Tietoja minusta

Oma kuva
Olen vastavalmistunut terveydenhoitaja, joka asustelee helsingissä avopuolisonsa ja kahden kissan kanssa. Aloittelen työuraani sairaanhoitajan hommissa akuuttivuodeosastolla ja kauhu lopullisesta aikuistumisesta ja työuraputkesta on herännyt. Teksteissä käsittelen arkeani, ajatuskiemuroitani ja vastavalmistuneen haasteita oma menneisyyteni huomioon ottaen.

tiistai 12. kesäkuuta 2012

Nyt ei mennyt nappiin....

Jotkut ihmiset osaa sitten olla niin idiootteja.

Työmatkan varrella on eräs todella huonosti suunniteltu kohta. Pyörätie on laitettu kulkemaan bussipysäkin edestä. Aikaisemmin sen kanssa ei ole ollut ongelmaa, mutta tänään piti tietenkin tulla bussi, juuri kun tulin siihen kohtaan, jolloin porukka asettui sievään jonoon koko pyörätien halki. Näkivät oikein hyvin, että olin tulossa mukavaa vauhtia, mutta eivät hievahtaneet mihinkään. Hidastin, eivät vieläkään liikkuneet. Pysähdyin heidän eteen, ei vieläkään mitään liikettä! Huomautin, että voisivatko päästää pyörän läpi. Tyyppi siinä edessä sanoo: "No joojoo jos sulla on noin kiire!" MITÄ IHMETTÄ?!?!??! Ei mulla nyt mikään niin hoppu ollut, mutta ilmeisesti kyseinen ihminen oli niin paskantärkeä, että hänen oli aivan pakko tukkia koko pyörätie, koska ei mitenkään voinut ryhmittyä hieman sivuun odottamaan bussiin pääsyä, jotta olisin mahtunut ohi. EI, hän oletti minun pysähtyvän hyvästä vauhdista suoralla pyörätiellä odottamaan, jotta hän voi odottaa bussiin pääsyä juuri siinä. Olisimme molemmat yhdessä vaan seisseet ja odottaneet, kunnes hän pääsisi bussiin. Tämän jälkeen vasta minun olisi pitänyt lähteä liikkeelle ja kerätä uudelleen hyvä vauhti seuraavana tulevaan ylämäkeen. Ja tietenkin joku toinen idiootti osasi valistaa, että pyörätie kulkee 20m sivulla pusikon toisella puolella (pieni AUTOTIE jonne ei todellisuudessa edes kulje mitään virallista, saatika asfaltoitua reittiä todelliselta pyörätieltä), koska ei osannut lukea selkeitä liikennemerkkejä.

Onneksi tämä aikaisempi jaksoi raahata takapuolensa etanavauhtia metrin toiseen suuntaan, jotta pääsin ohi. Kyseinen kohta on itsenikin mielestä erittäin epäonnistuneesti suunniteltu, mutta se en ollut minä, joka sen suunnitteli, vaan joku urpo. Eivät jalankulkijat mitään ylijumalia ole, vaikka en heidän päälle saisikaan ajaa (vaikka kuinka teki mieli), mutta voisivat silti noudattaa olemassa olevia liikennejärjestelyjä ja huomioida pyöräilijät omalta osaltaan. Ja joillekin tekisi myös todella hyvää opetella tulkitsemaan liikennemerkkejä....

Töitä paiskiessa ärsytys onneksi laantui ja oli muutenkin mukava vuoro. Tosin uusi ärsytys lähti liikkeelle töistä lähtiessä. Se iltavuorolainen, jonka oli tarkoitus jäädä yörapsalle, oli sairaana, joten suostuin itse jäämään ylitöihin pitämään rapsaa. Toinen yökkö kertoi, että ulkona oli todella hiostava ilma, joten ajattelin jo silloin, että olisiko ukkonen tulossa. Ei se pelkkä ukkonen olisi haitannut, mutta tietenkin piti ihan kunnolla sataa, kun pääse pyörälle. Toisin sanoen, jos en olisi jäänyt ylitöihin, olisi päässyt kuivana kotiin..... Mutta jälkeenpäin on niin kiva jossitella. FORECA SANOI AAMULLA ETTEI PITÄNYT SATAA!! Poljimpahan siinä kaatosateessa ennätysvauhtia kotiin. Kaiken huippu oli se, että sade loppui välittömästi, kun olin saanut pyörän pyöräkellariin -.- TIETENKIN!

Noh, kuuma suihku lämmitti. Ja seuraavat kaksi päivää vapaata <3 Toivottavasti niitä ei vietetä flunssassa..

4 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Oliko sulla edes ulkoilupuku kaatosateessa ettet ihan vilustunut? Kastuminen on tosi ärsyttävää. Pari viikkoa sitten pyöräilin minäkin kaatosateessa ja kastuin tuulipuvussani aivan läpimäräksi kun ei se pitänyt vettä. Pitäisi investoida kunnon sadevaatteisiin.

Nelli kirjoitti...

Päivällä oli niin lämmin, että mukana oli ainoastaan huppari ja caprit. Eli saavuin läpimärkänä kotiin... Onneksi sain kuitenkin viettää vapaapäiväni terveenä. Sadevaatteet olisivat aika pop. Omakaan tuulipuku ei pidä kuin tihkusadetta.

En kyllä muutenkaan pidä sateessa pyöräilystä oli kuinka vettä pitävät vaatteet tahansa, kun naama kuitenkin jäätyy ja lasit on täynnä pisaroita eli niistä ei kunnolla näe läpi. Yritän siis optimoida niin, että menisin sateella bussilla töihin (vaikka se onkin hitaampaa), mutta tällä kerralla ei mennyt nappiin :D

Anonyymi kirjoitti...

Silmälasien kanssa minulla on sama juttu. En näe kunnolla eteeni kun lasit kastuvat ja huurtuvat. Oletko kokeillut piilareita? Piilareilla näkökyky säilyy sateessakin joten yritän yleensä käyttää niitä sadepäivinä.

Minunkin hupullinen tuulipukuni pitää tihkusateen mutta kunnon rankkasateessa siitä ei ole iloa ja suojaa yhtään enempää kuin college-hupparistakaan. Sunnuntaina rankkasade alkoi heti sen jälkeen kun olin lähtenyt liikenteeseen. Pahimmillaan satoi niin rankasti että vettä tuli tuulipuvun läpi ihan valumalla ja olin kuin uitettuna. Toivottavasti en tule kipeäksi.

Jonkinlainen sadeasu on kyllä pakko hankkia. Tuulipuvun tilalle vedenpitävä ulkoilupuku olisi varmasti hyvä kun sitä voisi käyttää tarvittaessa myös sadeasuna.

Nelli kirjoitti...

Joitain vuosia sitten käytin useinkin piilareita, mutta loppujen lopuksi koin ne hankalimmiksi ja silmät ajoittain ärtyivät niistä. En uskaltanut pitää niitä ikinä yön yli vaikka olivatkin 24h-piilarit.

Viimeaikoina on tosin alkanut taas kiinnostamaan piilareiden käyttö. Jos vaikka löytäisi jostain mukavan kokeilutarjouksen taas pitkästä aikaa :) Tosin olen itsekin niin tottunut näkemään itseni lasit päässä, että ilman laseja näytän hassulta :D