Päivä 3: Minun vanhempani
He asuvat tuossa n. 500m päässä ja eivät siis ole eronneet (tuntuu aika harvinaiselta nykyään). Kun minä synnyin, äidille kuulemma sanottiin: "nyt syntyi sun näkönen tyttö!" Nykyään ainakin omasta mielestäni näytän huomattavasti enemmän isältäni. Äiti on koulutukseltaan käsityönopettaja, mutta totesi varhaisessa vaiheessa, että se ei oikein ole omaa alaa. Siirtyi sitten toimittajan hommiin ja pikkujutuista kivunnut nyt puutarhalehden päätoimittajaksi. Tosin itse tykkäsin huomattavasti enemmän kun äiti oli kauneustoimittaja, koska sai kaikki meikit aina ilmatteeksi. (Nykyään saa multaa...) Nyt varastot on huvennu aika perusteellisesti :( Isi taas on dippainssi ja pitkä ura Nokialla takana. Aina kun nuorempana kyselin, mitä iskä oikeesti teki, niin vastaus oli aina jotenkin epämääräinen...tai ainakin mun korviin...Tyyliin: erilaisia juttuja. Mutta Nokia taitaa olla aika taitava kuluttamaan ihmiset täysin loppuun, eli nykyään iskä on omakustanteisella eläkkeellä, mutta se ei todellakaan tarkoita sitä, että se kotona lorvisi. Välillä se opettaa purjehdusta (suomessa tai caribialla), välillä vääntää muutaman kaverinsa kanssa yritystään (semmonen nettifoorumi....mut en tiedä onko kassa vielä plussalla). Äidiltä oon saanu käsityöinnostukseni. Se opetti mut neulomaan todella nuorella iällä. Se onkin sit mukavaa kun ei joskus oikein saa selvää jostain lehtien ihmeellisistä lauserakenteista, niin äiti auttaa. Iskä taas on se, joka on pitäny huolen siitä, että me kaikki tytöt osataan matikkaa. Muistan joskus peruskoulussa, kun oli jotain aivan yksinkertaisia juttuja (en muista nyt mitä), niin iskä "opetti mulle vähän lisää kaikkea jännää" ja opinkin sitten ratkaisemaan simppeliyhtälöitä huomattavasti aikaisemmin kuin olisi pitänyt. Se oli aina semmosta: "joo toi menee tolleen...mutta tiedätkö sä mitä tässä tehdään? ....ai etkö? No mäpä kerron!" Ja iskän kanssa on vietetty myös monet kalastusretket ja mua on yritetty opettaa purjehtimaan itsenäisesti, mutta mä tykkään enemmän vaan kiskoa köysistä kun käsketään tai ohjata sinne minne pitää.
mut pakko lopettaa tähän jotta pääsen nukkumaan ja oon ehkä vähän vähemmän väsyneempi huomenna töissä....ja siitä myös myöhemmin..
Tietoja minusta
- Nelli
- Olen vastavalmistunut terveydenhoitaja, joka asustelee helsingissä avopuolisonsa ja kahden kissan kanssa. Aloittelen työuraani sairaanhoitajan hommissa akuuttivuodeosastolla ja kauhu lopullisesta aikuistumisesta ja työuraputkesta on herännyt. Teksteissä käsittelen arkeani, ajatuskiemuroitani ja vastavalmistuneen haasteita oma menneisyyteni huomioon ottaen.
maanantai 18. huhtikuuta 2011
sunnuntai 17. huhtikuuta 2011
Kevät!
Päivä 2 - Eka rakkaus
Öm... Ainakin sillon ihan pienenä tyttönä olin aivan ihastunu naapurin poikaan. Oltiin muutenkin sillon kuin paita ja peppu. Muistan vieläkin, kun sillon joskus hän ilmoitti miten isona menee mun kanssa kihloihin. Noooh...pienen ihmisen mieli muuttuu vuosien varrella. Mutta on mun pitkäaikaisimpia lapsuuden kavereita (sieltä kolmivuotiaista asti). Harmi vaan, että nähdään ihan liian harvoin nykyään.
Tänään on ollut aivan ihana ilma!! Rakastan tällasta kevätsäätä ^^ Takkiakaan ei tarvinnu ulkoillessa ja tuli silti enemmänkin kuuma. Tule kesä tule!! Äänestämässäkin käytiin :) Nyt oon osaltani yrittänyt vaikuttaa Suomen suuntaan ja voin sit valittaa mikäli homma silti kusee.... Tai emmä tiiä, äänestäminen on vaan aina ollut jotenkin itsestäänselvyys. En voisi kuvitella jättäväni äänestysmahdollisuuteni väliin.
Huomenna pitääkin sitten herätä kuudelta (onneksi meen VASTA kasiin!) ja lähteä seitsemältä yrittämään onneaan aamuruuhkaan. Oon niin tottunut kulkemaan julkisilla, että tuntuu hassulta ajaa aamulla töihin. Varsinkin itse ajaa. Hei enhän mä ole tuohon aikaan vielä edes kunnolla herännyt! Ja mitäköhän nää seuraavat kolme viikkoa tuo tullessaan kalajärvellä? Kolme viikkoa varmasti kuitenkin hurahtaa ohi kuin ei ikinä olisi ollutkaan. Enemmän kuitenkin odotan niitä neljää viikkoa Husuken vuodeosastolla Töölössä.
Öm... Ainakin sillon ihan pienenä tyttönä olin aivan ihastunu naapurin poikaan. Oltiin muutenkin sillon kuin paita ja peppu. Muistan vieläkin, kun sillon joskus hän ilmoitti miten isona menee mun kanssa kihloihin. Noooh...pienen ihmisen mieli muuttuu vuosien varrella. Mutta on mun pitkäaikaisimpia lapsuuden kavereita (sieltä kolmivuotiaista asti). Harmi vaan, että nähdään ihan liian harvoin nykyään.
Tänään on ollut aivan ihana ilma!! Rakastan tällasta kevätsäätä ^^ Takkiakaan ei tarvinnu ulkoillessa ja tuli silti enemmänkin kuuma. Tule kesä tule!! Äänestämässäkin käytiin :) Nyt oon osaltani yrittänyt vaikuttaa Suomen suuntaan ja voin sit valittaa mikäli homma silti kusee.... Tai emmä tiiä, äänestäminen on vaan aina ollut jotenkin itsestäänselvyys. En voisi kuvitella jättäväni äänestysmahdollisuuteni väliin.
Huomenna pitääkin sitten herätä kuudelta (onneksi meen VASTA kasiin!) ja lähteä seitsemältä yrittämään onneaan aamuruuhkaan. Oon niin tottunut kulkemaan julkisilla, että tuntuu hassulta ajaa aamulla töihin. Varsinkin itse ajaa. Hei enhän mä ole tuohon aikaan vielä edes kunnolla herännyt! Ja mitäköhän nää seuraavat kolme viikkoa tuo tullessaan kalajärvellä? Kolme viikkoa varmasti kuitenkin hurahtaa ohi kuin ei ikinä olisi ollutkaan. Enemmän kuitenkin odotan niitä neljää viikkoa Husuken vuodeosastolla Töölössä.
Haaste
löysin tämän 31:n päivän haasteen ja ainakin näin etukäteen ajateltuna vaikuttaa hauskalta :)
Päivä 1 – Esittele itsesi
Päivä 2 – Eka rakkaus
Päivä 3 – Minun vanhempani
Päivä 4 – Tätä olen syönyt tänään
Päivä 5 – Mitä on rakkaus?
Päivä 6 – Minun päiväni
Päivä 7 – Paras ystäväni
Päivä 8 – Se hetki
Päivä 9 – Uskoni
Päivä 10 – Päivän asu
Päivä 11 – Sisarukseni
Päivä 12 – Käsilaukussani
Päivä 13 – Tällä viikolla
Päivä 14 – Mitä minulla oli päällä tänään?
Päivä 15 – Unelmani
Päivä 16 – Eka suudelmani
Päivä 17 – Mieleisin muistoni
Päivä 18 – Mieleisin syntymäpäiväni
Päivä 19 – Kaduttaa
Päivä 20 – Tässä kuussa
Päivä 21 – Toinen hetki
Päivä 22 – Tämä järkyttää minua
Päivä 23 – Tämä saa minut voimaan paremmin
Päivä 24 – Tämä saa minut itkemään
Päivä 25 – Ensimmäinen
Päivä 26 – Pelkään
Päivä 27 – Suosikkipaikkani
Päivä 28 – Ikävöin
Päivä 29 – Tähän pyrin
Päivä 30 – Soittolistallani
Päivä 31 – Viimeinen hetki
Päivä 2 – Eka rakkaus
Päivä 3 – Minun vanhempani
Päivä 4 – Tätä olen syönyt tänään
Päivä 5 – Mitä on rakkaus?
Päivä 6 – Minun päiväni
Päivä 7 – Paras ystäväni
Päivä 8 – Se hetki
Päivä 9 – Uskoni
Päivä 10 – Päivän asu
Päivä 11 – Sisarukseni
Päivä 12 – Käsilaukussani
Päivä 13 – Tällä viikolla
Päivä 14 – Mitä minulla oli päällä tänään?
Päivä 15 – Unelmani
Päivä 16 – Eka suudelmani
Päivä 17 – Mieleisin muistoni
Päivä 18 – Mieleisin syntymäpäiväni
Päivä 19 – Kaduttaa
Päivä 20 – Tässä kuussa
Päivä 21 – Toinen hetki
Päivä 22 – Tämä järkyttää minua
Päivä 23 – Tämä saa minut voimaan paremmin
Päivä 24 – Tämä saa minut itkemään
Päivä 25 – Ensimmäinen
Päivä 26 – Pelkään
Päivä 27 – Suosikkipaikkani
Päivä 28 – Ikävöin
Päivä 29 – Tähän pyrin
Päivä 30 – Soittolistallani
Päivä 31 – Viimeinen hetki
Eli nyt päivä 1: Minä itse
Olen 21-vuotias helsinkiläinen. Opiskelen parhaillaan toista vuottani terkkari/sairaanhoitajaksi Laurea-ammattikorkeakoulussa. Kahden vuoden päästä olen toivottavasti valmis terkkari ja pääsisin mahdollisimman nopeasti työtä tekemään ja vieläpä toivottavasti neuvolassa. Olen todella lapsirakas ja toivottavasti voin tehdä vielä töitäkin heidän parissaan. Asustelen avomieheni Mikan kanssa ja kanssamme asustelee myös 9,5-vuotias kani nimeltään Virtanen. Vapaa-aikani vietän leffojen/sarjojen, käsitöiden, tietokeen ja liikunnan parissa. Luonteeltani olen uusissa tuttavuuksissa hieman ujo, mutta todellisuudessa sosiaalinen ilopilleri. Olen sellaista muumimammatyyppiä sekä aidosti todella herkkä. Olen sitä liian kilttiä sorttia jolla meni murrosiän kapinavaihe hieman väärin päin. Olen tämmöinen pikkujätti niin kuin isosisko sanoisi (viitaten 180cm habitukseeni). Persoonaani värittää myös jollain tavalla ulkomailla (jenkeissä) vietetyt vuodet ollessani 5-8-vuotias.
En nyt tiedä mitä enempää sanoisi :D ajatteliin, että olisin laittanu vielä kuvan loppuun, mutta ei mulla oikein ole mitään tuoreita kuvia itsestäni...
Ja vielä muutama asia lyhyesti:
Ihastuin EBSCOon.
Kalajärvi on nyt tsekattu ja on se tosiaan aika keskellä metsää.
Onneksi saan auton käyttööni seuraavaksi kolmeksi viikoksi.
Tukkakin pääsi taas uuteen uskoon.
Suklaatuutit on hyviä....samoin kindermuniin jää vaan koukkuun.
torstai 14. huhtikuuta 2011
Kung Fu Fighting
Oompas mä jumissa. Aamulla ylös noustessa ei lähtenykään kävely mukavasti käyntiin. Ilmeisesti eilinen koulupäivä oli sittenkin todellista liikuntaa, kun mun lonkankoukistajat kapinoi mua vastaan.
Eilinen koulupäivä meni siis hoitotyön itsepuoklustus ja turvallisuuskoulutuksessa. Aika jännää, vaikka toivon ettei ihan kauhiasti tarvisi tuohon turvautua...tosin erittäin todennäköistä, että joskus joudun. Mutta juu, nyt on harjoiteltu iskujen torjumista eri suunnista lyötiin sitten ihan vaan nyrkein tai esineellä (ruiskulla, veitsellä, kepillä, tippatelineellä). Harjoiteltiin myös poispääsyä erilaisista kuristusotteista ja kiinnipito-otteista sekä mitä tehdä, kun joku vaan raa-asti hyökkää päälle. Tietenkin käyntiin myös lainsäädäntö läpi. Aika tosi vähän sitä saa tehdä. Periaatteessa voi vaan väistää ja juosta. Opettiin meille tietynlaisia hallintaotteita, mutta sit kun on vähän liian iso vastus niin se meni siinä. Oon aivan varma, että tositilanteessa on sit sen verran paniikissa ettei kuitenkaan muista miten sitä lyövää kättä sit ohjailtiin ja väisteltiin, jottei se vahingoita. Kyllä sitä onnistu aika hyvin simuloitua paniikkia, kun koko luokka hyökkäs puukolla kimppuun ja yritti vaan torjua niitä lyöntejä kaikin mahdollisin tavoin. Tuommosesta joukkohyökkäyksestä en kyllä todellakaan selviäisi...muutama tärkeä valtimo olisi katkennu. mutta kyllä varmaan siinä yhdessäkin ihmisessä on tarpeeksi hommaa....Mutta juu nyt on käsivarretkin mukavasti mustelmilla kaikkien iskujen torjumisesta :D
Haluan mieluummin sen 170cm ihmisen kimppuuni kuin tuommosen 190cm niin kuin Mika. Koolla on väliä...tai sitten pitää todella pystyä yllättämään....
Pennut on päässy jo melkein siihen täystuhoikään. Ei enää vierasta ollenkaan, vaan kipee jo innoissaan päälle, kun istuu keskelle pentuhuonetta. Ihania pieniä karvapalloja<3
Mut juu mun pitäs alkaa vääntää enkun esseetä. Ei ole vaan mitään hajua mitä mä haluan HIVistä sanoa globaalina terveysuhkana, kun tilaan on VAIN kaksi sivua. Kouluun pitäisi myös tänään raahautua pohtimaan eroa ja pettymyksiä parisuhteessa.
Eilinen koulupäivä meni siis hoitotyön itsepuoklustus ja turvallisuuskoulutuksessa. Aika jännää, vaikka toivon ettei ihan kauhiasti tarvisi tuohon turvautua...tosin erittäin todennäköistä, että joskus joudun. Mutta juu, nyt on harjoiteltu iskujen torjumista eri suunnista lyötiin sitten ihan vaan nyrkein tai esineellä (ruiskulla, veitsellä, kepillä, tippatelineellä). Harjoiteltiin myös poispääsyä erilaisista kuristusotteista ja kiinnipito-otteista sekä mitä tehdä, kun joku vaan raa-asti hyökkää päälle. Tietenkin käyntiin myös lainsäädäntö läpi. Aika tosi vähän sitä saa tehdä. Periaatteessa voi vaan väistää ja juosta. Opettiin meille tietynlaisia hallintaotteita, mutta sit kun on vähän liian iso vastus niin se meni siinä. Oon aivan varma, että tositilanteessa on sit sen verran paniikissa ettei kuitenkaan muista miten sitä lyövää kättä sit ohjailtiin ja väisteltiin, jottei se vahingoita. Kyllä sitä onnistu aika hyvin simuloitua paniikkia, kun koko luokka hyökkäs puukolla kimppuun ja yritti vaan torjua niitä lyöntejä kaikin mahdollisin tavoin. Tuommosesta joukkohyökkäyksestä en kyllä todellakaan selviäisi...muutama tärkeä valtimo olisi katkennu. mutta kyllä varmaan siinä yhdessäkin ihmisessä on tarpeeksi hommaa....Mutta juu nyt on käsivarretkin mukavasti mustelmilla kaikkien iskujen torjumisesta :D
Haluan mieluummin sen 170cm ihmisen kimppuuni kuin tuommosen 190cm niin kuin Mika. Koolla on väliä...tai sitten pitää todella pystyä yllättämään....
Pennut on päässy jo melkein siihen täystuhoikään. Ei enää vierasta ollenkaan, vaan kipee jo innoissaan päälle, kun istuu keskelle pentuhuonetta. Ihania pieniä karvapalloja<3
Mut juu mun pitäs alkaa vääntää enkun esseetä. Ei ole vaan mitään hajua mitä mä haluan HIVistä sanoa globaalina terveysuhkana, kun tilaan on VAIN kaksi sivua. Kouluun pitäisi myös tänään raahautua pohtimaan eroa ja pettymyksiä parisuhteessa.
keskiviikko 6. huhtikuuta 2011
Kuvatulva
Jenniki pääsi pyörätuolinsa kanssa katsomaan pikkusia. Pinky nukkuu ihan pannukakkuna.
Bonzo ja Pinkyn nallenassu<3
Ehkä pikkasen nolottaa, etten millään meinannut tajuta miten tänne noita kuvia oikeen saa. Onneksi mulla on tommonen ihana tekniikan ihmelapsi, joka on kärsivällinen mun kanssa ja opettaa :D Kiitos rakas<3 Mutta ainakin tästä lähtien saan niitä kuvia tänne! Kuvat pennuista on alle vuorokauden ikäisistä kolmen viikon ikään. En tiedä miten noi nyt asetella hienosti ja kuvatekstien saaminen oikeaan muotoon vähän hakusessa :D
Tänään on ollu aika laiskottelufiilis. Ehkä kahvi piristää tarpeeks, että pääsee jumppaan asti. Oon kyllä vieläkin aivan kipee maanantain jumpasta, mutta ehkä mä selviän :D
tiistai 5. huhtikuuta 2011
Asiat loksahtelee hiljalleen paikoilleen.
Sain vihdoinkin soitettua tulevaan harjottelupaikkaan Espoon keskuksen kotisairaanhoitoon. Pitiki tehdä aikamoista salapoliisityötä, jotta saisin oikean ihmisen numeron, nimittäin Jobstepissä oli vain yhteyshenkilön nimi, eikä Espoon kaupungin sivuilta sellaista nimeä löytynyt. Nooh, vaati vaan kolme hutisoittoa ja pari kertaa kunnes oikea ihminen vastasi puhelimeensa. Nyt selvis, että Espoon keskuksen kotihoito voi olla yhtä kuin Kalajärven kotihoito. Tutkailin reittiopasta ja kyllä sinne pääsee arkiaamuisin (jos kasiin meen niin kuin ekana päivänä) kolmella eri bussilla ja matka kestää 1h 15min noin. Eli ei niin paha kuin olin olettanut. Mutta olisi se auto silti ihan jees. Tosin aamuruuhkassa voi aikaa myös mennä...ihan kivasti. Oon tässä nyt jo jonkun puoli vuotta tsempannu itseäni, että kyllä mä kolme viikkoa jaksan! Kolme viikkoa on niin lyhyt aika, että sen kulkee minne vaan skutsiin. Täytyy vaan olla iloinen, että sain tuonkin harjottelupaikan :)Ihan kohta alkaa taas ensi syksyn harjottelupaikkojen haku Jobstepissä...Vihaan sitä....
Oli taas aikamoinen treeni eilen. Toi liikkuminen on tällä hetkellä jokseenkin puutteellista. Mutta täytyy raahautua tänään Malmille. Pistin lankoja netistä sunnuntaina tilaukseen ja tänään ne on jo haettavissa :o Yllättävän ripeää toimintaa, kun nettisivuilla varoitellaan kahden viikon toimitusajasta. Täytyy varoa etten saa hartioitani taas aivan jumiin neulomalla liikaa...
Siellä on muutes aivan ihana ilma<3
Oli taas aikamoinen treeni eilen. Toi liikkuminen on tällä hetkellä jokseenkin puutteellista. Mutta täytyy raahautua tänään Malmille. Pistin lankoja netistä sunnuntaina tilaukseen ja tänään ne on jo haettavissa :o Yllättävän ripeää toimintaa, kun nettisivuilla varoitellaan kahden viikon toimitusajasta. Täytyy varoa etten saa hartioitani taas aivan jumiin neulomalla liikaa...
Siellä on muutes aivan ihana ilma<3
maanantai 4. huhtikuuta 2011
Viikonlopusta
Pikakuulumisia tähän väliin ennen kuin lähden kouluun.
Viikonloppu tuntui pitkästä aikaa todella rentouttavalta, vaikka kouluhommiakin tuli vietyä eteen päin. Perjantaina olin taas pitkästä aikaa töissä iltavuoron. Vuoro meni ihanan rennosti. Iltavuorot on yleensäkin semmosia, että unohtaa kokonaan miltä edes tuntuu juosta aamulla hikihatussa. Kaikki vaan sujuu ja ehtii pitää taukojakin.
Minkä takia jotkut sössöttää vanhuksille? Oon yhtäkkiä ruvennu oikeesti kiinnittää asiaan huomiota ja ihmetyttää vaan. Vai johtuuko se siitä, että ne on vanhuksia JA dementoituneita? Kun sanat katoaa, niin äänenpainohan on tärkeä, mutta tarviiko silti oikeesti sössöttää? Voihan sitä olla ystävällinen ja lempeä ilman yli-imelää lässynläätä. En itekään ihan normaalisti niille asukkaille puhu. Tietenkin sitä yrittää kuulostaa mahdollisimman lepposalta ja rauhoittavalta, jotta herättäisi mahdollisimman vähän aggressioita. Ja tietenkin täytyy puhua hitaasti, artikuloiden ja mahdollisimman yksinkertaisesti, jotta toisella olisi edes jotain mahdollisuuksia pysyä mukana. Mutta ihan lässyttää? Ja ihan 24/7? Ei mun mielestä aikuiselle ihmiselle tarvitse puhua kuin vauvalle, vaikka toimintakyky olisikin merkittävästi alentunut.
Lauantaina saatiin tuon miehen kanssa auto mun vanhemmilta ja päästiin sillä sitten hoitamaan asioita. Mika kunnostaa jotain sen vanhaa pyörää ajokelposeks ja Biltemasta saikin sitten halvemmalla toimivia osia. käytiin kans jumbossa, mutta eipä sieltä mitään mukaan tarttunu paitsi ruokaostokset. Kotikotona odotti meitä sauna lämpimänä ja oli ihanaa päästä taas pitkästä aikaa saunomaan. Tällä kertaa muistettiin jopa ottaa kotoa levy mukaan, ettei tarvinnut kuunnella vaan jotain iskelmää. Mun vanhemmat teki ruoaks kunnon sisäfilepihvejä. Niitä ei ite tule hintansa vuoksi syötyä. Oli nam<3 Iltaan kuului myös tietenkin pienien karvapallojen rapsuttelua. Pikkuset alkaa olee jo siinä iässä, että tekevät muutakin kuin vain nukkuvat ja syövät. Pysyvät jo suhteellisen hyvin jaloillaan jos häiriötekijöitä ei ole ja leikkiviettikin on herännyt. Enää eivät myöskään aina huuda hädissään jos ottaa syliin. Iskän kanssa innostuttiin myös solmuja kertailemaan, kun puhuttiin sen Caribianreissusta, josta oli palannut torstaina. Oli siis siellä miehistönä purkkarissa, jolla järjestettiin jotain opetusmatkoja. Mikalle opetettiin myös kaikki tärkeät solmut. Heräs into päästä taas veneilemään :)
Sunnuntaina ilma oli sen verran masentava, että annoin itselleni vähän anteeksi saamattomuuteni. Mutta sain kuitenkin tehtyä väkivaltaesseetä eteen päin ja nyt se vaatii oikeastaan enää loppusilauksen. Mullat tuli myös vaihdettua suurimpaan osaan ruukkukasveista. Nyt jään jännityksellä seuraamaan jääkö ne henkiin mun käsittelyn jäljiltä. Kasvit ei tunnu yleensä pitävän musta....
no ei tästä tullukaan ihan niin pikapäivitys..
Viikonloppu tuntui pitkästä aikaa todella rentouttavalta, vaikka kouluhommiakin tuli vietyä eteen päin. Perjantaina olin taas pitkästä aikaa töissä iltavuoron. Vuoro meni ihanan rennosti. Iltavuorot on yleensäkin semmosia, että unohtaa kokonaan miltä edes tuntuu juosta aamulla hikihatussa. Kaikki vaan sujuu ja ehtii pitää taukojakin.
Minkä takia jotkut sössöttää vanhuksille? Oon yhtäkkiä ruvennu oikeesti kiinnittää asiaan huomiota ja ihmetyttää vaan. Vai johtuuko se siitä, että ne on vanhuksia JA dementoituneita? Kun sanat katoaa, niin äänenpainohan on tärkeä, mutta tarviiko silti oikeesti sössöttää? Voihan sitä olla ystävällinen ja lempeä ilman yli-imelää lässynläätä. En itekään ihan normaalisti niille asukkaille puhu. Tietenkin sitä yrittää kuulostaa mahdollisimman lepposalta ja rauhoittavalta, jotta herättäisi mahdollisimman vähän aggressioita. Ja tietenkin täytyy puhua hitaasti, artikuloiden ja mahdollisimman yksinkertaisesti, jotta toisella olisi edes jotain mahdollisuuksia pysyä mukana. Mutta ihan lässyttää? Ja ihan 24/7? Ei mun mielestä aikuiselle ihmiselle tarvitse puhua kuin vauvalle, vaikka toimintakyky olisikin merkittävästi alentunut.
Lauantaina saatiin tuon miehen kanssa auto mun vanhemmilta ja päästiin sillä sitten hoitamaan asioita. Mika kunnostaa jotain sen vanhaa pyörää ajokelposeks ja Biltemasta saikin sitten halvemmalla toimivia osia. käytiin kans jumbossa, mutta eipä sieltä mitään mukaan tarttunu paitsi ruokaostokset. Kotikotona odotti meitä sauna lämpimänä ja oli ihanaa päästä taas pitkästä aikaa saunomaan. Tällä kertaa muistettiin jopa ottaa kotoa levy mukaan, ettei tarvinnut kuunnella vaan jotain iskelmää. Mun vanhemmat teki ruoaks kunnon sisäfilepihvejä. Niitä ei ite tule hintansa vuoksi syötyä. Oli nam<3 Iltaan kuului myös tietenkin pienien karvapallojen rapsuttelua. Pikkuset alkaa olee jo siinä iässä, että tekevät muutakin kuin vain nukkuvat ja syövät. Pysyvät jo suhteellisen hyvin jaloillaan jos häiriötekijöitä ei ole ja leikkiviettikin on herännyt. Enää eivät myöskään aina huuda hädissään jos ottaa syliin. Iskän kanssa innostuttiin myös solmuja kertailemaan, kun puhuttiin sen Caribianreissusta, josta oli palannut torstaina. Oli siis siellä miehistönä purkkarissa, jolla järjestettiin jotain opetusmatkoja. Mikalle opetettiin myös kaikki tärkeät solmut. Heräs into päästä taas veneilemään :)
Sunnuntaina ilma oli sen verran masentava, että annoin itselleni vähän anteeksi saamattomuuteni. Mutta sain kuitenkin tehtyä väkivaltaesseetä eteen päin ja nyt se vaatii oikeastaan enää loppusilauksen. Mullat tuli myös vaihdettua suurimpaan osaan ruukkukasveista. Nyt jään jännityksellä seuraamaan jääkö ne henkiin mun käsittelyn jäljiltä. Kasvit ei tunnu yleensä pitävän musta....
no ei tästä tullukaan ihan niin pikapäivitys..
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)