Vastavalmistuneen ihmeellinen maailma

Eli viime tiistaina koitti sitten se suuri päivä. Tuntui hienolta ja ihmeelliseltä saada todistusnippu käsiinsä. En edelleenkään pysty käsittämään koko asiaa, että mun ihan oikeasti ei enää tarvitse koulun penkille palata. Tuntuu samaan aikaan ihanalta, omituiselta ja pelottavalta. Saa nähdä minkälaisiksi tunnelmat sitten muokkautuvat viikkojen vieriessä. Tiistaina käytiin Inkan kanssa syömässä kiinalaista todistusten haun jälkeen ja illalla suuntasin kotikotiin kilistelemään skumppaa isin kanssa. Keskiviikkona alkoikin sitten työt ja arki. Torstaina työkaverit ja osastonhoitaja yllättivät kukkakimpulla, onnittelivat valmistumisesta ja toivottivat tervetulleeksi työyhteisöön. Tuli kyllä tosiaan tervetullut olo. Mukavaa mennä töihin paikkaan, jossa on ihania työkavereita ja tuntuu, että omaa työpanosta arvostetaan, vaikka vielä vastavalmistunut untuvikko onkin.

Noh.... Torstain ja perjantain välisenä yönä nyt lähes kaksi viikkoa kestänyt flunssani päätti näyttää totiset voimansa ja vietin koko yön yskien nukkumatta lainkaan. Kun aamulla oli aika nousta aamuvuoroa varten, en ollut varma tuleeko seuraavaksi taas yskänpuuska vaiko oksennus, joten soitin suosiolla töihin olevani sairaana. On sitä ennenkin menty töihin nukkumatta lainkaan, mutta flunssa pisti sitten omat haasteensa vielä soppaan. Jännä juttu, miten silti tunsin aivan mielettömät tunnontuskat siitä, että jäin kotiin. En tosiaan todellakaan helposti anna itseni olla kipeänä.... Ehkä sitäkin pitää vielä harjoitella, siis sitä, että ei tunne niin kamalia tunnontuskia.

Lauantaina edelleen flunssaisena vetäisin sitten hyvän annoksen särkylääkkeitä ja olin valmis juhlimaan valmistumista. Ensin oli kotikotona vuorossa sukulaisjuhlat ja illemmalla ystäväjuhlat omassa kodissani. Molemmat onnistuivat oikein mainiosti ja oli ihanaa nähdä aivan liian pitkästä aikaa tiettyjä ystäviä. On mulla muutenkin vaan niin ihania ystäviä! Baarissa tanssahtelu vähän lysähti, mutta kaiken kaikkiaan ihanat juhlat. Seuraavana päivänä maistui kyllä mäkkisafka ja nesteytyslitku.

Yksi asia harmittaa kyllä erittäin paljon. Olen odottanut innolla kevään saapumista ja katujen sulamista, jotta pääsisin fillaroimaan töihin. Noh, eipä mulla nyt ole enää pyörää!! Se on mitä ilmeisimmin pöllitty (ainakin on kadonnut) meidän taloyhtiön lukitusta pyöräkellarista. Pyörä itsessään oli myös lukittu itseensä kiinni kahdella lukolla, eli se on todella pitänyt kantaa pois. Kotivakuutuksen piikkiin se menee, mutta omavastuuosuus täytyy maksaa. Se oli vasta vuoden käytössä ollut :( Mutta onneksi asia huomattiin nyt, eikä vasta juuri ennen käyttöön ottoa. Meidän naapuriltakin nimittäin pöllittiin pyörä samasta varastosta ja se herätti käymään tarkistamassa oman pyörän tilanne.

Toinen asia mikä saa harmittamaan (tosin huomattavasti pienemmässä mittakaavassa kuin edellinen) on ibuprofeiinin ja prasetamolin liian lyhyt vaikutusaika. Ne toimii kurkkukipuun loistavasti, mutta kipu ei pysy pois aivan koko yötä :/

Mutta huomenna taas töihin! Aamulla olisi nimineula- ja henkilökorttikuvan kuvaus. Mun tuurilla mulle kasvaa yön aikana iso finni keskelle otsaa :D