Kuvatulva

 Ainon pallomaha <3 ja pennut alle vuorokauden ikäisinä

 Puolitoista viikkoa ikää. Silmät on auennu.

 Jenniki pääsi pyörätuolinsa kanssa katsomaan pikkusia. Pinky nukkuu ihan pannukakkuna.

 Bonzo harjoittaa tassulihaksia

Bonzo ja Pinkyn nallenassu<3

 Bonzo ottaa rennosti Mikan sylkyssä. Se pysy niin kauan tyytyväisenä kun rapsutti massusta. Alhaalla on EHKÄ Hopsu...ei kyllä oikeesti mitään hajua.

Hopsu mun sylkyssä. Unohti kielen ulos.


Ehkä pikkasen nolottaa, etten millään meinannut tajuta miten tänne noita kuvia oikeen saa. Onneksi mulla on tommonen ihana tekniikan ihmelapsi, joka on kärsivällinen mun kanssa ja opettaa :D Kiitos rakas<3 Mutta ainakin tästä lähtien saan niitä kuvia tänne! Kuvat pennuista on alle vuorokauden ikäisistä kolmen viikon ikään. En tiedä miten noi nyt asetella hienosti ja kuvatekstien saaminen oikeaan muotoon vähän hakusessa :D

Tänään on ollu aika laiskottelufiilis. Ehkä kahvi piristää tarpeeks, että pääsee jumppaan asti. Oon kyllä vieläkin aivan kipee maanantain jumpasta, mutta ehkä mä selviän :D

Asiat loksahtelee hiljalleen paikoilleen.

Sain vihdoinkin soitettua tulevaan harjottelupaikkaan Espoon keskuksen kotisairaanhoitoon. Pitiki tehdä aikamoista salapoliisityötä, jotta saisin oikean ihmisen numeron, nimittäin Jobstepissä oli vain yhteyshenkilön nimi, eikä Espoon kaupungin sivuilta sellaista nimeä löytynyt. Nooh, vaati vaan kolme hutisoittoa ja pari kertaa kunnes oikea ihminen vastasi puhelimeensa. Nyt selvis, että Espoon keskuksen kotihoito voi olla yhtä kuin Kalajärven kotihoito. Tutkailin reittiopasta ja kyllä sinne pääsee arkiaamuisin (jos kasiin meen niin kuin ekana päivänä) kolmella eri bussilla ja matka kestää 1h 15min noin. Eli ei niin paha kuin olin olettanut. Mutta olisi se auto silti ihan jees. Tosin aamuruuhkassa voi aikaa myös mennä...ihan kivasti. Oon tässä nyt jo jonkun puoli vuotta tsempannu itseäni, että kyllä mä kolme viikkoa jaksan! Kolme viikkoa on niin lyhyt aika, että sen kulkee minne vaan skutsiin. Täytyy vaan olla iloinen, että sain tuonkin harjottelupaikan :)Ihan kohta alkaa taas ensi syksyn harjottelupaikkojen haku Jobstepissä...Vihaan sitä....

Oli taas aikamoinen treeni eilen. Toi liikkuminen on tällä hetkellä jokseenkin puutteellista. Mutta täytyy raahautua tänään Malmille. Pistin lankoja netistä sunnuntaina tilaukseen ja tänään ne on jo haettavissa :o Yllättävän ripeää toimintaa, kun nettisivuilla varoitellaan kahden viikon toimitusajasta. Täytyy varoa etten saa hartioitani taas aivan jumiin neulomalla liikaa...

Siellä on muutes aivan ihana ilma<3

Viikonlopusta

Pikakuulumisia tähän väliin ennen kuin lähden kouluun.

Viikonloppu tuntui pitkästä aikaa todella rentouttavalta, vaikka kouluhommiakin tuli vietyä eteen päin. Perjantaina olin taas pitkästä aikaa töissä iltavuoron. Vuoro meni ihanan rennosti. Iltavuorot on yleensäkin semmosia, että unohtaa kokonaan miltä edes tuntuu juosta aamulla hikihatussa. Kaikki vaan sujuu ja ehtii pitää taukojakin.

Minkä takia jotkut sössöttää vanhuksille? Oon yhtäkkiä ruvennu oikeesti kiinnittää asiaan huomiota ja ihmetyttää vaan. Vai johtuuko se siitä, että ne on vanhuksia JA dementoituneita? Kun sanat katoaa, niin äänenpainohan on tärkeä, mutta tarviiko silti oikeesti sössöttää? Voihan sitä olla ystävällinen ja lempeä ilman yli-imelää lässynläätä. En itekään ihan normaalisti niille asukkaille puhu. Tietenkin sitä yrittää kuulostaa mahdollisimman lepposalta ja rauhoittavalta, jotta herättäisi mahdollisimman vähän aggressioita. Ja tietenkin täytyy puhua hitaasti, artikuloiden ja mahdollisimman yksinkertaisesti, jotta toisella olisi edes jotain mahdollisuuksia pysyä mukana. Mutta ihan lässyttää? Ja ihan 24/7? Ei mun mielestä aikuiselle ihmiselle tarvitse puhua kuin vauvalle, vaikka toimintakyky olisikin merkittävästi alentunut.

Lauantaina saatiin tuon miehen kanssa auto mun vanhemmilta ja päästiin sillä sitten hoitamaan asioita. Mika kunnostaa jotain sen vanhaa pyörää ajokelposeks ja Biltemasta saikin sitten halvemmalla toimivia osia. käytiin kans jumbossa, mutta eipä sieltä mitään mukaan tarttunu paitsi ruokaostokset. Kotikotona odotti meitä sauna lämpimänä ja oli ihanaa päästä taas pitkästä aikaa saunomaan. Tällä kertaa muistettiin jopa ottaa kotoa levy mukaan, ettei tarvinnut kuunnella vaan jotain iskelmää. Mun vanhemmat teki ruoaks kunnon sisäfilepihvejä. Niitä ei ite tule hintansa vuoksi syötyä. Oli nam<3 Iltaan kuului myös tietenkin pienien karvapallojen rapsuttelua. Pikkuset alkaa olee jo siinä iässä, että tekevät muutakin kuin vain nukkuvat ja syövät. Pysyvät jo suhteellisen hyvin jaloillaan jos häiriötekijöitä ei ole ja leikkiviettikin on herännyt. Enää eivät myöskään aina huuda hädissään jos ottaa syliin. Iskän kanssa innostuttiin myös solmuja kertailemaan, kun puhuttiin sen Caribianreissusta, josta oli palannut torstaina. Oli siis siellä miehistönä purkkarissa, jolla järjestettiin jotain opetusmatkoja. Mikalle opetettiin myös kaikki tärkeät solmut. Heräs into päästä taas veneilemään :)

Sunnuntaina ilma oli sen verran masentava, että annoin itselleni vähän anteeksi saamattomuuteni. Mutta sain kuitenkin tehtyä väkivaltaesseetä eteen päin ja nyt se vaatii oikeastaan enää loppusilauksen. Mullat tuli myös vaihdettua suurimpaan osaan ruukkukasveista. Nyt jään jännityksellä seuraamaan jääkö ne henkiin mun käsittelyn jäljiltä. Kasvit ei tunnu yleensä pitävän musta....

no ei tästä tullukaan ihan niin pikapäivitys..

Maanantai ei ole lempipäiviäni

Ei nyt ihan menny putkeen viime yö. Ehkä mä jossain vaiheessa harhailin myös hetkellisesti siellä unen puolella, mutta ainakin se jäi todella vähälle. Seurasin jokaisen tunnin vaihtumista ilman, että olisin ainakaan huomannut nukkuneeni jonkin pienen hetken. Ajatuksissani pyörin ihan House:n maailmassa. Oltiin katottu Mikan kanssa kakkostuotantokautta. Jonkun potilaan asioita mä sit pakonomasesti pohdin ja yritin olla ajattelematta yhtään mitään ja vaan rentoutua, tuloksetta. Viideltä päätin, etten todellakaan heräisi puoli seitsemältä kouluun. Onneksi oli mielenterveystyötä ja kriisiapua. Ei sitä luennoitsijaa itseään tunnu vähempää kiinnostavan meille pälpättäminen. Se vasta oliskin ollut turhauttavaa, jos olisin raahautunut sinne ja se olisi kyllästynyt taas jo luennon puolessa välissä. Kasilta nukahdin onneksi muutamaksi tunniksi. Ehkä sillä pärjää seuraavaan yöhön.

Psykiatrian ja mielenterveystyön luennoilla istuminen osaa ajoittain olla hyvinkin ahdistavaa. Varsinkin kun joku kysyy esim. "Onko ne psykoosissa olevat sit koko ajan ihan harhaisia?" ja luennoitsija siinä sit yrittää selittää parhaansa mukaan psykoosissa olemista myöntäen kuitenkin jossain vaiheessa, että eihän hänellä ole henkilökohtaista kokemusta eli hän kertoo vain sen mitä on muilta kuullut. Tai sitten joku neropatti laukoo luentosalin takaa "mutta eihän mun kannata hirveen herkästi kysellä masennuksesta tai antaa täytettäväksi tota BDI:tä kun sit sehän voi alkaa kuvittelee vaan lisää oireita itselleen ja mä voin aiheuttaa sille masennuksen" Psykiatri selvästi vähän hillitsi itseään ja sanoi vain olevansa täysin eri mieltä asiasta.

Mika lähti taas Lahteen kaimaansa tapaamaan viikonloppuna. Eli mä jäin yksin :( Tai no en mä jäänyt yksin kun lähdin kotikotona käymään. Molemmat siskot oli myös käymässä. Meillä oli äiti-(3x)tytär-aikaa. Onneksi talo on vain yhdessä kerroksessa kellaria lukuun ottamatta niin Jenni pääsi pyörätuolinsa kanssa liikumaan. Monni raukka tosin pelkäsi omituista kapistusta. Mutta pennut on aivan ihania <3 Laitan tänne kuvia kun keksin miten. En ole mikään nero näissä asioissa. Kohta vanhempien luona juoksentelee jaloissa 8 karvapalloa joista 6 on pienenpieniä. Odotan tosiaan sitä kun pennut lähtee avartamaan käsitystään maailmasta.

Kun tulin sit illalla kotiin, päätin kokeilla opettajien suosittelemaa tyyliä kirjoittaa koulutöitä viinilasin kanssa. Aika hyvin siinä sit tuli kirjoitettua eettistä liibalaabaa päihdeongelmista kärsivien odottajien hoidosta. Täytyy kyllä lukea juttu läpi. Tosin sillon yöllä mun havainnot tuntui tietenkin todella nerokkailta....saa nähdä kestääkö ne päivänvaloa.

Mutta uusi viikko ja uudet kujeet. Tänään tuskin jaksan lähteä nyrkkeilemään, mutta kävelylenkki voisi tehdä terää...

Oireilua

Mikaltaa tuntuu kuulevan ehkä vähän liian usein "joo sä sanoit ton jo"... Ehkä se varhaisdementia on tosiaan nyt saapunut keskuuteemme! Eilen illalla olin jo tunkemassa hammastahnaa vanulapussa silmääni kun tajusin (onneksi tarpeeksi ajoissa), että kannattais pestä ne meikit mielummin meikinpoistoaineella...

Tai sit oikeesti väsymys ja stressi painaa liikaa päälle.... Tänään stressi kasvoi kymmenen sivun esseen verran. Tosin lähisuhdeväkivallasta ja sen ilmenemismuodoista saa kuitenkin varmaan ihan kivasti tektiä aikaseks. En vaan aatellut, että palautuspäivä olis niin pian :S

Mutta tilanne paranee vaan raatamalla kaikki hommat loppuun! Sentään seminaarityö on saatu väännettyä loppuun ^^ Alle kuukaus enää harjottelun alkuun. Sit ainaki pääsee raatamaan jonnekkin muualle kuin koulunpenkille tai tietokoneen ääreen :) (Aijoo äääh pitäs soittaakki harjottelupaikkoihin viel....) Kun se seitsemän viikkoa on hoidettu, koittaa viikon loma<3 Onneksi järjestin itselleni sen viikon ennen kesätöitä! Saa edes vähän hengähtää :)

Suunnittelen innoissani elokuulle yhteistä kesälomamatkaa Mikan kanssa. Jos tänä vuonna mentäs vähän pitemmälle etelään kuin vaan Tallinnaan minilomalle ;) Eka oli mielessä Amsterdam, mutta nyt Barcelona taitaa viedä voiton.

Väsymyksen vallassa

Minkä takia mä en ikinä pääse kirjoittamaan silloin kun oikeasti olisi kunnolla asiaa? :D

Aino ja pennut ovatkin nyt eläinlääkärissä, kun Ainolla ilmeisesti jäi jotain kohtuun ja sai kohtutulehduksen :/ Mutta siis pennuilla nou hätä. Laitan kuvia kun tuo mun tekniikkaneroni taikoo ne läppärille (mun kamera on nykyään jotenkin tunnistamattomissa :S)

Koulussa jotenkin liian raskas viikko (ainakin yhdistettynä mun uniongelmiin)... Laurea on tehny musta laiskan ja nyt ei jaksakaan enää ravata koulussa jatkuvasti. Liikaa seminaarityöskentelyä+iltaluentoja+valinnaisia kasautunu tälle viikolle. Samalla takaraivossa pyörii jatkuvasti lähestyvä harjoittelu, mikä tarkoittaa lähiopetuksen siirtymistä kesälomalle, mikä tarkoittaa sitä, että kaikki tällä hetkellä rästissä olevat hommat pitäisi olla siihen mennessä valmiina :S Mielenterveydestä ja kriisityöstäki putkahti työkirja tehtäväksi. Tiedän myös, että perheväkivallan seminaarista tulee vielä yhden 1,5 op verran itsenäistä väsäämistä. Suututtaa, ettei näitä kirjallisia tuotoksia ole voitu antaa jo sillon lukukauden alussa, jolloin ne kaikki itsenäisen työskentelyn päivätkin oli... Mutta tajusinhan mä sen jo kauan sitten millanen mieletön loppukiri tästä keväästä tulee ennen harjoittelun alkua. Eli ehkä olisi aika jättää valittaminen ja stressaamisen sikseen ja keskittyä tehtävien aikaansaamiseen.

Huomisen 12h (tai 11h jos meille ollaan kilttejä) koulupäivän jälkeen perjantain 8h menee varmaan hujauksessa ja sitten onkin jo viikonloppu. Eli jesjes! Kohta voi hengähtää hetkeksi!

Oon edelleen ihan kipeenä maanantain kuntopiiristä, mutta tänään yritin hommata itseäni vielä enemmän kipeeksi keskivartalojumpassa. Ehkä tää kroppa tässä pikkuhiljaa kiinteytyy kesää kohden :) Oltiin Mikan kanssa viikonloppuna Go expossa ja siellä suostuin antaa jollekkin kuntohörhölle mun yhteystiedot, jotta se vois kysellä mun ruokailu- ja liikuntatottumuksista, jotta mä voisin yrittää olla kaunistelematta asioita sille, jotta se vois kertoo mulle mitä kaikkea mä teen väärin... Mun pitäisi kuulemma syödä 100g päivässä proteiinia. HIRVEE MÄÄRÄ! En kyllä laskiskele protskujani, mutta olen aivan varma etten ainakaan noin paljon syö... Se olis 5 raejuustopakettia...

Eka psykiatrian lääkäriluento herätti ärtymystä. Koko luento oli raakaa diagnostisten kriteerien läpikäyntiä. Omat kokemukset nosti päätään vaikka eka luento siis käsitteli päihteiden käyttöä. Ei vaan tullu semmonen olo, että siinä puhuttiin enää jostain ihmisestä. Alko naurattaa siinä vaiheessa, kun käytiin läpi humalan diagnostiset kriteerit... "tasapainon heittelyä" "näön kohdistamisen vaikeutta" "Estottomuutta"... JOO-O! nooh...seuraavana tuli krapula...

Välillä tuntuu, että mielenterveysongelmia ymmärretään hirveen huonosti. Oon täysin kyllästyny kuuntelemaan semmosta "sun vanhemmat ei ole hakannu sua joten sä et voi olla oikeesti masentunu joten sä kerjäät vaan huomiota!" tai sit semmosta "ai sua masentaa? No sehän on niin simppeli homma, että sulla on vaan ongelmia sun aivojen välittäjäaineiden kanssa ja syöt terveellisesti tai popsit oikeanlaisia pillereitä. Niin yksinkertaista se on". Tosin mua myös ärsyttää miten "masentaa" tarkoittaa puhekielessä nykyään sitä, että on esim. tilapäisesti vaan vähän huonompi vaihde tai surullisempi fiilis. ...nooh kieli kehittyy....

Kissanpentuja!

Sain juuri tietää (olisin saanut paljon aikaisemmin jos joskus muistaisin pitää kännykkäni äänellisellä :P), että Ainon synnytys on alkanut ja kaks pentua pullahtanu jo ulos <3 se on ollu sen verran valtava ilmalaiva, että saa nähdä kuinka monta sieltä ilmaantuu...

Vauvvoja<3<3 huomenna aamulla ihastelemaan pentuja :)