Sitä on liikkeellä....

Omakin vastustuskyky taisi pitkästä aikaa tehdä kepposen. Eikä tainnut eilinen jumppa auttaa asiaa... Onneksi tänään on sen verran ilkeä ilma, etten varmasti lähde liikkumaan. Toistaiseksi ainoa todellinen ongelma on kurkkukipu ja sen mukanaan tuoma nielemisvaikeus, mutta ehkä tästä voi vielä selvitä helpolla. C-vitamiinia vaan peliin! Bafucinin puuduttava vaikutus tuntuu kadonneen....Ei mulla kuumetta ole vaan enemmänkin päinvastoin... En mä näin kylmä ole normaalisti...

Koulussa on KV-viikko käynnissä. Tänään aamupäivä meni kuunnellen juttua Laurean siitä ihme "hoitajat yli rajojen" -koulutusohjelmasta (Koulutuksen aikana vietetään yhteensä 13kk jenkeissä ja unkarissa opiskelemassa ja saadaan näin myös pätevyys jenkkeihin) ja jenkkien äitiyshuollosta. Ihmeellistä miten voi olla mukamas niin kehittynyt maa, mutta äitien kuolleisuus synnytyksessä silti niin suuri väestöön suhteutettuna. Jenkkien puhetta oli aivan ihanaa kuunnella. Ei siihen tarvitse paljoa ollenkaan keskittyä ja silti ymmärtää. Enemmän tuotti hankaluuksia, kun suomensin joitain asioita vieressä istuvalle kaverille. Tuntuu vaikealta löytää aina se parhaiten kuvaava suomenkielinen vastine...

Iltapäivä oli taas yhtä tuskaa. Japanista sieltä jostain yliopistosta oli tullut porukkaa kertomaan mm. heidän terveyspolitiikastaan ja vapaaehtoistoiminnastaan sun muusta. Oli siinä myös jotain jostain vanhusten ongelmia ennaltaehkäsevästä toiminnasta. Mutta näin paljon tosiaan ymmärsin koko asiasta. Ihan kuin kieli olisi vaihtunut! Ei mulla ollutkaan enää yhteistä kieltä niiden kanssa, vaikka englantia ne varmaan kuitenkin puhu. Mutta kun ne puhu aika huonoa englantia japaniks ja mielettömällä nopeudella! Yritin jonkun aikaa tuskissani saada selvää ja kuunnella, mutta jossain vaiheessa sitä vaan luovutti.. Mun täytyy ehkä vielä vähän kehittyä tuommosen ymmärtämisessä. Tosin ei se brittienkään puhe tunnu välillä millään lailla järkevältä. Tai sitten se on enemmän kiinni siitä, mitä on tottunut kuuntelemaan... Kaamean turhauttavaa kun ei vaan ymmärrä, vaikka kaiken järjen mukaan pitäisi!

Mutta ihailen japanilaisten itsevarmuutta puhua englantia oli se sitten kuinka epäselvää tahansa. Suomalaiset kuuluu enemmän niihin, jotka ei halua päästää sanaakaan suustaan ellei se ole täydellistä...

Meidän koulun filippiineiltä tulleet sairaanhoitajat on todella suloisia :) Ne laulo ja tanssi meille sekä olivat tehneet oman maansa ruokaa (oli muuten hyvää!). Ilmeisesti he sitten valmistuu tän vuoden puolella suomalaisin tutkinnoin ja ryhtyy paikkaamaan työvoimapulaa :)

Tänään Mikan kanssa kuljettu 2 vuotta :) Mun pitäis kauppaan raahautua, jotta olisi edes ruokaa valmiina kun tuo murmeli saapuu iltamyöhään tentistä..

Niin ja hyvää naistenpäivää kaikille ihanille naisille :)