille. Haluan joenrantaan lenkille, mutta en halua tuonne lumen sekaan tarpomaan. Haluan pyöräilemään. Haluan siivota parvekkeen taas kesäkuntoon ja kantaa kaikki viherkasvit sinne. Ehkä pitäisi kuitenkin edes kerran käydä luistelemassa tämän talven aikana. Jos siitä saisi edes jonkinlaista talvifiilistä.
Kesällä tämä lukuvuosi olisi myös ohi. Ehkä hyvällä tsägällä myös oppari tehtynä. Maanantaina alkaa harjoittelu, mutta ei vaan jaksa kiinnostaa. Päässä pyörii vain sen ensimmäisen viikon jokakertainen inha fiilis. Mutta nythän mun pitäisi olla innostunut! Ekaa kertaa olisi kyseessä juuri se ala mistä olen haaveillut. Tähän mennessä melkeimpä jokaisen harjoittelun jälkeen olen ajatellut, että voisin täälläkin olla joskus töissä. Mutta nyt olen menossa paikoihin joista olen ollut alusta asti kiinnostunut. Pistän piittaamattomuuteni väsymyksen piikkiin. Kaipa se fiilis taas lähtee nousuun kun eka viikko on takana ja huomaa osaavansa jotain. Pidän sormet ristissä, että saisin mukavat ohjaajat.
Tein eilen lastenneuvolatyön oppimispäiväkirjaa ja huomasin, että ehkä se ei olekaan niin raskasta. Sain kirjoitettua reilut viisi sivua, mutta vielä olisi kuitenkin useampi aihe mitä pitäisi käsitellä. Ainakin se on nyt sitten aloitettu ja ilmeisesti en suoritakkaan tenttiä, vaan kirjoitan tuon oppimispäiväkirjan kun kerran sain sen aloitettua.
Subilla alkaa se joku uusi "tositvsarja" nimeltään iholla. Idea on ilmeisesti se, että tietty määrä naisia kuvaa elämäänsä. Täytyy kyllä katsoa edes yksi jakso, nimittäin ihmeellistä jos jonkun elämä on todella niin ihmeellistä, että sitä jaksaa oikein tv:stä katsoa. Normaali eläminen ei kuitenkaan ole mitenkään hirveän ihmeellistä. Omasta elämästäni tuskin ainakaan saisi niin mielenkiintoista, että joku jaksaisi sitä toljottaa sohvalta :D Naureskeltiinkin Mikan kanssa, kun sohvalla juuri istuttiin ja mainos tuli, että mitä jos joku kuvaisi meidän elämää. Koen sen erittäin huvittavana ajatuksena. Pidän siis itse elämästäni erittäin paljon enkä siitä lainkaan ihmeellisempää toivoisikaan, mutta tuskin kukaan sitä erikseen jaksaisi katsoa...ellei sitten ole erittäin kyylä luonteeltaan. Mutta ehkä siihen ohjelmaan on valittu sitten ne kaikkein mielenkiintoisimmat klipit?
Oma elämäni pyörii tällä hetkellä vahvasti kodin, keikkaulun ja koulun ympärillä. Onneksi ajoittain ihania ystäviänikin näkee, mutta nuo kolme ovat hyvin pitkälle pääosassa. Hoen itselleni usein, että kunhan tämä vuos on ohi ja opintopisteet näkyvät SoleOpsissa voin huokaista helpotuksesta ja todennäköisesti on taas edes hieman helpompaa. Tai no ainakaan ei sitten ole enää montaa opintopistettä valmistumiseen. Tarkalleen ottaen noin 40, josta harjoittelua yli puolet.
Mutta tähän päivään on kuulunut ups and downs. Saavuin aamulla koululle 7.40. Katsoin ala-aulan ilmoitustaululta oikeaa luokkaa ja ihmettelin miksi en löytänyt ruotsin tenttiä mistään kahdeksalta alkavien joukosta. Pian tajusin, että ei mun kuulukkaan löytää sitä siitä kohtaa, koska tentti alkaa vasta yhdeksältä. Damn... Noooh, menin opiskelijoiden olohuoneeseen nukkumaan aapupäikkärit sohvalle. Tai no koitin lukea ruotsin hommia ja metroa, mutta silmät eivät pysyneet auki. Ruotsin tentti meni miten meni. Toivottavasti läpi.
Ehdoton up oli kuitenkin se, että päätin lähteä kaupunkiin katsomaan kenkiä, jotka olin nähnyt lehdessä. Kyseiset kengät eivät kuitenkaan tuntuneet jalassa niin hyvältä kuin olisin toivonut, mutta alennuksesta löysin täydelliset nilkkurimaiharit <3 Olen etsinyt täydellistä paria jo pitkään ja nyt ne löytyivät vieläpä alennuksesta ja täysin nahkaisina <3 Uudet kengät piristävät ihmeellisesti päivää. Kävin samalla ginassa hakemassa jo pitkään kaivatut leggarit ja pari toppia (niitä kun ei koskaan ole liikaa). Nyt pohdin jos saisin kirjoitettua seuraavat viisi sivua taas oppimispäiväkirjaan.
Loppuun vielä resepti täydellisiin kekseihin, joita tein jälleen kerran eilen. Enkuksi koska kopsasin suoraan reseptivihosta. NAMINAMNAM!
The Original Chocolate Chip Cookie Recipe
1 cup butter (noin 225g)
3/4 cup sugar (noin 1,8dl)
3/4 cup brown sugar (noin 1,8dl)
2 eggs
1 tsp. baking Soda
1 tsp. water
2 1/4 cups flour (noin 5,4dl)
1 tsp. salt
1 cup chopped walnut
12 oz. chocolate chips
1 tsp. vanilla
Cream butter, add white & brown sugar, then the eggs. Dissolve soda in hot water. Add alternately with flour that has the salt sifted into it. Add nuts, chocolate chips and vanilla. Mix well. Drop by half teaspoonfuls onto greased cookie sheet. Bake at 375 F (175 C) for 10 to 12 minutes.
En ole ikinä ite laittanu niihin pähkinöitä eli toimii mainiosti ilmankin. Jenkeis on ilmeisesti jotain vanilijauutesysteemiä, mutta vaniliinisokeri on toiminut oikein hyvin. Ja ite oon pilkkonu taikinaan yhden suklaalevyn. Ja oon tehny kyllä paljon isompia keksejä...
PS. Vielä yksi asia!
Olin viime perjantaina keikalla vuosaaressa ja oli muuten ihmeellisen mukavaa! Mä en ymmärrä mikä siinä on normaalisti niin vaikeaa kertoa sille keikkalaiselle mitä sen pitäisi tehdä. Jokaisessa paikassa on kuitenkin omat tyylinsä ja hommansa, joten uudessa paikassa keikalla on ihan pihalla eikä todellakaan tiedä mitä milloinkin pitää tehdä. Silloin minä ainakin haluan, että mulle suoraan kerrotaan mitä mun toivotaan milloinkin tekevän, missä järjestyksessä kukin asiakas kannattaa auttaa nukkumaan, kenen nyrkki saattaa heilahtaa ettei tilanne tule sitten liiaan yllätyksenä, kuuluuko mun esim tyhjentää tiskikone tai mihin astiat ylipäätään kerätään tai kuka asiakas syö mitäkin tai kenet mun pitäisi syöttää, esitellään kuka on kukin eikä todellakaan odoteta, että ite jakaisin lääkkeet ihmisille joita itse en tunne ja jotka eivät välttämättä osaa ilmaista minulle henkilöllisyyttään jne jne. Ne oli niin mukavia siellä vuosaaressa ja todella kertoi mitä he odottaa multa ja mitä mun pitää milloinkin tehdä. Vieläpä ihan itse kertoivat eikä mun tarvinnut anella jotain asukaslistaa. En nimittäin todellakaan ole laiska keikkalainen, joka mielellään luistaa kaikesta. Todellakin teen, kunhan vain tiedän mitä mun pitäisi tehdä. Vuosaareen menen mielelläni uudestaankin :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti