Maanantai ei ole lempipäiviäni

Ei nyt ihan menny putkeen viime yö. Ehkä mä jossain vaiheessa harhailin myös hetkellisesti siellä unen puolella, mutta ainakin se jäi todella vähälle. Seurasin jokaisen tunnin vaihtumista ilman, että olisin ainakaan huomannut nukkuneeni jonkin pienen hetken. Ajatuksissani pyörin ihan House:n maailmassa. Oltiin katottu Mikan kanssa kakkostuotantokautta. Jonkun potilaan asioita mä sit pakonomasesti pohdin ja yritin olla ajattelematta yhtään mitään ja vaan rentoutua, tuloksetta. Viideltä päätin, etten todellakaan heräisi puoli seitsemältä kouluun. Onneksi oli mielenterveystyötä ja kriisiapua. Ei sitä luennoitsijaa itseään tunnu vähempää kiinnostavan meille pälpättäminen. Se vasta oliskin ollut turhauttavaa, jos olisin raahautunut sinne ja se olisi kyllästynyt taas jo luennon puolessa välissä. Kasilta nukahdin onneksi muutamaksi tunniksi. Ehkä sillä pärjää seuraavaan yöhön.

Psykiatrian ja mielenterveystyön luennoilla istuminen osaa ajoittain olla hyvinkin ahdistavaa. Varsinkin kun joku kysyy esim. "Onko ne psykoosissa olevat sit koko ajan ihan harhaisia?" ja luennoitsija siinä sit yrittää selittää parhaansa mukaan psykoosissa olemista myöntäen kuitenkin jossain vaiheessa, että eihän hänellä ole henkilökohtaista kokemusta eli hän kertoo vain sen mitä on muilta kuullut. Tai sitten joku neropatti laukoo luentosalin takaa "mutta eihän mun kannata hirveen herkästi kysellä masennuksesta tai antaa täytettäväksi tota BDI:tä kun sit sehän voi alkaa kuvittelee vaan lisää oireita itselleen ja mä voin aiheuttaa sille masennuksen" Psykiatri selvästi vähän hillitsi itseään ja sanoi vain olevansa täysin eri mieltä asiasta.

Mika lähti taas Lahteen kaimaansa tapaamaan viikonloppuna. Eli mä jäin yksin :( Tai no en mä jäänyt yksin kun lähdin kotikotona käymään. Molemmat siskot oli myös käymässä. Meillä oli äiti-(3x)tytär-aikaa. Onneksi talo on vain yhdessä kerroksessa kellaria lukuun ottamatta niin Jenni pääsi pyörätuolinsa kanssa liikumaan. Monni raukka tosin pelkäsi omituista kapistusta. Mutta pennut on aivan ihania <3 Laitan tänne kuvia kun keksin miten. En ole mikään nero näissä asioissa. Kohta vanhempien luona juoksentelee jaloissa 8 karvapalloa joista 6 on pienenpieniä. Odotan tosiaan sitä kun pennut lähtee avartamaan käsitystään maailmasta.

Kun tulin sit illalla kotiin, päätin kokeilla opettajien suosittelemaa tyyliä kirjoittaa koulutöitä viinilasin kanssa. Aika hyvin siinä sit tuli kirjoitettua eettistä liibalaabaa päihdeongelmista kärsivien odottajien hoidosta. Täytyy kyllä lukea juttu läpi. Tosin sillon yöllä mun havainnot tuntui tietenkin todella nerokkailta....saa nähdä kestääkö ne päivänvaloa.

Mutta uusi viikko ja uudet kujeet. Tänään tuskin jaksan lähteä nyrkkeilemään, mutta kävelylenkki voisi tehdä terää...