Juup eli koulu startannu taas urakalla. Pelottava määrä kirjallisia töitä jo työn alla (tai ainakin pitäisi olla työn alla) ja niitä tuntuu tulevan vielä koko ajan lisää. Ihmettelen edelleen miten saan muka mahdutettua rokotusohjelman perusteet + tekstiä ennakkoluuloista rokotuksia kohtaan + omaa pohdintaa KOLMEEN sivuun. Tuosta aiheestahan voisi kymmeniä sivuja tekstiä. Välillä tuntuu, että olisi vain helpompaa kirjoittaa ja kirjoittaa kuin harrastaa radikaalia tiivistämistä.
Aluksi ärsytti, kun eräs luennoitsija käytti lähes kokonaisen tunnin siihen, että laskimme kurssin tuntimääriä, että mistä opintopisteet koostuvat. Nyt semmoinen fiilis, että voisivatko muutkin opettajat laskea hieman niitä tuntimääriä. Yhdelle opettajalle jo ystävällisesti huomautettu asiasta kun hän haluaa teettää meillä HUOMATTAVASTI enemmän töitä tunneissa, kuin mitä saamme opintopisteitä. Voi miksi noita tunteja ei keksitty pohtia jo viime syksynä! Silloin tuntui menevän jokaisen kurssin kohdalla työtunnit pahasti yläkanttiin.
Mutta on se vaan ihanaa, kun vihdoinkin olen päässyt niihin varsinaisiin terkkariopintoihin asti! Tosin tajusin, että olisi ehkä vaan suosiolla pitänyt käydä lapsivuodeosastoharjoittelu vasta terkkarivaiheessa, nimittäin olisin selvinnyt huomattavasti vähemmällä työllä. Olisin voinut oppia asiat nyt luennolla eikä olisi tarvinnut niitä itsenäisesti päntätä harjoittelun yhteydessä.
Ei tästä keväästäkään näytä tulevan vielä mitenkään helppoa, mutta ainakin sitten seuraavasta lukuvuodesta tulee! Ja voi että sitä ihanuutta kun saa opparinkin pois alta! VIHDOINKIN saatiin vihreää valoa meidän opparisuunnitelmalle. Ei sitä sitten väännetykään kuin puoli vuotta. Mutta nyt sentään suunnitelma on valmis! Oppari täytyykin enää sitten vain kirjoittaa, nimittäin systemaattinen tiedonhakukin saatiin perjantaina tehtyä. Toivon hartaasti, että kirjoittaminen saataisiin hoidettua kevään aikana. Jääköön sitten vaikka seminaari ja kypsyysnäyte syksyyn, mutta kunhan ainakin raskain homma olisi pois alta :D
Viikonloput on ihania <3 Tämäkin viikonloppu on ollut (ja tulee olemaan) taas kerrassaan mukava. Perjantaina oltiin ystävien kesken Kokomossa. Oli ihanaa päästä pitkästä aikaa tanssimaan! Ja Kokomon drinkin on jännällä tavallaan herkullisia. Menin nukkumaan siinä joskus kolmen aikaan ja yhdeksältä oli taas herätys. Kymmeneltä oli sulkapallovuoro. Vähän tuo edellinen ilta selvästi vaikutti suorituskykyyn, mutta ainakin pelissä heräsi mukavasti :D Huomenna olisi tarkoitus ajella Nummi-Pusulaan katsomaan että paikat on ehjinä. Anoppiehdokas lupasi viedä meidät samalla reissulla syömään :)
Viikon päästä tytöt lähtee sitten laivalle ;)
Eli ei kiire loppunutkaan syksyn jälkeen. Mika taas viime viikolla kyseli, että milloin oikein oon kotona, kun aina ole jossain. Mutta viime viikko nyt olikin vielä normaaliakin kiireisempi...
Tietoja minusta
- Nelli
- Olen vastavalmistunut terveydenhoitaja, joka asustelee helsingissä avopuolisonsa ja kahden kissan kanssa. Aloittelen työuraani sairaanhoitajan hommissa akuuttivuodeosastolla ja kauhu lopullisesta aikuistumisesta ja työuraputkesta on herännyt. Teksteissä käsittelen arkeani, ajatuskiemuroitani ja vastavalmistuneen haasteita oma menneisyyteni huomioon ottaen.
2 kommenttia:
Heh, joo, tiedän täsmälleen mistä puhut! :D Mä luulin, että keväästä tulisi rauhallinen, mutta my ass, se kanditutkielma teettääkin ihan aikuisten oikeasti töitä niin paljon, että yksin siitä kurssista riittäisi kokopäivätyöksi. Se, että päälle lykkää 30 viikkotuntia kaikkea muuta kivaa läksyineen tekeekin sen, että eilenkin vaan itkin illan väsymystäni :D Ja viikonloput... So far Mäkkärissä. -.- Oon niin kuollu ennen kesää :D
Jotenkin sitä välillä toivoisi, että vuorokaudessa olisi enemmän tunteja! Ei kyllä tuo kolmisin tekeminen hirveästi tunnu helpottavan tai nopeuttavan tuon opparin tekemistä. Kun yhdessä kirjoitetaan, niin kaikilla kuitenkin kuluu se sama aika ja usempi pää sotkemassa soppaa. Luetaan myös niitä tutkimuksia ristiin, kun kirjallisuuskatsauksessa on pointtina, että usempi ihminen olisi sitä tekemässä, jotta tutkimusten analysointi olisi luotettavampaa. Välillä tuntuu, että voi kun tekisi sitä yksin ja voisi vaan kirjoittaa ajattelematta kaikkea moneen kertaan :D
Mutta täytyy yrittää ajatella positiivisesti, että kyllä tää tästä vielä helpottaa! :D En ymmärrä kuka on mennyt väittämään opiskeluaikaa ihanaksi ja autuaaksi! Ei tämä ainakaan minusta siltä tunnu!
Lähetä kommentti