Stressi alkaa taas pahasti päästä valloilleen. Nyt on siis hyvä hetki vähän rauhoitella itseään.
Niin monet kerrat olen koulun kanssa hokenut, että miten taas tämän lukukauden jaksaa läpi. Joka kerta olen siitä joka tapauksessa selvinnyt enkä millään tavalla huonosti. Oi miksi pitääkään olla tämmöinen liian tunnollinen luonne. Enkö minäkin voisi nyt joskus sanoa, että ei vaan kiinnosta? Yritettiin parhaamme mukaan alisuorittaa hyvinvointiyrittäjyyden liiketoimintasuunnitelman kanssa, mutta lopputulos oli jotain aivan muuta. En osaa alisuorittaa. Mutta silti olen aina selvinnyt vaikka kuinka on stressannut. Eli eiköhän tämäkin kevät oikein hyvin mene, vaikka nyt kauhistuttaa. Vielä on kuitenkin reilusti aikaa kunnes pitää tehtäviä alkaa palauttelemaan. Tosin olisi kiva saada vielä se viimeisenkin portfoliotyön tehtävänanto -.-
Stressaan aivan liikaa tuota ruotsia. Oon yksinkertaisesti liian huono ruotsissa. Siinä alisuoritan kyllä todella hienosti, mutta tahattomasti :D VIRTU-hanke stressaa. En halua olla spontaanissa keskustelussa ruotsiksi vanhuksen kanssa VIRTU-tv:n välityksellä. Olen nyt kuitenkin yrittänyt parhaani mukaan asennoitua niin, että kunhan jotain tulee sanottua ja ihan sama meneekö se vähän tai enemmänkin pieleen. Kunhan sen saa hoidettua. Ei se oli kuin 15min..... Juuri äsken myös tajusin ettei huomenna olekaan ruotsin tunti, eli onkin vielä aikaa opiskella sanakokeeseen :D Eli nou hätä vielä...
Kesätyöstressi on myös ohi! Tänään varmistui paikka Suursuon sairaalassa :) ei se kyllä tainnutkaan olla työhaastattelu, kun tökkäsi henkilöstölomakkeen suoraan käteen. Se paikka tuntuikin parhaalta vaihtoehdolta. Eli sinne sitten ensimmäistä kertaa sairaanhoitajana. IV- ja lääkeluvat täytyy vaan käydä nyt keväällä siellä suorittamassa niin pääsee kesällä heti hommiin. Jos kesällä jaksaisi sitten vaikka pyörällä kulkea niin johan tulisi hyötyliikuntaa ^^ Toivon myös hartaasti, että opettajat ajattelisivat opiskelijaa ja laittaisivat kevään lopuksi suoritusmerkinnät kipin kapin koneelle, nimittäin olisi todella mukavaa saada epäpätevyys vähennystä vain 4%. Mutta jollain tavalla jotenkin siisti fiilis, että olen ihan oikeasti opinnoissani jo sinä vaiheessa, että saan työskennellä sairaanhoitajana. Kesällä onkin sitten näillä näkymin niin paljon pisteitä, että saisi työskennellä jo terkkarina :) Niin ne opinnot vaan hupenee käsistä.
Yritän parhaani mukaan olla ottamatta stressiä tuosta nukkumisesta. Nukun vielä huonommin kun stressaan sitä että nukun huonosti. Tekee mieli lyödä sitä ihmistä joka sanoo, että kun nukkuu yhtenä yönä huonosti niin ainakin seuraavana nukkuu sitten hyvin. Tuo on suurinta puppua mitä voi olla. Se joka noin sanoo, ei ole todellisuudessa kärsinyt uniongelmista. Yritän nyt vain hyväksyä tilanteeni ja antaa itselleni aikaa. Oli liian kova hinku irti kaikista lääkkeistä, niin tämä tuntui liian inhottavalta takapakilta. Mutta enhän mä edes syö mitään kunnon unilääkkeitä! Joten nyt mun pitäisi vähän rauhottua ja uskoa, että pääsen niistäkin lääkkeistä vielä eroon, kun on sen aika. Olen liian kärsimätön.
Mutta tähän loppuun täytyy ilmoittaa, miten ihanat ystävät minulla onkaan <3 ja tuo mies <9
Tietoja minusta
- Nelli
- Olen vastavalmistunut terveydenhoitaja, joka asustelee helsingissä avopuolisonsa ja kahden kissan kanssa. Aloittelen työuraani sairaanhoitajan hommissa akuuttivuodeosastolla ja kauhu lopullisesta aikuistumisesta ja työuraputkesta on herännyt. Teksteissä käsittelen arkeani, ajatuskiemuroitani ja vastavalmistuneen haasteita oma menneisyyteni huomioon ottaen.
maanantai 23. tammikuuta 2012
lauantai 21. tammikuuta 2012
long time no see
Juup eli koulu startannu taas urakalla. Pelottava määrä kirjallisia töitä jo työn alla (tai ainakin pitäisi olla työn alla) ja niitä tuntuu tulevan vielä koko ajan lisää. Ihmettelen edelleen miten saan muka mahdutettua rokotusohjelman perusteet + tekstiä ennakkoluuloista rokotuksia kohtaan + omaa pohdintaa KOLMEEN sivuun. Tuosta aiheestahan voisi kymmeniä sivuja tekstiä. Välillä tuntuu, että olisi vain helpompaa kirjoittaa ja kirjoittaa kuin harrastaa radikaalia tiivistämistä.
Aluksi ärsytti, kun eräs luennoitsija käytti lähes kokonaisen tunnin siihen, että laskimme kurssin tuntimääriä, että mistä opintopisteet koostuvat. Nyt semmoinen fiilis, että voisivatko muutkin opettajat laskea hieman niitä tuntimääriä. Yhdelle opettajalle jo ystävällisesti huomautettu asiasta kun hän haluaa teettää meillä HUOMATTAVASTI enemmän töitä tunneissa, kuin mitä saamme opintopisteitä. Voi miksi noita tunteja ei keksitty pohtia jo viime syksynä! Silloin tuntui menevän jokaisen kurssin kohdalla työtunnit pahasti yläkanttiin.
Mutta on se vaan ihanaa, kun vihdoinkin olen päässyt niihin varsinaisiin terkkariopintoihin asti! Tosin tajusin, että olisi ehkä vaan suosiolla pitänyt käydä lapsivuodeosastoharjoittelu vasta terkkarivaiheessa, nimittäin olisin selvinnyt huomattavasti vähemmällä työllä. Olisin voinut oppia asiat nyt luennolla eikä olisi tarvinnut niitä itsenäisesti päntätä harjoittelun yhteydessä.
Ei tästä keväästäkään näytä tulevan vielä mitenkään helppoa, mutta ainakin sitten seuraavasta lukuvuodesta tulee! Ja voi että sitä ihanuutta kun saa opparinkin pois alta! VIHDOINKIN saatiin vihreää valoa meidän opparisuunnitelmalle. Ei sitä sitten väännetykään kuin puoli vuotta. Mutta nyt sentään suunnitelma on valmis! Oppari täytyykin enää sitten vain kirjoittaa, nimittäin systemaattinen tiedonhakukin saatiin perjantaina tehtyä. Toivon hartaasti, että kirjoittaminen saataisiin hoidettua kevään aikana. Jääköön sitten vaikka seminaari ja kypsyysnäyte syksyyn, mutta kunhan ainakin raskain homma olisi pois alta :D
Viikonloput on ihania <3 Tämäkin viikonloppu on ollut (ja tulee olemaan) taas kerrassaan mukava. Perjantaina oltiin ystävien kesken Kokomossa. Oli ihanaa päästä pitkästä aikaa tanssimaan! Ja Kokomon drinkin on jännällä tavallaan herkullisia. Menin nukkumaan siinä joskus kolmen aikaan ja yhdeksältä oli taas herätys. Kymmeneltä oli sulkapallovuoro. Vähän tuo edellinen ilta selvästi vaikutti suorituskykyyn, mutta ainakin pelissä heräsi mukavasti :D Huomenna olisi tarkoitus ajella Nummi-Pusulaan katsomaan että paikat on ehjinä. Anoppiehdokas lupasi viedä meidät samalla reissulla syömään :)
Viikon päästä tytöt lähtee sitten laivalle ;)
Eli ei kiire loppunutkaan syksyn jälkeen. Mika taas viime viikolla kyseli, että milloin oikein oon kotona, kun aina ole jossain. Mutta viime viikko nyt olikin vielä normaaliakin kiireisempi...
Aluksi ärsytti, kun eräs luennoitsija käytti lähes kokonaisen tunnin siihen, että laskimme kurssin tuntimääriä, että mistä opintopisteet koostuvat. Nyt semmoinen fiilis, että voisivatko muutkin opettajat laskea hieman niitä tuntimääriä. Yhdelle opettajalle jo ystävällisesti huomautettu asiasta kun hän haluaa teettää meillä HUOMATTAVASTI enemmän töitä tunneissa, kuin mitä saamme opintopisteitä. Voi miksi noita tunteja ei keksitty pohtia jo viime syksynä! Silloin tuntui menevän jokaisen kurssin kohdalla työtunnit pahasti yläkanttiin.
Mutta on se vaan ihanaa, kun vihdoinkin olen päässyt niihin varsinaisiin terkkariopintoihin asti! Tosin tajusin, että olisi ehkä vaan suosiolla pitänyt käydä lapsivuodeosastoharjoittelu vasta terkkarivaiheessa, nimittäin olisin selvinnyt huomattavasti vähemmällä työllä. Olisin voinut oppia asiat nyt luennolla eikä olisi tarvinnut niitä itsenäisesti päntätä harjoittelun yhteydessä.
Ei tästä keväästäkään näytä tulevan vielä mitenkään helppoa, mutta ainakin sitten seuraavasta lukuvuodesta tulee! Ja voi että sitä ihanuutta kun saa opparinkin pois alta! VIHDOINKIN saatiin vihreää valoa meidän opparisuunnitelmalle. Ei sitä sitten väännetykään kuin puoli vuotta. Mutta nyt sentään suunnitelma on valmis! Oppari täytyykin enää sitten vain kirjoittaa, nimittäin systemaattinen tiedonhakukin saatiin perjantaina tehtyä. Toivon hartaasti, että kirjoittaminen saataisiin hoidettua kevään aikana. Jääköön sitten vaikka seminaari ja kypsyysnäyte syksyyn, mutta kunhan ainakin raskain homma olisi pois alta :D
Viikonloput on ihania <3 Tämäkin viikonloppu on ollut (ja tulee olemaan) taas kerrassaan mukava. Perjantaina oltiin ystävien kesken Kokomossa. Oli ihanaa päästä pitkästä aikaa tanssimaan! Ja Kokomon drinkin on jännällä tavallaan herkullisia. Menin nukkumaan siinä joskus kolmen aikaan ja yhdeksältä oli taas herätys. Kymmeneltä oli sulkapallovuoro. Vähän tuo edellinen ilta selvästi vaikutti suorituskykyyn, mutta ainakin pelissä heräsi mukavasti :D Huomenna olisi tarkoitus ajella Nummi-Pusulaan katsomaan että paikat on ehjinä. Anoppiehdokas lupasi viedä meidät samalla reissulla syömään :)
Viikon päästä tytöt lähtee sitten laivalle ;)
Eli ei kiire loppunutkaan syksyn jälkeen. Mika taas viime viikolla kyseli, että milloin oikein oon kotona, kun aina ole jossain. Mutta viime viikko nyt olikin vielä normaaliakin kiireisempi...
tiistai 10. tammikuuta 2012
Aamun ajatuksia
Koulu alkaa vasta puolen päivän aikaan ja mun aivot käy jostain syystä hieman ylikierroksilla. Voisiko johtua siitä, että nukuin taas vaihteeksi yllättävän hyvin ja olo on ihanan levännyt? Tässä nyt siis hyvin sekavaa ja sattumanvaraista tekstiä pääni sisällöstä.
Olen ihmetellyt jo pidemmän aikaa, että miksi törmään usein hämmästyneisiin ilmeisiin kun mainitsen pituuteni. "Ei uskoisi, että olet niin pitkä", on hyvin usein kuultu lausahdus. Ensinnäkin, itse en koe olevani mitenkään erityisen pitkä 180cm pitkänä. Tai siis tiedän kyllä olevani huomattavasti pidempi kuin keskivertosuomalainen nainen tai jopa pidempi kuin moni malli. Mutta jotenkin kun koko perhe ja suurin osa suvusta on pitkää porukkaa täynnä, niin en koe olevani mitenkään poikkeuksellinen. Onhan tuo oma mieskin 10cm pidempi ja isäni sitäkin pidempi. Ei äitikään ole kuin 5cm lyhyempi.
Kuitenkin jos jollekin muulle mainitsee pituuden 180cm he usein ihmettelevät ja hämmästelevät kahta asiaa. Ensinnäkin, heidän mielestään 180cm tuntuu olevan ihmeellisen paljon pituutta ja toiseksi, heidän mielestään minä en vaikuta niin pitkältä. Joten itse jään ihmettelemään erityisesti sitä, että mihin se pituus minussa katoaa? Ihan mukavaa, ettei sitten näytä niin kummallisen pitkältä, mutta miten onnistun näyttämään lyhyemmältä? Ehkä kilometrisäärien puuttuminen lyhentää? Tai se, etten ole enää niin luuranko kuin ennen? Tiedähäntä.
Joskus pituuteni oli itsellenikin huomattavasti isompi pala purtavaksi. Omaan naisihanteeseeni kuului kuva pienestä ja sirosta (ja kevyestä) naisesta. Pituus tuo mukanaan aina myös massaa. Toisaalta on myös enemmän pituutta mihin sitä läskiä piilottaa :D Mutta kesti aikansa kunnes hyväksyin sen, ettei minusta yksinkertaisesti voi mitenkään fyysiikan lakien mukaan tulla pientä, siroa ja höyhenen kevyttä. En ollut mysökään aina ihan innoissani siitä, miten olin koko ala-asteen luokan pisin, turhaa huomiota mitä en halunnut. En myöskään ollut ihan niin innoissani siitä, että jokaisissa sukujuhlissa kuuli "taasko sinä olet kasvanut?!", etenkin silloin kun sai alkaa vastailemaan takaisin "en ole itseasiassa enää muutamaan vuoteen." Kiusaantumista aiheutti etenkin se, kun sukulaiset päättivät muutamaan otteeseen juhlien keskellä oikein mitata mittanauhan kanssa, kuinka pitkäksi olin venynyt.
Nykyään sitä on jotenkin oppinut hyväksymään itsensä paremmin tämän muotoisena ja pituisena. Vaikka kyllä se vieläkin kirpaisee, kun joku päättää päin näköä ilmoittaa miten iloinen on itse siitä ettei ole kasvanut minun mittasuhteisiini. Ei tällaisena oleminen ole yhtään niin iljettävää kuin jotkut tuntuvat ajattelevan. Ihan hyvin itsekin voin pistä korkkarit jalkaan. Oma rajani koron korkeudelle vain sattuu olemaan se 7-8cm. Ihan vaan sen takia, että silloin tuo mies on edelleen minua pidempi (ja en uskalla luottaa siihen, että pysyisin korkeammilla koroilla pystyssä...). Olen lukemattomia kertoja ajatellut, miten mukavaa olisikaan olla hieman lyhyempi, mutta ei tässäkään hei mitään vikaa ole. Omat hyvät puolensa tässäkin :)
Asiasta kukkaruukkuun: Mika törmäsi eilen tähän. En millään tavalla ihmettele Ragdollien saamaan suosiota. Voin ihan omalla kokemuksella todeta, että nämä kissat ovat aivan ihania. Eivät ehkä välttämättä sovi ihmiselle joka haluaa kissan jolla on juuri semmoinen perinteinen kissan persoona. Nämä välillä muistuttavat luonteeltaan vähän enemmän koiria. Ovat yltiöihmisystävällisiä. Kun hankit Ragdollin, et tee enää mitään yksin. Etenkin Batman tuntuu vihaavan suljettuja ovia. Hänen täytyy aina päästä sinne minne itsekin menee, myös vessaan tai suihkuun. Kotona jotain puuhaillessa, kissat seuraa aina samaan huoneeseen. Kun itse vaihtaa huonetta, ne seuraa joskus jopa ihan vaan nukkumaan siihen lähistölle. Ainakin nuo kaksi ovat myös läillä liiankin uteliaita. Käsitöiden tekeminen ei olekaan enää niin helppoa, kun kissat tykkää istua kaavojen päällä tai leikkiä kankaan kulmilla. Neuloessa Robin tykkää jyrsiä puikkojen päätyjä. Ragdollit ovat myös tunnettuja pelottomasta luonteestaan (minkä vuoksi ne ovat myös ehdottomasti vain sisäkissoja). Kun tulen kotiin, on molemmat kissat aina ovella vastassa. Vieraat ovat erittäin kiinnostavia eikä meillä tunneta semmoista kuin vierastaminen. Nuo kaksi eivät harrasta sängyn alla lymyilyä eikä imurikaan (valitettavasti) enää pelota. Robin etenkin harrastaa imuroidessani siirry itse -politiikkaa. Moppi on myös ihan liian kiinnostava ja mopatessa täytyy vain hyväksyä se, että tuo pienempi kissa ajoittain hyökkäilee mopin kimppuun ja roikkuu mukana.
On noissa kahdessa tullut etenkin viime aikoina eräs huono puolikin esille. Nuo eivät vain mitenkään haluaisi antaa meidän nukkua liian myöhään aamulla. Se on ilmeisesti ihan liian inhottavaa, että makkarin ovi pidetään yöllä kiinni (muuten herää pitkin yötä siihen, että kissa polkee rinnanpäällä ja kehrää äänekkäästi korvan vieressä). Siitä lähtee yllättävän kova ääni kun nuo raapivat/kaapivat ovea eikä se ovelle muutenkaan tee hyvää. Kokeiltiin ensin sitä, että noustiin aina ruiskuttamaan vettä niiden päälle kun raapivat ovea. Valitettavasti tämä vain opetti niille, että täytyy juosta pakoon kun kuulee jomman kumman nousevan sängystä ylös. Oven raapiminen ei siis kuitenkaan loppunut lainkaan. Nyt tajuttiin kuitenkin kokeilla kissakarkoitteen ruiskuttamista oveen ja ovenpiliin säännöllisesti. Se vihdoinkin auttoi, kun vaan tarpeeksi monta kertaa hinkkasi sitä oveen! Viime yönä vasta aamulla Batman (tunnistan äänestä) muutaman kerran yritti raapia ovea, mutta lopetti itse lyhyeen. JES! Erävoitto!
Mutta on nuo vaan niin ihania lötkömötköjä <3 Robin tälläkin hetkellä kehrää sylissäni. Sen on aina pakko päästä syliin istumaan, kun istun koneen ääressä. <3
Viikonloppuna olisi tiedossa kahden päivän edestä kissanäyttelyitä. Saas nähdä miten meidän pojille tällä kertaa käy. Batman on ensimmäistä kertaa aikuisten luokassa.
Tulipas pitkä romaani. Nyt ei ehdi kuvia etsiä, mutta ehkä myöhemmin saattaa ilmestyä :)
Olen ihmetellyt jo pidemmän aikaa, että miksi törmään usein hämmästyneisiin ilmeisiin kun mainitsen pituuteni. "Ei uskoisi, että olet niin pitkä", on hyvin usein kuultu lausahdus. Ensinnäkin, itse en koe olevani mitenkään erityisen pitkä 180cm pitkänä. Tai siis tiedän kyllä olevani huomattavasti pidempi kuin keskivertosuomalainen nainen tai jopa pidempi kuin moni malli. Mutta jotenkin kun koko perhe ja suurin osa suvusta on pitkää porukkaa täynnä, niin en koe olevani mitenkään poikkeuksellinen. Onhan tuo oma mieskin 10cm pidempi ja isäni sitäkin pidempi. Ei äitikään ole kuin 5cm lyhyempi.
Kuitenkin jos jollekin muulle mainitsee pituuden 180cm he usein ihmettelevät ja hämmästelevät kahta asiaa. Ensinnäkin, heidän mielestään 180cm tuntuu olevan ihmeellisen paljon pituutta ja toiseksi, heidän mielestään minä en vaikuta niin pitkältä. Joten itse jään ihmettelemään erityisesti sitä, että mihin se pituus minussa katoaa? Ihan mukavaa, ettei sitten näytä niin kummallisen pitkältä, mutta miten onnistun näyttämään lyhyemmältä? Ehkä kilometrisäärien puuttuminen lyhentää? Tai se, etten ole enää niin luuranko kuin ennen? Tiedähäntä.
Joskus pituuteni oli itsellenikin huomattavasti isompi pala purtavaksi. Omaan naisihanteeseeni kuului kuva pienestä ja sirosta (ja kevyestä) naisesta. Pituus tuo mukanaan aina myös massaa. Toisaalta on myös enemmän pituutta mihin sitä läskiä piilottaa :D Mutta kesti aikansa kunnes hyväksyin sen, ettei minusta yksinkertaisesti voi mitenkään fyysiikan lakien mukaan tulla pientä, siroa ja höyhenen kevyttä. En ollut mysökään aina ihan innoissani siitä, miten olin koko ala-asteen luokan pisin, turhaa huomiota mitä en halunnut. En myöskään ollut ihan niin innoissani siitä, että jokaisissa sukujuhlissa kuuli "taasko sinä olet kasvanut?!", etenkin silloin kun sai alkaa vastailemaan takaisin "en ole itseasiassa enää muutamaan vuoteen." Kiusaantumista aiheutti etenkin se, kun sukulaiset päättivät muutamaan otteeseen juhlien keskellä oikein mitata mittanauhan kanssa, kuinka pitkäksi olin venynyt.
Nykyään sitä on jotenkin oppinut hyväksymään itsensä paremmin tämän muotoisena ja pituisena. Vaikka kyllä se vieläkin kirpaisee, kun joku päättää päin näköä ilmoittaa miten iloinen on itse siitä ettei ole kasvanut minun mittasuhteisiini. Ei tällaisena oleminen ole yhtään niin iljettävää kuin jotkut tuntuvat ajattelevan. Ihan hyvin itsekin voin pistä korkkarit jalkaan. Oma rajani koron korkeudelle vain sattuu olemaan se 7-8cm. Ihan vaan sen takia, että silloin tuo mies on edelleen minua pidempi (ja en uskalla luottaa siihen, että pysyisin korkeammilla koroilla pystyssä...). Olen lukemattomia kertoja ajatellut, miten mukavaa olisikaan olla hieman lyhyempi, mutta ei tässäkään hei mitään vikaa ole. Omat hyvät puolensa tässäkin :)
Asiasta kukkaruukkuun: Mika törmäsi eilen tähän. En millään tavalla ihmettele Ragdollien saamaan suosiota. Voin ihan omalla kokemuksella todeta, että nämä kissat ovat aivan ihania. Eivät ehkä välttämättä sovi ihmiselle joka haluaa kissan jolla on juuri semmoinen perinteinen kissan persoona. Nämä välillä muistuttavat luonteeltaan vähän enemmän koiria. Ovat yltiöihmisystävällisiä. Kun hankit Ragdollin, et tee enää mitään yksin. Etenkin Batman tuntuu vihaavan suljettuja ovia. Hänen täytyy aina päästä sinne minne itsekin menee, myös vessaan tai suihkuun. Kotona jotain puuhaillessa, kissat seuraa aina samaan huoneeseen. Kun itse vaihtaa huonetta, ne seuraa joskus jopa ihan vaan nukkumaan siihen lähistölle. Ainakin nuo kaksi ovat myös läillä liiankin uteliaita. Käsitöiden tekeminen ei olekaan enää niin helppoa, kun kissat tykkää istua kaavojen päällä tai leikkiä kankaan kulmilla. Neuloessa Robin tykkää jyrsiä puikkojen päätyjä. Ragdollit ovat myös tunnettuja pelottomasta luonteestaan (minkä vuoksi ne ovat myös ehdottomasti vain sisäkissoja). Kun tulen kotiin, on molemmat kissat aina ovella vastassa. Vieraat ovat erittäin kiinnostavia eikä meillä tunneta semmoista kuin vierastaminen. Nuo kaksi eivät harrasta sängyn alla lymyilyä eikä imurikaan (valitettavasti) enää pelota. Robin etenkin harrastaa imuroidessani siirry itse -politiikkaa. Moppi on myös ihan liian kiinnostava ja mopatessa täytyy vain hyväksyä se, että tuo pienempi kissa ajoittain hyökkäilee mopin kimppuun ja roikkuu mukana.
On noissa kahdessa tullut etenkin viime aikoina eräs huono puolikin esille. Nuo eivät vain mitenkään haluaisi antaa meidän nukkua liian myöhään aamulla. Se on ilmeisesti ihan liian inhottavaa, että makkarin ovi pidetään yöllä kiinni (muuten herää pitkin yötä siihen, että kissa polkee rinnanpäällä ja kehrää äänekkäästi korvan vieressä). Siitä lähtee yllättävän kova ääni kun nuo raapivat/kaapivat ovea eikä se ovelle muutenkaan tee hyvää. Kokeiltiin ensin sitä, että noustiin aina ruiskuttamaan vettä niiden päälle kun raapivat ovea. Valitettavasti tämä vain opetti niille, että täytyy juosta pakoon kun kuulee jomman kumman nousevan sängystä ylös. Oven raapiminen ei siis kuitenkaan loppunut lainkaan. Nyt tajuttiin kuitenkin kokeilla kissakarkoitteen ruiskuttamista oveen ja ovenpiliin säännöllisesti. Se vihdoinkin auttoi, kun vaan tarpeeksi monta kertaa hinkkasi sitä oveen! Viime yönä vasta aamulla Batman (tunnistan äänestä) muutaman kerran yritti raapia ovea, mutta lopetti itse lyhyeen. JES! Erävoitto!
Mutta on nuo vaan niin ihania lötkömötköjä <3 Robin tälläkin hetkellä kehrää sylissäni. Sen on aina pakko päästä syliin istumaan, kun istun koneen ääressä. <3
Viikonloppuna olisi tiedossa kahden päivän edestä kissanäyttelyitä. Saas nähdä miten meidän pojille tällä kertaa käy. Batman on ensimmäistä kertaa aikuisten luokassa.
Tulipas pitkä romaani. Nyt ei ehdi kuvia etsiä, mutta ehkä myöhemmin saattaa ilmestyä :)
keskiviikko 4. tammikuuta 2012
UV
Juup. Elikkäs uusi vuosi oli ja meni. Mikan kanssa ei sitten todellakaan säästytty ongelmilta. Näin jälkikäteen naurattaa koko homma, kun miten kaikki voikaan mennä vaan niin pieleen.
Tarkoitus oli siis mennä Iiron ystävän luo viettämään iltaa. Noh. Mikalla oli jo lähtiessä omituinen olo, mutta kun bussi oli menny Malmista reilusti ohi rupesi yököttämään. Mika ei siis ollut juhlakunnossa. Noh, käveltiin sitten kotiin se muutama kilometri ja sen aikana Mikalla olo parani sen verran kuitenkin, että sano pystyvänsä heittää mut sinne Rajakylään. Mentiin autolle ja lukot oli jäätyny umpeen. Noh, juoksin hakemassa sisältä sytkärin ja sillä lämmiteltiin avainta, jotta päästii autoon sisään. Auto saatiin käyntiin, mutta käsijarru oli jumittunu. Mika aatteli, että se on jäässä tai jotain ja laukeaisi kun ajaisi jonkin matkaa. Malmin kohdalla jarrulevyt hehku punasena eikä tilanne näyttänyt mihinkään muuttuvan. Mika Potki jarruja auki ja mä päätin yrittää taas bussia. Noh, Mika sai suht nopeasti jarrut taas auki kun tajusi missä vika, mutta mä päätin silti olla vaivaamatta enempää. Bussikin oli reilusti myöhässä ja ajatteli, että jos sekin päättää olla tulematta niin sitten kyllä luovutan tämän uuden vuoden osalta. Onneksi tuli ja edes minä (Mika raukka :( ) pääsin juhlapaikalle.
Kaikkien näiden kommellusten jälkeen vietin oikein mukavan illan rakkaiden ystävieni kanssa <3 (Mika vietti kissojen kanssa :( ) Sen verran loistokas ilta/yö oli mulla, että kyllä tuntu aamulla krapulan JA flunssan merkeissä. Ja Mika vaan naureskeli :D
Mutta onneksi flunssa vaikuttaa olevan JO NYT haihtumaan päin, vaikkei edes kuume päättänyt nousta.
Päätin väsätä Eilen myöhään illalla (tai no yöllä) työhakemuksia, kun useammassa paikassa haettiin jo. Kannatti selvästi vääntää niitä puolinukuksissakin, nimittäin tänään heti aamulla soitettiin Espoon kaupungin sairaalasta ja kutsuttiin työhaastatteluun. Enhän mä ollut täyttänyt hakemustakaan kun vasta viime yönä. Tosin vielä enemmän ihmettelin kun eräästä yksityisestä yrityksestä soitettiin myös aamulla, vaikka kyseiseen lafkaan olin laittanut hakemuksen tunti sitten. Ei ole joo tällä alalla työttömyyttä. Tosin Helsingin kaupungin hommat kyllä houkuttais eniten, mutta niiden haku on vasta 11.1.12. On noissakin paljon hyviä puolia, mutta myös ne omat huonot puolensa. Kiinnostaa kyllä todella paljon katsastaa toi yksityinen firma. Jos sen tarjoama palkka on ihan oikeesti sellainen kuin mitä huhuja oon kuullut, niin kyllä sitä yhden kesän seisoo vaikka päällään :D Mutta juu, ei työhaastattelut vielä työpaikkaa tarkoita. Toivotaan parasta :)
Päivitin puhelimeni tälle vuosikymmenelle! Uusi vekotin on Samsung Galaxy Gio. Rakastuin tähän ihan hetkessä. Miten kätevää onkaan oikeasti, että pääsee kännykällä nettiin. Niin kätevää kurkata sähköpostit ja voi missä vaan katsoa androppaasta reitin! Yllättävän helppoa tuolla kosketusnäytöllä on myös kirjoittaa. Luulin, että menisi pitkään kunnes tottuisin, mutta tuo on sittenkin niin kätevää :) Miten mä olen ennen pärjännyt rupukännykälläni? :D
 |
| Nea <3 |
 |
| Keskiyö lähestyi ja ulos lähdettiin |
 |
| Aivan ihana kaulaliina! |
Tarkoitus oli siis mennä Iiron ystävän luo viettämään iltaa. Noh. Mikalla oli jo lähtiessä omituinen olo, mutta kun bussi oli menny Malmista reilusti ohi rupesi yököttämään. Mika ei siis ollut juhlakunnossa. Noh, käveltiin sitten kotiin se muutama kilometri ja sen aikana Mikalla olo parani sen verran kuitenkin, että sano pystyvänsä heittää mut sinne Rajakylään. Mentiin autolle ja lukot oli jäätyny umpeen. Noh, juoksin hakemassa sisältä sytkärin ja sillä lämmiteltiin avainta, jotta päästii autoon sisään. Auto saatiin käyntiin, mutta käsijarru oli jumittunu. Mika aatteli, että se on jäässä tai jotain ja laukeaisi kun ajaisi jonkin matkaa. Malmin kohdalla jarrulevyt hehku punasena eikä tilanne näyttänyt mihinkään muuttuvan. Mika Potki jarruja auki ja mä päätin yrittää taas bussia. Noh, Mika sai suht nopeasti jarrut taas auki kun tajusi missä vika, mutta mä päätin silti olla vaivaamatta enempää. Bussikin oli reilusti myöhässä ja ajatteli, että jos sekin päättää olla tulematta niin sitten kyllä luovutan tämän uuden vuoden osalta. Onneksi tuli ja edes minä (Mika raukka :( ) pääsin juhlapaikalle.
 |
| Kuvanlaatu ei ole näissä parhaimmillaan. Mutta ihana Outi ja jännä valoilmiö <3 |
 |
| Outi, Ella ja Nea hyvin tärähtäneenä |
 |
| Tajusin miten saan pakotettua kamerani käyttämään salamaa. |
 |
| Tää on vaan niin ihana kuva! Tähtisädetikkuja! Nean ei oikein syttynyt :( |
Kaikkien näiden kommellusten jälkeen vietin oikein mukavan illan rakkaiden ystävieni kanssa <3 (Mika vietti kissojen kanssa :( ) Sen verran loistokas ilta/yö oli mulla, että kyllä tuntu aamulla krapulan JA flunssan merkeissä. Ja Mika vaan naureskeli :D
 |
| Skumppa! |
 |
| Sitten siirryttiin Jonille. Minä ja Ulla <3 |
 |
| Olenko TV:stä tuttu? Olenko mies? jne. En kyllä edusta anteeksi :D |
Mutta onneksi flunssa vaikuttaa olevan JO NYT haihtumaan päin, vaikkei edes kuume päättänyt nousta.
Päätin väsätä Eilen myöhään illalla (tai no yöllä) työhakemuksia, kun useammassa paikassa haettiin jo. Kannatti selvästi vääntää niitä puolinukuksissakin, nimittäin tänään heti aamulla soitettiin Espoon kaupungin sairaalasta ja kutsuttiin työhaastatteluun. Enhän mä ollut täyttänyt hakemustakaan kun vasta viime yönä. Tosin vielä enemmän ihmettelin kun eräästä yksityisestä yrityksestä soitettiin myös aamulla, vaikka kyseiseen lafkaan olin laittanut hakemuksen tunti sitten. Ei ole joo tällä alalla työttömyyttä. Tosin Helsingin kaupungin hommat kyllä houkuttais eniten, mutta niiden haku on vasta 11.1.12. On noissakin paljon hyviä puolia, mutta myös ne omat huonot puolensa. Kiinnostaa kyllä todella paljon katsastaa toi yksityinen firma. Jos sen tarjoama palkka on ihan oikeesti sellainen kuin mitä huhuja oon kuullut, niin kyllä sitä yhden kesän seisoo vaikka päällään :D Mutta juu, ei työhaastattelut vielä työpaikkaa tarkoita. Toivotaan parasta :)
Päivitin puhelimeni tälle vuosikymmenelle! Uusi vekotin on Samsung Galaxy Gio. Rakastuin tähän ihan hetkessä. Miten kätevää onkaan oikeasti, että pääsee kännykällä nettiin. Niin kätevää kurkata sähköpostit ja voi missä vaan katsoa androppaasta reitin! Yllättävän helppoa tuolla kosketusnäytöllä on myös kirjoittaa. Luulin, että menisi pitkään kunnes tottuisin, mutta tuo on sittenkin niin kätevää :) Miten mä olen ennen pärjännyt rupukännykälläni? :D
sunnuntai 1. tammikuuta 2012
Räkäpää
Voi ei mikä räkäpää musta tuli yön aikana. Jonkinasteinen krapula ja flunssa ei ole lainkaan hyvä yhdistelmä. Tuplahuono olo. On sitä flunssaa ollut jonkin verran jo loman alusta asti, mutta nyt se päätti iskeä kunnolla. Noh, viikko aikaa lomailla ja parannella itseään. Sitten taas pakko istua koulun penkillä vaikka pää kainalossa.
Alun vaikeuksista huolimatta aivan ihana uusi vuosi takana. Siitä kuvia kun jaksan laittaa koneelle. Voisin tällä kertaa harkita ajoissa nukkumaan menemistä.... tai no ajoissa ja ajoissa....
Alun vaikeuksista huolimatta aivan ihana uusi vuosi takana. Siitä kuvia kun jaksan laittaa koneelle. Voisin tällä kertaa harkita ajoissa nukkumaan menemistä.... tai no ajoissa ja ajoissa....
lauantai 31. joulukuuta 2011
Vuosi 2011
 |
| Heti ensimmäisenä kuva viime uudesta vuodesta. Eeva päätti hypätä kuvaan juuri sen ottohetkellä :D |
Vuoden 2011 viimeinen päivä, eli tietenkin hyvä hetki täyttää kysely kuluneesta vuodesta. Hieno vuosi takana, kiitos kaikille ihanille ystävilleni ja perheelleni tästä vuodesta <3 Kysely höystettynä viime vuoteen liittyvillä kuvilla.
Täytä tietoja mitä teit vuonna 2011:
Tunnetko aikuistuneesi? - En tiedä milloin aikuistuminen on tapahtunut, mutta on tullut niitä ahaa-elämyksiä, että ohhoh kun sitä onkin jo aikuinen.
Oliko sellainen vuosi kuin toivoit? - Juu-u
Tunnetko aikuistuneesi? - En tiedä milloin aikuistuminen on tapahtunut, mutta on tullut niitä ahaa-elämyksiä, että ohhoh kun sitä onkin jo aikuinen.
Oliko sellainen vuosi kuin toivoit? - Juu-u
 |
| Aino synnytti kuusi ihanaa pentua joista yksi makoilee tälläkin hetkellä meidän lattialla |
 |
| Iso haukotus <3 |
 |
| Monni, Aino, Sinikka ja Batman olivat meillä vierailulla |
1. Oletko saanut uuden ystävän tämän vuoden aikana? - Ainakin olen lähentynyt nykyisteni kanssa :)
2. Oletko tehnyt jotain tänä vuonna, mitä et ole ennen tehnyt? - Olen mm. ensimmäistä kertaa elämässäni lopettanut neljä vuotta kestäneen psykoterapian ja ylittänyt odotukseni huimasti. Koulun puolesta on myös tullut kaikenlaista uutta koettua.
3. Oletko ollut ihastunut tämän vuoden aikana? - Eikun rakastunut
4. Kerro pari parasta muistoasi tältä vuodelta? - Ne kaikki ihanat illat ihanien ystävieni kanssa <3
2. Oletko tehnyt jotain tänä vuonna, mitä et ole ennen tehnyt? - Olen mm. ensimmäistä kertaa elämässäni lopettanut neljä vuotta kestäneen psykoterapian ja ylittänyt odotukseni huimasti. Koulun puolesta on myös tullut kaikenlaista uutta koettua.
3. Oletko ollut ihastunut tämän vuoden aikana? - Eikun rakastunut
4. Kerro pari parasta muistoasi tältä vuodelta? - Ne kaikki ihanat illat ihanien ystävieni kanssa <3
 |
| Aikaisin aamulla ennen työpajatuntia nukutti. Löysin itselleni tuommoisen petikaverin |
 |
| Kesäloma alkoi. Sen kunniaksi piknik suomenlinnassa |
KOULU/OPISKELU
1. Oletko opiskellut hyvin viimeisen vuoden aikana? - Yrittänyt parhaani
2. Paras ja huonoin numerosi? - Paras 5 ja huonoin 3
3. Onko sinulla koulussa kavereita? - On <3
4. Onko koulussa tapahtunut jotakin hirveätä? - Ei nyt hirveätä, mutta hermoja raastava syksy takana. Mutta noiden ihanien ystävien läsnäolo on huomattavasti auttanut jaksamista <3
5. Kiinnostaako koulu? - Ei tätä alaa kannata opiskella jos se ei kiinnosta.
 |
| Vappua ihanan teekkarimieheni kanssa. Teekkarit eivät saa laittaa lakkiaan päähän kuin vasta keskiyöllä, joten siksi miehellä ei lakkia päässä. |
 |
| Hiusten raidoitusta ja vanukasta |
 |
| Aloitettiin keittiöremppa. Nyt on vihdoinkin melkein kaikki kaapinovet paikallaan. |
IHMISET
1. Kenen kanssa vietit aikaa eniten? - Mikan :D Se unikeko vielä nukkuu
2. Keiden kanssa vuoden parhaat muistot? - Ulla, Ella ja Outi <3 & Inka ja Johanna <3
3. Tapasitko uusia? - Kyllä sitä pakostikin tapaa uusia ihmisiä
4. Riitelitkö usein? - En harrasta
5. Rakastuitko? - Joka päivä aina vaan uudelleen
6. Petyitkö ihmisiin? - Jonkinasteiset pettymykset kuuluu elämään
7. Olisitko halunnut viettää enemmän aikaa jonkun kanssa? - Niiden ystävien joille aikaa ei ole hirveästi riittänyt
2. Keiden kanssa vuoden parhaat muistot? - Ulla, Ella ja Outi <3 & Inka ja Johanna <3
3. Tapasitko uusia? - Kyllä sitä pakostikin tapaa uusia ihmisiä
4. Riitelitkö usein? - En harrasta
5. Rakastuitko? - Joka päivä aina vaan uudelleen
6. Petyitkö ihmisiin? - Jonkinasteiset pettymykset kuuluu elämään
7. Olisitko halunnut viettää enemmän aikaa jonkun kanssa? - Niiden ystävien joille aikaa ei ole hirveästi riittänyt
 |
| Purjehdusreissu perinnekaljaasilla inga-lill |
 |
| On vähän raskaampaa kiskoa tuommoisen paatin köysiä |
 |
| Viiniä ja ihanaa meri-ilmaa, vaikka ei pääkaupunkiseudun edustaa kauemmas menty |
ITSE
1. Mitkä asiat vuodessa olivat/on tärkeitä ? - Mika <3 ja meidän ihanat kisut. Ja ystävät
2. Oletko muuttunut jotenkin, miten ? - Jonkin verran varmaan. Paremmin varmaan muut huomaavat.
3. Haluaisitko muuttaa jotain? - Ainahan sitä olisi jotenkin varaa vielä parannella itseään
4. Oletko oppinut uutta? - Paljonkin. Tärkeätäkin.
5. Kaduitko jotain vuonna 2011? - Kai joitain asioita olisi voinut jättää tekemättä, mutta en sisäänsä mitään ainakaan hirveän pitkään katunut.
6. Olisitko jättänyt jotain tekemättä? - Olisi joo voinut.
7. Olisitko tahtonut tehdä jotain mitä et tehnyt? - Mahdollisesti
8. Tahtoisitko elää jonkun päivän uudestaan? - Nääh... Nenä kohti tulevaa. Niitä ihania hetkiä on varmasti vielä paljon edessäkin.
9. Olisitko tahtonut jättää jonkun päivän elämättä? - Nääh... Inhottavatkin kokemukset on ollu varmasti omalla tavallaan tärkeitä...
2. Oletko muuttunut jotenkin, miten ? - Jonkin verran varmaan. Paremmin varmaan muut huomaavat.
3. Haluaisitko muuttaa jotain? - Ainahan sitä olisi jotenkin varaa vielä parannella itseään
4. Oletko oppinut uutta? - Paljonkin. Tärkeätäkin.
5. Kaduitko jotain vuonna 2011? - Kai joitain asioita olisi voinut jättää tekemättä, mutta en sisäänsä mitään ainakaan hirveän pitkään katunut.
6. Olisitko jättänyt jotain tekemättä? - Olisi joo voinut.
7. Olisitko tahtonut tehdä jotain mitä et tehnyt? - Mahdollisesti
8. Tahtoisitko elää jonkun päivän uudestaan? - Nääh... Nenä kohti tulevaa. Niitä ihania hetkiä on varmasti vielä paljon edessäkin.
9. Olisitko tahtonut jättää jonkun päivän elämättä? - Nääh... Inhottavatkin kokemukset on ollu varmasti omalla tavallaan tärkeitä...
 |
| Ikivanha moottoripolkupyörä ja piti tietenkin päästä kokeilemaan |
 |
| Juhannusta Nummi-Pusulassa. Kokkoa juuri sytytetään ja musiikki tietenkin vanhasta radiosta |
 |
| Kärtsättiin kokossa vaahtokarkkeja. Ja tuli muuten hyviä <3 |
 |
| Pitäisikö lähteä aarretta etsimään? |
MUISTOJA
1. Matkustelitko? - Juup. Ruotsissa oltiin risteilyllä ja pitkä viikonloppu Barcelonassa tuon ihanan miehen kanssa <3 Barcelona oli aivan ihana <3
2. Ulkomailla vai kotimaassa? - Ulkomailla. Ja kotimaassa mökillä tuli paljon ravattua :D
3. Kävitkö festareilla? - En. Jos seuraavana vuonna pääsisi?
2. Ulkomailla vai kotimaassa? - Ulkomailla. Ja kotimaassa mökillä tuli paljon ravattua :D
3. Kävitkö festareilla? - En. Jos seuraavana vuonna pääsisi?
4. Jokin surullinen asia? - Niitä hermoromahduksia nyt tulee vähän väliä
5. Laivalla ? - Oltiin Mikan sukuristeilyllä
6. Miiteissä? - Miten määritellään miitti?
7. Rannalla? - Juup
8. Parhaat muistot? - Kaikki mihin liittyy jollain tavalla ihana mieheni tai ihanat ystäväni :)
5. Laivalla ? - Oltiin Mikan sukuristeilyllä
6. Miiteissä? - Miten määritellään miitti?
7. Rannalla? - Juup
8. Parhaat muistot? - Kaikki mihin liittyy jollain tavalla ihana mieheni tai ihanat ystäväni :)
 |
| Metsätöissä |
OLITKO:
Sairaalassa, miksi, kuinka kauan? - Työn puolesta erittäin monta kertaa :D
Ambulanssissa, miksi? - En onneksi
Poliisiautossa, miksi? - Noup
Laivalla - juu-u. Edelleen.
Hautajaisissa – Ei onneksi ollut syytä
Häissä – En valitettavasti :(
Mökillä – Juup <3
Ulkomailla – Jep.
Sairaalassa, miksi, kuinka kauan? - Työn puolesta erittäin monta kertaa :D
Ambulanssissa, miksi? - En onneksi
Poliisiautossa, miksi? - Noup
Laivalla - juu-u. Edelleen.
Hautajaisissa – Ei onneksi ollut syytä
Häissä – En valitettavasti :(
Mökillä – Juup <3
Ulkomailla – Jep.
RANDOM:
[x] olin baarissa
[ ] itkin ilosta
[x] itkin surusta
[x] olin onnellinen
[/] masentunut
[x] sain mitä olin kauan halunnut
[ ] tein jotain mikä kaduttaa
[ ] sekoilin
[x] olin baarissa
[ ] itkin ilosta
[x] itkin surusta
[x] olin onnellinen
[/] masentunut
[x] sain mitä olin kauan halunnut
[ ] tein jotain mikä kaduttaa
[ ] sekoilin
 |
| Halloween!! |
 |
| Tuskin oli vaikea arvata keneksi pukeutuisin ;) |
MILLOIN VIIMEKSI?:
Ilahdutit jotakuta? - Ainakin tuo kissa tuossa juuri hurisee minkä kerkiää, tykkää rapsutuksesta :D
Laittauduit hienosti? - Tänään aijon. Viimeksi toissapäivänä jonkinasteisesti
Käytit peruukkia? - Muutama vuosi sitten vappuna
Joit mehua? - juuri parhaillaan. Oon aivan hulluna tuohon karpalorypälemehuun
Söit kakkua? - Jouluna. Mikan äiti teki meille taas maustekakun.
Kuuntelit musiikkia? - Eilen illalla
Nukuit? - Heräsin noin puoli 10 kun kissat päätti ettei enää saa nukkua
Söit? - tässä parhaillaan syön aamupalaa. Tällä kertaa muistin laittaa kaurahiutaleiden sekaan myös vettä ennen mikroon laittamista.
Nauroit? - Eilen illalla varmaankin
Itkit? - Siitä taitaa itseasiassa olla jo vähän aikaa
Hyräilit? - Eilen? En muista
Lauloit? - Eilen kun joku biisi jäi junnaamaan päähän
Hymyilit? - Tänään. Ei noille kissoilla voi olla hymyilemättä
Otit valokuvan itsestäsi? - Joskus joulukuun alkupuolella?
Sanoit omasta mielestäsi oudon sanan? - Ainahan minä ;) mä nyt aina puhun vähän miten sattuu ja mika huomauttelee kun ei ole edes oikea sana se mitä sanon
Sanoit moi? - Eilen varmaan?
Puhuit jotain muuta kieltä, kuin suomea? - Eilen taisin lukea jotain enkuks ääneen
Näit unta? - Toissayönä näin ainakin jotain todella omituista. Ei ole vaan enää selvää mielikuvaa siitä mitä se omituinen oli
Oliko uni hyvä vai paha? - omituinen :D
Olit onnellinen? - Nyt <3
Mitä haluat joululahjaksi? - Joulu meni jo.
Missä ja miten vietät joulut? - Vietin vanhemmillani
Mitä aiot tehdä uutena vuotena? - Rajikseen ystävien kanssa
 |
| Itse katson telkkaria ja Robin uinuu kainalossa. Se tykkää edelleen kömpiä syliin nukkumaan |
 |
| Tämän vuoden joulukorttikuva noista meidän kahdesta söpöliinistä. |
1. Oletko tyytyväinen tähän vuoteen? - loppuvuoteen sillee
2. Oliko paras kesä?- Parempi kuin edellinen
3. ... Jos ei miksi? -
4. Millainen tulee ensi vuodesta? - Toivottavasti ihana :D
Eli semmoinen vuosi takana. Vuoden vaihde vietetään siis hyvien ystävien seurassa melkein samaan tyyliin kuin edellinenkin. Vuoden vaihtuessa tulee myös kuluneeksi kaksi vuotta siitä kun Mikan kanssa kasasimme kamppeet saman katon alle <9
maanantai 26. joulukuuta 2011
Hyvää Joulua kaikille!
Siitä on taas vierähtänyt vähän pidempi tovi kun olen viimeksi kirjoitellut. Eli yritän muistella asioita hyvinkin takautuvasti. Ja kaikki kuvat ovat tietenkin taas Mikan koneella, eli pahoittelen jos tästä tulee vain pitkä romaani. Yritän jossain vaiheessa metsästää Mikan koneen kansioiden uumenista jotain jouluisempia kuvia. Nyt kuitenkin täytän merkinnän vanhemmista kanylointikuvista, jotka sain vihdoinkin koneelle.
Eli siis. Puolitoista viikkoa sitten perjantaina piti olla pois töistä koululla reflektoimassa harjoittelua. Nää on näitä pakollisia, mutta jotenkin tuntuvat aina yhtä turhilta. Onhan se tärkeää käydä läpi kokemuksia, varsinkin jos on kohdannut jotain negatiivisempaa. Itse ainakin käyn kuitenkin huomattavasti mieluummin omia kokemuksiani läpi niiden lähimpien ystävien kanssa, enkä kokonaisen luokan kanssa. Joten yleensä reflektoinnit jäävät aika turhanpäiväisiksi keskusteluiksi.
Oltiin kuitenkin sovittu ystävien kesken, että lähtisimme reflektion jälkeen yhdessä syömään johonkin ja juhlistamaan Joululoman alkua (tai ei niin Joululoma alkua). Löysimme tiemme Chicosiin. Tuntui hassulta tilata klo 12 aikaan mansikka margariitta, mutta ainkain oli hauskaa ihanien ihmisten kanssa vielä ennen Joululomaa kun kaikki hajaantuvat eri puolille Suomea. Syötiin itsemme ähkyyn ja istuttiin jutellen kolmatta tuntia.
Itse kuitenkin tosiaan jatkoin vielä harjoittelua viikon pidempään. Tämä ratkaisu oli siis ihan oma valintani, jotta minulla oli mahdollista lähteä ylipäätään vielä Porvooseen suorittamaan lapsivuodeharjoittelua. Perjantaina kuitenkin pahasti kadutti. Olin aivan liian uupunut koko syksystä ettei oppimisestakaan tahtonut tulla yhtään mitään. Kaiken päälle vielä ohjaajasotku harjoittelupaikassa. Ette voi uskoa kuinka rasittavaa ja raskasta on viettää melkeimpä joka vuoro eri ihmisen ohjauksessa. Joka vuoron saa aloittaa sillä, että selostaa tavoitteensa harjoittelulle ja mitä on tähän mennessä tehnyt eli mitä pitäisi vielä tehdä. Jokaisen ohjaustyyli on myös erilainen ja aina tulee niitä "Ethän sä nyt voi noin tehdä!!" "noh.... se joka ohjasi minua eilen käski tehdä juuri näin..." Sitä menee itse aivan sekaisin, että mitä nyt todellisuudessa pitäisi tehdä. Tuolla ei vieläpä ollut opiskelijamyönteisyys huipussaan. On todella mukavaa opiskelijana kuunnella, kun vieressä puhutaan miten opiskelijat on rasittavia eikä niitä jaksa ja voi kun niitä ei keväällä tulisi ja kun se toinen opiskelija vasta onkin täysi paska, miten siitä voi ikinä tulla valmista... Erityisesti maanantai oli aivan hirveä päivä. Ei vaan mitenkään synkannut ihmisen kanssa, joka selvästi haluaisi tehdä mitä vaan muuta kuin ohjata minua. Vieläpä kun tällöin ohjausta ei oikein saanut ja sitten saa haukut niskaansa kun ei osaa. No en tietenkään osaa jos ei ohjata!! Erittäin kannustaavaa toimintaa...
Onneksi loppuviikosta tilanne muuttui valoisammaksi ja sain jopa ohjausta. Sitä huomasi jopa kehittyneensä, kun kotihoito-ohjeiden antaminen tuntui aluksi mahdottomalta (piti opetella ulkoa 50 sivua tekstiä täysin ennestään vieraista asioista), mutta lopulta homma olikin hanskassa ja annoin kotihoito-ohjeita myös täysin itsenäisesti. On huomattavasti mukavampaa olla asiakkaiden kanssa vuorovaikutuksessa ihan keskenään eikä niin, että joku arvioi siinä vieressä jokaista äännähdystäsi. Itsetuntoa nosti myös hurjasti viimeinen päiväni, kun hoidon täysin itsenäisesti vauva-äiti.parin kotiin ja tein kaikki kotiinlähtökirjaukset ja otion kontrollit ymym. Kerrankin tuli semmoinen olo, että ehkä pystyisinkin tähähän :D Ja vastasyntyneet olivat yksinkertaisesti ihania <3 Tosin sitä sai kuulla myös aivan liikaa kauhutarinoita, joten kehitin itselleni ehkä pienimuotoisen synnytyspelon :D
Mutta viimeinen viikko ennen Joulua oli muutenkin aika haipakkaa. Täyden työviikon ohella oli jos minkälaista menoa (sitä mukavaakin <3) viimehetken jouluvalmisteluineen. Onneksi minulla on tuo ihana mies, joka ymmärtää stressaamistani ja on suureksi avuksi. Saatiin jopa kaikki tehtyä!
Tänä vuonna vietettiin siis oman perheeni perinteistä Joulua. Aattoaamuna käytiin vanhempieni luona (noin 500m matkaa kotoa) kuuntelemassa joulurauhan julistus ja syömässä riisipuuroa. Manteli osui tällä kertaa itselleni. Siihen onkin sitten liiankin monta selitystä, että mitä mantelin saamisesta seuraa. Oma äiti on siinä uskossa, että manteli tietää vauvaonnea :P
Joulupuurolta matkattin takaisin kotiin ja Mikan äiti saapui meille. Neljän paikkeilla matkattiin taas vanhemmilleni. Siellä glögiä, aivan liikaa herkullista ruokaa ja lahjojen avaamista. Yhdentoista aikoihin palattiin kotiin ja valvottiin viellä kahteen asti jutellen viinilasillisten äärellä.
Stressasin aikalailla Joulua etukäteen. Olihan tämä ensimmäinen kerta, kun Mikan äiti tapaa kunnolla oman perheeni ihan isoäitiä ja siskoja+avokkia myöten. Onhan vanhemmat esitelty toisilleen jo jonkin aikaa sitten, mutta nyt vietettiin enemmän kuin puoli tuntia samassa tilassa. Ihan hyvin Joulu kuitenkin meni eikä yksikään kauhuskenaarioistani tapahtunut. Olen tainnut olla myös yllättävän kiltti tänä vuonna, sillä lahjoja tuli melkoisesti. Kiitos kaikille ihanista lahjoista! Nyt jää vaan mietittäväksi, että minkälaisen joululahjan haluan itselleni hankkia rahalahjoilla. Olisiko edessä vihdoinkin puhelimen vaihto? Täytyy yrittää konsultoida tuota miestä, että mikä nyt oikeasti olisi itselleni hyvä puhelinvaihtoehto.
Joulupäivä vietettiin ihan kotosalla. Mikan äiti lähti puoliltapäivin seuraavaan kyläkohteeseen. Lotta (sisko) oli ilmaissut tarpeensa päästä edes hetkeksi pois vanhempien luota joulun aikana ja kutsuin hänet sitten meille pelaamaan singstaria (Mikalta sain uusimman laulukokoelman<3). Äitikin vielä lyöttäytyi matkaan ja laulettiin sitten kaikki kolme äänemme käheäksi. Illalla käytiin vielä Mikan kanssa kävelyllä ettei koko päivää tulisi vietettyä sisätiloissa. Sitten lysähdettiin sohvalle katsomaan telkusta tullut leffa. Robin selvästi myös kannatti tätä ideaa, sillä hän kömpi syliini ja nukahti siihen elokuvan ajaksi (itseasiassa Robin kehrää tälläkin hetkellä tuossa sylissä. Se on semmoinen sylikisu <3)
Tänään Mika lähti jo aikaisemmin aamulla Lahteen sukuloimaan. Itse olen menossa vanhemmille tapaninpäivän lounaalle jonne on tällä kertaa tulossa isän puolen sukua.
Tällainen Joulu meillä. Hyvää Joulunjatkoa vielä kaikille!
Eli siis. Puolitoista viikkoa sitten perjantaina piti olla pois töistä koululla reflektoimassa harjoittelua. Nää on näitä pakollisia, mutta jotenkin tuntuvat aina yhtä turhilta. Onhan se tärkeää käydä läpi kokemuksia, varsinkin jos on kohdannut jotain negatiivisempaa. Itse ainakin käyn kuitenkin huomattavasti mieluummin omia kokemuksiani läpi niiden lähimpien ystävien kanssa, enkä kokonaisen luokan kanssa. Joten yleensä reflektoinnit jäävät aika turhanpäiväisiksi keskusteluiksi.
 |
| Sopivaa suonta metsästämässä. Potilaat makaa rivissä. |
 |
| Johanna piikittämässä. Ei se todellisuudessa sattunut, mutta kyllä sitä jännitti |
Oltiin kuitenkin sovittu ystävien kesken, että lähtisimme reflektion jälkeen yhdessä syömään johonkin ja juhlistamaan Joululoman alkua (tai ei niin Joululoma alkua). Löysimme tiemme Chicosiin. Tuntui hassulta tilata klo 12 aikaan mansikka margariitta, mutta ainkain oli hauskaa ihanien ihmisten kanssa vielä ennen Joululomaa kun kaikki hajaantuvat eri puolille Suomea. Syötiin itsemme ähkyyn ja istuttiin jutellen kolmatta tuntia.
 |
| Chicosissa |
Itse kuitenkin tosiaan jatkoin vielä harjoittelua viikon pidempään. Tämä ratkaisu oli siis ihan oma valintani, jotta minulla oli mahdollista lähteä ylipäätään vielä Porvooseen suorittamaan lapsivuodeharjoittelua. Perjantaina kuitenkin pahasti kadutti. Olin aivan liian uupunut koko syksystä ettei oppimisestakaan tahtonut tulla yhtään mitään. Kaiken päälle vielä ohjaajasotku harjoittelupaikassa. Ette voi uskoa kuinka rasittavaa ja raskasta on viettää melkeimpä joka vuoro eri ihmisen ohjauksessa. Joka vuoron saa aloittaa sillä, että selostaa tavoitteensa harjoittelulle ja mitä on tähän mennessä tehnyt eli mitä pitäisi vielä tehdä. Jokaisen ohjaustyyli on myös erilainen ja aina tulee niitä "Ethän sä nyt voi noin tehdä!!" "noh.... se joka ohjasi minua eilen käski tehdä juuri näin..." Sitä menee itse aivan sekaisin, että mitä nyt todellisuudessa pitäisi tehdä. Tuolla ei vieläpä ollut opiskelijamyönteisyys huipussaan. On todella mukavaa opiskelijana kuunnella, kun vieressä puhutaan miten opiskelijat on rasittavia eikä niitä jaksa ja voi kun niitä ei keväällä tulisi ja kun se toinen opiskelija vasta onkin täysi paska, miten siitä voi ikinä tulla valmista... Erityisesti maanantai oli aivan hirveä päivä. Ei vaan mitenkään synkannut ihmisen kanssa, joka selvästi haluaisi tehdä mitä vaan muuta kuin ohjata minua. Vieläpä kun tällöin ohjausta ei oikein saanut ja sitten saa haukut niskaansa kun ei osaa. No en tietenkään osaa jos ei ohjata!! Erittäin kannustaavaa toimintaa...
 |
| Harjoituskäsi |
 |
| Kivunsietoni on sen verran hyvä, että sain reijät molempiin käsiin. |
 |
| Tämän kuvan pitäisi olla ennen edellistä. Mutta Pauliina tökkimässä tällä kertaa |
Onneksi loppuviikosta tilanne muuttui valoisammaksi ja sain jopa ohjausta. Sitä huomasi jopa kehittyneensä, kun kotihoito-ohjeiden antaminen tuntui aluksi mahdottomalta (piti opetella ulkoa 50 sivua tekstiä täysin ennestään vieraista asioista), mutta lopulta homma olikin hanskassa ja annoin kotihoito-ohjeita myös täysin itsenäisesti. On huomattavasti mukavampaa olla asiakkaiden kanssa vuorovaikutuksessa ihan keskenään eikä niin, että joku arvioi siinä vieressä jokaista äännähdystäsi. Itsetuntoa nosti myös hurjasti viimeinen päiväni, kun hoidon täysin itsenäisesti vauva-äiti.parin kotiin ja tein kaikki kotiinlähtökirjaukset ja otion kontrollit ymym. Kerrankin tuli semmoinen olo, että ehkä pystyisinkin tähähän :D Ja vastasyntyneet olivat yksinkertaisesti ihania <3 Tosin sitä sai kuulla myös aivan liikaa kauhutarinoita, joten kehitin itselleni ehkä pienimuotoisen synnytyspelon :D
Mutta viimeinen viikko ennen Joulua oli muutenkin aika haipakkaa. Täyden työviikon ohella oli jos minkälaista menoa (sitä mukavaakin <3) viimehetken jouluvalmisteluineen. Onneksi minulla on tuo ihana mies, joka ymmärtää stressaamistani ja on suureksi avuksi. Saatiin jopa kaikki tehtyä!
Tänä vuonna vietettiin siis oman perheeni perinteistä Joulua. Aattoaamuna käytiin vanhempieni luona (noin 500m matkaa kotoa) kuuntelemassa joulurauhan julistus ja syömässä riisipuuroa. Manteli osui tällä kertaa itselleni. Siihen onkin sitten liiankin monta selitystä, että mitä mantelin saamisesta seuraa. Oma äiti on siinä uskossa, että manteli tietää vauvaonnea :P
Joulupuurolta matkattin takaisin kotiin ja Mikan äiti saapui meille. Neljän paikkeilla matkattiin taas vanhemmilleni. Siellä glögiä, aivan liikaa herkullista ruokaa ja lahjojen avaamista. Yhdentoista aikoihin palattiin kotiin ja valvottiin viellä kahteen asti jutellen viinilasillisten äärellä.
Stressasin aikalailla Joulua etukäteen. Olihan tämä ensimmäinen kerta, kun Mikan äiti tapaa kunnolla oman perheeni ihan isoäitiä ja siskoja+avokkia myöten. Onhan vanhemmat esitelty toisilleen jo jonkin aikaa sitten, mutta nyt vietettiin enemmän kuin puoli tuntia samassa tilassa. Ihan hyvin Joulu kuitenkin meni eikä yksikään kauhuskenaarioistani tapahtunut. Olen tainnut olla myös yllättävän kiltti tänä vuonna, sillä lahjoja tuli melkoisesti. Kiitos kaikille ihanista lahjoista! Nyt jää vaan mietittäväksi, että minkälaisen joululahjan haluan itselleni hankkia rahalahjoilla. Olisiko edessä vihdoinkin puhelimen vaihto? Täytyy yrittää konsultoida tuota miestä, että mikä nyt oikeasti olisi itselleni hyvä puhelinvaihtoehto.
Joulupäivä vietettiin ihan kotosalla. Mikan äiti lähti puoliltapäivin seuraavaan kyläkohteeseen. Lotta (sisko) oli ilmaissut tarpeensa päästä edes hetkeksi pois vanhempien luota joulun aikana ja kutsuin hänet sitten meille pelaamaan singstaria (Mikalta sain uusimman laulukokoelman<3). Äitikin vielä lyöttäytyi matkaan ja laulettiin sitten kaikki kolme äänemme käheäksi. Illalla käytiin vielä Mikan kanssa kävelyllä ettei koko päivää tulisi vietettyä sisätiloissa. Sitten lysähdettiin sohvalle katsomaan telkusta tullut leffa. Robin selvästi myös kannatti tätä ideaa, sillä hän kömpi syliini ja nukahti siihen elokuvan ajaksi (itseasiassa Robin kehrää tälläkin hetkellä tuossa sylissä. Se on semmoinen sylikisu <3)
Tänään Mika lähti jo aikaisemmin aamulla Lahteen sukuloimaan. Itse olen menossa vanhemmille tapaninpäivän lounaalle jonne on tällä kertaa tulossa isän puolen sukua.
Tällainen Joulu meillä. Hyvää Joulunjatkoa vielä kaikille!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)