Myöhäinen aamu

Vihdoinkin vaihteeksi iltavuoro! mukavaa välillä nukkua pidempään.

Itseluottamus alkaa lisääntyä. Sitä huomaa oikeesti pystyvänsä tekemään asioita myös ihan itsenäisesti. EKG alkaa menee enemmän ja enemmän lennosta ja verinäytteenki otto alkaa tuntua jopa helpolta. Tosin hauraat, ohuet ja karkailevat suonet on ihan oma lukunsa. Antibiootti-infuusioilla läträily rupee menee jo ihan rutiinilla. Alkaa tuntuu päiväpäivältä enemmän siltä, että kyllä mä pystyn tähän.

Kaikki paska tossa työssä unohtuu, kun joku tulee kiittämään ihanasta hoidosta ja ojentaa suklaata kiitokseksi, kun se on kuulemma vähintä mitä hän voi tehä. Tai kun ei pystytä uskomaan, että mä olisin vasta opiskelija ja kehutaan miten hyvä hoitaja musta vielä tulee tai on tullu jo. Antinkodissa tota puolta ei ollu lainkaan. Kaikki meni vaan tasasta vauhtia alaspäin ja kukaan ei ikinä päässy kotiin. Harva osas/tajusi kiittää mistään. Tuolla on ihan erilainen vastapaino niille haukuille.

Lääkkeiden jakaminen osaa edelleen olla ärsyttävän hidasta vaikka siinäki oon kehittyny. Niistä eniten käytetyistä muistaa vaikka kuinka monta rinnakkaisvalmistetta ja käsi aina vaan osuu siihen oikeaan purkkiin. Mut heti kun tuleeki uus potilas, jonka lääkkeet on jotain aivan ihmeellisiä, iskee epätoivo. Joutuu taas opettelee aakkoset uudestaan ja terveysportti on kovassa käytössä. Se hidastaa lievästi sanottuna, kun lääkelistalla lukee se lääke, minkä lääkäri on määränny, kun taas lääkekaapissa on se halvin rinnakkaisvalmiste. Ne nimet ei välttämättä edes muistuta toisiaan millään tavalla. Vois niitä lääkelistojaki tehä vähän enemmän sen mukaan mitä meillä kaapista löytyy, kun hoitajat ne joka tapauksessa laatii. On jotkut sit pistänykki sinne sivuun, että mitä vastaavaa meillä on. Ja mä vasta oonki innokas sit aina kirjottelee sinne sen kaapista löydettävän lääkkeen. Ehkä joku sit luulee mua tyhmäks kun en "sitäkään tienny", mut mun työskentelyä se nopeuttaa huomattavasti. Vieläpä kun yleensä jakaa yksin eikä siinä ole ketään kertomassa vieressä, että mitä meiltä löytyy. Siellä sit revinki hiuksiani irti välillä. Ja oon oppinu, että ei kannata jakaa lääkkeitä jos haluaa päästä lähtee ajallaan töistä.

Mut hei ainaki oon saanu ylitöilläni yhden vapaapäivän lisää ^^

Pöpöjä liikkeellä

Uuh! kattelen ens kevään kurssitarjontaa. Valinnaisia pitäs saada suoritettua. Miltä kuulostais perhe- ja lähisuhdeväkivallan tunnistaminen, puheeksi ottaminen ja auttaminen -seminaari? 8) Toisaalt health promoting environments (maternity care/reproductive health and community nursing) kuulostas kans aivan loistavalta! Sais enkkua lisää! Mut perhetyön perusteetki kuulostaa hyvält ja haluisin käydä parisuhde pinnalla ja pohjalla -kurssin en vain itteni takia vaan myös tulevan ammattini takia. Ehkä tälle keväälle riittäs kun yhen ottas. Maanantaina alkas ilmottautuminen. En kyl viel edes tiedä miten ilmottautua, kun ohjelma muuttu lennosta. Pitää yrittää pärjätä niil ohjeilla mitä sain sähköpostiin.

Flunssaa pukkaa päälle. Oon päättäny, että jos kuume nousee, niin sit suostun jäämään kotiin vaikka kuinka jauhataanki miten vähääkään kipeenä ei sais mennä töihin. Mut on joo vähän ristiriitasta kun samaan aikaan meille ei myönnetä sairaslomaa, vaan ihan kaikki tunnit pitää korvata takasi. Eli en hirveen helposti halua jäädä kotiin. Tänääki ois semmosta ohjelmaa tiedossa mistä en halua jäädä pois :)

Välikuolema

Niin olenko mä joskus valittanut miten töissä on ollut kiire? Perun kaiken. Entinen ei ollu vielä mitään verrattuna tähän päivään.

Ei ole mikään hyvä yhdistelmä aamuvuoro, alimiehitys (VAIN 2 vuorossa +minä!!) ja osasto pullollaan. Iltavuorossa on normaalistikki vaan kaks ihmistä, mutta aamu on aivan eri asia. Aamulla on kaikkien normaalien aamutoimien lisäks vielä labrojen otto, lääkärinkierto, kontrollit, lääkkeiden jako ja erilaiset osaston kokoukset (johon muun muassa mun ohjaaja katos sit keskellä päivää). Osastol oli 13 potilasta ja viel lisää tuli päivällä. Kesätöis oli ihan normijuttu että oli 10-12 potilasta ja 2 hoitajaa vuorossa. MUTTA siellä lääkehuolto oli niin simppeliä kun vaan voi olla, eli jaetaan vaan pillerit pussista. Tuol tietenki jaetaan kaikki lääkkeet aina erikseen niistä seittemästä eri lääkekaapista+jääkaapista ja viel yksityisten lääkkeet aiheuttaa omat hommansa. Päälle kaikki infuusiot ja piikittelyt. Ja ei ne potilaat ihan huvikseen ole siellä. Suurin osa on huonokuntosia ja vaatii erittäin paljon huomiota. Jotkut ei taas ole niinkään huonokuntosia, mutta vaatii silti niin paljon aikaa. Ja puhumattakaan niistä uusista potilaista. Siinä sisäänkirjauksessa vasta aikaa meneeki.

Elikkäs mä olin tänään vain ja ainoastaan puhtaasti palkatonta työvoimaa. meinas tulla itku heti aamusta, kun jokasessa huoneessa ruvetaan soittaa kelloo yhtäaikaa ja kun meet johonki huoneeseen, niin siel huutaaki kaks samaan aikaan "PISSA HÄTÄ!!" tai jotain vastaavaa. Joutu kohtaa sen karun tosiasian etten mä vaan voi revetä moneen osaan. Saiki sit kuulla sitä miten kestää niin kauan tulla kun kutsutaan ja miks ei tehä sitä tai tota tai tätä ja aina vaan yritti selittää, kun ei vaan pysty. Onneks joiltain sai kuitenki ymmärrystä. Mut ainaki sain todistettua ittelleni ja myös muille, että pystyn hoitamaan yhden huoneen alusta loppuun.

Mut aika jees, että oon opiskelijana ohjauksessa, mutta tänää ainoa kohta kun mua ohjattiin oli sit just ennen kun lähin kotiin ja piti ottaa nopee EKG. Mut eihän se niitten muitten vika ole. Ei sille voi mitään jos ei työvoimaa vaan ole tarpeeks. Pääasia että tästä päivästä kuitenki selvittiin.

Joku sano, että ne harkitsee hoitoalan lomien vähentämistä työvoimapulan vuoks....joo ajakaa ne loputki sit pois tältä alalta. Hei kansanedustajienki ylikorkeita palkkoja ja etuja perustellaan osittain sinne houkutteluna. Miksi ei tällekkin alalle tommosia toimenpiteitä? ;) Kun nyt on vähän niiku päinvastoin.

Meil on tuol noin täyttä koska julkisella puolella ollaan hädässä. Diakkaril ja kaupungil on sopimus yhestätoista paikasta tuol koko 30:n paikan sairaalassa. Jononhoitaja oli soittanu ja kysy kuinka monta ne SUOSTUU ottamaan. Sil oli hätä kun 40 potilasta jotka piti saada jonnekki ängettyy etiäpäin. Aamulla oli jo 5 ylimäärästä kaupungin potilasta ja vielä lisää tuli. Ja miten helvetissä helsinki aikoo pärjätä vuodenvaihteen jälkeen? Joku neropatti oli päättäny, ettei kaupunki suostu maksaa ykistyiselle puolelle enää mitää ja ne meinaa pärjää ittekseen. Miten se on mahdollista kun jo nyt tilanne on tuo?

Housukriisi

Oon ruvennu kehittää karseita antipatioita housujen ostamista kohtaan. Se on vaan niin helvetin hankalaa. Ilmeisesti en ole ollenkaan normaalin muotoinen...tai ainakaan sen muotonen, mistä kaikki vaatetehtaat tykkää.

Välillä kuulee joiden sanovan, miten sana "kurvikas" on vaan synonyymi lihavalle. Must tuntuu että toi on enemmänki kateellisten puhetta. Oon niin kiitollinen, että mulle on suotu muotoja. Ei ole kyllä aina suotu... ällöttää kattoa jotain vanhoja kuvia ittestäni. Oon niissä vaan pelkkä luuranko ja se näyttää niin karseelta. Onneks oon nykyään normaalipainonen. Mut miks silti housujen hankkiminen on niin karseen hankalaa? Must tuntuu, että housuja tehdään nimenomaan enimmäkseen vain naisille, joilla ei ole mitään muotoja. Oli sitten läskiä tai luuta. Varsinki H&M:n farkut on aivan karseita. Saan unohtaakki haaveet istuvista farkuista siellä. Joko pitää ottaa loosfit farkut tai sit rupee taiteilee, että mihin kokoon mun reidet mahtuis, mutta vyötäröllä ei olis aivan liikaa kangasta. Koko yhtälö on ihan mahdoton. Niitten kans pitää aina käyttää vyötä ja sillonki ne näyttää kauheelta kun on rutannu sitä kangasta kireemmälle. Eikö H&M ole tajunnut, että joillain ihan oikeesti on vyötärö? sama juttu on kyl ginatricotis. Tosin niillä ongelma on hieman pienempi.

Oon kans ruvennu vihaa matalavyötäröisiä farkkuja. Se vyötärö on ihan liian matala! Ei mun perse mahu niihin kunnolla! Tai no jos mahtuu, niin silti saa aina istuessaan tai kumarrellessaan pelätä, ettei komea rekkamiehen hymy paista takana olevalle. Missä on ne normaalivyötäröiset farkut? Ei korkeavyötäröiset eikä matalavyötäröiset vaan NORMAALIvyötäröiset!

Ja ihan oikeesti kun mä en vieläpä todellakaan ole mikään lihava! Jos joku nyt miettii muuta, niin on kyllä sillä henkilöllä jotain pahasti pielessä korvien välissä.

Oon näitten kaikkien ongelmien keskellä kiintyny farkkuleggingsseihin. Ne istuu hyvin paljon helpommin ja vyötäröllä on vieläpä kuminauha, niin housut pysyy ylhäällä ilman vyötäki! Viimesimmän housujenmetsästysreissun jälkeen oon myös ihastunu lindexiin. Naurattaa miten jossain H&M:ssä ja GinaTricotis ostaa joko L:n leggarit ja pian ne onki venyny liian löysiks tai sit ostaa M:n leggarit ja saa pitkään riuhtoo itteensä niihin ennen kun ne venyy tarpeeks. Lindexissä hokasin miten M-koko istuu niin täydellisesti eikä kiristä tai purista, mutta ei lerpatakkaan mistään kohtaa. Jännää miten kootki voi olla niin erilaisia.

Mutta olen silti ihan iloisesti kurvikas.

Iskä ja Jorma vei mun miehen johki. Millonkohan ne palauttaa sen?

Nukkumatti ei ollu siellä missä sitä tarvittiin.

Ei meinannu millään tulla uni illalla. Aamuvuoro tänää, niin rupes iohan ahistaa, että nukunko ollenkaan koko yön aikana. otin sit yhen ketipinorin ja aattelin että jos sitä nyt nukahtais. Yllättäen sitä ei sit vieläkään päässy sellaseen nukahtamistilaan, joten otin kaks lisää. Näin 5,5h myöhemmin tajuun ettei se ollu hyvä idea. Taistelen pitääkseni silmäni auki. Ei oo kuitenkaa helppoo.

Niin toivon, että jotenki herään töissä. Jos sitä ens yönä sais nukutus ja vieläpä aikasin. huomenna seiskaan. Tänää vasta puol kasiin.

Erilaisia ihmisiä

Ompa täällä kylmä. Täytyy käydä ettimässä villasukat jalkaan. Mut on kyl ihanaa kun ulkona on pakkasta ja rakastan lunta! Mutta onko meijän kämpän eristyksissä oikeesti jotain vikaa? Ei mun ääreisverenkiertokaan ole kyl mitään huippua.

On se jännä juttu miten joku voi avata silmät sanomalla vaan jotain yksinkertaista. Nyt näkee asian laajemmin ja eri näkökulmista ja oma elämäkin helpottu kun osaa suhtautua asiaan eri tavalla. Tommosis tilanteissa tulee niin tyhmä olo, kun miksi mä en tajunnu ajatella asiaa noin jo aikasemmin? Oon huomannu ettei pelkästään tunteittensa kautta toimiminen oo millään lailla fiksua. Se kääntyy helposti tyhmyydeks. Mut toisaalta sit taas pelkällä järjellä ajattelu on niin tylsää. On niin helpottavaa oppia ymmärtämään syyseuraussuhteita.

Tänään vapaapäivä. Ahh niin ihanaa<3 Aikaiset aamut alko painaa päälle. Jotenki mun unentarve on edelleen suuri vaikkei yhtä suuri kuin ennen. Tulee helvetin väsyneeks kun nukkuu jatkuvasti 5-6h yössä. Ehkä jollekkin se on sit normaalia. Mun elimistö pistää rankasti sitä vastaan.

Kylläpäs viime aikoina kristinusko ja kirkkoon kuulumattomat on ollu paljon vastakkain. Jotenki ite koen, ettei uskonasioista voi reilusti väitellä. Joko uskot tai et usko. Tietenkin tieteen puolella on paljon asioita, jotka on ihan oikeesti todistettu faktaksi. Välillä kyl tuntuu, että molemmin puolin voitas käydä vaikka wikipediast kattomassa mitä sana fakta ihan oikeasti tarkoittaa. Ite jotenki koen sen ahdistavaks jos ruvetaan toitottamaan sitä omaa uskoaan tai jotain perustellaan raamatulla. Mutta oon kyllä törmänny moneen ateistiin, jotka toitottaa sitä omaa asiaansa ja muakin on yritetty taivutella eroamaan kirkosta. Sekin on yhtä ahdistavaa. Eikö jokainen saisi olla just sitä mitä on ihan rauhassa? Mutta helpostihan siinä tulee rajujain yhteentörmäyksiä kun uskonasioista puhutaan. Koska ne on USKONasioita. Mun mielestä ateismi on usko siinä missä muutkin. Tietenkin ateisti voi nostaa kaikki tiedefaktat esille, mutta uskovainen voi sanoa, että jumala on antanu meidän ymmärtää näin, jotta elämä olis mielenkiintosempaa. Tiedä siitä sit ihan oikeesti kumpi on oikeessa. Ei sitä ihan oikeesti tiedä. Tai ainakaan itse en tiedä. Tietenki tieteen osalta voidaan tosiaan puhua faktoista. Uskon osalta ei todellakaan. Mutta entä jos oikeesti joku on vaan luonu ne meidän "faktat"? Jos se kaikki onki yhtä suurta aivopesua jolla erotetaan uskovaiset ateisteista? Ei tiedä.

Mutta voitasko silti pitää kirkko irti valtiosta ja lainsäädännöstä? Mä maksan kirkkoveroni ihan vapaaehtosesti. Sillä tehdään niin paljon kaikenlaista hyvää, että koen sen melkeen hyväntekeväisyytenä. Mutta miksi esim. yrityksiltä peritään veroa kirkolle? En ymmärrä. Mut ihan hyvä, että näist kaikista asioista puhutaan. Ehkä päästään vielä etiäpäin :)

Ja oikeesti alkaa vähitellen tuntuu siltä, että oon liian kiltti ja tunnollinen, kun oon vähänväliä ylitöissä. Aina sitä sanotaan "sä voit vähentää ne tunnit sit myöhemmin", mutta millon myöhemmin kun on niin vaikeeta päästä lähtee ajoissa? Joskus joiltaan tuntuu unohtuvan, että oon tosiaan opiskelija, enkä raakaa lisätyövoimaa. Mun tekemisiä pitäs joku oikeesti olla ohjaamassa ja "vahtimassa". Mut onhan se kiva päästä tekee jotain ihan ittekseenki. Saa sitä itsenäisyyttä ja ammatillista vuorovaikutusta harjotella. En kuitenkaan haluis jäädä ylitöihin.

Repesen kun Mika kerto, että joskus sen lähtiessä mun luo Sirkka (sen äiti) oli sanonu sille: "Muista pitää housut jalassa ja jumala mielessä!" Sil on aina noita sen letkautuksia. Se tietää ihan hirveesti vanhoja sananparsia joita se sit letkauttelee sopivana hetkenä. Se on kyl ihana :) Ja se on niin sulonen kun se ilmottaa aina kaikille saaneensa nyt tytön. (Mikahan on siis ainoa laps) Ainakaan ei vois tuntea itseään enemmän tervetulleeksi perheeseen ^^

Harjoittelustressi ohi!

Aamulla puol kuuden aikaan jobstep ei ollut ruuhkautunu ja kävinki sit ettimässä vielä aamukahvia juodessa kotihoidonpaikkoja. Nyt on sit varattuna myös kotihoitopaikka espoon keskukseen ^^ Mika jo puhukin, että jos tulee inhoja vuoroja niin voinki jäädä sit sen äidin luo yöks kun se asuu siinä suvelassa (suvela kuuluu saman kotihoidon piiriin..). Enköhän mä tuota inhaa työmatkaa kuitenki sen kolme viikkoa kestä :)

Ja molemmat paikat vahvistettiinkin sit vielä tänää :O Pikkasen on nopeempaa toimintaa kun edellisen harjottelun kans. Onki aika perseest saada tietä vasta viikkoja myöhemmin ettei oma paikka kelpaakkaan ja siinä sit tuskissas yrität vielä löytää jonkun paikan. Hyvä että kerranki jotain menee näin päin.

Tääki päivä jatku töis karseella juoksemisella. Tuolla tehdään jatkuvasti töitä alimiehityksellä. Onhan se totta, että vähän aikaa sit osasto oli vaan puolillaan...tilanne vaihtuu kuitenkin nopeesti ja ei oo hauskaa tehä töitä puolella määrällä työntekijöitä kun pitäs vieläpä sitä ohjaustakin saada. Moni varmaan ajatteleekin, että siinähän on opiskelijasta sit yks työntekijä enemmän. Mutta enemmänkin opiskelija on hidaste, kun vaatii ohjausta ja opetusta siinä samalla. Yllättävän mukavasti ja myönteisesti muhun on kuitenki tähän mennessä ainakin suhtauduttu vaikka kiirettä pitääkin. Kaipa diakonissalaitos yrittää myös säästää. Huhujen mukaan vuoden vaihteen jälkeen kaupunki ei enää suostu maksaa yksityisille mitään ostopalvelusysteemejä. Haluavat näyttää miten ihanan itsenäisiä ovatkaan ja pärjäävät itse. Noh...kun kuunnellu millasta kohtelua on potilaat saanu siellä kaupungin puolella, niin en kyllä mitenkään ymmärrä kuka mukamas neropatti voi tollasta mennä päättää. Tällä hetkellä puolet osaston paikoista on ostopalvelupaikkoja. Eli yksityisten potilaitten pitäs sit aika hurjasti lisääntyä, että pysyy sairaala pystyssä.